Aivan upea biisi. En saraa ole kuunnellut vuosiin, viimeisin taisi olla coveri, mutta tämä on aivan upea.
Luulen että Saran musiikki on liian "taiteellista" ja tunnelmoivaa saavuttaakseen massasuosiota. Ja lyriikat ei ehkä avaudu kovin helposti satunnaiskuulijalle.Onkohan Sara jäänyt vähän välimaastoon? Pari biisiä saanut ihan hyvin radiosoittoa mutta suurempi suosio jäänyt saavuttamatta.
Hiljaista on infon suhteen ollut. Välttämättä mitään sen suurempaa draamaa.Onko missään kerrottu miksi Souza lähti / laitettiin ulos?
Crypric Hatred ei ole, mutta Octoploid on. Loistava bändi! Erittäin tyylikäs tuo viimevuotinen levy. Amorphis olisi voinut julkaista sen jossain Talesin ja Elegyn välissä, eli toisin sanoen uppoaa meikäläiselle ihan täysin. Näistä kolmesta (Holopaisen Silver Lake, Björkö) Amo-johdannaisesta tämä on selvästi levynä paras. Kaksi muuta on vaan kokoelma (sinällään hyviä) biisejä, kun taas Octoploidin levy on selvästi kokonaisuus.En jaksa tässä etsiä koko palstaa läpi mutta onko kotimaiset Cryptic Hatred ja Octoploid tuttuja?
No ei taida Saran musiikki tosiaan olla ihan helposti aukeavaa suurelle yleisölle. Ja vaikka ei tämä uusi levy nyt mitään black metallia ole, niin suurimmalle osalle radiokanavista tämäkin kuitenkin taitaa olla liian raskasta ja ihmeellistä ylipäätään.Saran uusi levy kuulostaa jo ensikuuntelussa helvetin hyvältä. Narupatsaat ajoista asti on ollut Sara kuuntelussa. Arvostan että vuosien varrella Sara on tehnyt aika rohkeita tyylimuutoksia kuten 2016 vuoden Solus- levy jossa kitarat unohdettiin narikkaan ja sama jatkui 2018 vuoden Summa- levyllä. Sekin toimi ainakin itselle :) Onkohan Sara jäänyt vähän välimaastoon? Pari biisiä saanut ihan hyvin radiosoittoa mutta suurempi suosio jäänyt saavuttamatta. Mutta hienoa että bändi vielä pystyssä Joa Korhosen johdolla. Pakko päästä keikalle tsekkaamaan miten toimii uuden levyn biisit! 2023 juhlakeikka Helsingissä oli aika korvakarkkia kun tuli lähes kaikki omat suosikit.
Cryptic Hatredille täältä myös suositus. Vaikea uskoa että kyseessä on niin nuoria poikia. Bändihän on siis perustettu yläasteen välitunnilla vuonna 2019 ja pojat veti ekan Tuska-keikkansa jo -22. Ovat muuten Tuskassa ensi kesänäkin.En jaksa tässä etsiä koko palstaa läpi mutta onko kotimaiset Cryptic Hatred ja Octoploid tuttuja?
Cryptic Hatred vetää kunnon old school Death Metallia ja Octoploid on Amorphis basisitin Oppu Laineen oma projekti, biisit kuulostavat juuri Opun tekemiltä, eli hyviltä.
Octoploid on hyvinkin tuttu. Kävin ihan levyjulkkareissakin viime kesän lopulla kuuntelemassa kun Kotamäen Mikko veteli vokalistina koko levyn.En jaksa tässä etsiä koko palstaa läpi mutta onko kotimaiset Cryptic Hatred ja Octoploid tuttuja?
Vanha kunnon Carcass. Tämä bändi on vielä näkemättä, vaikka onhan yhtye Suomessa, jos ei nyt laukannut, niin vieraillut ainakin. Nyt rundaavat Rotten Soundin ja Brujerian kanssa Eurooppaa ja kun rundi on nimeltään Europe Rigor Mortis part 1, niin pieniä toiveita herättää, jos toinen legi sattuisi Suomeenkin. Symphonies of Sickness potki lujaa aikoinaan ja onhan se edelleen äärimmäisen kova lätty.
Olin minäkin siellä, ja vauhti päällä. Sen vuoksi olisikin aivan kiva nähdä uudelleen, vaikka vaan promillenkin maltillisemmassa kuosissa!Just eilen soi bändin mitä mainioin kappale Black Star. Ihan asiallisen setin vetivät Tuskassa jokunen vuosi sitten vaikka eivät tota vetäneetkään livenä.
Vuosi 2025 ehti hädintuskin alkaa, niin iski jo puun takaa ensimmäinen yllättäjä, Dragonknight! Aivan kaikki tässä bändissä oikein huokuu kyseessä olevan juuri sellainen (keski)eurooppalainen powerbändi, joita mahtuu 13 tusinaan. Mutta ei.. ensinnäkin kyseessä on suomalainen yhtye, joka tosin kuulostaa hyvin ei-suomalaiselta, eli nimenomaan todella (keski)eurooppalaiselta. Lajina siis aivan absurdin yliampuva miekka&lohikäärme hevi, käytännössä kevyesti sinfoninen power metalli
Mutta pointti on se tyyli millä tämä on tehty! Tuotantoarvot kunnossa, soittotaito kunnossa, vokalisti kunnossa, ja ennen kaikkea kunnolliset biisit jollaisia ne eurooppalaiset vastineet eivät vain saa aikaiseksi. Tässä on se jokin mikä niiltä puuttuu, on taas sellainen levy jolla tuntuu kuin jokainen kappale olisi edellistä parempi. Ja ovat kappaleet vielä riittävän erilaisiakin keskenään. On se nyt perkele, että tässäkin lajissa suomalaisten pitää näyttää miten tämä pitää tehdä :D nyt jo jossain määrin varma mahtumaan vuoden TOP-5 levyjen listalle. Siitä levy kuunteluun
Huomiona muuten, että alkanut vuosi 2025 on kyllä todella vahvasti power/melometalli painotteinen, lähes kaikki levyt mitä odotan edustavat sitä tyyliä. Esimerkiksi nyt vaikkapa kahden viikon päästä ilmestyvän Majestican levyn on parasta olla HYVÄ, jos aikoo pistää paremmaksi kuin Dragonknight
Onko sulle tuttu islantilainen Power Paladin? Omaan makuun ei osu, mutta paikalliset hehkuttaneet jo hetken.