Ostoskärryllä mestaruuteen? Onko 1+1+1=3?

[hannes_ko]

Näiden ajatusten jälkeen kolme ennustusta:

Philadelphia Flyers on kauden suurin floppi idässä.

Colorado Avalanche ei ole olennaisesti parempi, kuin se oli viime kaudella.

NY Rangersilla oli mielestäni palikat nousta taistelemaan SC.stä tällä kaudella, mutta nyt palikoita taitaa olla liikaa. Uskon, että Rangers on viime kautta heikompi, viimeistään pudotuspeleissä.

Jep, jep.

Metsään meni ja kunnolla. Vancouver jäi ulos pudotuspeleistä ja taalakerhot porskuttavat. Uusi NHL todella on uusi NHL. Pitänee istua alas ja pohtia asioita uudelleen.

On ollut opettavainen kausi. Tai oikeastaan koko työsulkukauden jälkeinen aika on ollut sitä. Vanhan ihmisen mielestä tapahtuu jo ihan liikaa. En kaipaa dynastioita, mutta joku jatkuvuus ei tällaisen kalkkiksen mielestä olisi pahitteeksi.

 

[vilpertti]

En kaipaa dynastioita, mutta joku jatkuvuus ei tällaisen kalkkiksen mielestä olisi pahitteeksi.

Siirry Särkien leipiin!

 

[hannes_ko]

Siirry Särkien leipiin!

Huono huntata Sharksia. Siellä pelaa Jeremy, joka varmaan luulee, että sormuksia pidetään korvassa ja Choke Snowthon.

Vaikkae esimerkiksie Ryane Clowe one yksie suosikkipelaajanie, niine Särjete ovate lännene vastenmielisine joukkuee jae koskae lännessäe eie olee hyviäe joukkueitae enääe jäljelläe, kune Nashvillekine putosie, pitääe vaane antikannattaae Sane Joseae. Jopae Detroitine voittoe Särjistäe one ihane oke.

 

[Osmo Rapeli]

Täytyy muistaa että tämä on vasta ensimmäinen kierros. Jatkossa (etenkin tulevina vuosina) mestaruudesta tappelevat vuosittain Pittsburgh Penguins ja Washington Capitals idässä, ja läntisessä konferenssissa Detroit, jos se löytää Osgoodille ja Cheliosille jatkumoa. Uskoa malttiin ja draftirakenteluun siis löytyy vielä täälläkin!

Toisekseen, Philadelphian menestyksestä iso osa lepää kiitoksena Jeff Carterille ja Mike Richardsille. "Omia junnuja". Braydon Coburn nyt oli kans suorastaan lahja, ei iso taalapinouhraus.

 

[crosby]

Uusi NHL nimenomaan ei ole ostoskärryllä mestaruuteen, sillä kaikilla on sama palkkakatto, olettaisi tämän olevan itsestään selvää.

Päinvastoin kyse on siitä kuka saa parhaat tehot/dollarit suhteen irti pelaajistostaan. Tähän tarvitaan pari alipalkattua junnua (Malkin, Fleury) sekä jäähdyttelevä veteraanijyrä (Gay Roberts) sekä korkeaa palkkaa hankkivia tähtiä (Crosby, Hossa). Tämän lisäksi sitten niitä keskivaiheille putoavia pelaajia jotka saavat rahaa juuri sen verran kuin ansaitseevat.

Vanhassa NHL:ssä sen sijaan jotkut joukkueet maksoivat palkkaa yli kolme kertaa niin paljon kuin toiset, ja tästä seurasi muun muuassa Detroitin pitkä menestys.

 

[Osmo Rapeli]

Vanhassa NHL:ssä sen sijaan jotkut joukkueet maksoivat palkkaa yli kolme kertaa niin paljon kuin toiset, ja tästä seurasi muun muuassa Detroitin pitkä menestys.

Vaikka Detroit tekikin silloin tällöin mahtikaappauksia, osoittaisin kyllä enemmän esimerkiksi Avalanchea ostojoukkueeksi mitä tulee mestaruuksiin. Jos tuo lauseesi pitäisi paikkansa Rangers olisi ollut vuodesta toiseen finaaleissa.

