Opettajan pimeä puoli

[Kilgore Trout]

Olen jo niin ikivanha että kävin aikanaan keskikoulun ja sieltä jäi mieleen kemian/fysiikannopettaja, joka (ainakin) viimeisinä vuosinaan huvitteli kiusaamalla luokan onnettomimpia. Parhaiten jäi mieleen kun hän kertoi sähköstä - jännitteestä, virrasta ja resistanssista:

- Tämä koe tehdään niiin, hän narisi, että yksi oppilas ottaa nämä paljaat piuhat käteensä.
- Sitten minä väännän tämän potikan ykköselle ja hän tuntee pientä nytkähtelyä käsissään. Kakkosella oppilas alkaa jo selkeästi täristä.
- Sitten mennään kolmoselle, jolloin oppilas yleensä putoaa polvilleen...

...(osoittaen eturiviin ajautunutta, muita ehkä hieman lyhyempää ja tukevampaa kaveria) SINÄ SIINÄ , TULEPPA TÄNNE!! No, kaveri jäätyi paikalleen mistä seurasi vielä viiden minsan vittuilu päälle!

Pientä lohtua saatiin kun hän viidennen luokan tunnilla erehtyi raahaamaan korvasta käytävälle kenenkään näkymättömiin kaksi kertaa luokalle jääneen, vielä ikäisekseenkin isokokoisen kaverin. Kumpaakaan ei sitten enää seuraavalla lukukaudella näkynyt...

 

[Kattila]

Re: Re: Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti varjo
Ööö
Kattilan sanakirjan määritelmät lienevät vähän kyseenalaisia, tai vähintäänkin semantiikkakikkailuja sisältäviä.

Joku asia tai henkilöhän voi olla auktoriteetti vaikkapa kaikille muille oppilaille paitsi yhdelle, jolloin ulkopuolisten kannalta tämä yksi "kapinoi auktoriteettia" vastaan.
Lisäksi kannattaa huomioida, että tosiaankin lapsille ja ideologisesti lapsentasolla oleville joskus kapinointia tehdään juuri sen takia, että joku henkilö/asia on auktoriteetti muille.

Auktoriteettia tarvitaan etenkin kouluympyröissä nykyään hyvinkin paljon ja omat kokemukset oppimisilmapiiristä puhuvat vahvasti auktoriteetin puolesta.
Etenkin yläasteella tämä korostuu kun murrosikäiset "kovikset" yrittävät todistaa kovuuttaan tunneilla häiriten muitten opiskeluja, mikäli opettajan auktoriteetti ei ole riittävä.
Joillain opettajilla sitten vain sattui olemaan riittävä auktoriteetti ja nämä em. tapaukset yleensä pysyivät hiljaa ko. opettajien tunneilla, kun taas auktoriteetittomien opettajien tunneilla meno oli täysin kaoottista (oikeastaan jopa kiltit oppilaat saattoivat vittuilla opettajalle).
Mitään fyysistähän ei tuohon auktoriteettiin liittynyt, enemmänkin pelkkä muutaman opettajan olemus, ulosanti ja itsevarmuus riittivät luomaan vision siitä mitä tapahtuisi, jos opettajan suututtaisi.

Mielenkiintoista sinänsä, mitään sukupuolisidonnaista tuohon ei myöskään liity, mutta toki nuoret naisopettajat olivat järjestään niitä joitten päälle yleisesti syljettiin.
Omat kokemukseni opettajansijaisuuksista puhuvat aikalailla samaa kieltä, jostain syystä kaljupäinen vihaisen näköinen nuori mies vain tuntuu hiljentävän luokan hyvinkin helposti siinä missä muistan omien sijaisten välillä kärsineen ties mistä vittuiluista.

Nappasinpa sitten sen sivistyssanakirjan kauniiseen käteen, kun siihen vetosit. (Gummerus Uusi suomalainen sivistyssanakirja, 1998, pitäisi varmaan hankkia parempi) Sieltä: 1 arvovalta, arvostus, vaikutusvalta 2 arvovaltainen ja asiantunteva henkilö. Jos noita katsotaan niin vaikutusvalta taitaisi olla se, mitä opettaja-oppilas -suhteessa ensisijaisesti voisi katsoa tarvittavan. Mielenkiintoinen seikka kyllä ryhmädynamiikan kannalta jos ja kun auktoriteetti palautuu ainakin jossain määrin kahdenvälisiin suhteisiin kuten esitit. Opettajan pitää pystyä vakuuttamaan jokainen oppilaansa erikseen tilassa, jossa läsnä ovat myös ne 30 muuta. Eipä mikään herkku varsinkaan lyhyttä tuurausta tekevälle, jolla ei välttämättä ole mitään etukäteistietoa oppilaistaan.

