Onpa yllättävää miten samanlaisia ajatuksia täällä on herännyt, sillä juuri nämä samaiset bändit olisin itsekin rankannut korkealle, ja ne soivat tietenkin tasaisesti kotona.
Samaan hengenvetoon on kylläkin lisättävä muutamia klassikoita. Ensiksikin väittäisin Morbid Angelin olleen oman tyylisuuntansa kiistaton suunnannäyttäjä (pl. Terrorizer), jonka Altars of Madness on aivan käsittämättömän kova levy. Harmi ettei bändiä saada Suomeen, ei sitten millään. Pete Sandoval olisi mahtavaa nähdä livenä. Tälle bändille esimerkiksi merkittäväksi nimeksi noussut Nile on paljon ellei kaiken velkaa.
Eikä voida kyllä unohtaa Therionia, joka veti syyskuussa erittäin kovan keikan Tavastialla. Bändistä voi olla montaa mieltä, mutta nuo sinfoniset sävelet yhdistettynä metalliin toimii kuin tauti. Mutta toki Therionilta ottaa pois kunniaa Waltari, jonka Yeah! Yeah! Die! Die! oli edelläkävijäalbumi, jos jokin vain voi olla.
Sitten nostaisin vielä esille Nuclear Assaultin, joka on lyyrisesti edelläkävijä siksi, että metallia voi tehdä vakavalla sanomalla. Rohkea bändi siinä mielessä, sillä uskottavuus on kovilla laulettaessa öljyvuodoista, jne.
Sitten tulee mieleen vielä Annihilator, joka oli jonkin sortin ihmetys aikanaan. En tiedä bändistä mitään noin muutoin, mutta musiikki kyllä poikkesi muista ja oli kompromissitonta.