Päinvastoin kyse on siitä kuka saa parhaat tehot/dollarit suhteen irti pelaajistostaan. Tähän tarvitaan pari alipalkattua junnua (Malkin, Fleury) sekä jäähdyttelevä veteraanijyrä (Gay Roberts) sekä korkeaa palkkaa hankkivia tähtiä (Crosby, Hossa). Tämän lisäksi sitten niitä keskivaiheille putoavia pelaajia jotka saavat rahaa juuri sen verran kuin ansaitseevat.

Tämä on se konsepti mikä voitti Detroitille mestaruuksia. Maltillinen mutta kuitenkin jatkumona tapahtuva uusiutuminen teki siitä jatkuvan menestyjän. Se piti tiukasti kiinni tärkeimmistä palasistaan mutta ajoi pikku hiljaa sisään uusia, tuoreita palasia jotka sopivat joukkueen muottiin.

 

[Wing]

Tämä on se konsepti mikä voitti Detroitille mestaruuksia. Maltillinen mutta kuitenkin jatkumona tapahtuva uusiutuminen teki siitä jatkuvan menestyjän. Se piti tiukasti kiinni tärkeimmistä palasistaan mutta ajoi pikku hiljaa sisään uusia, tuoreita palasia jotka sopivat joukkueen muottiin.

Juuri näin. Nimimerkki Crosbyn arvio siitä, että Detroitin menestystarina olisi rahalla rakennettu, on pahasti totuudenvastainen. Detroitin menestys perustui/perustuu tukevasti omiin varauksiin. Red Wingsin menestysjoukkueiden runkopelaajista ylivoimainen enemmistö oli omia varauksia (Yzerman, Lidström, Fedorov, Konstantinov, Osgood, Kozlov, Zetterberg, Datsjuk, Holmström jne.) tai muista seuroista lähes ilmaiseksi saatuja hylkiöitä (Draper, Larionov). Oikeastaan vasta kesällä 2001 Detroit teki todella suuren liikkeen ostorintamalla hankkien Hasekin, Hullin ja Robitaillen suurella rahalla. Tuloksena oli Stanley Cup seuraavalla kaudella, mutta sen jälkeen tuli aikaista tippumista pudotuspeleissä. Sen kyllä myönnän että, joukkueen palkkabudjetti oli todella mahtipontinen kausien 01-04 (03-04 kaudella se taisi olla peräti 80 miljoonaa dollaria) aikana, mutta siltikin perusta oli luotu omille varauksille. Työsulun jälkeinen aika palkkakaton alla on kiistattomasti osoittanut, että Red Wingsin organisaatio pystyy helposti menestymään ilman tuhtia pelaajabudjettiakin.

 

[Osmo Rapeli]

Sen kyllä myönnän että, joukkueen palkkabudjetti oli todella mahtipontinen kausien 01-04 (03-04 kaudella se taisi olla peräti 80 miljoonaa dollaria) aikana, mutta siltikin perusta oli luotu omille varauksille.

Niin, tuolloin rahaa meni perkeleesti ensisijaisesti omien tähtien pitämiseen, siinä missä hankkimiseenkin. "Fedorov", "Yzerman" "Scott Gomez". Sitten kun palkkakatto tuli piti valita sijoittaako Fedoroviin ja Yzermaniin vaiko Yzermaniin ja Scott Gomeziin. Pitää valita sijoituksensa huolellisemmin, varsinkaan molempiin palasiin, vanhoihin ja uusiin ei meinaa dollarit riittää. Hanneksen tarkastelu oli ymmärtääkseni painotettu nimenomaan siihen voiko pikakäännöksellä, sijoituksilla pääsääntöisesti uusiin pelimerkkeihin, nostaa joukkueen mestaruuskamppailuun.

 

[Mr. Smith]

Tähän tarvitaan pari alipalkattua junnua (Malkin, Fleury) sekä jäähdyttelevä veteraanijyrä (Gay Roberts) sekä korkeaa palkkaa hankkivia tähtiä (Crosby, Hossa).

Malkin alipalkattu junnu = 3.834 miljoonaa dollaria?
Crosby korkeaa palkkaa hankkiva tähti = 3.700 miljoonaa dollaria?

Ga(r)y Robertsin jäähdyttelystä nyt en viitsi kommentoida ollenkaan.

 

[disco-stu]

Malkin alipalkattu junnu = 3.834 miljoonaa dollaria?
Crosby korkeaa palkkaa hankkiva tähti = 3.700 miljoonaa dollaria?

