Pienen hengähdystauon jälkeen on hyvä tehdä katsausta Kärppien kuluneeseen kauteen. Kauden päättymisen aiheuttamat suurimmat tunneaallot ovat rauhoittuneet ja ehkäpä analyysiä voinee siltä osin tehdä hieman analyyttisemmin.
Omat odotukseni kauteen eivät olleet syksyn heikosti sujuneiden harjoituspelien jälkeen kovin korkealla, mutta runkosarja alkoi yllättävänkin mukavasti. Kärpät pelasi joulukuun alkupuolelle saakka pisteiden valossa hyvin, vaikkakaan otteet kentällä eivät ihan yhtä vakuuttavia olleet. Sitten alkoi alamäki, jossa heikot esitykset ja tulokset olivat paremmin linjassa keskenään, ja jonka seurauksena Lauri Mikkola joutui väistymään valmentajan paikalta. Lauri Marjamäki teki viimeisten runkosarjaotteluiden aikana sen mitä pystyi ja erityisesti puolustuspeliä tiivistettiin. Lisäksi uutta ukkoa tuli joukkueeseen ovista ja ikkunoista muutaman pelaajan poistuessa samalla toiseen suuntaan. Runkosarja päättyi jännittävän viimeisen kierroksen jälkeen kuudenteen sijaan, mikä näin jälkikäteen arvioituna oli siinä mielessä hyvä asia, että jos Kärpät olisi joutunut pelaamaan säälipelit ennen Ilves-sarjaa, olisi kyyti puolivälierissä ollut todennäköisesti vielä nähtyä kylmempää. Siis jos sääleistä olisi selvitty jatkoon…
Playoff-sarja Ilvestä vastaan toi ainakin itselleni pitkästä aikaa aidon pudotuspelifiiliksen. Ensimmäistä ottelua lukuun ottamatta pelit olivat tuloksellisesti tiukkoja ja jännittäviä. Kärpät oli muutamassa ottelussa pelillisesti yllättävän hyvä ja toisaalta muutamassa ottelussa yllättävän huono. Seiskapeli on kannattajalle tavallisesti karmeaa piinaa ja näin oli tälläkin kertaa. Sen tulosta on kuitenkin kunnioitettava ja näin ollen Ilves ansaitsi jatkopaikkansa. Kannattajana on tietysti helppo pyöritellä mielessä sitä, että voi kun oltaisiin saatu ratkaiseva maali jostakin laadukkaasta tekopaikasta. Omaan silmään hyökkäyspeli kärsi pudotuspeleissä hieman puolustuspelin kustannuksella ja erityisesti viimeistelyssä (viimeisissä ratkaisuissa ja laukausten laadussa) olisi ollut runsaasti toivomisen varaa. Muutaman pelin olen katsonut Ilves-TPS -sarjaa ja TPS on kyllä luisteluvoimaltaan aivan eri tasolla kuin Kärpät, mikä muuttaa pelin luonnetta olennaisesti.
Kaiken kaikkiaan kauden tapahtumat ja heikkoina hetkinä mielen vallanneen epätoivon huomioiden voin pitää kautta tyydyttävänä suorituksena joukkueelta. Tuleeko Kärppien olla puhdas kasvattajaseura, tuleeko runkosarjan kuudenteen sijaan olla tyytyväinen tai onko puolivälierissä putoaminen hyvä suoritus? Vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on käytettävissä olevat resurssit ja erityisesti 2000-luvun menestymisen kulttuuri huomioiden, että ei. Ilahduttavaa oli kasvatusteemaan liittyen kuitenkin se, että saimme nähdä monen nuoren pelaajan täyttävän paikkansa joukkueessa hyvin. On luonnollisesti myös toivottavaa, että joukkueeseen hankittavat pelaajat olisivat täsmähankintoja avainpaikoille. Saa nähdä, millaisia siirtoja toimistolla tehdään tulevaa kautta ajatellen.
Muutamia poimintoja pelaajiston avainpaikoilta:
Galimov pelasi todella hyvän runkosarjan ja tarjosi joukkueelle useassa pelissä mahdollisuuden voittoon, mutta valitettavasti muun joukkueen tekeminen ei aina riittänyt. Pudotuspeleissä esitykset olivat osin huonon onnenkin vuoksi heikkoja runkosarjaan verrattuna. Tällaisia tulisieluisia pelaajia joukkue tarvitsee.
Blomqvistilta upea kausi. Todella mahtavaa, että on tällainen luotettava nuori veskari joukkueessa.
Ohtamaa pisti kaikkensa likoon joukkueen puolesta ilta toisensa jälkeen. Esimerkillistä taistelua huikean kovilla peliminuuteilla. Pudotuspeleissä (loukkaantuneena?) heikompaa suorittamista ja valitettavasti Ilves teki useamman maalin Aten edestä. Plus-miinus -tilasto -4. Näytti playoffeissa välillä todella väsyneeltä, mikä ei sinänsä liene ihme kauden kokonaisrasitus huomioiden. Ensi kaudella edelleen joukkueen avainpelaaja ja tärkeä johtohahmo.
Byström voitti joukkueen playoff-pistepörssin tehoilla 0+5.
Mäenalasen esitykset olivat jotenkin ailahtelevia. Välillä näytti ihan ylikylän ukolta ja teki melkein mitä halusi, välillä turhaili junnumaisesti aivan hölmöjä asioita. Annan tässä hieman ymmärrystä Sakulle siinä mielessä, että häntä sai monissa peleissä estää ja kampittaa ronskisti ilman mitään seuraamuksia. Ihmekös tuo, jos välillä turhauttaa epäreilu kohtelu (vaikka se ei sinänsä saisi ammattiurheilijan toiminnassa näkyä). Voitti kuitenkin Kärppien pistepörssin runkosarjan osalta tehoilla 13+28.
Erityismaininnat ikähaarukan ääripäihin eli Arttu Hyrylle ja Mika Pyörälälle. Arttu pelasi todella ennakkoluulottomasti playoffeissa ja vaikuttaa tervepäiseltä nuorelta pelurilta, hänestä kuullaan varmasti vielä. Pyörälästä on täällä kaikki olennainen sanottu, paljon hienoja muistoja jäi hänen pelaajaurastaan itsellenikin. Kiitos kaikesta ja hattu, päästä!
Kiitos Kärpille kaudesta 2021-22. Monenlaisia tunteita ja elämyksiä sain taas kauden aikana kokea. Syksyllä jatkamme yhteistä taivalta uuden kauden merkeissä.
