Osaavia metallibändejä

[Mike]

Hauskaa luvassa kaikille Machine Headin ystäville ihan tässä parin viikon sisään:

http://pub25.ezboard.com/fthemachineheadforumfrm1.showMessage?topicID=31904.topic

Siinä se mitä tuleman pitää. Pakko muuten kehaista tuota bändin foorumia, eikä vähiten sen vuoksi, että Rob Flynn on itse yksi sen aktiivikeskustelijoista. Hyvä jätkä, loistava bändi.

Samassa yhteydessä voisi vielä kehaista Hellalivea, joka on mielestäni paras live ehkä koskaan. Samaa tasoa, jos ei parempikin, kuin Decade of Aggression. Suosittelen lämpimästi niille jotka eivät ole kuulleet.

Lisää metalliuutisia ja ihan lupaavia sellaisia on seuraavassa linkissä. "Come to daddy" :) :

http://www.theuktorn.com/kerrang/page1.htm

Etenkin muutamat kohdat lämmittivät.

"Much of the speed is back - speed that recalls the days of Battery and Dyers Eve, but the format is markedly different. This isn't controlled aggression, much of it is uncontrolled violence"

"It's ironic that at a time when the band are so at peace with one another they should make an album that sounds like they are at war"

Ei jaksa venata..

 

[Tarik]

Yksi puuttuu

Monta hyvää bändiä tässä on jo lueteltu mutta se yksi mahtava eli MÖTLEY CRÜE on jäänyt vähän pienemmälle huomiolle. Nikki Sixx on tehnyt monta todella hyvää biisiä ja ainakin Mötleyn Live entertainment or death -levy pitäisi löytyä jokaisen metallifriikin levyhyllystä. Vince Neilin "unique vocal style" on kyllä uskomaton. Vince Neil on kuningas.

 

[Mino]

Koska asiani ei ole ihan oman ketjun arvoinen, niin ajattelin että tämä olisi paras paikka ilmoittaa että Oululainen osaava metallibändi Sentenced on julkaisemassa kauden alun tienoilla Kärpille uuden kärppäbiisin. Ensikommenttien perusteella kappale on erittäin mahtipontinen ja sanat ovat totuttua Sentenced-laatua.

 

[Tatzka]

Heitetään muutamia omia suosikkeja.

Pantera: Niin kauan kuin sitä kesti loistavaa yksinkertaista mättöä, ilman hienosteluja poislukien alkulevyt, hyvää kamaa sinällään nekin.

Sepultura: Oma suosikki, useammin livenä nähty ja fiilis ollut aina katossa, hienoa tavaraa, Arise!

Obituary: Omalta kohdalta johdatus rankempaan tavaraan, aika kultaa muistot, mutta silti upeaa.

Satyricon: Fiilistelyä makuuni, nuoruuteni kliimaksejen aiheuttaja.

Iron Maiden, omassa luokassaan omaa luokaansa, aivan upeaa tavaraa, fiilikset kattoon.

Sentenced: Jykevää menoa ja välin haahuilut annetaan anteeksi.

Ramstein unohtui, mukavaa menoa omalla tyylillään, minulle uusi tuttavuus.

 

[Mike]

En tiedä onko tässä ketjussa jo aiemmin mainittu, mutta In Flames on kyllä tutustumisen arvoinen bändi niille jotka eivät ole kuulleet.
Vähän kikkeli/sukkahousumeininkiähän tuo kieltämättä on ja syntsakin sinne on raahattu, mutta ihan hyvää kamaa silti. Clayman, Colony ja Retoute to Remain toimivat ainakin kaikki ihan kivasti, vanhempaa kamaa en ole kuullut.

 

[MC61]

D I A B L O ! ! !

Siinä on teille kova bändi! Tamperelaistuneet Pohjanmaan pojat soittavat äijämetallia, eivätkä ujostele. Kaks pitkäsoittoa jo ulkona ja kolmas tulossa.

Ei uskois, että kyseessä on suomalainen pumppu, kun kuulee Diabloa...

Diablon sivut

Pantera, In Flames, Verenpisara (metallia?), Paradise Lost (sama kuin edell.) ja tietysti vanhat kunnon Metallica ja Megadeth. Amorphis ja Sentenced ovat myös ihan ok.

 

[vision]

Viestin lähetti Playmaker61
D I A B L O ! ! !

Siinä on teille kova bändi! Tamperelaistuneet Pohjanmaan pojat soittavat äijämetallia, eivätkä ujostele. Kaks pitkäsoittoa jo ulkona ja kolmas tulossa.