Ga(r)y Robertsin jäähdyttelystä nyt en viitsi kommentoida ollenkaan.

Jep, vähän provosoivasti nimimerkki crosby noita heitti, kärjistäen vähän liikaa. Mutta pointti pysyy. Ja tuossa lainaamassani tekstissähän nostit esille vain tämän kauden cap-hitin.

Tokihan Crosby piirsi puumerkkinsä $8,7M/a, pitkään sopimukseen ja Malkin saa bonareina paljon enemmän kuin tuon tulokassopimuksen maksimin $0,9jotain M, mutta väitän että tuo Malkinin sopimus oli Pensille aivan uskomattoman edullinen. Eli kun vertailee joihinkin älyttömiin "ostopelaajien" palkkoihin, kyllähän nuo molemmat ovat halpoja. Ketjun aihe kun oli tuo ostoskärrymeininki, eikä tuossa crosbyn esimerkissä nyt kauheasti metsään mennä. JOS Pingviinit nyt onnistuvat pysymään huipulla kauemminkin.

Ja mitä et kommentoi Gary Robertsin jäähdyttelystä? Sano nyt jotain kun alkuun pääsit, kiinnostaa suunnattomasti.

 

[Osmo Rapeli]

Eli kun vertailee joihinkin älyttömiin "ostopelaajien" palkkoihin, kyllähän nuo molemmat ovat halpoja.

Ei tuossa oikein ole logiikkaa. Mitä jos toinen olisikin ostopelaaja, eikö Pittsburgh voisi menestyä? Entäs silloin kun molempien palkka nousee, eikö joukkue enää menesty?

 

[Mr. Smith]

Ja mitä et kommentoi Gary Robertsin jäähdyttelystä? Sano nyt jotain kun alkuun pääsit, kiinnostaa suunnattomasti.

Niin sitä vaan, että omaan silmään tuo Robertsin peli ei näytä jäähdyttelyltä sitten alkuunkaan. Äijä painaa satalasissa joka vaihdossa ja on oikea taistelun ruumiillistuma. Mutta ehkä tuon voi nähdä sitten myös jäähdyttelynäkin.

 

[disco-stu]

Ei tuossa oikein ole logiikkaa. Mitä jos toinen olisikin ostopelaaja, eikö Pittsburgh voisi menestyä? Entäs silloin kun molempien palkka nousee, eikö joukkue enää menesty?

Onnittelen sitä joukkuetta joka kiinnittää Malkinin ja Crosbyn tasoiset pelaajat tuolla palkalla treidien kautta. Treideissähän myöskin menetetään aina jotain, enemmän tai vähemmän. Tosin Pittsburghissa menetettiin menestystä isolla kädellä, jotta tämä parivaljakko saatiin draftattua. Eli kun ketjun otsikko liittyy ostoskärryihin, niin toin vain esiin sen että ei Pens hirvittävän aktiivisesti ole kärryjä täyttänyt. Mutta edelleen, menestystäkään ei vielä ole.

Ja viimeisestä Spartalaisesta ei siis enempää, samaa mieltä ollaan, ja varmasti kaikki muutkin.

EDIT: niin siis luin tuon ketjun avausviestin, ja sen jälkeen tämän viimeisen sivun, muuhun keskusteluun en ota kantaa.

EDIT2: oolrait, tulkitsin crosbyn tekstiä vain suhteessa tuohon ketjunavaukseen. Omani sensijaan osuu hyvinkin topiciin, joten I rest my case and get my coat.

 

[Osmo Rapeli]

Onnittelen sitä joukkuetta joka kiinnittää Malkinin ja Crosbyn tasoiset pelaajat tuolla palkalla treidien kautta. Treideissähän myöskin menetetään aina jotain, enemmän tai vähemmän.

Crosbyn kommentti liittyi lähinnä pelaajien palkkaan, ei siihen miten heidät on hankittu. Täten meni mielestäni aika paljon ohi ketjun aiheesta. Totta kai nouseva nuori tähti tulokassopimuksellaan tarjoaa edun samantasoiseen veteraaniin.

Ketjun idea taas on ollut nähdäkseni se voiko Daniel Brieren tai Scott Gomezien kaltaisten ostoratkaisujen avulla nousta samantien kannuun kiinni, voiko johtopalikat ostaa kerralla vai pitääkö pääpalikat aina rakentaa draftin kautta.

 

[crosby]

Niin sitä vaan, että omaan silmään tuo Robertsin peli ei näytä jäähdyttelyltä sitten alkuunkaan. Äijä painaa satalasissa joka vaihdossa ja on oikea taistelun ruumiillistuma. Mutta ehkä tuon voi nähdä sitten myös jäähdyttelynäkin.

Myönnettäköön että jäähdyttely sanasta tulee väärä kuva, tarkoitin sillä lähinnä sitä että oletettavasti mies pelaa viimeistä tai viimeisiä kausiaan. Nämä miehet ovat yhtä lailla arvokkaita kuin ensimmäisiä kausiaan pelaavat. Tuovat sitä tiettyä ryhtiä ja kokemusta joukkueeseen ja tietyissä tapauksissa eivät maksa paljoa. Robertsin palkasta minulla ei ole tietoa.

Malkinin ja Crosbyn palkka-asioihin viittaukseni käännettiin oikeaan muotoon jo tuolla ylempänä.

Detroitista sen verran että tuli pelaajat mistä tahansa niin nyky-NHL:ssä semmoista tähtikaartia ei vaan yksinkertaisesti palkkakaton takia ole mahdollista pitää. Colorado kävi kyllä mielessä ensin, mutta heitin Detroitin sitten menestyneempänä. Ilmeisesti vastaukseni oli kokonaisuutena vähän aiheen vierestä, sen siitä saa kun lukee vaan otsikon ja muutaman postauksen.

Ketjun idea taas on ollut nähdäkseni se voiko Daniel Brieren tai Scott Gomezien kaltaisten ostoratkaisujen avulla nousta samantien kannuun kiinni, voiko johtopalikat ostaa kerralla vai pitääkö pääpalikat aina rakentaa draftin kautta.
Enkös minä tavallaan tuohon vastannut? Minun mielipiteeni on että joukkueen pitää olla tasapainoinen ja siellä pitää olla muutama isäntä jotka suorittaa selvästi paremmin kuin palkka antaa uskoa, JOTTA jää varaa palkata Brierejä tai Gomezeja. Eli vastaus on sekä kyllä että ei. :)

 

[stunt cock]

Ajankuluksi aloin pohtia, että kuinka moni palkkakaton jälkeen tehty UFA hankinta on onnistunut. Onko ostoskärryillä päästy mestaruuteen? Ennen kesää 2007 ja capin kasvasvua nykyisiin mittoihin hintalaatusuhteeltaan kohtuullisia sopimuksia kyllä tehtiin, mutta kesällä 2007 vapaiden agenttien hinta räjähti käsiin. Alle 3-4 miljoonan arvoisissa sopimuksissa GM:lle on osunut onnistumisia, mutta kalliimmassa hintaluokassa palkat ja sopimuksen pituudet ovat pääsääntöisesti olleet järjettömiä. Äkkiseltään esim. Campbellin järjettömän sopimuksen voi nähdä suurimpana yksittäisenä esteenä Chicagon ruusuisen tulevaisuuden tiellä. Brierillä, Druryllä, Ryan Smythillä, Dustin Pennerillä ja Jason Blakella taitaa tätänykyää olla pelkästään negatiivista kauppa-arvoa.

Sokaistuivatko GM:t palkkakaton kohoamiseta ja oletuksesksi tuli, että cappi kohoaa jokaisena vuotena ja ”tällä hetkellä” kallis sopimus muuttuu hyväksi ajan saatossa ja capin kasvaessa. Välittömästi työsulkukauden jälkeen tehdyissä sopimuksissahan on hintalaatusuhteeltaan loistavia sopimuksia, mutta vähitelle käytettävissä olevan rahan määrän kasvaessa myös sopimukset muuttuivat suhteessa vielä järjettömämmiksi. Menestymisen paineet ovat varmasti olleet suurin syy UFA-pelaajien järjettömän kalliisiin sopimuksiin, mutta toisaalta juuri yksittäisten pelaajien järetömän pitkät ja kalliit sopimukset ovat seurojen pitkäaikaisen menestymisen suuri este.

Mielenkiinnolla odotan heinäkuuta ja suuntaa, mihin rajoittamattomien vapaiden agenttien sopimukset lähtevät kehittymään. Ehkä taloudellisesta taantumasta ja capin alentumisen paineesta johtuen sopimuksiin tulee taas tolkkua. Rajoitettujen vapaiden agenttien varastamisesta maksettavien korvauksien ollessa lähes naurettavan pieniä, myös nuorien pelaajien sopimuksissa on nykyään järjettömasti ilmaa. ”Vanhoina hyviä aikoina” esim. Bostonilla olisi ollut loistava tulevaisuus nykyisen rungon kanssa. Nyt Kesselin ja Krejcin sopimukset taitavat räjähtää käsiin jo nyt yhden hyvän kauden jälkeen. Tämänhetkisen capin mukaan esim. juuri Kesselin hankkimisesta 5.2 miljoonan offersheetillä joutuu maksamaan 1,2 ja 3-kierroksen varaukset. Käytännössä jokaisen joukkueen kannattaisi heittää tarjous Kesselille tähän hintaan, jos vausoikeutta ei ole ensimmäisen viiden joukossa. Henkilökohtaisesti nykyinen linja ei lämmitä allekirjoittanutta yhtään.

Taitaa olla, että ylipalkatuimmat palaajat ovat kesäisten huutokauppojen ykkösninien ohella ne lukuisat nuoret hyvät pelaajat, jotka offersheettien pelossa ovat saanee pitkiä ja kalliita soppareita. Esim. Milan Michalekin palkka pyörii seuraavat viisi vuotta viiden miljoonan kieppeillä, vaikka Milanille tulee jatkossakin olemaan tiukkaa rikkoa 30 maalin rajapyykki, vaikka vierellä kiekkoja syöttelisi Joe Thornton.

 

[Puukallo]

Erittäin hyvä kirjoitus yllä. Mainittavan arvoista on myös ns. puolustavien puolustajien aivan naurettavat pahvit mitä viimeiset vuodet on viljelty esim. Jeff Fingerille maksetaan 4M ilman käytännössä mitään näyttöjä. Finger ei todellakaan ole ainoa näistä, kärjistetysti lähes luistelutaitoisista jäähyautomaateista, joille maksetaan kovaa ylihintaa. Tällä off-seasonilla trendi tulee taatusti jatkumaan, sillä niin monen joukkueen hankintalistalla puolustajia löytyy. Ensi kauden jälkeen, capin oletettavasti laskiessa reilusti, löytyy liigasta yksi jos toinenkin GM joka pääsee/joutuu harkitsemaan vakavasti ulosostoja näitten ylipalkattujen puolustajakolossien kohdalla.

En sano etteikö joku Bouwmeester ansaitse helposti sen 6M kaudessa, mutta hän toki osaa muutakin kun seisoa omaa maalia varjelemassa. Asiat alkavat olla huonosti kun herrat Komisarek ja Beauchemin alkavat pyytää 4-5M kaudessa, tosin jos joku Gm maksaa niin ei pelaajiakaan siitä voi syyttää. Pitkään liigassa naurettiin Toronton ex-Gm John Ferguson Jr:lle hänen junailemistaan sopimuksista herroille McCabe, Kaberle ja Kubina, mutta nykypäivän trendillä nämä sopimukset ovat jopa sieltä viisaammasta päästä (poislukien NTC).

 

[Henkka]

Sokaistuivatko GM:t palkkakaton kohoamiseta ja oletuksesksi tuli, että cappi kohoaa jokaisena vuotena ja ”tällä hetkellä” kallis sopimus muuttuu hyväksi ajan saatossa ja capin kasvaessa.

Tähän voisi sanoa sen verran, että aivan varmasti sokaistuivat. Eihän kukaan taloustaantumaakaan osannut ennustella tuolla vakavuudella mitä se oikeasti sitten oli ja mitkä sen vaikutukset tulisivat olemaan. Sinänsä hyvä että sopimustouhu hieman tervehtyy.

Tosiaan noita puolustavien puolustajien soppareita en ymmärrä. 3 milliä maksimissaan puukäsipakeille.

 

[nuck]

Stunt cockilta hyvä alustus.

Erittäin hyvä kirjoitus yllä. Mainittavan arvoista on myös ns. puolustavien puolustajien aivan naurettavat pahvit mitä viimeiset vuodet on viljelty esim. Jeff Fingerille maksetaan 4M ilman käytännössä mitään näyttöjä.

Fingerin cap hit on muuten "vain" 3.5 miljoonaa. Mutta pilkun viilauksesta huolimatta ymmärrän mitä ajat takaa. Puolustaja, joka olisi jossakin keskitason joukkueessa top 3-5 puolustaja, tekisi noin 20-30 pistettä, eikä häntä edes huomaisi kunnolla, saisi 3.5 miljoonaa yhden kauden näytöillä. Onhan tuo ehkä kovan tuntuinen korvaus, vaikka pelaaja saisi tärkeissä paikoissa (tässä tapauksessa alivoimilla) paljonkin jääaikaa.

Minua eivät nuo puolustavien pakkien summat kuitenkaan niinkään hirvitä. Myönnän, että osassa on ylimääräistä, mutta osa tulee ihan pelaajan kokonaismerkityksen mukaan. Esimerkiksi Vancouverissa maksaisin Willie Mitchellille (huolimatta huonosti menneestä Chicago-sarjasta) ilomielin 3.5 miljoonaa vastustajan tähtien joka iltaisesta varjostamisesta. Ennemmin minä tuon summan annan Mitchellille kuin kenellekään toiselle Canucks-pakille.

Sen sijaan se mikä on hirvittänyt, on joidenkin isomman nimen pelaajien sopimukset:

- Rangersin Scott Gomez saa vuoteen 2014 saakka n. 7.4 miljoonaa per kausi. Hän on pelannut yhdeksän NHL-kauden aikana tasan yhden päälle 80 pisteen ja päälle 20 maalin kauden.

- Rangersin Chris Drury saa vuoteen 2012 saakka keskimäärin noin 7 miljoonaa per kausi. Hän on Gomezin tavoin hyvä pelaaja, mutta hän on tehnyt viimeisillä kuudella kaudella keskimäärin noin 60 pistettä kaudessa. Riittääkö tuo oikeasti seitsemään miljoonaan noin pitkäksi ajaksi?

- Chicagon Bryan Campbell saa vuoteen 2016 saakka keskimäärin n. 7.15 miljoonaa per kausi. Jälleen kyseessä on hyvä kiekollinen pelaaja, mutta ei mielestäni todellakaan tuon summan arvoinen kokonaispaketti. Tuo sopimus on Chicagon tulevaisuuden tilanteeseen kyllä vaikeasti nieltävissä.

- Rangersin puolustaja Wade Redden saa vuoteen 2014 saakka keskimäärin 6.5 miljoonaa kaudessa. Tällä kaudella tuli 26 pistettä. Hän oli menossa Ottawassa alaspäin, mutta miehen onneksi Rangers palkitsi hyvän historian.

- Phoenix Coyotesin puolustaja Ed Jovanovski pelaa parhaillaan kuusivuotista sopimustaan, joka tuo Jovocopille kaudessa keskimäärin 6.5 miljoonan dollarin tulot. Viime kaudella saldoksi tuli 36 pistettä ja seuran huonoin -15 tehosaldo. Hän oli Vancouverissa pitkään seuran kakkospakki, mutta onneksi Phoenix palkitsi hänet.

- Florida Panthersin puolustaja Bryan McCabe kikkailee vuoteen 2012 saakka keskimäärin 5.75 miljoonan dollarin tuloilla. Tilanne on vähän sama kuin Jovanovskilla ja Reddenilla: takana on mainetekoja(kin).

- Chicagon luukkua avaa tällä hetkellä (ja on avannut jo aika pitkään...) maalivahti Christobal Huet, jonka n. 5.6 miljoonan dollarin kausikohtainen sopimus kestää vuoteen 2014 saakka. On siinä kakkosvahdilla hintaa. No, onhan Huet pelannut myös joskus hyviäkin kausia ja ehkä hän on jatkossa keskitason ykkönen.

- Nashvillen David Legvand nappaa vuoteen 2016 saakka keskimäärin 4.5 miljoonan tienestit. Uralle mahtuu yksi päälle 50 pisteen kausi ja NHL-kausia on takana yhdeksän. No, oma ykkösvaraus ja kaikkea.

