Vuosi takaperin Senatorsin tilanne oli hyvin kaksijakoinen. Pierre Dorion ja Guy Boucher joukkoineen astuivat ruoreihin. Ei oikein ollut tiedossa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vuosi on pitkä aika, jossa ehtii tapahtumaan paljon asioita. Tarinoita. Opettavainen tarina ei ole tasaisen tylsä. Mukana on jyrkkiä alamäkiä, mutta ennen kaikkea hetkiä, kun vastoinkäymisistä selviää. Niistä oppii, ne kehittävät ja ennen kaikkea - niillä kirjoitetaan tarinoita, jotka rakentavat yhteisöä, joukkuetta ja kulttuuria.
Bryan Murrayn syöpä, Craig Andersonin vaimon syöpä, Clarke MacArthurin aivotärähdykset... Puhutaan asioista, joiden kanssa jääkiekko lajina jää aina toiseksi. Senators yhteisön kenties suurimmat voitot tulivat kaukalon ulkopuolella, kun Nicholle Andersonin tila on parantunut ja MacArthurin täysin yllätävä paluu loppukaudesta onnistui. Tuki, jonka pelaajat saivat joukkuetovereilta, yhteisöltä ja koko jääkiekkomaailmalta kasvatti Senatorsista taistelun ilmentymän. Vastoinkäymiset loivat joukkueen, joka ei halua luovuttaa, vaan antaa kaikkensa omien eteen.
Lukuisten tarinoiden, taisteluiden ja loukkaantumisten keskellä Senators kiilasi Konferenssifinaaleihin ollen loppujen lopuksi Atlantin divisioonan paras joukkue. Koko pudotuspelit olivat yhtä taistelua. Matkalla oli onnea. Tolpat kolisivat, vastustajilta tippui avainpelaajia, kaaviokin oli sieltä helpoimmasta päästä. Sanoisin silti, että tässä kohtaa legendaarinen sanonta piti paikkansa: onni on ansaittava. Senators ansaitsi sen. Bruinsin piti pudottaa Ottawa, Rangersin piti pudottaa Ottawa. Penguins sarjassa(kaan) Senatorsilla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia, mutta niin vain joukkue taisteli seitsemännen pelin jatkoajalle asti, jossa sitten parempi voitti. Ei ihan huipulle asti tarina mennyt, mutta kaunis tarina se oli kuitenkin.
Tarkempaa analyysia menneestä kaudesta seuraavasta linkistä, joka ohjaa jatkoajan kauden 16/17 topicin tiivistykseen.
Miltä sitten näyttää tulevaisuus? Kilpailu on ainakin äärettömän kovaa. Atlantin puolella Toronto petraa varmasti, Buffalo petraa varmasti, vaikka maalivahtitilanne on ainakin minulle melkoinen kysymysmerkki. Tampa Bay palannee omalle tasolle hiukan ylemmäs. Montreal menetti Radulovin, mutta tilallekkin tullut muutama hyvä nimi. Detroit on pieni kysymysmerkki, mutta jostain syystä itsellä ei ole luottoa, vaikka uuden hallin myötä pienoinen hurmos kiekkokaupunkiin varmasti tuleekin. Florida on ainut, jonka näen ottaneen askelia taaksepäin. En vain ymmärrä seuran tekemiä ratkaisuita, mutta tuskinpa olen ainut.
Kilpailu on kovaa ja taistelu pudotuspeleistä alkaa ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Senatorsin pelityyli on ensimmäisen vuoden jälkeen tuttu vastustajille. Tiukka trappi ei tule enään yllätyksenä, joka saattaa aiheuttaa Boucherille harmaita hiuksia. On löydettävä voimaa enemmän ennen kaikkea hyökkäyspeliin, sillä puolustuspelin Boucher joukkoineen sai viime kaudella kuntoon. Maaleja on tehtävä enemmän. Suurin parannuksen tarve pelillisesti on silti ehdottomasti erikoistilanteet. Alivoimapeli otti askeleen ylöspäin, mutta oli silti liian heikkoa - aivan liian ailahtelavaa. Ylivoima oli sen sijaan koko kauden mittapuulla aika lähelle sarjan huonointa. Se on melko yllättävää siihen nähden, kuinka pitkälle Senatorsin kausi kesti. Tasaisissa peleissä nykykiekossa ylivoiman tärkeys korostuu vuosi vuodelta ja tähän on löydyttävä jokin punainen lanka.
Bryan Murrayn syöpä, Craig Andersonin vaimon syöpä, Clarke MacArthurin aivotärähdykset... Puhutaan asioista, joiden kanssa jääkiekko lajina jää aina toiseksi. Senators yhteisön kenties suurimmat voitot tulivat kaukalon ulkopuolella, kun Nicholle Andersonin tila on parantunut ja MacArthurin täysin yllätävä paluu loppukaudesta onnistui. Tuki, jonka pelaajat saivat joukkuetovereilta, yhteisöltä ja koko jääkiekkomaailmalta kasvatti Senatorsista taistelun ilmentymän. Vastoinkäymiset loivat joukkueen, joka ei halua luovuttaa, vaan antaa kaikkensa omien eteen.
Lukuisten tarinoiden, taisteluiden ja loukkaantumisten keskellä Senators kiilasi Konferenssifinaaleihin ollen loppujen lopuksi Atlantin divisioonan paras joukkue. Koko pudotuspelit olivat yhtä taistelua. Matkalla oli onnea. Tolpat kolisivat, vastustajilta tippui avainpelaajia, kaaviokin oli sieltä helpoimmasta päästä. Sanoisin silti, että tässä kohtaa legendaarinen sanonta piti paikkansa: onni on ansaittava. Senators ansaitsi sen. Bruinsin piti pudottaa Ottawa, Rangersin piti pudottaa Ottawa. Penguins sarjassa(kaan) Senatorsilla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia, mutta niin vain joukkue taisteli seitsemännen pelin jatkoajalle asti, jossa sitten parempi voitti. Ei ihan huipulle asti tarina mennyt, mutta kaunis tarina se oli kuitenkin.
Tarkempaa analyysia menneestä kaudesta seuraavasta linkistä, joka ohjaa jatkoajan kauden 16/17 topicin tiivistykseen.
Miltä sitten näyttää tulevaisuus? Kilpailu on ainakin äärettömän kovaa. Atlantin puolella Toronto petraa varmasti, Buffalo petraa varmasti, vaikka maalivahtitilanne on ainakin minulle melkoinen kysymysmerkki. Tampa Bay palannee omalle tasolle hiukan ylemmäs. Montreal menetti Radulovin, mutta tilallekkin tullut muutama hyvä nimi. Detroit on pieni kysymysmerkki, mutta jostain syystä itsellä ei ole luottoa, vaikka uuden hallin myötä pienoinen hurmos kiekkokaupunkiin varmasti tuleekin. Florida on ainut, jonka näen ottaneen askelia taaksepäin. En vain ymmärrä seuran tekemiä ratkaisuita, mutta tuskinpa olen ainut.
Kilpailu on kovaa ja taistelu pudotuspeleistä alkaa ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Senatorsin pelityyli on ensimmäisen vuoden jälkeen tuttu vastustajille. Tiukka trappi ei tule enään yllätyksenä, joka saattaa aiheuttaa Boucherille harmaita hiuksia. On löydettävä voimaa enemmän ennen kaikkea hyökkäyspeliin, sillä puolustuspelin Boucher joukkoineen sai viime kaudella kuntoon. Maaleja on tehtävä enemmän. Suurin parannuksen tarve pelillisesti on silti ehdottomasti erikoistilanteet. Alivoimapeli otti askeleen ylöspäin, mutta oli silti liian heikkoa - aivan liian ailahtelavaa. Ylivoima oli sen sijaan koko kauden mittapuulla aika lähelle sarjan huonointa. Se on melko yllättävää siihen nähden, kuinka pitkälle Senatorsin kausi kesti. Tasaisissa peleissä nykykiekossa ylivoiman tärkeys korostuu vuosi vuodelta ja tähän on löydyttävä jokin punainen lanka.