Kuitenkin sitten jaoit opettajat niihin, joilla auktoriteettia on ja niihin joilla ei. Onko kyseessä siis ihmisen synnynnäinen ominaisuus, vai voisiko sen hankkia ensisijassa käytöksellään, eli voisiko siihen oppia. Asia, joka koulujen kurinpidossa on viime aikoina jonkin verran puhuttanut, on ollut oppilaiden fyysisen koskemattomuuden korostaminen, joka on joidenkin mukaan hankaloittanut opettajan työtä oikeutensa liian hyvin tuntevien oppilaiden keskellä. Tietenkin opettaja jo tunnustaa menettäneensä arvovaltansa ja tilanteen hallinnan, kun joutuu käymään oppilaaseen käsiksi, mutta onko auktoriteetissa toisaalta kuitenkin kysymys rangaistuksen pelosta, jos ei fyysisen niin henkisen.

 

[taskuraketti]

Seiska luokalla käveltiin kavereitten kanssa, Atk tunnille oli kuranen keli ja tultiin just jalkapalloo pelaamasta. Kengänpohjat tietenkin paskaset tultiin käytävään, käveltiin käytävän päähän lattia oli ihan kurainen Atk ope huusi " Paskajalat myöhässä helvetti NOULKAA SE SAATANAN LATTIA NUOLKAA...NUOLKAA..NUOLKAA ". Ei me lattiaa nuoltu otettiin mopit ja siivottiin, tää hetki jäi aika pysyvästi mieleen.

 

[Kattila]

Viestin lähetti varjo
Vaikka Kattila ei siitä ehkä pidäkään niin en pitäisi ihan merkityksettömänä asiana miesopettajien varusmiespalvelusta.
Naisopettajat inttiin ja ongelmat poistuvat ;)

Ei nyt välttämättä inttiin, mutta niin kuin tuossa edellisessä viestissä huutelin niin olisiko tuo auktoriteetti sitten opeteltavissa ja jos kerran olisi, niin miksei siihen sitten voitaisi koulutuksessa kiinnittää huomiota. Opettajien käytännön koulutus tapahtuu ymmärtääkseni aika pitkälle näissä valtion normaalikouluissa, jotka eivät myöskään välttämättä takemmin valvottuina laitoksina anna kovin hyvää kuvaa koulumaailman realiteeteista.

 

[varjo]

Re: Re: Re: Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti Kattila

Kuitenkin sitten jaoit opettajat niihin, joilla auktoriteettia on ja niihin joilla ei. Onko kyseessä siis ihmisen ominaisuus, vai voisiko sen hankkia ensisijassa käytöksellään, eli voisiko siihen oppia. Asia, joka koulujen kurinpidossa on viime aikoina jonkin verran puhuttanut, on ollut oppilaiden fyysisen koskemattomuuden korostaminen, joka on joidenkin mukaan hankaloittanut opettajan työtä oikeutensa liian hyvin tuntevien oppilaiden keskellä. Tietenkin opettaja jo tunnustaa menettäneensä arvovaltansa ja tilanteen hallinnan, kun joutuu käymään oppilaaseen käsiksi, mutta onko auktoriteetissa toisaalta kuitenkin kysymys rangaistuksen pelosta, jos ei fyysisen niin henkisen.

Kyllä oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että joillain ihmisillä on luontaista auktoriteettia, toiset muodostavat sellaisen sitten kanssakäymisen pohjalta jne.

Mikään kiveen kirjoitettu ominaisuus se ei ole, auktoriteetti on helppo menettää toimimalla väärin ja eritoten, sitten välittämättä siitä miten on tullut toimittua ts. ei myönnetä virhettä.
Auktoriteetin oppiminen on kait mahdollista, en itse siitä osaa sanoa kun a)itse olen aina omannut jonkinlaisen luontaisen käytösmallin, joka on luonut auktoriteetin tekemisiin b)elänyt niin vähän aikaan eri ympäristöissä ettei tuollaista kasvua ole päässyt kauheasti tarkastelemaan.
Pääasiassa kyse ei tietenkään ole "auktoriteetin" oppimisesta vaan sen luomisesta käyttäytymisellä ja teoilla.
"Hiirimäinenkin" maantiedon opettajatar onnistui luomaan yllättävän hyvän auktoriteetin kun tuntien mittaan kävi ilmi, että hän on käynyt 120:ssa maassa ja jokaisella mantereella.
ko. opettajan korvannut toinen fyysisesti samanoloinen opettajatar taas oli käynyt Virossa ja Ruotsissa eikä oikein pystynyt luomaan samaa asiantuntemuksen ilmapiiriä, vaikka kirjatieto olikin hallussa.

Auktoriteetti siis koostuu monesta asiasta ja kompensoimalla jotain osa-aluetta toisella on mahdollista pitää homma hallussa, mm. itse olen lähes aina joutunut tappelemaan ärrävian pois huomiokentästä muilla asioilla.
Puhevika kun yleensä tuntuu olevan asia, joka laskee ensikontaktissa arvostusta aika monella ihmisillä.
Tosin tuo asia on sellainen joka unohtuu sitten ajan kanssa, jos muut asiat kumoavat sen vaikutuksen. Toisaalta taas jos auktoriteetin rakentaminen ei onnistu niin ärrävika helposti kärjistyy kiinnekohdaksi "vastustukselle".

Kokemus esiintymisestä ja itsevarmuus ovat aika selkeät ominaisuudet, jotka on hyvä omata jos aikoo itsensä jonkinlaiseksi auktoriteettihahmoksi yhteisössä nostaa.
Tässä tuo intti lähinnä nousee eduksi miehille, jotka ovat johjajakoulutuksessa joutuneet olemaan edessä ja johtamaan.
Naisopettaja kun taas voi oikeastaan käydä "kouluputken" ala-asteelta graduun ja vasta sitten kohdata todenteolla todellinen maailma vittuilevine oppilaineen yms.



Osittain myös fyysinen väkivalta on tietynlaisen auktoriteetin menettämistä, etenkin jos auktoriteetti on rakentunut muista tekijöistä. Sama koskee huutamista tai muutenvain kiehahtamista.
Joissain ympäristöissä taasen fyysinen väkivalta saattaa korostaa auktoriteettia, mutta koulu nyt ei ole sellainen ympäristö.

 

[bozik]

Re: Re: Re: Re: Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti varjo
Tässä tuo intti lähinnä nousee eduksi miehille, jotka ovat johjajakoulutuksessa joutuneet olemaan edessä ja johtamaan.

Heti alkuun on pakko myöntää, että tästä(kään) asiasta minulla ei mitään faktatietoa ole, mutta tämä lainaamani kiinnitti huomioni. Kun puhutaan auktoriteetista ja arvovallasta, niin eikös käskijä/esimies armeijassa ole aivan toisessa asemassa kuin opettaja luokassaan. Armeijassa tämä käskyvalta perustuu selvään hierarkiaan ja sitä vastaan asettuminen on sitten yksiselitteisesti kapina tai muutoin tuomittavaa. Tässä mielessä siis esim. alikersantti ei mitenkään joudu luomaan auktoriteettiaan, se tulee natsoista ja siitä, että oppilaat/alokkaat automaattisesti hyväksyvät ja noudattavat käskyjä. Näin ei opettajilla ole.

Omana kokemuksenani on pakko sanoa, että yhteenkään ongelma-opettajaan en ole törmännyt. Tämä tosin johtunee siitä, että koulu jossa luokat 1-12 kävin on aika poikkeuksellinen ja nimenoman positiivisessa mielessä.

 

[girlzilla]

varjo on oikeassa siinä, että miesopettajat ovat usein tehokkaampia ainakin alkuaikoinaan kuin naisopettajat. (Näin luin rivien välistä).
Yläasteeni oli yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa ja koulussamme oli aina n. puoli vuotta opetusharjoittelijoita, eli auskultantteja.
Lähes poikkeuksetta miehet olivat todella hyviä ja naiset jotain aivan kamalaa. Naisopettajat tulivat luokan eteen kädet täristen ja pahoitellen olemassaoloaan, kun taas miehet olivat luontevia ja omasivat välittömästi hyvää auktoriteettia oppilaita kohtaan.
Ehdottomasti parhaat opettajat joita minulla on ollut yläasteella ja lukiossa, ovat olleet miehiä.
Enoni joka valmistui opettajaksi, kiroili aina sitä kuinka opettajankoulutuksessa painoitetaan musikaalisuutta, taiteellisuutta jne. Sitten nämä hiljaiset ja ujot opettajanalut (lähes poikkeuksetta naiset) saavat aika rajun herätyksen mennessään opettamaan kouluun, jossa opettaja saa päivittäin kuolla "kuole huora"-huutoja jne. Oppilaiden raakuuteen ja opetuksen henkiseen puoleen ei panosteta tarpeeksi opettajankoulutuslaitoksella.

Opettajan työ vaatii todella suuren määrän auktoriteettia.
Kyllä sen on varmasti jokaikinen oppilas huomannut, että ne kuria pitävät ja tiukat opettajat ovat aina niitä joista tykätään eniten.
Hiljaiset hissukat luokan edessä eivät taas saa kunnioitusta osakseen.

 

[Infamous]

Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti bozik
Armeijassa tämä käskyvalta perustuu selvään hierarkiaan ja sitä vastaan asettuminen on sitten yksiselitteisesti kapina tai muutoin tuomittavaa. Tässä mielessä siis esim. alikersantti ei mitenkään joudu luomaan auktoriteettiaan, se tulee natsoista ja siitä, että oppilaat/alokkaat automaattisesti hyväksyvät ja noudattavat käskyjä. Näin ei opettajilla ole.

Kyllä sitä jokaiseen yksikköön eksyy alokkaidenkin joukkoon "ongelmatapauksia". Näistä toiset alikessut selviävät luontaisella auktoriteetillaan, ja toiset kenties ajan myötä luomallaan auktoriteetilla. Uskoisin, että jokaisella intin käyneellä on myös kokemusta alikessuista, jotka eivät onnistuneet luomaan minkäännäköistä auktoriteettia taholleen.

Itse aiheesta tulee mieleen lähinnä ala-asteeni tarkkailuluokan opettaja. Mies oli jääkaapin kokoinen jermu, ja piti oppilaitaan todella herran nuhteessa. Tarkemmin en tiedä mitä mies oppilailleen teki, mutta tarkkailuluokasta kuului lähes päivittäin sen sortin meteli/räminä/itku, että en ole varma haluanko edes tietää. Kyseessä oli kuitenkin tarkkailuluokka, jonne määrätyt oppilaat olivat siitä karkeammasta päästä itsekin.

 

[varjo]

Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti bozik
Heti alkuun on pakko myöntää, että tästä(kään) asiasta minulla ei mitään faktatietoa ole, mutta tämä lainaamani kiinnitti huomioni. Kun puhutaan auktoriteetista ja arvovallasta, niin eikös käskijä/esimies armeijassa ole aivan toisessa asemassa kuin opettaja luokassaan. Armeijassa tämä käskyvalta perustuu selvään hierarkiaan ja sitä vastaan asettuminen on sitten yksiselitteisesti kapina tai muutoin tuomittavaa. Tässä mielessä siis esim. alikersantti ei mitenkään joudu luomaan auktoriteettiaan, se tulee natsoista ja siitä, että oppilaat/alokkaat automaattisesti hyväksyvät ja noudattavat käskyjä. Näin ei opettajilla ole.

Omana kokemuksenani on pakko sanoa, että yhteenkään ongelma-opettajaan en ole törmännyt. Tämä tosin johtunee siitä, että koulu jossa luokat 1-12 kävin on aika poikkeuksellinen ja nimenoman positiivisessa mielessä.

Toki intin auktoriteetti perustuu pohjimmiltaan lakiin, mutta loppupeleissä nykyään entistä enemmän mennään henkilöjohtamisen kautta ts. johtaja yrittää saada arvovaltansa legitiimiksi myös muutenkin kuin nappuloitten kautta.
Intissä kuitenkin johtajana joutuu kohtaamaan tilanteita, joissa on kyettävä motivoimaan ihmisiä tekemään jotain mikä ei heitä kiinnosta (oppilas, jota ei oppiminen kiinnosta) ja pelkkä yksiulotteinen huutamiskäskeminen ei takuulla ole paras vaihtoehto.

Harva _todella_ hyvä johtaja intissäkään on arvostustaan hankkinut vain natsojensa avulla ja loppupeleissä pelkillä natsoilla johtamista yrittävät johtajat harvoin olivat niitä, joitten alaiset toimivat tehokkaimmin puhumattakaan siitä ettei niskurointia olisi ollut.

Toki se miten intin käy läpi ja miten käsittelee saatuja kokemuksia ja oppii vaikuttaa hyötyyn, mutta Syvä Johtamisen tultua yleiseksi malliksi johtamiskoulutukseen niin pääpaino on siinä, että sotilasjohtaminen ei ole pelkkää huutamista.
nyt johtamisen sivuaineappron perusteella kun pystyy jo jotenkuten arvioimaan intinkin metodeja ja olen yhä Syvä Johtamisen teoreettisen pohjan kannattaja, ongelma onkin sitten käytäntö ja ihmiset jotka sitä soveltavat.

Koululla tosiaan on väliä ja ero mukavan "lintukotomaisen" ala-asteen, totaalisen ihmissulattamoyläasteen ja "eliittilukion" välillä on aika karmiva. Opettajienkin taso luonnollisesti riippuu koulun tasosta, koska hyvätasoiseen kouluun hakee ja otetaan pääsääntöisesti vain hyviä opettajia+opettajien on kymmenen kertaa helpompi opettaa hyviä oppilaita.

 

[varjo]

Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti Infamous


Itse aiheesta tulee mieleen lähinnä ala-asteeni tarkkailuluokan opettaja. Mies oli jääkaapin kokoinen jermu, ja piti oppilaitaan todella herran nuhteessa. Tarkemmin en tiedä mitä mies oppilailleen teki, mutta tarkkailuluokasta kuului lähes päivittäin sen sortin meteli/räminä/itku, että en ole varma haluanko edes tietää. Kyseessä oli kuitenkin tarkkailuluokka, jonne määrätyt oppilaat olivat siitä karkeammasta päästä itsekin.

Näin kahden päivän kokemuksella ESY-luokan sijaisena (ei, minulla ei ollut mitään pätevyyttä, koulun rehtori vain sattuu olemaan vanha ala-asteen opettajani) pitää sanoa, että ne lapset kyllä osaavat ihan itsekin tappaa toisensa, ei siihen opettajaa tarvita "auttamaan".
Kyllähän meilläkin ala-asteella luokissa välillä tapeltiin, mutta ei sentään heitelty tuoleja toisten selkään.

Eli ei opettajan tarvitse erityisesti fyysistä väkivaltaa käyttää, kyllä lapset onnistuvat itsekin meteliä ja itkua tuottamaan opettajan vain yrittäessä minimoida materiaalitappioita.

Olisi kuulemma tarvittu vielä kolmanneksikin päiväksi, mutta ehdin keksiä tekosyyn ja vältin tilanteen. Hyvinhän siinä tienasi, koska erityisopettajat nauttivat korkeampaa liksaa, mutta...

Tässä vaiheessa lienee tarpeen yhä muistuttaa, että en ole opettajaksi opiskelemassa, mutta näin vain sijaisuudet näppäränä tapana hankkia lisätuloja suhthelposti ja sitähän se pääasiassa onkin, voin suositella kaikille.
Toki homma vaatii hieman sitä itseluottamusta ja kykyä toimia lasten/nuorten kanssa, mutta on siitä jossain määrin hyötyäkin...jos minulla olisi sosiaalisia suhteita naisten kanssa, niin opettajansijaisuudella saisi huomattavasti enemmän rispektiä (lue "päästä silleen") kuin varsinaisella pääainevalinnalle. winkwink.

 

[bozik]

Kiitokset vaan Infamous ja varjo. Tuli varmaan taas hiukan yksinkertaistettua asioita. Johtuu varmasti siitä, että en todellakaan ole näissä hommissa asiantuntija. Toisaalta tämä yksinkertaistaminen johtunee varmasti osaksi myös siitä, että inttiin en itse kirjoitusten jälkeen päässyt, siitä piti huolen kaksipyöräisellä telottu jalka, joka vasta yliopistoaikoina oli siinä kunnossa, että olisin intin voinut käydä. Minulla ei siis ole sen paremmin kokemusta intistä kuin luokanopettajan hommastakaan, puhdasta spekulaatiota siis.

Vaan johtamiseen ja auktoriteetin muodostumisen pohtimiseen minäkin käytin hieman aikaani yliopistossa. Mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua ja esim. ajatus siitä, että armeijassakin keskityttäisiin enemmän henkilöiden johtamiseen on jopa villi. Miten tällainen johtaminen purisi "tosipaikassa", jossa esim. luovuttaminen/karkuruus meinasi kuolemaa. Tämä liittyen opettajiin lähinnä siinä, että heiltä puuttu se ultimatum rangaistus, jälki-istunto kun luetaan nykyään lähinnä kunnia-asiaksi.

Edit. lisätty sana karkuruus

 

[Dieppe]

Mielestäni nuo tässäkin keskustelussa esille tulleet "mädät omenat" laittoivat omalta osaltaan nykypäivän opettajat varsin kusiseen paikkaan. Jaa, että miksi? Kun tässä maassa puututaan ihan mihin tahansa epäkohtaan kuten koulukiusaamiseen, opettajan väkivaltaan tms, ollaan hetken päästä toisessa ääripäässä. Lasten oma sisäkuri on kiellettyä ja opettajilta on viety kaikki kurinpito mahdollisuudet pois. Nykyään ei kuulemma metelöivää vekaraa ei saa edes poistaa luokasta, koska sitä ei ole kukaan käytävässä vahtimassa.

Opettajan auktoriteettia on mielestäni jyrsitty aikalailla ihan järjestelmän puolesta.

 

[varjo]

Viestin lähetti bozik


Vaan johtamiseen ja auktoriteetin muodostumisen pohtimiseen minäkin käytin hieman aikaani yliopistossa. Mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua ja esim. ajatus siitä, että armeijassakin keskityttäisiin enemmän henkilöiden johtamiseen on jopa villi. Miten tällainen johtaminen purisi "tosipaikassa", jossa esim. luovuttaminen meinasi kuolemaa.

No tietenkin sotilasjohtamisessa on piirteitä, jotka ovat ehdottomia ja joita ei voi soveltaa muualle, mutta se ei estä sitä etteikö johtaja voisi johtaa alaisiaan myös yksilöinä ja sillä tavoin sitouttaa ryhmä yhteen.
Kysehän on siitä, että johtamisessa pitää saada tehtyä tehtävästä asiasta yhteinen siinä määrin ettei edes harjoituksissa viitsitä alkaa lusmuilemaan, koska samalla tavallaan petettäisiin tovereita ja muita ryhmän toimista riippuvaisia tahoja. Kouluelämässähän juuri tämä on pielessä kun ihmiset eivät ymmärrä toimiensa seuraamuksia muille oppilaille.
Siinä missä lahjakas pystyy oppimaan häiriöisessäkin ilmapiirissä niin vähemmän lahjakas ei pysty ja saattaa liittyä häiriköivään porukkaan. Toki teini-ikäiselle on miltei mahdotonta saada päähän, että tekemisillä on vaikutusta muihin ja se todella "cooli" metelöinti yms. ihan konkreettisesti haittaa joitain.


Myös käskyjen ehdoton seuraaminen ääritilanteissa on jossain määrin helpompaa, jos johtajalla on jo selvä auktoriteettiasema, sen sijaan että käskyä kyseenalaistettaisiin sen antajan takia.
Sotatilanteessa tosin luottamuksen rooli korostuu ja johtajan on luotava alaisilleen selkeä luottamuksen ilmapiiri.

 

[super]

Koulunkäynnin traumaattisimmat kokemukset sijoittuvat ala-asteen 4.- 5. ja 6. luokalle jolloin sain kunnian olla oman äitini luokalla oppilaana. Oppilaan koskemattomuus oli aika outo käsite äidilleni. Milloin poikaa pyöritettiin tukasta milloin korvasta ja koko luokan nähden. Ei sillä ettei aihetta olisi ollut. Tämä julkinen nöyryytys loppui joskus 6. luokalla kun otin äitiäni myös tukasta kiinni kun hän ensin jostain syystä oli tukassani kiinni.

Mikäli luokassa tai koko koulussa tapahtui jotain epäilyttävää, syyllistä haettiin ensin minusta ja äitini toimesta. Mikäli syyllistä ei saatu selville se olin automaattisesti minä. Olin kuitenkin syyllinen vain murto-osassa näistä rikkeistä jotka olivat milloin mitäkin, varastamista, tupakointia tai jotain rikkomista kuitenkin. Näihin rikkeisiin olin kuitenkin aina syytön, mutta rangaistuksen sain.

Koulussani oli n.300 oppilasta eli aina tapahtui jotakin ja aina ei tapaus selvinnyt eli olin n. kerran viikossa kuulusteluissa tai milloin missäkin pannassa, yleensä seisomassa välitunnut opettajainhuoneen edessä. Koulussa ei annettu jälki-istuntoa ala-asteella kenellekkään vaan kotiin vietiin ns.muikkari jonka vanhemmat allekirjoitti. Näitä nyt ei siunaantunut minulle ollenkaan. Sehän olisi ollut jotenkin näin. Ensin äiti kirjoittaa lapun koulussa, laittaa nimensä siihen kotona ja katsoo sen seuraavana päivänä koulussa.

Oli se tuokin aika yhtä helvettiä. Homma rauhoittui sitten ylä-asteella jolloin olin sitten oikeasti syyllinen kaikkeen ja jälki-istunnossa tuli oltua joka viikko.

Asiasta on keskusteltu äidin kanssa useasti myöhemmin. Äidin selitys oli että pakkohan sua oli pitää syyllisenä, jos hän vaikka olisi syyttänyt jotain muuta kuin sinua ja sinä olisit ollutkin syyllinen tapahtumaan niin siitähän se soppa olisi syntynyt, taas olisi puhelimet soinut kotona. Olin äitini luokalla hänen omasta tahdostaan. Pystyi kuulemma paremmin tarkkailemaan minua.

Hyvin onnistui, saatana!

Nim.merkki: ikuisesti katkera

 

[Sininen Lanka]

Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Opettajan pimeä puoli

Viestin lähetti varjo

Toki se miten intin käy läpi ja miten käsittelee saatuja kokemuksia ja oppii vaikuttaa hyötyyn, mutta Syvä Johtamisen tultua yleiseksi malliksi johtamiskoulutukseen niin pääpaino on siinä, että sotilasjohtaminen ei ole pelkkää huutamista.
nyt johtamisen sivuaineappron perusteella kun pystyy jo jotenkuten arvioimaan intinkin metodeja ja olen yhä Syvä Johtamisen teoreettisen pohjan kannattaja, ongelma onkin sitten käytäntö ja ihmiset jotka sitä soveltavat.

...jos minulla olisi sosiaalisia suhteita naisten kanssa

Eikö tässä ole epäyhtälö? Se vähä mitä minä olen naisista oppinut on, että he aina lankeavat alfa male uroksiin.

 

[JanJ]

Viestin lähetti Kyylä
Opettajat tekevät suomessa laadukasta työtä, joka on myös noteerattu maailmalla. Suomalaiset oppilaat olivat taas kerran vertailussa maailman kärkeä ja tämän uskon olevan pelkästään laadukkaan opetuksen ansiota.

Tunnen opettajia, ja keskustelin heidän kanssaan tyttöjeni tulevaisuudesta. Lisäksi kävin koulujen tulevien oppilaiden vanhempienilloissa hakemassa tietoa. Viesti oli selvä: Koulutusjärjestelmä on täysi susi. Opettajat tekevät sen minkä voivat, mutta jokaikinen opettaja haukkui järjestelmän, opetussuunnitelmat ja opetushallituksen. Moni myös manasi samaan syssyyn niin tilat kuin vähäiset rahavarat.

Opetussuunnitelmasta olivat kaikki opettajat yksimielisiä: se ei ole toteutettu lapsen kehityksen mukaisesti. Suurimpia epäkohtia oli heidän mielestään matematiikan opetuksen aikataulutus, joka on kuulemma vastoin kaikenlaisia oppeja. Kertotaulut ja muut opetetaan jo silloin, kun iso osa lapsista ei osaa niitä päässään järjestellä, eikä kuulemma edes tarvitsisi. Tutut opettajat antoivat selkeän viestin: Jos vaan mahdollista, älä laita lapsiasi kunnalliseen kouluun.

Näinpä sitten on toimittu. Tytöt on ilmoitettu yksityiskouluun, jossa mennään antroposofisen kehityssuunnitelman mukaisesti koulu läpi. Lisäksi kouluun kuuluu monia hyviä palveluja, mm. iltapäiväkerho ala-asteikäisille. Eli koulun jälkeen he saavat jäädä samassa rakennuksessa toimivaan päiväkerhoon kello 17:00 saakka, eli vanhemmat saavat tehdä täyden työpäivän ja sitten hakea lapset valvotusta hoidosta.

 

[Mack]

Jokainen vähänkään särmä opettaja saa minulta suuren kunnioituksen. En tiedä onko nyky-yhteiskunnan vika, kun vanhemmaksi kelpaamattomat surkimukset keksivät tekaista mukuloita ja sitten nämä paskapäät käyttäytyvät kuin aivokuolleet nulikat koulussa. Ja opettajien keinot ovat nykyisen sokeristatehdyn-yhteiskunnan ansiosta täysin olemattomat.

Ja väritetyistä jutuista...ne ovat sitä luokkaa että huh-huh. Itse oikeastaan ihmettelen miksi jollain hienoilla ihmisillä löytyy voimia alkaa tuollaiseen ammattiin, missä saa vain kuulla paskaa joka puolelta, kuulla enemmän tai vähemmän aina päänaukomista, ja jos puolustaudut niin melkein syyllistyt rikokseen(koska nuorethan ovat niin herkkiä ja viattomia), palkka on niin ja näin. Itse ammatti on arvokkaampi kuin monet lahopäät tajuavatkaan. Dennis Miller sanoi amerikaan puolelta että jos lakimiesten ja opettajien palkat käännettäisiin toisin päin, niin maailma voisi paljon paremmin, no shit!

Nuoret miesopettajat ovat varmasti parhaimpia alallaan, toisin kuin nämä tärisevät tulevat nutturapäät. Todennäköisesti näitten nuortenkin miesten ura myöhemmin muuttuu leipääntyneeksi rutiiniksi kun tajuavat ettei se duuni tunnu menevän perille.

Ja sitten pitää muistaa yksi juttu; on aivan eri asia olla duunissa paskan alueen y-asteella kuin hyvässä lukiossa ja varmasti open duunikin on hieman antoisampaa.

Nuoret miesopettajat ovat myös siinä mielessä tyhmässä paikassa, että lukiosta löytyy näitä huomionhakuisia nuoria naisia(ainakin mun luokka oli täynnä niitä), jotka kaipaavat sitä huomiota aivan liikaa ja flirttaavat aivan kympillä. Eihän siinä tietenkään voi kuin hymyillä takaisin, kun taas tuolla yöelämässä jokainen alle 3-kymppinen tuntuu kuolaavan vähänkin aikuista naista muistuttavaa.


MACK

 

[dude]

Viestin lähetti JanJ


Näinpä sitten on toimittu. Tytöt on ilmoitettu yksityiskouluun, jossa mennään antroposofisen kehityssuunnitelman mukaisesti koulu läpi. Lisäksi kouluun kuuluu monia hyviä palveluja, mm. iltapäiväkerho ala-asteikäisille. Eli koulun jälkeen he saavat jäädä samassa rakennuksessa toimivaan päiväkerhoon kello 17:00 saakka, eli vanhemmat saavat tehdä täyden työpäivän ja sitten hakea lapset valvotusta hoidosta.

Steiner-kouluun?

Sen perustaja Rudolf Steiner ei omannut minkäänlaista pedagogista pätevyyttä.

Steinerin oppeihinhan kuului, että sairaudet aiheuttavat bakteereja, eikä toisinpäin, sydän sykkii, koska veri kiertää ja Isaac Newton ei tiedä mistään mitään. Steinerin mukaan kaikki soittimet ovat hyväksi, paitsi piano ja pianokin silloin, jos sillä soitetaan Bruckneriä. Lastentaudeista on hyötyä lapsen kehitykselle, rokotuksia ei siis saa antaa. Atlantis on ollut olemassa ja arjalaiset eurooppalaiset ovat Atlantiksesta selvinneitä, muita rotuja parempia ihmisiä. Kuulostaako viimeiset lauseet tutuilta? Saksan tv:ssä oli aikanaan juttua sikäläisistä Steiner-kouluista, jossa näihin itse tehtyihin oppikirjoihin oli käskystä piirrelty hakaristejä... Steinerin kristillisessä lahkossa, minkä nimeä en nyt juuri muista, jauhetaan jostain pahan enkeleistä jne.