Veikkaan, että näistä nimistä tulee seurojen faneja sanomaan "on hän sen ansainnut, koska... -perusteluja", mutta ainakin minä näen näiden pelaajien sopimuksissa joko liikaa pituutta tai liikaa hintaa. Eivätkä vastaavat sopimukset tähän lopu. Kun katselee pelaajien palkkatietoja, näitä vastaavia esimerkkejä voisi jatkaa aika pitkään.

Eli: Jeff Fingerille ja joillekin muille ns. peruspakeille maksetaan ehkä liikaa, mutta osataan sitä monien monien muidenkin kohdalla. Peruspakkien sopimukset harvoin kuitenkaan pilaavat älyttömästi tulevaisuutta, mutta veikkaan (Chicagon kohdalla pelkään), että yläpuolella olevassa listassa on sopimuksia, joiden vuoksi joku seura joutuu vielä hankalaan paikkaan.

 

[Cube]

Asiat alkavat olla huonosti kun herrat Komisarek ja Beauchemin alkavat pyytää 4-5M kaudessa, tosin jos joku Gm maksaa niin ei pelaajiakaan siitä voi syyttää.

En kysy tätä mitenkään provosoidakseni, mutta miksi nimenomaan Beaucheminille 4 miljoonaa olisi liikaa? Mielestäni tuo on hänelle vielä hyvä hinta, joskaan enempää en siihen enää laittaisi.

 

[Finnish Isles]

Erikoista kuinka tuo palkkahaitari venyy ainoastaan yhteen suuntaan ja jos joku pelaaja haluaa Cupia tavoitellakseen tehdä sopimuksen ns. alihintaan, niin agenttien maailmassa se on vain yksittäisen pelaajan oma päätös, mutta mikäli joku heikompi seura on halukas maksamaan jostain vapaasta agentista ylihintaa on se mittapaalu myös muille sopimuksille.

En ihmettelisi vaikka Islanders olisi "oman kylän poika" Komisarekille valmis neljä milliä tarjoamaankin, mutta he ovatkin tilanteessa, jossa pitää liigatason kavereista vähän enemmän tarjotakin jo pelkästään palkkalattiankin takia. Silti tilanne liigan pohjalla melkeinpä herkemmin vääristää sopimustarjouksia kuin sarjan huipulla.

En tosin tiedä onko Wangkään valmis hirveästi enää satsaamaan ennen hallipäätöstä ja toivottavasti millekään peruspakille ei ainakaan yli Streitin sopimusta tarjota.

 

[dana77]

Erikoista kuinka tuo palkkahaitari venyy ainoastaan yhteen suuntaan ja jos joku pelaaja haluaa Cupia tavoitellakseen tehdä sopimuksen ns. alihintaan, niin agenttien maailmassa se on vain yksittäisen pelaajan oma päätös, mutta mikäli joku heikompi seura on halukas maksamaan jostain vapaasta agentista ylihintaa on se mittapaalu myös muille sopimuksille.

Oletko ihan varma että agentit ovat vilpittömän rehellisesti tuota mieltä, vai voiko että he toimivat noin vain koska se on heidän ja heidän asiakkaidensa etu eli ts. he tekevät sitä mistä heille maksetaan?

 

[thego]

Minua eivät nuo puolustavien pakkien summat kuitenkaan niinkään hirvitä. Myönnän, että osassa on ylimääräistä, mutta osa tulee ihan pelaajan kokonaismerkityksen mukaan.

Samoja ajatuksia. Enemmän ihmettelen näitä suuria sopimuksia joita jaetaan "kiekollisille" pakeille (esim. Campbell) joiden merkitys joukkueelleen näkyy yleensä suurimmaksi osaksi tehopisteissä. Väittäisin jopa näillä kiekollisilla pakeilla olevan suurempi riski flopata jollain tietyllä kaudella kun taas varmat peruspakit yleensä hoitavat sen duuninsa illasta toiseen. Tosin Finger nyt on Finger, mutta esimerkiksi Nashvillen Zanonille voisi hyvinkin maksaa jotain väliltä 2,5-3,5 miljoonaa.

- Nashvillen David Legvand nappaa vuoteen 2016 saakka keskimäärin 4.5 miljoonan tienestit. Uralle mahtuu yksi päälle 50 pisteen kausi ja NHL-kausia on takana yhdeksän. No, oma ykkösvaraus ja kaikkea.

Veikkaan, että näistä nimistä tulee seurojen faneja sanomaan "on hän sen ansainnut, koska... -perusteluja", mutta ainakin minä näen näiden pelaajien sopimuksissa joko liikaa pituutta tai liikaa hintaa.

Legwand ei ole sitä ansainnut, mutta jos on mahdollisuus signata pitemmäksi aikaa kohtuullinen kakkossentteri (vieläpä oma varaus) joka kuitenkin omaa ihan kohtalaiset kahden suunnan avut niin luulenpa aika monen GM:n siihen tarttuvan. Terveenä ollessaan Legwand pystyy kuitenkin ihan hyvin nakuttamaan sen 20+ maalia ja 60+ tehopistettä. Ei tietenkään pidä unohtaa miehen loistavaa takakarvausta...

Nashvillen kohdalla nämä Legwandin (+Erat) kaltaiset sopimukset ovat osittain myös pakkopullaa ja ehkä jopa järkevin tapa toimia. Jos nyt lähdettäis joku kesä hakemaan sitä kakkossentteriä avoimilta markkinoilta niin luulen, että sieltä samaan hintaan olisi vaikea saada yhtä hyvää tai ainakaan parempaa kaveria tilalle. Miksi kukaan täysijärkinen edes haluaisi Nashvilleen pelaamaan, ellei kyseessä ole uran ehtoopuolella (Arnott, Sullivan) oleva pelaaja?

 

[Phinor]

Isot sopimukset vielä menevät ymmärrykseen seurojen ollessa kovinkin erilaisissa tilanteissa aina kesällä. Sen sijaan sopimuksien pituudet ovat ne asia, joita en kykene ymmärtämään. 2-3 vuotta on vielä hyvä pituus, mutta kun Rangers alkaa houkuttelemaan top6 hyökkääjiä 6-7 vuoden sopimuksilla, loppuu oma ymmärrys siihen. Jopa Detroitin tilanne hirvittää: Datsyuk vuoteen 2014, Filppula+Cleary 2013, Zetterberg vuoteen 2021, Franzen vuoteen 2020 asti. Siinä on käytännössä top6 hyökkääjät seuraaviksi vuosiksi päätetty, sillä noilla caphiteillä ei välttämättä vuonna 2012 ole varaa neloskentässä pyöriä. Ja sepä se onkin, jos pelaajan tilanteen ja taloustilanteen ennustaminen puolen vuoden päähän on vaikeaa, kuinka vaikeaa on arvioida vuoden 2012 tai 2016 tilannetta nyt?

En pidä myöskään Ovechkinin sopimuksen kestosta, vaikka hän on koko Capitalsin keulakuva. En haluaisi ikinä Lecavalieria vuoteen 2020 asti kestävällä sopimuksella joukkueeseeni. Mike Richardsilla on hyvä caphit tällä hetkellä, mutta miten hyvä caphit se on vuonna 2017, kun Richards saattaa olla neloskentän puolustava hyökkääjä? Buyoutit ovat tietenkin yksi avain voittoon, mutta sitten päästään jälleen taloustilanteeseen: onko vuonna 2016 edes varaa buyoutata? Toisin sanoen jakaa rahaa ilmaiseksi vain, että caphittia saadaan alaspäin (+pelaaja ulos rosterista).

Tietenkin on olemassa se toinen mahdollisuus. Caphit kasvaa tulevina vuosina ja yllä mainitut hyökkääjät pelaavat Detroitissa edullisilla caphiteillä, kun palkkakatto pyörii jossain 80 miljoonan tuntumassa. Melkoista riskipeliä seuran tulevaisuudella joka tapauksessa.

 

[AnFa]

Siinä on käytännössä top6 hyökkääjät seuraaviksi vuosiksi päätetty, sillä noilla caphiteillä ei välttämättä vuonna 2012 ole varaa neloskentässä pyöriä.

No eikös noita nyt voi aina treidata, jos siltä tuntuu että alkaa omista prospecteista pukata parempaa jannua?

Ja eiköhän Zetterbergin ja Franzenin sopimukset ole suunniteltu niin, että pelaajat lopettavat muutaman vuoden ennen sopimuksen loppumista. Sen verta vähän kuitenkin saavat silloin enää palkkaa verrattuna lähitulevaisuuden palkkoihin.