Stratosta
Joskus tuli kuunneltua, mutta ei enää. Levyjä löytyy Destinyyn asti, tosin muutama alkutaipaleen platta puuttuu. Varsinkin Fright Night olisi sellainen jonka vieläkin voisin ostaa, koska Tolkki vetää suorastaan koreasti Witch Huntit ja muut kotiin. Eihän se laulutekniikka eikä saunditkaan ketään vakuuttanut, mutta minä tykkäsin. Tällöin Strato ei ollut sentään vielä henkilöitynyt Kotipeltoon lauluääneltään ja minuakin ainakin rassaa tietty monotonisuus. Yleensäkin hienoilla saundeilla varustetut levyt saattavat olla monta astetta huonompia kuin vähän kulmikkaammilla saundeilla tehdyt, esim. Edguyn Kingdom of Madness on mestariteos. Niin, ja taas asiaan...
Varsinkin iänikuiset kliseet àla Timo Tolkki ei jaksa enää napata. Aina ne sitä samaa ovat jauhaneet, eikä näytä mihinkään suuntaa sanoitukset kehittyvän. Jauhetaan milloin Mother Earthista, milloin miljoonista vuosista. Hei, haloo? Jo aikanaan Visionsilla Paradise suorastaan vitutti kliseisyydessään ja nämä samat teesit näyttävät vain jatkuvan - paitsi että menevät vielä pahempaan suuntaan.
Uusimmalla tällä Infinitellä pelkkä levyn nimi kertoo kaiken, ei komea levyn etukansi mitään pelasta. Mm. Million Light Years Away, Millenium kertovat missä Strato tällä hetkellä menee. Aivan perseestä jauhaa naama pokalla mistään milleeniumeista, kun miljoona muuta porukkaa tekee samaa samaan aikaan. Jopa Dream Theater lähti tähän Millenium-roskaan, jota minä en jaksa ymmärtää alkuunkaan. Mitä tässä nyt sen erikoisempaa on?
Ja sitten tämä Straton looginen seuraaja Sonata Arctica uppoaa kyllä ihan täysillä - ainakin vielä. Levyhyllystä löytyy Sonatan kaikki tuotokset alun demoja lukuunottamatta. Eipä se Sonata eroa Stratosta oikeastaan millään lailla kun sitä ajattelee, mutta ehkä se on se uutuuden viehätys. Biiseissä toki on joitakin kliseitä, mutta vielä se ei ainakaan häiritsevästi ole esillä. Vokalisti Tony Kakko on ehdottomasti ainakin Euroopan parhaita kyseisen tyylisuuntauksen huutajia ja pyyhkii lattiat Kotipellolla. Mikäli Sonata tuntuu junnaavan paikallaan vielä muutaman vuoden jälkeen, ehkä on aika tehdä se mitä Strato ei koskaan tehnyt, hankkia kunnollinen lyyrikko.