Osaavia metallibändejä

[Annuli]

Vanhana metallifanina on pakko vastata. Harvemmin pääsee enää hehkuttelemaan omilla suosikeillaan... osa voi olla pikkaisen vanhoja, mutta soittelevat vieläkin.

Anthrax - etenkin State of Euphoria, aivan loistava

Manowar - täällä jo joku kehuikin, mutta riittävästi ei voi kehua, Joey De Maio on jumala, aivan sairaan siistiä bassoa ja uhoa löytyy, Kings of Metal on kova. Melkein menetin neitsyyteni Manowaria kuunnellessa, joten on ikuinen suosikkini, sillä kokemus ei ollut kovin paha.

Suicidal Tendencies - Oma suuri suosikkini, omistan kaikki levyt, mutta eniten ovat kolahtaneet 80-luvun suuret suosikit Join the Army ja How will I laugh tomorrow, Pelkkä ajatuskin noista biiseistä saa vatsanpohjaan kutinaa, loistavaa uhoa ja sairaan hyvää musiikkia.

Helloween - Keeper of the seven keys 1 ja 2 ovat loistavia, Kaj Hansenilla on loistava ääni

Running Wild - Under Jolly Roger ja Port Royal, hienoa melodista heviä.

Queensryche - joku jo kehuikin tuota Operation mindcrimeä- siis täysin loistava levy, joka on eheä kokonaisuus. Helmiä täynnä.

Cro-Mags - ei mitään hajua bändistä, mutta yksi kova vinyyli löytyy kotoa, ei kovinkaan pliisua musiikkia.

Suomalaisista joskus kovia olivat Stone ja Prestige, joiden tykitys oli silloin loistavaa ja keikoilla oli kunnon meininki.

Siinä on nyt mitä tuli mieleen päälimmäisenä, varmaan jotain vielä unohtui.

 

[Viikate]

Viestin lähetti Annuli
Helloween - Keeper of the seven keys 1 ja 2 ovat loistavia, Kaj Hansenilla on loistava ääni.

Noilla Keys-levyillä laulaa kyllä Michael Kiske. Hansen jätti laulajan tehtävät Walls Of Jerichon jälkeen ja tyytyi taustavokaaleiden hoitoon.

Helloween oli joskus kova juttu, mutta sankariheviin tyylilajina kyllästyin jo vuosia sitten.

 

[Annuli]

Viestin lähetti Viikate


Noilla Keys-levyillä laulaa kyllä Michael Kiske. Hansen jätti laulajan tehtävät Walls Of Jerichon jälkeen ja tyytyi taustavokaaleiden hoitoon.

Helloween oli joskus kova juttu, mutta sankariheviin tyylilajina kyllästyin jo vuosia sitten.

Niinhän tuo onkin...vanhalla pää pätkii. Loistavia biisejä kyllä. Sankarihevi rules

 

[luistimet]

Hyviä bändejä löytyy maailmasta niin ältsin paljon, että niiden kaikkien mainitseminen olisi liki mahdotonta. Tässä kuitenkin muutamia suosikkejani:

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Timolla on todellakin sanottavaa.

Sonata Arctica - Tonyn laulu ja Janin kitara, uhh. Sankariheviä parhaasta päästä, ellei jopa paras. Korjaan, paras.

Sentenced - Jylhä soitanta ja mahdollisesti vieläkin jylhemmät sanat. Amok on parhaita kuulemiani levyjä koskaan. Tämä uusi lättykin potkii varsin kovaa.

In Flames - Menevän poljennon keskeltä löytyy mitä mielenkiintoisempia melodioita.

Nightwish - Taidokas soitto yhdistettynä Tarjan lauluun saa toisinaan kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Tuomaksen sanojen mukaan uudesta levystä on tulossa raskain Nightwishin tekele.

Dark Tranquillity - Edustaa ehkä sitä raskainta musiikkia, mitä korvani kuuntelevat mieluusti. Erinomainen lääke vitutuksen keskellä.

Thunderstone - Minulle uusi tuttavuus, mutta kolahtaa kyllä pirun hyvin.

Tässä siis vain muutamia lukuisista suosikeistani. Eihän niitä kaikkia jaksa pirukaan luetella. Jatketaan loisteliaitten bändien listausta vaikka sitten joskus myöhemmin, kun niitä mieleen juolahtaa.

 

[Tenho]

Kyllähän Nightwish ja Rammstein kolahtavat aika lujaa.
...Mutter...taatttaa too taa .. .Mutter..

 

[luistimet]

Sonata Arcticasta

Sonata Arctica, tuo pohjoisen sankarihevin ylpeys on lyömässä itseään läpi ja lujaa. Japanin listoilla keikutaan ykkösinä ja kyseisessä maassa äänitetty live-levykin ilmestynee heinäkuussa.

Yhtyeen alkutaipaleella (UnOpened ja Ecliptica) soitto oli varsin nopeaa ja teknisiä kikkailuja Liimataisen Janilta löytyi. Tony lauloi kovaa ja korkealta. Olin haltioissani kuulessani ensimmäisen biisin Sonatalta, joka taisikin olla FullMoon. Siitä se innostus kyseistä bändiä kohtaan lähti ja pakko oli hankkia Ecliptica, ja kun ale-hyllystä löytyi vielä UnOpened, se oli menoa. Eclipticalta voidaan mainita juuri FullMoon ja kertakaikkiaan loistava balladi Replica.

Aika meni bändiä kuunnellessa kuin siivillä ja pian ilmestyikin Successor, jolta löytyi varsin onnistuneet coverit kappaleista Still Loving You (Scorpions) ja I Want Out (Helloween). Live-versioinnit biiseistä My Land ja Replica lämmittivät myös. Mutta ne pari uutta biisiä. San Sebastian painii mielestäni sarjassa "ihan kiva". Shy on jo sieltä itsestään. Shy oli karu pettymys huikeiden balladien Replica ja Letter to Dana jälkeen.

Silencelta odotin varsin paljon, mutta levy yllätti täydellisyydellään minutkin. Lapin raspikurkku Tony Kakko on kuin uudesti syntynyt ja mieheltä kuullaankin jopa uskottavaa örinää. Turhat kikkailut on jätetty pois ja jokainen biisi toisensa jälkeen saa jalkani väpättämään. Silencelta on hankala nostaa yksittäisiä biisejä yli muiden. Levy vyöryy alusta loppuun sellaisella voimalla, ettei biisien välillä kerkeä edes hengähtää. No okei, Last Drop Falls on uskomattoman kaunis veisu.

Mitä tulevaisuudessa? Live-levy lähestyy ja Osakan keikan bootlegin olen kerennyt jo moneen otteeseen tarkistamaan. Tonyn ääni kuulostaa flunssaiselta ja sitä se onkin. Olisi kuitenkin ollut sääli ja peräti tyhmää lykätä liveä, äänitykset kun maksavat rahaa, eikä niitä makseta perunoilla. Onneksi nousevan auringon maan yleisö on keikoilla erittäin hyvin mukana ja tunnelma taattu. Saa vain nähdä, miten käy kun kaksi keikkaa miksataan yhteen.

Sonata Arcticasta tullaan vielä kuulemaan. Minulle bändi voinee jo nyt myydä vaikka paskaa.

 

[BigRedBob]

Viestin lähetti Annuli
Suomalaisista joskus kovia olivat Stone ja Prestige, joiden tykitys oli silloin loistavaa ja keikoilla oli kunnon meininki.

Entäs Airdash? Se kolahti ainakin itselleni hyvin silloin kun juuri Stonet ja Prestiget olivat kovimmassa iskussa. Ai niin ja A.R.G.!

 

[Sampe]

Nightwish on ihan omaa luokkaansa. Tapa jolla yhtye yhdistelee eri musiikkityylejä on todella virkistävä. Tarja Turunen laulaa jo nyt kuin enkeli, ja kehittyy koko ajan huimaavalla vauhdilla. Tuomas Holopaisen kutsuminen vain neroksi olisi loukkaus.

Uusi single Ever Dream on aivan käsittämättömän kaunis. Ei mikään ihme että myi välittömästi kultaa. Kahdella ja puolella €:lla saa kolme fantastista biisiä, suosittelen.

