Kärpät on pelannut erinomaisen alkukauden. Loukkaantumiset kuuluvat lajiin ja aiheuttavat oman haasteensa milloin millekin joukkueelle. Nyt Kärpille. Isoin tekijä ammattilaissarjassa loukkaantumisiin on sattuma. Toki rekrytoinnissa voi vaikuttaa todennäköisyyksiin pelaajatyypin ja historian tuntemuksella. Syyttävää sormea tässä kohtaa on turha osoittaa fysiikkavalmennuksen suuntaan. Sieltä ei vikaa löydy.
No, mitä tällaisessa tilanteessa on syytä tehdä.Ymmärrettävästi kannattajat vaativat pikaisia toimenpiteitä eli vahvistuksia. Minustakin laadukas puolustaja tuntuisi mahdottoman hyvältä idealta. Jos kuitenkin pysähtyy katsomaan isoa kuvaa, huomaa, etteivät asiat oikeassa elämässä ole ihan niin helppoja kuin kannattajien ajatuksissa tai manageripeleissä. Kärpät laski viisaasti pelaajabudjettia epävarmana korona-aikana. Kärpissä pelaajabudjetti ei ole viime vuosina ollut mikään vitsi, vaan aidosti joukkueen rakentamista ohjaava päätös. Onko siis tuo merkittävä päätös järkevä heittää roskakoriin syyskauden loukkaantumissumassa? Kannattajista kyllä. Hallitus, joka on kuitenkin lopullisessa vastuussa, voi olla asiasta erimieltä. Ahoa tässä suhteessa on turha suolata. Hän kyllä toimii, jos komento käy. Toki laadukkaan puolustajan hankkiminen nopealla aikataululla tähän hetkeen voi olla tekemätön paikka.
Toinen asia, joka on syytä pitää mielessä, on Kärppien organisaatiota ohjaava punainen lanka, eli vahvan junioritoiminnan ja edustuksen toimiva integraatio. Pelaajapolut, jotka hyödyttävät sekä yksilöitä että seuraa. Tällainen kuukauden mittainen loukkaantumissuma on hyvä haaste Kärppien ideologialle. Mestislaina K-Espoosta oli ensimmäinen takaisku, ei pari tappiota.
Me kannattajat elämme hetkessä ja tunteella. Seurajohtajat onneksi eivät. Kuukauden loukkaantumissuma ei kautta kaada. Se on testi, jossa on myös voitettavaa.