Väärin voitettu peli Jukureilta. Mikäli olisi tullut tappio, se olisi ollut väärin hävitty. Voittamisen pelko näkyi kotisohvalle asti, voimistuen alati voiton mahdollisuuden hiipiessä lähemmäksi, eikä joukkue+valmennus pystynyt toisella erätauolla pumppaamaan tarvittavaa itseluottamusta, vaikka jokainen tiesi, ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin uskaltaa ja jaksaa hyökätä. Selitys hyökkääjien kuormituksesta hyväksytään, mutta ei selittäne koko kuvaa. Kolme kiekolla vaihtoa viimeisessä erässä ennen tasoitusta ja HAHP-aika alle kaksi minuuttia koko erässä. Nämä parametrit tarkoittavat lajissa nimeltä jääkiekko sitä, että mahdollisuutta taistella pelin hallinnasta ei ole. Oireellista on se, jos Kangasalusta oikeasti on tyytyväinen tapaan, jolla voitto tänään tuli, kuten hän tuolla medialle tarinoi. Ilmeisesti kaksi viimeistä erää olivat pelivirtauksen hallinnan osalta mieletön suksee ja kaikkien aikojen Rajaniemen olisi pitänyt olla vain vielä hieman parempi, jotta kolmas erä olisi saatu tasan?
Ajattelin kirjoittaa pitemmin, minkä itse arvelen viime aikojen totaalisen romahduksen anatomian olevan, mutta lyhyesti: ennen kaikkea ajattelen ongelmien käynnistyneen psyyken puolelta jonkinlaisesta väsymyksen/kylläisyyden sekoittamasta tilasta kolmen epäonnistuneen ottelun vaikutuksesta, mutta kyllä valmennus on laiminlyönyt viimeisen parin viikon aikana myös pelin osuuden, vaikka suurin aiheuttaja olisikin henkisellä puolella. Peli oli ennen Tappara-ottelua lähes täydellisessä tiiviin viisikon ja balanssin tilassa, jonka on sittemmin annettu murentua täysin. KooKoo-pelissä oli jo selviä positiivisia aihioita hyökkäyspelirakenteessa(esim. painottoman laiturin haut liioitellun alhaalta, kuten pitääkin) ja tänäänkin peruspelaaminen kesti, eikä esimerkiksi viime aikojen surullisenkuuluisan painollisen pakin eteenpäin puolustamisen (keskialueella) johdosta syntynyt vaaratilanteita. Silti: nyt töihin ja taktiikkataulu, tai mieluummin videotaulu esiin, ja harjoitteiden/alkukauden klippien kautta asiaan kiinni.
Mutta, no, ehkä tämä tästä. Voitto oli tärkeä joukkueelle, vaikka tapa oli selviytymis-moden ja tappion enteiden sävyttämä.
Jätän tähän vielä mielenkiintoisen yksityiskohdan, joka nousi tuossa syystä tai toisesta mieleeni, liittyen rangaistuslaukauksiin. Tämä on myös oma tuntumani (jokainen voi seurata vaikkapa muutamia asiaan vihkiytyneitä spesialisteja rapakon takana), mutta ennen kaikkea olen kuullut erään pitkän linjan valmentajan tokaisseen: kun puhutaan pitkällä aikavälillä kaikkein tehokkaimmista rankkarilaukojista, on heillä yksi yhteinen nimittäjä - kaksi hyvin harjoiteltua vakioratkaisua. Ei vähempää, mutta ei välttämättä enempääkään, täsmälleen kaksi riittää - yleensä joko laukaus tai vienti kämmenelle ja variaationa vienti rystylle. Ja mieluiten kaikki aika vuosien varrella on käytetty juuri näiden parin harhautuksen hienomotoriikan hiomiseen sekä maalivahdin käyttäytymisen tarkkailuun.
e.typo