 

[Annuli]

Viestin lähetti BigRedBob
Entäs Airdash? Se kolahti ainakin itselleni hyvin silloin kun juuri Stonet ja Prestiget olivat kovimmassa iskussa. Ai niin ja A.R.G.!

Pätki vähän...mutta muistan kyllä nimen. Siihen taitaa jäädäkin. Ei löydy vinyylejä kotoa. Stone oli aivan ehdoton suosikkini tuolloin...farkkutakki, jonka selkään kirjoitettiin kissankokoisin kirjaimin Stone, todella tyylikästä.

 

[Monipuolisenhuono]

Viestin lähetti BigRedBob
Entäs Airdash? Se kolahti ainakin itselleni hyvin silloin kun juuri Stonet ja Prestiget olivat kovimmassa iskussa. Ai niin ja A.R.G.!

Hah, A.R.G.llähän oli mainio massey fergusson biisi. Ja kuka muistaa vielä Rytmihäiriön? vaikka ei metallia ollutkaan.

Annuli -> Join the Army ja How will I laugh Tomorrow ovat loistavia ellei jopa täydellisiä. State of Euphoriaa tuli kuunneltua jokuset kerrat. Muistakseeni Hämeenlinnan giants of rockissa 86 tai 87 tai 88 oli Suikkarit ja Anthrax ja toki olin paikanpäällä. Loistava keikka kummaltakin pumpulta jos muistan oikein.

 

[Annuli]

Viestin lähetti Another HAB


Annuli -> Join the Army ja How will I laugh Tomorrow ovat loistavia ellei jopa täydellisiä. State of Euphoriaa tuli kuunneltua jokuset kerrat. Muistakseeni Hämeenlinnan giants of rockissa 86 tai 87 tai 88 oli Suikkarit ja Anthrax ja toki olin paikanpäällä. Loistava keikka kummaltakin pumpulta jos muistan oikein.

Muistan joo ton Giants of Rockin tuskaisen elävästi. Muutama kaveri oli menossa, mutta mun vanhemmat päättikin, että olen liian nuori menemään/kaverit on huonoa seuraa/se johtaa vain turmioon, joten en sitten päässyt koko konserttiin ja se ottaa vieläkin pannuun. Auts...haavat aukesivat jälleen.

Muistelen joskus, kuinka hienosti How will I laugh Tomorrow when I even can't smile today kolahti omaan mielentilaan. Olin aika synkkä teini... Nyt eilen sitten kaivoin vinyylit kaapista ja laitoin saman levyn soimaan. Ai, että tuli hieno fiilis...makasin lattialla ja annoin musiikin helliä, se on taivas.

 

[Monipuolisenhuono]

Viestin lähetti Annuli


Muistan joo ton Giants of Rockin tuskaisen elävästi. Muutama kaveri oli menossa, mutta mun vanhemmat päättikin, että olen liian nuori menemään/kaverit on huonoa seuraa/se johtaa vain turmioon, joten en sitten päässyt koko konserttiin ja se ottaa vieläkin pannuun. Auts...haavat aukesivat jälleen.

Muistelen joskus, kuinka hienosti How will I laugh Tomorrow when I even can't smile today kolahti omaan mielentilaan. Olin aika synkkä teini... Nyt eilen sitten kaivoin vinyylit kaapista ja laitoin saman levyn soimaan. Ai, että tuli hieno fiilis...makasin lattialla ja annoin musiikin helliä, se on taivas.

Sääli ettet päässyt karkeloihin mukaan. Mike Muirhan veteli plekseihin jotain apinaa joka heitti bändin basistia flindalla päähän. Ei muuten lyönyt mitenkään hiljaa, olin noin 15m päässä tapahtumasta.

 

[Viikate]

Viestin lähetti Another HAB
Hah, A.R.G.llähän oli mainio massey fergusson biisi. Ja kuka muistaa vielä Rytmihäiriön? vaikka ei metallia ollutkaan.

Minua nuo speed-bändit eivät koskaan innostaneet, mutta Rytmihäiriö oli varsin terhakka poppoo. Hirmuinen vauhti ja kärpäskitarat - ja Suomi-hc:ssa ainutlaatuinen tapa haukkua teksteissä pultsareita...

