Tuli mieleen pudotuspelejä kattellessa...
Lähetääs siitä, että välierät ja siellä uskottavasti kamppaileminen on meidän tavote, mestaruus. Mitä se pelillisesti ja tasollisesti vaatii?
Ainakin pelillisen identiteetin, mielellään jatkumon. HIFK paras esimerkki, kuinka palikat on käsissä mutta jatkumo ja pelillinen identiteetti ajettu katon kautta ympäri. Ilves puolestaan päinvastaisesta, kuinka organisoidulla viisikkopelillä ja sitoutuneisuudella kurotaan materiaaliero ja ollaan maalin päässä Hakametsän Ihmeestä.
Identiteetti. Jatkumo. Sitoutuneisuus. Vahvuudet käyttöön. Raikas ilmapiiri. Ja niin edelleen.
Katon Ässien pelaajalistaa ja mietin, että eipä tossa nipussa ole määräänsä enempää kovissa paikoissa marinoituja, menestyvissä joukkueissa pelanneita, jäävettä suonissaan tulosta tekeviä pelaajia. Siis paperilla. Sitten mietin vaikkapa Ilvestä, tai KalPaa. Eipä noissakaan nipuissa lähtökohtasesti ollut, mutta laadukas valmistautuminen, organisoitu joukkuepeli ja onnistumisia tukeva ilmapiiri kasvattaa joka seppää tuuman, kaks.
Noh, runkosarja on pitkä taival, kun aikanaan käynnistyy. Peli kehittyy, toivon mukaan, ja löytää tietyn uomansa josta käsin voi sitten tehdä pieniä hienosäätöjä matkan varrella. Isomäessä on omat lainalaisuudet ja vaatimukset porilaiselle kiekolle. Nyt onkin mielenkiintosta nähdä miten aholainen kiekko, Pori ja moderneista rytmityksistä otetut KalPa/Ilves/HPK--kontrollivaikutteet alkavat muovautua pelistä #1 alkaen.