Aivan loistava bändi, reneissance on yksi parhaista suomalaisista metalli-levyistä. C22, creatures of deception, hollow point, aivan loistavia kappaleita. Suosittelen lämpimästi kaikille.

 

[tinkezione]

Kaikenmoista bändiä sitä on esille noussut, mutta osaavista bändeistä pitääpi mainita semmoinen ämerikkäläinen ihme kuin:

T O O L

Tästä ei juuri soiton osaaminen metallin saralla parane. Meshuggah on aika paljon käsittämättömämpää kamaa, mutta myös toki vähän eri tyylistä.

 

[Cube]

Viestin lähetti tinkezione
Kaikenmoista bändiä sitä on esille noussut, mutta osaavista bändeistä pitääpi mainita semmoinen ämerikkäläinen ihme kuin:

T O O L

Kyllä vain. Osaavista osaavin - Maailman Paras Yhtye. Toolin musiikki ja sanoitukset pitävät sisällään niin hurjasti nyansseja, että voisin kuvitella Opiaten aikoihin bändiin hurahtaneidenkin yrittävän päästä siitä vielä selville.

Jos synonyymiä osaavalle metallibändille haetaan, on se nimenomaan Tool.

 

[uusiolli]

Vähän erilaista

Vaikka itekkin soittelen, ja katson jotain jopa osaavani, minua kiehtoo se, että bändi saa homman kuulostamaan helpolta. Lavallakin voidaan hymyillä ja sillain rennosti jammata, ettei tarvi koko ajan pinnistellä.

Hyviä esimerkkejä tähän on esim: Thin Lizzy ja Whitesnake (ennen vuotta 1987). Kaikesta kuulee että jätkät osaa, mutta kun ei tarvitse todistella. Välillä (varsinkin livenä) vähän irrotellaan ja pidetään hauskaa ja sitten taas ollaan vaan cool ja soitellaan.

Kitaransoitosta lainaan nyt tähänkin ketjuun Mountain yhtyeen kitaristi Leslie Westin sanontaa: "Tärkeintä ei ole kuinka nopeasti päästään paikasta A paikkaan B, vaan se mitä näkee matkalla".

Jos ihan oikeasti hyvin soittavia kitaristeja haetaan, jotka säännöllisesti myöskin näyttävät/näyttivät taitojaan, niin mieleen tulee kaikki Ozzyn kitaristit (erityismaininta Randy Rhoadsille), Eddie Van Halen, Nuno Bettencourt (Extreme), Vito Bratta (White Lion) ja Steve Vai.
Nämä kitaristit muistavat kaikki välillä ottaa myös vähän iisimmin.
Erityismaininnan antaisin lisäksi Frank Marinolle.

Basistipuolella Billy Sheehan on guru. Varsinkin yhteistyö Steve Vain kanssa David Lee Rothin ekalla soololla ja Mr Bigin menevimmät palat ovat bassonamittelua. Porakoneduetto Daddy, Brother, Lover and a Little Boy-biisissä oli varsinkin livenä varsin jees.

 

[Eddie]

Iron Maiden, yksinkertaisesti all time favourite

Sentenced, kohta saatte ihmeteltäväksi uuden biisin sennareilta, nimittäin KÄRPPÄPIISIN!!.. tulee ilmeisesti sinkkuna ennen kauden alkua eli pitäisi kohta tulla.. YEA!!.. kärpät fan-clubin sivuilla on jutusteluketju tästä (tämähän jo yllä mainitaankin)

Charon, Ok musiikkia sennarihimtyyliin

In Flames, paras bändi rakkaasta naapurista

dark tranquilty, in flamesin kaltaista, mutta mahtipontisempaa

Helloween, Kyllä tämä edelleen sytyttää vaikka deriksestä ei kiskeä saa millään

Megadeth, Katsokaa/kuunnelkaa rude awakening.. mahtavaa!

Metallica, kyllä edelleen

Blaze, Brucen korvannu laulaja, joka ei ihan vakuuttanut maidenissa, mutta antakaapa mahdollisuus miehen sen jälkeisille levyille silicon messiah ja tenth dimension... todella hyvää metallia!! ja uskokaa hyvällä, Blaze laulaa tosi hyvin näillä kiekoilla ja mikä tärkeintä biisit toimii!!!!.. myös as live as it gets on hankkimisen arvoinen

Masterplan, ei varmaan sano monille mitään.. no ex helloween hemmoja jotka ovat hankkineet kisken tasoisen laulajan ja soittavat eddien mielestä tämän hetken parasta poweria

ja monia muita:Nightwish, Sonata, CoB, Northern, Slipknot, System of a down, Bruce Dickinson solo, .............

