Insomniumin uudelta platalta eka videolohkaisu, Revelations. Kolahtaa hyvin mutta olen niin hc Insomniumin ystävä ettei voi olla objektiivinen.
Nyt kolahteli kyllä siihen malliin, että meinasi mennä kaljat väärään kurkkuun. Fanipoika olen minäkin ja pidän kaikkea Insomnium-otsakkeen alla julkaistua materiaalia pyhänä. Jotenkin vaan en osannut odottaa mitään näin hienoa enää kuulevani tältä koplalta.
Oma Inso-huippuni osui Above The Weeping World -levyyn, joka on minun kirjoissani maailman paras melodeath-albumi. Across The Dark oli täyden kympin levy sekin ja se pitää sisällään itselleni läheisimmän Insomnium-biisin, Against The Stream.
One For Sorrow oli loistava levy, mutta tunnepuolella jotain jäi puuttumaan. Tuo tunteenpalo tuntuu palanneen Revelationsia kuunnellessa. Tulevalta levyltä löytyy myös viime vuonna tarjoiltu Ephemeral, joka ei ensikuulemalta herättänyt kolossaalisia tunteita, mutta nyt, Revelationsin jälkilöylyissä kuunneltuna, kuulostaa sekin taivaalliselta teokselta.
Meikäläinen ei ottanut alun perin kovin suurella ilolla vastaan Insomniumin kitaristinvaihdosta. Markus Vanhala on hieno mies, joka on tehnyt loistavaa jälkeä mm. Omnium Gatherumin riveissä. Livenä miehen kitarasankarimainen esiintyminen ei kuitenkaan näyttänyt sopivan Insomniumin tunnelmalliseen ulosantiin. Pelkäsin jopa lisääntyvän tiluttelun pilaavan koko bändin.
Revelationsin perusteella ei ole kuitenkaan aihetta huoleen - päinvastoin. Biisin loppupuolella kuultava lyhyt melodinen kitarailoittelu kuulostaa hienolta ja kokonaisuuteen sopivalta.
Erityismaininta vielä Revelationsin äärimmäisen tyylikkäälle lyriikkavideolle. Siinä kiteytyy aika erinomaisesti se visuaalinen kuvasto, joka bändiin tulee yhdistettyä - linnut etunenässä. Viiden kuuntelukerran jälkeen karvat nousevat edelleen pystyyn Revelationsin äärellä. Shadows Of The Dying Suniin kohdistuneet suuret odotukset ovat juuri korottuneet massiivisiksi.