Koska sitten pitäisi kukkaro kaivaa laukusta, ottaa kauppalista jääkaapin ovesta, laittaa tuulipuku päälle ja sauvakävellä kauppaan? Kas siinäpä kysymys.
Devils onnistui keväällä 2002 oikea-aikaisella ja oikein kohdistetulla kauppareissulla Dallasiin aivan huikealla tavalla, joskin haettu tulos tuli vasta vuotta myöhemmin kaupasta. Joe Nieuwendyk ja Jamie Langenbrunner olivat cup-kevään 2003 kaksi avainpelaajaa ja olivat selkeä parannus Jason Arnottiin ja Randy McKayhyn nähden.
Joukkueen tilanne oli tuossa vaiheessa tosin lähes ihanteellinen, koska joukkueella oli liigan paras maalivahti ja pakisto ja monipuolinen hyökkääjistö eli joukkuetta pystyttiin täydentämään helposti tällaisilla täsmähankinnoilla, sillä 1990-luvun alussa varatut omat pelaajat olivat huipulla ja tuolloin tuloaan tekivät muun muassa Brian Gionta ja Colin White.
Nyt Devilsin tilanne on toisenlainen, sillä joukkueesta ei voida enää irroittaa pelaajia "rikkomatta muutamia munia". Menestyksestä maksetaan hintaa sen muodossa, ettei joukkue ole saanut varata 15 kärjessä vuosikausiin eikä joukkue voi välittömästi paikata ainakaan kahden ensimmäisen kentällisen menetyksiä omasta farmistaan. Tämä tuo eteen mielenkiintoisen haasteen, koska Devils on rakentanut omaa joukkuettaan aina omien varaustensa kautta eikä ole juuri koskaan tehnyt nimekkäitä vapaiden agenttien kiinnityksiä. Kuitenkin joukkue kaipaa selkeää kiekollista ykköspakkia ja jossain määrin ykkössentteriä, sillä Travis Zajac ja Zach Parise kuuluvat mielestäni samaan ketjuun. Dainius Zubrus ei mielestäni myöskään kuulu keskelle, vaan laitaan.
David Conten johtama skouttausosasto sai kesällä tosin lisää apuja pelaajien hankintaan, kun Kanadan nuorten joukkuetta ja Red Deeriä luotsannut Brent Sutter tuo oman tietotaitonsa joukkueen käytettäväksi. Näyttää hyvin vahvasti siltä, että Devils jatkaa valitsemallaan tiellä, jossa joukkue rakennetaan hieman "nimettömämmistä" aineksista ja avainroolit miehitetään tarvittaessa nimekkäillä täsmäostoksilla. Se on kuitenkin varmaa, että mitään "total rebuildia" Devilsissä ei nähdä ainakaan ennen Brodeurin aikakauden loppumista.
Mutta se tästä punaisesta joukkueesta.
Tämän kesän markkinoilla riekkuneista joukkueista Phillyn kohdalla mielestäni ollut kyse myös siitä, että joukkue viestittää ulospäin, että meininki muuttuu nyt kerralla. Rangersin kohdalla iso juttu oli myös se, että joukkue hankki riveihinsä pahimman verivihollisensa ykkössentterin.
Philly aloitti tähän kauteen valmistautumisen jo hyvissä ajoin viime talvena ja teki tuolloin muutaman kesäisiä manööverejä pienemmän liikkeen, kun he hankkivat muun muassa Bironin, Coburnin ja Upshallin riveihinsä. Näin kesän töitä oli tehty jo valmiiksi, sillä oma sarjasijoitus antoi tähän hyvät mahdollisuudet. Eli Phillyn kasvojenkohotus on ollut perusteellisempi kuin muutamien nimimiesten hankinta.
Keskeinen kysymys kuuluu mielestäni: Onko yksi kesä riittävän paljon aikaa muuttamaan joukkueen kurssia, kun pari kentällistä pelaajia etsii todennäköisesti vielä omaa paikkaansa joukkueessa? Kuitenkin näiden hankittujen tähtien rutiinitasonkin pitäisi olla niin kovaa luokkaa, että Philly on loppuun asti kisaamassa playoff-paikasta. Atlantin divisioona on todella kovatasoinen ja ainoastaan Islanders vaikuttaa ennakkoon selkeältä altavastaajalta.
