Opettajan pimeä puoli

[Uleåborgir]

Lukioaikanani eräässä oululaisessa lukiossa oli eräs sangen erikoinen opettajatar.

Häneltä saattoi lipsahtaa kunnollisia sammakoita suusta, kuten: en tarvitse poikaystävää, Jeesus on mun poikaystävä.

Yhtäkkiä hän saattoi hypähtää ilmaan ja sanoa tirskuen: älä kutita mua sieltä, vaikkei kukaan ollut tehnyt mitään.

Hän oli vieläpä ihastunut palavasti erääseen luokkatoveriini, ja siitä revittiin huulia purevaa huumoria. Luokkakaverini taas kärsi helvetin kärsimyksiä, tämä opettajatar kun oli jo ehtinyt ohittaa parasta ennen -päiväyksensä.

Kuulin, että neiti olikin ollut jonkin aikaa telakalla lepäilemässä ja kutinankin taustalla oli vain vyöruusu.

 

[floikkari]

Olen nähnyt hyviä opettajia ja huonoja opettajia. Lisäksi olen koulussa, josta valmistuu tulevia opettajia. Voin sanoa, että jo opettajakuolutukseen opiskelijavalinnassa tapahtuu suuri virhe.

Onneksi on tosiaan myös poikkeuksia. Omalta yläasteeltani muistan sen, että osalla opettajista ei ollut minkäänlaisia valmiuksia ottaa vastaan sitä järjestelmällistä terroria, jota oppilaiden osalta harjoitettiin. Aivan järjettömiä juttuja! "Ollaanpas nyt vähän rauhallisemmin" kun samalla luokan perällä kaadetaan colaa akvaarioon.

Ei todellakaan käy näin jälkikäteen kateeksi niitä opettajia, joilta loppui auktoritäätti ja taidot kesken, niin älytöntä se käytös oppilaiden (myös itseni) osalta oli. Vääräntyyppinen opettaja väärässä paikassa. En voi muuta kuin yhtyä siihen ajatukseen, mitä täälläkin on useampaan otteeseen esitetty, että varsinkin yläasteille tulisi jollain ihmeen konstilla pystyä seulomaan sellaisia opettajia, joiden luontainen auktoritäätti ja olemus sinne riittää.

 

[Lexa]

Yleistetäänpä paljon ja tehdään raamit opettajista kurinpitäjinä:

a) Hiljainen hissukka. Ei auktoriteettia, homma toimii vain jos luokalla on pelkkiä hiljaisia hissukoita. Muulloin on vaarana kaaos.

b) Ns. tavallinen tapaus, joka tarpeen tullen uskaltautuu myös huutamaan. Auktoriteettia sen verran, että homma toimii tavallisesti. Suurissa ongelmissa paatuneiden tapausten kanssa.

c) Auktoriteetti, joka pitää luokan kuosissa. Yleensä reilu ja oikeudenmukainen Ei välttämättä huuda asioita, vaan pystyy pitämään kurin muulla tavoin. Usein se "hyvä ope" oppilaiden keskuudessa.

d) Hermoheikko huutaja. Opettaja jota oppilaat pelkäävät. Suuttuu helposti ja saattaa turvautua fyysisiin otteisiin hyvinkin herkästi. Pitää tiettyjä oppilaita silmätikkuna ja ottaa jatkuvasti yhteen häirikköoppilaiden kanssa.

e) Huutaja jolta puuttuu auktoriteetti. Oppilaiden naurunaihe.


Omalle kohdalle on sattunut kaikenlaisia ja kokoisia opettajia. Joukkoon mahtuu erittäin hyviä ja erittäin huonoja.

Nykyään opettajankoulutuksessa lienee se suurin puute, että varsinkin miesopettajia valmistuu liian vähän ja nämäkin lähinnä käsityö ja liikunta puolelle. Liian paljon valmistuu näitä "kympin tyttöjä", jotka tietävät teorissa paljon asioita, mutta varsinainen opetustyö on heikommissa kantimissa. Monesti nämä edellämainitut siirtyvät lukion jälkeen suoraan Okl:ään ja valmistuvat minimiajassa. Esimerkiksi yläasteella tarvitaan myös kasvatusosaamista, jota on vaikea hankkia koulunpenkiltä. Teoria ja käytäntö voivat sitten tositilanteessa lyödä päin kasvoja märän rätin tavoin.

Varsinkin yläasteelle pitäisi saada riittävästi opettajia, jotka pystyvät pitämään homman hallinnassa. Tuo on kuitenkin melkoisen kriittinen ikä, jolloin tehdään paljon ja mietitään vasta jälkeenpäin. Jos kotona ja koulussa saa tehdä mitä haluaa, niin mitä yleensä tapahtuu kodin/koulun ulkopuolella?