Lapset on saatettu nukkumaan ja jouluvalmistelut pulkassa, niin ajattelin ajankuluksi pistää omalta osaltani vuotta 2024 metallin saralla pakettiin piruuttaan. Ehkäpä joku muukin palstalainen intoutuu oma listansa jakamaan?
Kaiken kaikkiaan todella paljon uusia julkaisuja osui omalle kohdalle. Splitit ja ep:t mukaan laskettuna 57 eri lättyä päätyi hyllyyn tämän vuoden puolelta ja yleistaso oli kyllä kova muutamaan viime vuoteen verrattuna. Alla kuitenkin viisi kovinta lueteltuna lyhyine perusteluineen sekä muutama honorable mention:
5. Gatecreeper - Dark Superstition
Jätkät päätti sitten ampaista nokka edellä göteborg-alueelle tällä julkaisulla ja voi veljet, että aiheutti nostalgiatrippejä tässä huushollissa. Aikaisemmat rieskat on kaikki toimineet hyvin tähänkin asti, mutta tämä räjäytti pankin ja rohkenen tituleerata klassikkolevyksi jo tässä vaiheessa. Ysärin In Flames varsinkin tulee hyvin vahvasti mieleen, olkoonkin että ehkä inan raskaammalla otteella yhä toteutettuna.
4. Pathology - Unholy Descent
Brutaalia dödistä tuutin täydeltä ja toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Pathologyn tapauksessa on ehkä hiukan samaa probleemaa kuin muidenkin bdm-bändien kanssa, eli että yksittäiset biisit eivät niinkään jää mieleen ja matskusta on hankala poimia mitään yksittäisiä siivuja muiden joukosta, mutta kun kokonaisuus toimii näin hyvin, niin paha on valittaa. Ehkä hitusen aiempaa enemmän on melodioita heitetty mukaan tällä kertaa, mutta mistään pehmentymisestä ei voida silti puhua. Jalka vipattaa ja niska nykii pakostikin tämän tahdissa ja heittämällä yksi bändin parhaista levyistä.
3. Cryptic Hatred - Internal Torment
Kyllä voi jumalauta nuoret kollit taitaa old school death metallin taitavasti ja tällä levyllä nimenomaan myös biisimateriaali on hyvin erottuvaa ja pääasiassa timanttista. Sille on syynsäkin, että tämäkin lätty on noteerattu myös ulkomaisessa metallimusiikin mediassa aika kovalla prosentilla. Jäbät on Galvanizerin kanssa selvästi keulilla näistä nuorista uusista tulokkaista tässä skenessä ja Internal Torment osoittaa täydellisesti mistä syystä.
2. Nile - The Underworld Awaits Us All
Vuoden yllättäjä. Viimeiset pari levyä ovat olleet mielestäni aika kädenlämpöisiä ja Dallasin poistuminen takavasemmalle tuntui suistavan koko bändin hiukan sivuraiteille. Tämän lisäksi pakko myöntää, että teknisempi dödis on omissa kirjoissa jäänyt genrenäkin hiukan taka-alalle. Ei vaan enää ole aikaa tai kiinnostusta pyörittää levyä kymmeniä kertoja odottaen sen aukeamista. Mutta perkele että Karl-setä vetikin sellaisen comebackin hatustaan, että heikompia hirvittää. Ehkä hiukan suoraviivaisempaa laitaa edustaa tämä levy, mutta sehän meikäläiselle kelpaa, edellä mainituista syistä johtuen. Paras sitten Those Whom The Gods Detestin.
1. Chat Pile - Cool World
Tästä voisi sitten halkoa hiuksia, että onko tämä enemmän metallia vai punkkia vai mitä, mutta raskasta Chat Pile ainakin on. Bändi on ollut viime vuodet kovassa hypetyksessä rapakon takana ja tuli joskus joku yksittäinen biisi kuunneltua youtubesta ja sen perusteella pidettyä jonain noisecorepaskana. Nyt sitten annoin uuden mahdollisuuden ja parin biisin perusteella oli pakko laittaa tilaukseen levy, enkä todellakaan pettynyt. Todella omaperäistä kamaa ja lähin verrokki, joka mieleen tulee, on aivan laittoman aliarvostettu Iiwanajulma. Samanlaista lyriikoihin paljon nojaavaa jytkytystä, joskin englannin kielen takia Chat Pilen kohdalla lyriikat ei lyö yhtä kovasti silmille, kuin Iiwanalla. Tämä levy teki meikäläisestä kertaheitolla fanin ja sitä sattuu näin keski-ikäisenä turhan harvoin enää.
Sitten ne kunniamaininnat helvetin kovista lätyistä muunmuassa näille orkestereille: Pain, Benighted, Black Tusk, Orange Goblin, High On Fire, 200 Stab Wounds, Lowen ja Peelingflesh.
Valitettavasti myös useampia pettymyksiä osui vuoteen, mutta niistä ehkä joku toinen ilta lisää, jos jaksaa listata.