 

[Footless]

Oikeasti osaavia:

Tool, ehkä yksi oivaltavimpia bändejä. Aivan loistavaa tavaraa.

Opeth, samat sanat kuin Toolista. Vaatii todellakin syventymistä.

System of a Down, loistavaa osittain kikkailevaakin metallimättöä. Omaperäinen ja kantaaottava.

RATM, jo edesmennyt mutta edelleen sytyttävä asennebändi.

 

[Kaivanto]

Viestin lähetti Mike
En tiedä onko tässä ketjussa jo aiemmin mainittu, mutta In Flames on kyllä tutustumisen arvoinen bändi niille jotka eivät ole kuulleet.
Vähän kikkeli/sukkahousumeininkiähän tuo kieltämättä on ja syntsakin sinne on raahattu, mutta ihan hyvää kamaa silti. Clayman, Colony ja Retoute to Remain toimivat ainakin kaikki ihan kivasti, vanhempaa kamaa en ole kuullut.

Uusinta en ole kuullutkaan, mutta noihin muihin verrattuna Whoracle on minusta pumpun suvereenisti paras levy. Siinä missä Claymanilla ja Colonylla tuotanto on hyvin kliininen, kitararaitoja on varmaan kymmeniä päällekkäin niin, ettei niistä oikein saa mistään kiinni, Whoraclella on paljon rosoisempi, säröisempi ja simppelimpi soundi. Aivan käsittämättömiä kitaraleadeja toinen toisensa perään. Poikkeuksellisen onnistunut jyräriffien ja melodioiden misktuura.

Siirryttäessä levyltä lavalle bändin taso laskee hämmästyttävän pahasti.

 

[Vale]

"Siirryttäessä levyltä lavalle bändin taso laskee hämmästyttän pahasti."

Näin kuulemma oli viime vuonna Nosturin keikallakin,
mutta tämän vuoden Provinssissa bändi veti loistavan
keikan ja tätä mieltä oli myös moni nosturin keikan nähnyt.
Toivottavasti soittavat Suomessa ensi kesänäkin.

 

[Köpi]

Viestin lähetti Kaivanto
Uusinta en ole kuullutkaan, mutta noihin muihin verrattuna Whoracle on minusta pumpun suvereenisti paras levy. Siinä missä Claymanilla ja Colonylla tuotanto on hyvin kliininen, kitararaitoja on varmaan kymmeniä päällekkäin niin, ettei niistä oikein saa mistään kiinni, Whoraclella on paljon rosoisempi, säröisempi ja simppelimpi soundi. Aivan käsittämättömiä kitaraleadeja toinen toisensa perään. Poikkeuksellisen onnistunut jyräriffien ja melodioiden misktuura.

Siirryttäessä levyltä lavalle bändin taso laskee hämmästyttän pahasti.

Kyllä minusta Gelotten siirtyminen kitaran varteen lopullisesti täydensi IF-soundin ja C.O.L.O.N.Y sekä Clayman putoaa minulle aivan kympillä. Uusin oli hieman pettymys, koska odotukset olivat todella korkealla.

Viimeistä väitettä en kyllä IF:n kohdalla allekirjoita. Ainakin Tampereen keikka viime marraskuussa oli ehkä minun näkemistä keikoista paras. Ei mitään ylimääräistä, vain IF parhaimmillaan.

 

[Vteich]

Ei mitään puppelimetallibändejä, vaan Todellista Metallia:

http://www.sci.fi/~teddy/tb/

Kuunnelkaa noita Taistelun ääniä. Siinä vasta osaava metallibändi.

 

[MarkusMaggot]

Viestin lähetti Kaivanto
Uusinta en ole kuullutkaan, mutta noihin muihin verrattuna Whoracle on minusta pumpun suvereenisti paras levy.

Siirryttäessä levyltä lavalle bändin taso laskee hämmästyttän pahasti.

Tason laskuunhan voi olla monta syytä, ei se nyt sentään ihan aina ole bändin vika. Vuonna 2001 Ilosaari-rockissa setti kuulosti aivan hirvittävältä surkeiden soundien myötä, mutta kas kummaa kun miksaaja sai nupit oikeaan asentoon niin johan toimi. Kitarasoundi oli erittäin hyvä, ainut että laulu tahtoi hukkua välillä kaiken muun alle.

Uusimmasta levystä, kyllä minuun iski ainakin kuin naula päähän, suorastaan tajunnan tyhjentävä kokemus. Noinkin pitkään hyvin pitkälti samantyylisellä kaavalla soittaneelle metallibändille jonkinasteinen uudistuminen/nyanssien hionta vain tekee hyvää. Onhan se jonkinmoinen meriitti metallibändille ettei ole paskaa levyä vielä julkaissut. Moni olisi aloittelava orkesteri olisi todella ylpeä, jos Reroute To Remains olisi oma julkaisu.

Tosin poikkeuksiakin uudistumisen tuomasta raikkaudesta löytyy, jotkut tuntenevat Dark Tranquillityn tuotantoa, uusimmalla levyllä "paluu juurille" on ollut täysin oikea ratkaisu suorastaan onnettoman Projector-albumin jälkeen.

 

[Infernal]

Todellisena metallin ystävänä luin koko ketjun läpi. Eipä mulla taida olla paljon lisättävää, mutta ehkä jotain kuitenkin.

Oon tutustunu tohon ruotsin melo-death osastoon lähiaikoina ja kyllä In Flames sekä Dark Tranquillity ovat siinä ehdotonta eliittiä. Kitarapainotteista melodista metallia.

Jos hypätään vielä yksi maa vasemmalle niin sieltä löytyy esimerkkeinä turskanlöyhkäiset Dimmu Borgir, Satyricon sekä Borknagar. Dimmu Borgir lyö kaupallisuudellaan monet black metal bändit mennen tullen, mutta haittaako se jos musa potkii perseelle ja kunnolla (varsinkin albumi Enthrone Darkness Triumphant)! Ai niin, vielä yksi norjalainen bändi, eli Tristania on todellakin mainitsemisen arvoinen. Melodista, tunnelmallista metallia, naisvokaalien ja örinän sekoitusta.

Suomen maalla näitä bändejä on sitten kuin meren mutaa. Nightwish, ehdottomasti yksi kestosuosikeista. Trio Niskalaukaus, Kotiteollisuus, Moonsorrow, Finntroll edustavat mielestäni parhaimmistoa bändeistä jotka ovat pinnalla.

Ja koska oon hullaantunut naisvokaaleihin niin After Forever on pakko myös mainita.

Eikä pidä unohtaa Slayeriä \,,/

Joku oleellinen jäi kuitenkin mainitsematta...ei voi mitään.

 

[Rattlehead]

Tähän voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon tästä aiheesta, mutta otan kantaa tällä kertaa tuohon Göteborg-sceneen.

Kieltämättä In Flames ja Dark Tranquillity (ja miksei myöskin Arch Enemy) ovat loistavia, mutta pidän tämän tyylin bändeistä parhaimpana Soilworkia. Speed on ehkä monipuolisin(paras) laulaja verrattuna muihin, esim. Frideniin. Omistan uusimman Figure Number Five -lätyn ja pakko myöntää, että helvetin kovaa kamaa. Myös edeltävä Natural Born Chaos on loistavaa materiaalia, tosin ei se olekaan mikään ihme, kun sen tuotti vokalistijumala Devin Townsend. Townsendistä puheenollen on pakko mainita Strapping Young Lad. Aivan tajutonta tykitystä alusta loppuun, ja ne vokaalit... uuh.

Btw, onko kukaan kuullut bändistä nimeltään Samael? Koneella on niiden Supra Karma -kappale, enkä ole koskaan kuullut yhtä ahdistavaa tunnelmaa missään kappaleessa, ja olisi kiva tietää vähän lisää tästä bändistä. Muutenkin noita industrial metal -yhtyesuosituksia otetaan vastaan. Viime aikoina on tullut tutustuttua ainakin Front Line Assemblyyn ja Laibachiin. Mielenkiintosia tuttavuuksia.

 

[Footless]

Viestin lähetti Rattlehead
Muutenkin noita industrial metal -yhtyesuosituksia otetaan vastaan. Viime aikoina on tullut tutustuttua ainakin Front Line Assemblyyn ja Laibachiin. Mielenkiintosia tuttavuuksia.

Jos et vielä ole tsekannut, kannattaa kokeilla The Kovenant. Mielestäni aivan huippua industrialin saralla. Animatronic kannattaa tsekata levyistä, helmenä aivan loistava versio Babylon Zoon Spaceman renkutuksesta.

Lisää osaavia mitkä tulee mieleen ovat ainakin Arcturus (juuri kuuntelussa) ja Ulverin myöhäisempi tuotanto. Suomesta Moonsorrow, Eternal Tears of Sorrow sekä ...and Oceans.

 

[Riistoporvari]

Pitää muutaman muun sanoin kysyä, että eikö täällä kukaan kuuntele

TYPE O NEGATIVEa

Siinä todellinen 'the original Goth-metal' poppoo. Ei oo The 69 eyes ja Him sun muut mittää. Aivan loistavaa synkistelyä. Sopii Suomi-pojan konseptiin kuin sormi nenään.

 

[hörkkö]

Mutta missä on Soilwork?

Itse olen löytänyt Soilworkin vasta alkukesästä, mutta siitä asti se on levysoittimessani suurimman roolin vetänyt. Soilworkin kaksi viimeistä albumia on palkkarissa, eli Natural Born Chaos ja Figure number five. Riffit hakkaa, vauhtia riittää ja meno on yksinkertaisesti loistava! Ihmettelenkin, kun kukaan ei kyseistä bändiä ole tässä ketjussa noteerannut...

Itseäni kiehtovia muita metallibändejä näin äkkiseltään mieleen tulee: Metallica, Amorphis, System of a down, Iron Maiden (ehdoton ykkönen!), Manowar, Verenpisara, Kotiteollisuus, T.R & Trio Niskalaukaus, KoRn....

 

[Viikate]

Viestin lähetti Rattlehead
Btw, onko kukaan kuullut bändistä nimeltään Samael? Koneella on niiden Supra Karma -kappale, enkä ole koskaan kuullut yhtä ahdistavaa tunnelmaa missään kappaleessa, ja olisi kiva tietää vähän lisää tästä bändistä. Muutenkin noita industrial metal -yhtyesuosituksia otetaan vastaan. Viime aikoina on tullut tutustuttua ainakin Front Line Assemblyyn ja Laibachiin. Mielenkiintosia tuttavuuksia.

Samaelhan nousi pinnalle death metallin ensimmäisten aaltojen aikaan 1990-luvun alussa. Noilla alkuaikojen kuolometallilevyillä on kuitenkin aika kyseenalainen maine, eivät ilmeisesti ole lajissaan mitään kaksisia teoksia.

Jossain vaiheessa Sveitsin pojat ottivat sitten koneet käyttöön, ja 1990-luvun puolivälin jälkeen ilmestyi Passage-albumi, joka onkin vallan kelpo teos. Mukavan synkkätunnelmaista metallia, jossa koneita on käytetty hyvällä maulla. Sen jälkeistä tuotantoa en ole kuullut, mutta käsittääkseni aikalailla samanlaisilla linjoilla on jatkettu.

Laibachin suhteen kannattaa kyllä olla varovainen, jos industrial metallia etsii. Joku Jesus Christ Superstars nyt asettuu vielä tähän lokeroon, mutta Laibachin parinkymmenen vuoden mittaiselta uralta löytyy hyvin monenlaisia ja monentasoisia levyjä... Itse olen tutustunut kolmeen Laibach-albumiin, ja ne ovat kaikki olleet ihan erityylisiä.

Puolitosissani voisin suositella industrial metallin ystäville omaa industrial-suosikkiani, ruotsalaista In Slaughter Nativesia. Metallivaikutteet ovat bändin musiikissa melko vähäisiä, mutta tunnelma on kyllä vähintään yhtä synkkä ja raskas kuin metallibändeilläkin. Sopiva tutustumislevy voisi olla esimerkiksi Re-Enter Salvation - viiden ceedeen boksi, joka kokoaa yksiin kansiin bändin koko levytetyn tuotannon :)

 

[Mike]

Yksi tuli vielä tässä mieleen. Semmoinen ruotsalainen bändi kun Sundown julkaisi tuossa about 97/98/99 ihan lupaavan ja paikoin oikein mainion levyn nimeltä Design 19, mutta sen jälkeen en ole kuullut bändistä mitään.

Mahtaakohan ko.bändi vielä olla olemassa, vai onko hävinnyt kartalta tuon levyn jälkeen?

 

[Viikate]

Sundown teki vielä toisen albumin nimeltään Glimmer. Sen jälkeen yhtyeen toinen pääjehu Mathias Lodmalm ajoi projektin alas ja herätti kuolleista entisen Cemetary-yhtyeensä (nyt tosin nimellä Cemetary 1213).

Jos Sundownin Design 19 kolahtaa, niin tutustumisen arvoisia voisivat olla Cemetaryn ennen hajoamistaan tekemät levyt Sundown (tuon Lodmalmin mielikuvitus ei taida olla kovin häävi...) ja Last Confessions. Ne sisältävät samanlaista suoraviivaista ja goottivaikutteista metallia kuin Sundownin debyyttikin, mutta koneita on käytetty vähemmän.