Mainos

Osaavia metallibändejä

  • 570 894
  • 3 154

hulkster19

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals, SaiPa
Mietin hetken, postaanko persuketjuun vai tänne, mutta mennään hevi edellä. Mestari Halla-aho on päättänyt tehdä paluun rokkistaraksi politiikan jäätyä taka-alalle. Omalta kanavaltaan oli jo videon ehtinyt piilottaa, mutta onneksi joku kunnon rässin päälle ymmärtävä teki kulttuuriteon ja uppasi tämän kaiken kansan nähtäville. Ei mitään ostariheviä.





Ketjun otsikkoon tämä sopii sikäli, että hyvin näyttää Jussilta sahaaminen luonnistuvan. Pari ihan näppärää riffiäkin löytyi biisin loppupuolelta, mutta kokonaisuus valahtaa armotta turauttelun puolelle. Olisi nyt edes pestannut jonkun oikean laulajan vetämään tätä...
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Kannatan Jussin paluuta musan pariin, mieluiten kokopäiväisesti. Aasinsiltana Kiurun mies Simo Rahikainen on vaikuttanut parissakin bändissä, esim. Atakhama (death) ja Soulfallen (melodic death).
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Mietin hetken, postaanko persuketjuun vai tänne, mutta mennään hevi edellä. Mestari Halla-aho on päättänyt tehdä paluun rokkistaraksi politiikan jäätyä taka-alalle. Omalta kanavaltaan oli jo videon ehtinyt piilottaa, mutta onneksi joku kunnon rässin päälle ymmärtävä teki kulttuuriteon ja uppasi tämän kaiken kansan nähtäville. Ei mitään ostariheviä.





Ketjun otsikkoon tämä sopii sikäli, että hyvin näyttää Jussilta sahaaminen luonnistuvan. Pari ihan näppärää riffiäkin löytyi biisin loppupuolelta, mutta kokonaisuus valahtaa armotta turauttelun puolelle. Olisi nyt edes pestannut jonkun oikean laulajan vetämään tätä...


Halla-aho on pelle, mutta ihan hyvää soittelua tässä. :D Toki laulu kuulostaa ihan kamalalta eikä ollenkaan miltään thrash metallin parhaimmistolta. :D
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Odotellaan edelleen sitä kokonaista albumia, jotta entisten In Flames -tyyppien suoritusta uudessa projektissaan kehtaa laajemmin arvioida. Toisen sinkun jälkeen olen kuitenkin edelleen varovaisen optimistinen The Halo Effectin suhteen, ei tämäkään sinkku pahalta kuulosta. Päin vastoin:


Onhan tässä kuultavissa vaikutteita. Jotain tuttua tässä on, kun Ruotsin metalliskeneen vertaa. Eikä se ole tässä kohtaa vain huono asia.

Kuuntelin Soundtrack To Your Escapea ja tuli tämä biisi mieleen. Friden mikin ääreen ja menisi ihan täydestä kyseiselle levylle. Toki ainakin kitaristi ja rumpali operoivat vielä kyseisellä levyllä. Ja tämä ei ole moite vaan kehu. Alkaa upota minulle tosissaan tämä uusvanha In Flames, eli siis tämä Halo Effect. Laulajakin vetää tämän biisin aika raikkaasti.

No pistetään kyseiseltä levyltä yksi näyte, kun tässä ketjussa ollaan.



 
Viimeksi muokattu:

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Odotellaan edelleen sitä kokonaista albumia, jotta entisten In Flames -tyyppien suoritusta uudessa projektissaan kehtaa laajemmin arvioida. Toisen sinkun jälkeen olen kuitenkin edelleen varovaisen optimistinen The Halo Effectin suhteen, ei tämäkään sinkku pahalta kuulosta. Päin vastoin:


Onhan tässä kuultavissa vaikutteita. Jotain tuttua tässä on, kun Ruotsin metalliskeneen vertaa. Eikä se ole tässä kohtaa vain huono asia.


Eka sinkku ei oikein meikäläiselle kolahtanut, mutta tätä kuunnellessa tulee hetkittäin flashbackeja sinne 15 vuoden taakse kun In Flames oli itselle elämää suurempi bändi. IF lässähti totaalisesti viimeistään silloin kun Strömblad bändistä lähti, todella hienoa että Halo Effect vaikuttaisi (lyhyen otannan perusteella) olevan lähempänä sitä minkä In Flamesiksi miellän, kuin nimenomainen bändi itsessään tänä päivänä. Strömbladilla on mielestäni ihan selkeästi erottuva (ja itseeni parhaiten kolahtava) soundi, joka kuului IFssä ja kuuluu tässä, paremmin kuin miehen muissa projekteissa.

Ja vaikka Fridenin soundista periaatteessa Stannea enemmän pidänkin, niin kyllä tämäkin kombinaatio toimii. Tämä "Feel What I Believe" nosti hurjasti odotustasoa tulevaa albumia kohtaan. Ehkä tästä tulee se "In Flames" -albumi, mitä olen kuumeisesti odottanut Come Clarityn julkaisusta asti!
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Odotellaan edelleen sitä kokonaista albumia, jotta entisten In Flames -tyyppien suoritusta uudessa projektissaan kehtaa laajemmin arvioida. Toisen sinkun jälkeen olen kuitenkin edelleen varovaisen optimistinen The Halo Effectin suhteen, ei tämäkään sinkku pahalta kuulosta. Päin vastoin:
Ihan hyvää möyhintäähän tuo on. Vuosituhannen vaihteen kultavuodet (kultainen nelikko Whoracle - Colony - Clayman - Retoute to Remain) asetti riman todella korkealle, ja olisi aika kohtuutontakin odottaa, että sieltä heti puskettaisiin samanlaisia klassikoita ulos.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Myös oikea In Flames on studiossa tekemässä uutta levyä, mutta tuskinpa ainakaan se tulee näitä odotuksia täyttämään.
Miksi sen edes pitäisi täyttää sellaisten odotuksia, jotka haikailevat 20v vanhoja asioita. Edellinen IF levy oli mielestäni erinomainen, jos pystyvät samaan olen täysin tyytyväinen. Itselleni oikeastaan vain Battles on ollut täydellinen huti.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Miksi sen edes pitäisi täyttää sellaisten odotuksia, jotka haikailevat 20v vanhoja asioita. Edellinen IF levy oli mielestäni erinomainen, jos pystyvät samaan olen täysin tyytyväinen. Itselleni oikeastaan vain Battles on ollut täydellinen huti.
"Osaisivatko" enää edes sellaista levyä tehdä? Tai ainakaan sydämellä tehtynä. Itse taisin lopettaa In Flamesin uudemman musiikin kuuntelemisen Sounds of a Playground Fadingin jälkeen. Ei vaan ole napannut, niin en pahoita mieltäni siitä. Samoin Opethin uusimmat ovat jääneet vähän vähemmälle kuuntelulle.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
"Osaisivatko" enää edes sellaista levyä tehdä? Tai ainakaan sydämellä tehtynä. Itse taisin lopettaa In Flamesin uudemman musiikin kuuntelemisen Sounds of a Playground Fadingin jälkeen. Ei vaan ole napannut, niin en pahoita mieltäni siitä. Samoin Opethin uusimmat ovat jääneet vähän vähemmälle kuuntelulle.

Opethin uusin nyt on niin loistava, että kannattaa kyllä luukuttaa.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
"Osaisivatko" enää edes sellaista levyä tehdä? Tai ainakaan sydämellä tehtynä. Itse taisin lopettaa In Flamesin uudemman musiikin kuuntelemisen Sounds of a Playground Fadingin jälkeen. Ei vaan ole napannut, niin en pahoita mieltäni siitä. Samoin Opethin uusimmat ovat jääneet vähän vähemmälle kuuntelulle.
En tiedä "osaisivatko". Itse ovat sanoneet, että ovat hyvin tietoisia tästä vanhaa haikailevasta kritiikistä, mutta tekevät sitä, mikä tuntuu itsestä hyvälle, ja se kelpaa sitten kenelle kelpaa. Suosittunahan tuo bändi on pysynyt huolimatta tästä nettipalstojen taustakohinasta.
 

Outsider

Jäsen
Miksi sen edes pitäisi täyttää sellaisten odotuksia, jotka haikailevat 20v vanhoja asioita. Edellinen IF levy oli mielestäni erinomainen, jos pystyvät samaan olen täysin tyytyväinen. Itselleni oikeastaan vain Battles on ollut täydellinen huti.

Ei mun mielestä artistin pidä täyttää kuin omat odotuksensa. Kuulija sitten kuuntelee tai on kuuntelematta riippuen siitä miten se musiikki täyttää omat odotukset.

Lähtökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että ”musiikin hyvyys” on sidoksissa julkaisun ajankohtaan, eikä esim. edellä mainitut neljä levyä aiheuttaisi tänään julkaistuna läheskään samanlaisia fiiliksiä kuin ~20 vuotta sitten.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä



Minulla on Arch Enemyä kohtaan aika ristiriitaiset tuntemukset. Angelan aikaiseen materiaaliin tutustuin kourallisella kappaleita ja Nemesis oli ainut joka iski kunnolla. Alissan tullessa kehiin innostuin parista sinkustaan ja ostin jopa levynsä. Lopulta päädyin tulokseen, että mukana oli yksi minulle kovasti toimiva biisi (As the Pages Burn), pari ok kappaletta ja sitten oli sellaista, että ei niin lähde. Viime levy sitten tuli skipattua kokonaan, kun ensisinkkunsa oli jotenkin niin äärimmäisen väsähtäneeltä vaikuttava.

No nyt tämä uusin sinkkuhan tuntuisi olevan taas kiintoisampi tapaus. Puhtaat laulut tuovat mukavasti vaihtelua mukaan.

Yleisesti ottaen täytyy todeta, että Arch Enemyn biisit lässähtävät minulle monesti kertseissään. Ja siellä on yleensä jokaisessa biisissä jotain tosi hyviä juttuja mukana, mutta sitten on jotain mjeh-kamaa seassa myös. Niin ja siirtymät eri osista toisiin ovat välillä töksähtäviä. Siis tulee fiilis, että on ollut pari hyvää ideaa kasassa ja sitten ne on vain lätkäisty yhteen, miettimättä sen kummemmin, että miten ne pelittävät yhdessä. Tai ainakin miettimättä, että miten sitä transitiota olisi voinut tehdä vähän luontevammaksi...

...Tulipa nyt tylyttävän oloinen viesti. Jotta en saisi Arch Enemyn faneista arkkivihollisiani, niin kehutaan nyt kuitenkin etenkin niitä Nemesistä ja As the Pages Burnia ja todetaan, että kitarasankaruutta arvostavana Amottin ja kumppaneiden (tällä hetkellä Loomisin) sooloilu on toki aikamoista pornoa. Niin ja Alissa on aika ihq.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Tässä on taas alkuvuodesta julkaistu kaikkea kivaa metallipuolella niin ajattelin vetää tähän lyhyen yhteenvedon uusista levyistä, joita olen tänä vuonna kuunnellut. Mukana on muutama EP eikä pelkästään LP julkaisuja.

Wiegedood - There's Always Blood at the End of the Road
Avant-Garde henkistä black metal paahtoa, joka sopisi varmasti monille progressiivisen metallin ystäville. Mukana on rankempaa ja herkempää osastoa tosin pääasiallisesti vain mennään blast beatin ja maanisten riffien maailmassa.

Bongtower - Oscillator II

Bongtower julkaisi jatko-osan Oscillator levylleen, joka keskittyi raportoimaan avaruusohjelmia Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen osalta kuussa käyntiin saakka. Levyllä on pituutta aika helvetin paljon, mutta tästä saisi aika tiukan stoner doom kokonaisuuden kasaan kunhan jättää väliselitykset pois.

Vile Ritual - Tongues of Exanimate

EP mittainen julkaisu jossa vedetään blackened death meiningillä läpi koko mitan unohtamatta raakoja vokaalisuorituksia ja ilkeää ulkoasua koko julkaisulle. Kansikuva kertoo mitä on luvassa ja tämä ei ole sitä 'easy listening' osastoa oikein millään tasolla.

Violet Cold - Səni Uzaq Kainatlarda Axtarıram

Azeri yhtye Violet Cold jatkaa pitkälti samalla äänimaisemallaan kuin viime vuotisella täyspitkällään Empire of Love. Hieman vähemmän EDM vaikutteita tällä avant-garde black metal julkaisulla, mutta kyllä tätä kovaa tulee luukutettua siitä huolimatta.