Yksi kaverini pääsi aikoinaan Rytmihäiriöön soittamaan kitaraa, mutta pesti loppui äkkiä siihen, kun bändi ei saanut kitaristiin yhteyttä. Kaverilla ei nimittäin ollut puhelinta... Ja tuohan tapahtui 80-90-luvun taitteessa, joten mistään sähköpostista tai kännyköistä ei ollut tietoakaan.

 

[BigRedBob]

Viestin lähetti Another HAB
Mike Muirhan veteli plekseihin jotain apinaa joka heitti bändin basistia flindalla päähän. Ei muuten lyönyt mitenkään hiljaa, olin noin 15m päässä tapahtumasta.

Sehän näytettiin tv:ssäkin, muistaakseni Rockstopissa(?) tai joku vastaava, kuitenkin Heli Nevakareen juontama ohjelma. Suicidal kolahti myös kovaa aikoinaan. Näin bändin livenä, tosin jo hieman parhaista ajoista hiipuneena, vuonna 93 Metallican lämppärinä Oulunkylässä.

 

[Annuli]

Muir on ihan kingi, vaikka en väkivallasta kauheesti pidäkään, siis henkilökohtaisesti... Rockstop oli muuten hyvä ohjelma. Taitaa löytyä pätkiä siitä vieläkin nauhalta, kuten myös loistavia keikkatallenteita vanhoista Provinsseista esim. Smack...loistava.

 

[BigRedBob]

Viestin lähetti Annuli
Muir on ihan kingi, vaikka en väkivallasta kauheesti pidäkään, siis henkilökohtaisesti... Rockstop oli muuten hyvä ohjelma. Taitaa löytyä pätkiä siitä vieläkin nauhalta, kuten myös loistavia keikkatallenteita vanhoista Provinsseista esim. Smack...loistava.

Totta... mulla oli niitä (Rockstoppeja) aikoinaan paljon nauhalla, niistä jäljellä on enää yksi kasetti. Siinä on mm. Stonen Roope Latvalan kitaratiluttelua ja muistaakseni myös tämä Suicidal/Giants Of Rock-episodi. Mutta se harmittaa, että menin hukkaamaan sen kasetin, jossa oli Stonen haastattelu jostain ihan alkuajoilta, kun jätkät olivat pukeutuneet mitä ihmeellisempiin asuihin, mm. stetsoneihin ja sadetakkeihin ja kertoivat muistaakseno jokainen suosikkibändikseen Zetorin. Mutta erityisen katkera olen siitä, että hukkunut/päällenauhoitettu on myös nauha, joka sisälsi tv:ssä esitetyn Stonen keikan tullikamarilta. Tiedän, että eräällä kaverillani oli se nauhalla, mutta en uskalla kysyä vieläkö se on hänen hallussaan, sillä pahoin pelkään hänen nauhoittaneen jotain siihen päälle...

 

[Nuorempi Nelson]

Saxon

 

[Taito-Ojanen]

Anthrax oli kyllä piristävä poikkeus siinä muuten niin yrmyn kyllästämässä lajityypissä. Speedin ja thrashin perusolemukseen näytti kuuluvan jonkinlainen mukavakavuus, jota 'Thrax-poijjaat eivät kunniottaneet pätkääkään, vaan uskalsivat lyödä välillä rehellisesti läskiksi. Kuvissakaan ei tarvinut olla hirmuvakavaa metallihemmoa, vaan saattoivat jopa hymyillä. Ja niissä biiseissä oli menoa, imua ja meininkiä. Perhana, että tulee hyviä muistoja mieleen!

Sucidal maistui minullekin aikoinaa, juuri vielä nuo Annulin mainitsemat levyt. Lisäisin siihen listaan vielä Lights, Camera...Revolutionin, jolta löytyvät esim. Lovely ja Send Me Your Money. Mahtavaa irvailua.

Sitten alkoikin kiinnostaa yhä enemmän teknisempi musisointi. Kun radiosta kuulin Dream Theaterin Learning To Live -biisin, olin myytä miestä. Olo oli sellainen, että tämän takia olen musiikkia kuunnellut, jotta jonain päivänä kuulisin tällaista musiikkia. Symphony X on myös vallan mainoita meininkiä.

Stone, Airdash, Prestige ja A.R.G tuli aikoinaan tarkistettua, mutta niistä iski lähinnä vain Stone.

 

[Karrmaz]

Re: Kun täällä on Niskalaukausta hehkutettu..

Viestin lähetti redcougar
Ja kukaan ei muista Lappeenrannan suuria miehiä, eli Kotiteollisuutta.. aivan loistavaa tavaraa, ehkä parhaimmat kitaravallit mitä on kuulunut suomenniemellä vähään aikaan. Jos et ole kuullut, kannattaa ostaa uusin levy, Kuolleen kukan nimi.

"Kitara on lyömäsoitin, ja siinä pitää olla vitusti säröä." - Hynynen, KT

Todellakin! Parasta mitä suomesta tulee tällä hetkellä, loistava bändi! KT:n toinen pitkäsoitto, Eevan perintö on myös rujo.

Mutta osaavista metallibändeistä kun oli puhe, niin täytyy mainita bändi nimeltä CRYPTOPSY. Kanadan lahja maailmalle (lukuunottamatta sitä kiekonpelaajaa ;) ). Soittavat erittäin teknistä Death-metallia. Erittäin brutaali bändi. Eikä missään nimessä negatiivisessa mielessä. Nämä sällit raa`asta musiikistaan huolimatta osaavat soittaa. Ja hyvin! Parhaimpina tekeleinään omasta mielestäni albumit None So Vile, sekä Blasphemy made flesh.

Olin joskus vielä n. kuusi vuotta sitten suhteelinen kova Stratovarius -fani, mutta enää en voi sietää kikkeliheviä. Straton musiikissa ei tapahdu juurikaan muutosta levyjen välillä. Samat tuplabasarit, vitun korkea Kotipellon laulu, ja kliinisen hyvät saundit. Ei munaa. Myös Sonata-Arctica, strato-kopio, kuuluu osaltani myös kategoriaan "Ei voi hyväksyä", vaikka hyviä ovatkin soittamaan.

Paras hevibändi on, ja tulee silti aina olemaan IRON MAIDEN!

 

[ipaz]

Itse sain vihdoin ja viimein hankittua Rammsteinia. Sekä Sehnsucht että Mutter ovat molemmat hemmetin hyviä levyjä.

Mitä tulee tuohon soittotaitoon ja siihen mitä siitä itse hyvin vähän tiedän, niin kyllä Dream Theater on ehdoton ykkönen. Eikös ne kaikki äijät ole suurinpiirtein jotain muusikin proffia??

Amorphiksen pari viimeisinta eli Tuonela ja Am Universum ovat myös varsin hienoa levyjä. Ehkä vähän taustamuusiikkimaista, mutta taatusti kuuneltavaa.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus upposi minuun kanssa heti ensi kuulemalta. Uusimman Rajaportti levyn "Lumessakahlaajat" on loistava biisi!!

Yksi mihin olin hyvin pettynyt on Iced Earth ja "Something Wicked This Way Comes"- levy.. Jotenkin sekaista, ei tarttuvaa, liian mautonta ja samanlaista.

Mielenkiinnolla odotan millainen tulee olemaan Timo Kotipellon soololevy. Ei ole kuulemma yhtä nopeaa kuin Strato ja Maidenista sekä Rainbowista pitäisti löytyä vaikutteita.

Kunpa vain olisi rahaa ostaa levy(jä)...

 

[Mike]

Näitähän on miljoonia. Jos nyt muutamia loistavia poimisi, niin ensimmäisenä tulee mieleen tietty Metallican, Megadethin ja Paradise Lostin vanha tuotanto, Suikkarit, Slayer, Deftones, Pantera, Machine Head, Sentenced, Rautiaisen Timppa, FNM, Rammstein, Nightwish etc.etc.. ja grungen puolelta Nirvana, Soundgarden, Stone Temple Pilots, Pearl Jam, Alice in Chains.. Ääh. Ei jaksa edes luetella. Loistavia bändejä on liikaa siihen tarkoitukseen.
Mm. noitähän tulee kaikkia veivattua aktiivisesti vieläkin. Uudemmista bändeistä täytyy mainita erikseen ruotsalainen The Haunted, joka teki itseeni oikein hyvän vaikutuksen. Agrea, agrea, agrea.

80-lukulaisia ei enää juurikaan tule kuunneltua ehkä satunnaisia kännissä vietettyjä Anthrax/Stone/Iron Maiden/WASP - nostalgiatrippejä lukuunottamatta.
Silloin itselläni soi lapsuuden ja nuoruuden varrella soittimessa bändejä kuten Black Sabbath, Motörhead, Manowar, Ministry, Anthrax, Helloween, Entombed, Kiss, Loudness, TS :), Ozzy tottakai, Helix, Stone, Airdash, Mötley Crüe, Kreator, Napalm Death etc.etc. näiden muutaman nykyisenkin olemassa olevan ohella.

Lähinnä kunnon synkistely ja agrempi sekä skitsompi tavara on nykyään itselläni in.
Hinttailu/sukkahousu/sankarihevi on etupäässä aika skeidaa vanhaa kunnon Maidenia lukuunottamatta.
Kuulun myös siihen joukkoon jonka mielestä tämä kotimainen ja kovasti mainostettu HIM on ihan täyttä kuraa ja kaukana metallista. Ensimmäinen levy oli jollakin tapaa kuunneltava, vaikkei siinäkään ollut kuin käytännössä kuin yksi biis,i joka oli tehty siihen sitten eri sanoilla moneen kertaan. (Anssi Kela efekti)
Uudemmat tuotokset ovatkin olleet sitten ihan poppista ja kaikin puolin paskaa. Rahastusmeininki.
Myöskin rahastuslinjalla oleva wanna be Type O Negative, eli 69 Eyes on sentään jollakin tapaa vielä musiikillisestikin ruodussa - uusinta levyä en tosin kokonaan ole kuullut. Saa nähdä kuinka kauan..

 

[Miksu00]

Anatheman synkimmät kappaleet? Angelica on hyvä, mut onkos muita samallaisia synkkiä biisejä?

 

[CMX]

Viestin lähetti Miksu00
Anatheman synkimmät kappaleet? Angelica on hyvä, mut onkos muita samallaisia synkkiä biisejä?

Hanki Anathema "Judgement"-levy. Siinäpä vasta loistava teos. Levy on täynnä loistavaa tavaraa.

 

[cosmic_rodeo]

Viestin lähetti Miksu00
Anatheman synkimmät kappaleet? Angelica on hyvä, mut onkos muita samallaisia synkkiä biisejä?

Enpä ole Angelicaa kuullut, mutta onhan Judgementilla useita aika synkkiä vetoja, kuten esimerkiksi One Last Goodbye, Forgotten Hopes ja Deep. Ja Alternative 4 on melkoisen synkkää toimintaa alusta loppuun. Tällä uusimmalla (A Fine Day To Exit) ei ole ihan yhtä synkkää menoa, mutta mainio levy silti, viime vuoden parhaita ehdottomasti.

Anathema on v*tun hyvä bändi.

 

[Vteich]

Anathema tosiaan on pelkkää synkkää koko bändi. Uusin ei soundeiltaan enää niin kauhean synkkää ole edellisiin verrattuna, mutta sanat ovat kyllä sitä samaa Anathemaa. Judgement ja Alternative 4 taas ovat koko lailla synkkiä kyllä. Judgment enemmänkin sellainen surumielinen ja kaihoisa levy, Alternative 4 taas puhdasta ahdistusta huokuva levy.

Tuosta Angelicasta en osaa sanoa, Alternative 4:ää vanhempaan Anathemaan en ole tutustunut. Eternity, siis jolla tuo Angelicakin on, lienee vielä samansuuntaista kuin Alternative 4, mutta sitä vanhempi taitaakin sitten olla jo vähän turhan raskasta.

Loistava bändi. Jokaisen metallimiehen tai -naisen olisi syytä tutustua vähintään Alternative 4:ään ja/tai Judgementiin.