Toinen kysymys, joka liittyy kaupalla käyntiin, että onko shop and drop tuloksena, kun joukkueet ovat lähellä palkkakattoa? Viime kaudella Devils kikkaili vastaavassa tilanteessa 20 pelaajan rosterilla ja oli todella kireässä tilanteessa muun muassa Colin Whiten nivusvaivojen kanssa, sillä joukkue ei voinut nostaa pikkuvaivoista kärsivän Whiten tilalle korvaajaa. Varsinkaan keskitalven tärkeillä kierroksilla kellään ei liene varaa sellaiseen, että pari avainpelaajaa on sivussa pari viikkoa eikä ketään voida nostaa tilalle.
Ja lyhykäisyydessään: Joukkueen rakennusvaihe määrittelee sen, millaisia palasia joukkueeseen haalitaan tai näin sen ainakin pitäisi mennä. Anaheimin tilanne tosiaan oli ihanteellinen sen puolesta, että Prongerin hankinta oli viimeinen ankkurointi menestyksen syrjään.
Muutenkin case-Anaheim on mielenkiintoinen, koska menestyksekkäitä konsepteja kopioidaan muihin joukkueisiin. Miten se näkyy pelaajamarkkinoilla, että muutkin haluavat joukkueestaan Anaheim-lookaliken? Putoaako pienikokoisten ja/tai pehmeiden taitopelaajien kysyntä ja hinta? Olisiko esimerkiksi Pierre Turgeonin tai Craig Janneyn kaltaisille taiteilijasielulle kysyntää nykypäivän NHL:ssä, jos he olisivat tulossa rookieleirille tai heitä tarjottaisiin vaihdossa kun joukkue haluaisi joukkueeseensa lisää kokoa ja suoraviivaisuutta? Ja miten paljon huudetaankaan puolustajasta, joka on Niedsin tai Prongerin tasoinen puolustajahirmu tai kehittymässä sellaiseksi?
Devils onnistui keväällä 2002 oikea-aikaisella ja oikein kohdistetulla kauppareissulla Dallasiin aivan huikealla tavalla, joskin haettu tulos tuli vasta vuotta myöhemmin kaupasta. Joe Nieuwendyk ja Jamie Langenbrunner olivat cup-kevään 2003 kaksi avainpelaajaa ja olivat selkeä parannus Jason Arnottiin ja Randy McKayhyn nähden.
Joukkueen tilanne oli tuossa vaiheessa tosin lähes ihanteellinen, koska joukkueella oli liigan paras maalivahti ja pakisto ja monipuolinen hyökkääjistö eli joukkuetta pystyttiin täydentämään helposti tällaisilla täsmähankinnoilla, sillä 1990-luvun alussa varatut omat pelaajat olivat huipulla ja tuolloin tuloaan tekivät muun muassa Brian Gionta ja Colin White.
Nyt Devilsin tilanne on toisenlainen, sillä joukkueesta ei voida enää irroittaa pelaajia "rikkomatta muutamia munia". Menestyksestä maksetaan hintaa sen muodossa, ettei joukkue ole saanut varata 15 kärjessä vuosikausiin eikä joukkue voi välittömästi paikata ainakaan kahden ensimmäisen kentällisen menetyksiä omasta farmistaan. Tämä tuo eteen mielenkiintoisen haasteen, koska Devils on rakentanut omaa joukkuettaan aina omien varaustensa kautta eikä ole juuri koskaan tehnyt nimekkäitä vapaiden agenttien kiinnityksiä. Kuitenkin joukkue kaipaa selkeää kiekollista ykköspakkia ja jossain määrin ykkössentteriä, sillä Travis Zajac ja Zach Parise kuuluvat mielestäni samaan ketjuun. Dainius Zubrus ei mielestäni myöskään kuulu keskelle, vaan laitaan.
David Conten johtama skouttausosasto sai kesällä tosin lisää apuja pelaajien hankintaan, kun Kanadan nuorten joukkuetta ja Red Deeriä luotsannut Brent Sutter tuo oman tietotaitonsa joukkueen käytettäväksi. Näyttää hyvin vahvasti siltä, että Devils jatkaa valitsemallaan tiellä, jossa joukkue rakennetaan hieman "nimettömämmistä" aineksista ja avainroolit miehitetään tarvittaessa nimekkäillä täsmäostoksilla. Se on kuitenkin varmaa, että mitään "total rebuildia" Devilsissä ei nähdä ainakaan ennen Brodeurin aikakauden loppumista.
Mutta se tästä punaisesta joukkueesta.
Tämän kesän markkinoilla riekkuneista joukkueista Phillyn kohdalla mielestäni ollut kyse myös siitä, että joukkue viestittää ulospäin, että meininki muuttuu nyt kerralla. Rangersin kohdalla iso juttu oli myös se, että joukkue hankki riveihinsä pahimman verivihollisensa ykkössentterin.
Philly aloitti tähän kauteen valmistautumisen jo hyvissä ajoin viime talvena ja teki tuolloin muutaman kesäisiä manööverejä pienemmän liikkeen, kun he hankkivat muun muassa Bironin, Coburnin ja Upshallin riveihinsä. Näin kesän töitä oli tehty jo valmiiksi, sillä oma sarjasijoitus antoi tähän hyvät mahdollisuudet. Eli Phillyn kasvojenkohotus on ollut perusteellisempi kuin muutamien nimimiesten hankinta.
Keskeinen kysymys kuuluu mielestäni: Onko yksi kesä riittävän paljon aikaa muuttamaan joukkueen kurssia, kun pari kentällistä pelaajia etsii todennäköisesti vielä omaa paikkaansa joukkueessa? Kuitenkin näiden hankittujen tähtien rutiinitasonkin pitäisi olla niin kovaa luokkaa, että Philly on loppuun asti kisaamassa playoff-paikasta. Atlantin divisioona on todella kovatasoinen ja ainoastaan Islanders vaikuttaa ennakkoon selkeältä altavastaajalta.
Toinen kysymys, joka liittyy kaupalla käyntiin, että onko shop and drop tuloksena, kun joukkueet ovat lähellä palkkakattoa? Viime kaudella Devils kikkaili vastaavassa tilanteessa 20 pelaajan rosterilla ja oli todella kireässä tilanteessa muun muassa Colin Whiten nivusvaivojen kanssa, sillä joukkue ei voinut nostaa pikkuvaivoista kärsivän Whiten tilalle korvaajaa. Varsinkaan keskitalven tärkeillä kierroksilla kellään ei liene varaa sellaiseen, että pari avainpelaajaa on sivussa pari viikkoa eikä ketään voida nostaa tilalle.
Ja lyhykäisyydessään: Joukkueen rakennusvaihe määrittelee sen, millaisia palasia joukkueeseen haalitaan tai näin sen ainakin pitäisi mennä. Anaheimin tilanne tosiaan oli ihanteellinen sen puolesta, että Prongerin hankinta oli viimeinen ankkurointi menestyksen syrjään.
Muutenkin case-Anaheim on mielenkiintoinen, koska menestyksekkäitä konsepteja kopioidaan muihin joukkueisiin. Miten se näkyy pelaajamarkkinoilla, että muutkin haluavat joukkueestaan Anaheim-lookaliken? Putoaako pienikokoisten ja/tai pehmeiden taitopelaajien kysyntä ja hinta? Olisiko esimerkiksi Pierre Turgeonin tai Craig Janneyn kaltaisille taiteilijasielulle kysyntää nykypäivän NHL:ssä, jos he olisivat tulossa rookieleirille tai heitä tarjottaisiin vaihdossa kun joukkue haluaisi joukkueeseensa lisää kokoa ja suoraviivaisuutta? Ja miten paljon huudetaankaan puolustajasta, joka on Niedsin tai Prongerin tasoinen puolustajahirmu tai kehittymässä sellaiseksi?
Viimeksi muokattu: