Heräsi tässä sellaisiakin ajatuksia, että mikähän vaikutus tuolla keskinäisellä kilpailulla pelipaikoista on joukkuehenkeen ja ilmapiiriin? Varsinkin kun takuulla pelaajillekin on selvää, että paska valuu alaspäin ja vastuu tuloksesta vieritetään Kärpissä perinteisesti pelaajien niskaan.
Pelaajien määrällä yritetään nyt korvata laatua, enkä ole ihan varma onko tämä oikea linja. Hyviä pelaajia istuu katsomossa ja samaan aikaan agenttien puhelimet ovat kuumina, josko löytyisi pelipaikkaa muualta. Kuvitellaanko toimistolla, että oikeasti se ratkoo pelejä, onko neloskentän laidoilla Hermonen, Heikkala, Tieksola vai Slepets? Näkisin, että kolmen ylimmän kentän laiturien paikat on aikalailla sementoitu. Siellä on 7 jätkää, joista ei ketään voi neloseen tai kokoonpanon ulkopuolelle tiputtaa. Onneksi yksi on joutunut kerrallaan aina pelaamaan sentterinä.
Luulen, että Tieksolalle on nyt käymässä sama efekti mikä Aatu Rädylle aiemmin. Ei ole saanut pelirauhaa vaan aina jännittää onko kokoonpanossa vai ei. Molemmat elävät itseluottamuksesta ja onnistumisista. Pelaisivat paremmin kun saisivat keskittyä pelaamiseen tuon jatkuvan epävarmuuden sijaan.
Huolettaa, että alemmissa ketjuissa pelataan nyt vain nolla-nollaa ja vältellään isompia virheitä, ettei pelipaikka mene seuraavaan otteluun jollekin muulle. Tämän näköistähän Kärppien peli on tällä kaudella ollut yleensäkin, erittäin passiivista ja varovaista. Kauas ollaan tultu siitä Mannerin alkuperäisestä epäonnistumisten kautta oppimisesta ja että virheitä on lupa tehdä koska tuki on aina vierellä.