Kaikkea hyvää Kivenmäelle. Toivottavasti Pelicanseissa ottaa steppiä ylöspäin entisestään.
Tärkeintä Oton uran kannalta olisi jollain tavalla ymmärtää, että mitä voittavan kiekon pelaaminen tarkoittaa. Ja mitä joukkuepeli pitää sisällään.
En siis tarkoita, että Kivenmäki ei olisi "voittava pelaaja", tai että hän olisi joukkuepelaajan vastakohta ("mulkku", kuten Porissa hellästi tykätään nimittää). Mutta.
Jotenkin Kivenmäestä jää vielä sellainen kuva, että on tärkeämpää näyttää kaikille se oma kikkavarasto ja pelisilmä kuin tehdä niitä pieniä siirtoja. Pitää olla se Kivenmäki siellä kentällä, joka tekee niitä uskomattomia namusyöttösuorituksia.
Aivan liian usein näiden Ässä-kausien aikana Kivenmäki on päätynyt yrittämään jotain ihmeellistä jättösyöttöä, tai epätoivoista yksinkuljettamista. Sellaisia ratkaisuja, jotka ovat todella näyttäviä ja onnistuessaan helvetin upeita, mutta yleensä todennäköisyydet on jotain luokkaa 1/5.
Tää on vähän kuin Dune2000-pelin intro, jossa ilmoitettiin pelaajalle, että tällä planeetalla sinä kuolet. Se on nähty lukemattomia kertoja eri tavoin. On toki myös nähty, kuinka johdat omat joukkosi voitosta voittoon vailla virheitä ja kunniaa saavuttaen - tasan kerran.
Onhan se helvetin tylsää soittaa muiden mukana peruskomppia ja pitää rytmi kasassa, mutta ei se soittaminen tässä vertauskuvassa voi mitään jatkuvaa rumpusooloakaan olla. Onhan se hienoa näyttää kaikille, että: "KATSOKAA! MINÄ OSAAN!", mutta joukkueurheilussa pitää tehdä myös muita kuin pelkkiä yksilösuorituksia. Vaikka kuinka olisi Kivenmäki selässä nimen kohdalla.
Toisaalta ikää on vasta 21 vuotta ja luovuutta on helvetin hankala opettaa. Kyllä Otto Kivenmäki hyvä pelaaja on - muistan nähneeni jopa muutaman hyvän taklauksen tässä vuosien varrella - ja on jo nyt vähintään hyvä peruspelaaja 1ügaan.
Ja toisaalta tekee hyvää myös varmaan uran kannalta, että noita Oton typeriä turhautumisjäähyjä ei enää kotijoukkueen fanit kuittaa tyyliin: "No sen isäkin otti tyhmiä jäähyjä, joten ei kai siin sit mittää, tiäksää"