Pensées Nocturnes - Douce Fange

Härö black metallia jos koskaan. Tässä on mukana säriseviä kitaroita, blast beattiä, rääkymistä ja tasapuolisuuden vuoksi haitareita ja kaljottelumeininkiä. Jos ei muuten niin tietynlaisen kuriositeetin takia kannattaa kuunnella.

Cult of Luna - The Long Road North

Pörinää ja fiilistelyä. Kyllähän tuota kuuntelee mielellään ja tämä on vähemmälle kuuntelulle jäänyt kun kirjaimellisesti eilen julkaistu. Mutta raskaimmillaan ainakin hyvin perinteistä raskautta musiikissa jos doomista tykkää hieman elektronisilla vaikutteilla.


Tälleen erillisinä mainintoina Zeal & Ardor sekä Voivod ovat kuuntelemisen arvoisia, mutta niistä on aika heikot mielipiteet tällä hetkellä muodostettuna.

@mikko600 @hammer lynx @Consumed @Useful Idiot jos kiinnostaa.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
@Ollakseni kuuntelin ton COL:in levyn eilen ja hyväähän se taas oli. Aika raskas jööti, kun levyllä on kolme yli 10 minuuttista biisiä ja kyllä tuo albumi reilusti yli tunnin kestää. Välillä tuli vähän Vertikalmaiset fiilikset.

Oma suosikkilevy Cult Of Lunalta on silti edelleen Somewhere Along The Highway.

 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Tässä on taas alkuvuodesta julkaistu kaikkea kivaa metallipuolella niin ajattelin vetää tähän lyhyen yhteenvedon uusista levyistä, joita olen tänä vuonna kuunnellut. Mukana on muutama EP eikä pelkästään LP julkaisuja.

Wiegedood - There's Always Blood at the End of the Road
Avant-Garde henkistä black metal paahtoa, joka sopisi varmasti monille progressiivisen metallin ystäville. Mukana on rankempaa ja herkempää osastoa tosin pääasiallisesti vain mennään blast beatin ja maanisten riffien maailmassa.

Bongtower - Oscillator II

Bongtower julkaisi jatko-osan Oscillator levylleen, joka keskittyi raportoimaan avaruusohjelmia Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen osalta kuussa käyntiin saakka. Levyllä on pituutta aika helvetin paljon, mutta tästä saisi aika tiukan stoner doom kokonaisuuden kasaan kunhan jättää väliselitykset pois.

Vile Ritual - Tongues of Exanimate

EP mittainen julkaisu jossa vedetään blackened death meiningillä läpi koko mitan unohtamatta raakoja vokaalisuorituksia ja ilkeää ulkoasua koko julkaisulle. Kansikuva kertoo mitä on luvassa ja tämä ei ole sitä 'easy listening' osastoa oikein millään tasolla.

Violet Cold - Səni Uzaq Kainatlarda Axtarıram

Azeri yhtye Violet Cold jatkaa pitkälti samalla äänimaisemallaan kuin viime vuotisella täyspitkällään Empire of Love. Hieman vähemmän EDM vaikutteita tällä avant-garde black metal julkaisulla, mutta kyllä tätä kovaa tulee luukutettua siitä huolimatta.

Pensées Nocturnes - Douce Fange

Härö black metallia jos koskaan. Tässä on mukana säriseviä kitaroita, blast beattiä, rääkymistä ja tasapuolisuuden vuoksi haitareita ja kaljottelumeininkiä. Jos ei muuten niin tietynlaisen kuriositeetin takia kannattaa kuunnella.

Cult of Luna - The Long Road North

Pörinää ja fiilistelyä. Kyllähän tuota kuuntelee mielellään ja tämä on vähemmälle kuuntelulle jäänyt kun kirjaimellisesti eilen julkaistu. Mutta raskaimmillaan ainakin hyvin perinteistä raskautta musiikissa jos doomista tykkää hieman elektronisilla vaikutteilla.


Tälleen erillisinä mainintoina Zeal & Ardor sekä Voivod ovat kuuntelemisen arvoisia, mutta niistä on aika heikot mielipiteet tällä hetkellä muodostettuna.

@mikko600 @hammer lynx @Consumed @Useful Idiot jos kiinnostaa.
Suosittelen ”takaisin” tätä alkuvuoden kovinta levyä.



 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös