Kuulin vasta tänään Saxonin jo maaliskuussa ilmestyyeen Inner Sanctumin...
... Levy kuulostaa mukavan tanakalta.
Törmäsin tähän kyseiseen positiiviseen yllätykseen itsekin viime viikonloppuna ja pakkohan se on myöntää, että jo hiljalleen pois kuihtuvaksi entiseksi bändiksi sisäistämäni Saxon on sittenkin vielä tukevasti musiikkikartalla.
Mainitaanpa muuten tässä ohimennen, että tämä mielenkiintoinen ilmiö ei pidä sisällään ainoastaan Saxonia, vaan jostain syystä juuri nyt viime aikoina monet entiset suuruudet ovat saaneet taas tukevasti juonen päästä kiinni.
Manowarin Gods Of War on kiistatta orkesterin ensimmäinen varteenotettava julkaisu sitten Fighting The Worldin (1987) ja Kings Of Metalin (1988).
W.A.S.P.in 15 vuoden tusinajulkaisuja sisältänyt kausi päättyi aivan yllättäen, kun Dominator oli ehdottomasti ensimmäinen oikeasti hyvä kokonaisuus Crimson Idolin jälkeen.
Megadethin United Abominations taas on uskomattoman kova levy ja hakkaa kaiken mitä Mustaine on julkaissut 90-luvun puolivälin jälkeen 8-0.
Jopa Scorpions pystyi yllättämään Humanity - Hour I uutudellaan ja julkaisi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988 materiaalia, jota kehtaa kuunnella ilman myötähäpeän tunnetta.
Mitähän tässä sitten seuraavaksi mahtaakaan olla tiedossa? Judas Priest julkaisee Halfordin kanssa rautaisen kiekon? Sebastian Bach palaa SkidRow:n mikrofonin ääreen ja kauppoihin tulee debyytin tai Slave To The Grindin tasoinen albumi? Metallica julkaisee ensimmäisen ei-naurettavan levynsä
seitsemääntoista vuoteen? No, viimeiseen on kaikkein vaikein uskoa, mutta jäädään odottelemaan.