Steiner-kultin suomalaista päähahmoa Reijo Wileniusta, pitää esikuvanaan mm. Paavo Väyrynen ja Esko Aho. Jälkimmäinen menetti kristillisten äänet viime presidentinvaaleissa sanomalla sen ääneen..

 

[er_bai_wu]

Viestin lähetti teemu73
Onhan näitä... 80-luvulla olen peruskoulun käynyt.

Itselläni oli 3. ja 4. luokalla erittäin ankara opettaja, joka ei suvainnut mitään ylimääräistä luokassa. Kuri oli kovempi kuin koskaan armeijassa.

Monessa koulussa ja jo päiväkodissa jouduin itse monen muun tavoin syömään väkisin kaiken ruoan mitä oli lautasella, opettajan valvoessa tapahtumaa.

Yläasteen liikuntatunneista voisi kirjoittaa paljonkin. Suurimmat traumat ovat jääneet telinevoimistelusta kun opettaja tuli väkisin vääntämään sen "kiepin" vai mikä se oli jos sitä itse ei päässyt.

Todellakin, taitaa kaikki 80-luvulla peruskoulunsa käyneet jakaa nämä mainitsemasi 'ilot'. Meillä oli pienellä ala-asteella hurjaakin hurjempi liikunnanopettaja, joka tosin opetti myös maantietoa, biologiaa ja ettei vaan vielä jotain muutakin. Kuri oli tosiaan hänelle se kovin juttu; liikuntatunnilla seisottiin 9-vuotiaana asennossa varpaat viivalla, koska opettajan mielestä emme osanneet pelata koripalloa tarpeeksi hyvin. Tai oikeammin hänen 'valmentamisensa' ei mennyt perille, joten joukkuetta oli 'rangaistava'. Hullu äijä, onneksi eläköityi, mutta jätti traumoja useimmille oppilailleen.

 

[JanJ]

Juuh, taustat on tiedossa. Samanlaisia voisi kaivaa Cygnauksen kouluista. Mutta nykyaika on eri juttu.

Opetussuunnitelmat ovat aika hienosti toteutettuja, opettajat ovat saman pätevyyden omaavia kuin muissakin peruskouluissa ja uskonnontuntejahan ei tarvitse käydä eikä virsiä laulaa.

Se, että Steiner itse ei omannut pätevyyttä, ei tarkoita mitään nykyaikana. Saatettiin sitä saksassa piirtää hakaristejä valtionkin peruskouluissa.

Koulua johdetaan ammattimaisesti ja vanhemmat pääsevät päättämään monista asioista. Ja samat asiat opetetaan, kuin naapuritontilla olevassa kaupungin koulussa. Senhän sanoo jo lakikin. Vain järjestys on erilainen. Mutta 9. luokan lopussa kaikki ovat samalla viivalla.

Lisäksi koulussa painotetaan kulttuureita, joka sopii meille hienosti. Vanhempi lapsi kun osoittaa orastavia taiteilijan lahjoja ja onpa ollut televisiosarjoissakin näyttelemässä. Nuorempi on sen verran nuori että vielä on aikaista sanoa.

Jos kaupungin peruskoulun opettaja sanoo suoraan, että älkää vaan tänne lapsianne laittako jos vaan valinnan varaa on, niin se painaa myös vaakakupissa. Heti lapsen tarpeiden ja piirteiden jälkeen.

 

[MouseInTheHouse]

Opettajan pervo puoli

Koko kouluhistoriani ajan kohdalleni on osunut toinen toistaan oudompia opettajia. Mutta nyt minulla on koulussa niin outo opettaja että...

Opiskelen korkeakoulussa, jossa erään aineen miespuolinen opettaja on luultavasti helvetin perverssi tapaus. Ko. miehellä on jatkuva seisokki päällä jopa koko neljä tuntia kestävän luennon ajan. Ensireaktioni oli hämmennys, joka vaihtui nopeasti kiusaantuneeksi ja etovaksi oloksi. En halua missään tapauksessa häntä kahta metriä lähemmäksi. Helvetti, jos kääntyy väärään aikaan niin voi huonolla tuurilla saada vehkeestä silmään...

Tämä mainitsemani ilmiö on kyllä mukava, jos se tapahtuu kodin ulko-oven sisäpuolella... Mutta minua kertakaikkisesti etoo katsella neljä tuntia teltanpystytystalkoita. Yök.

 

[Dave T]

Viestin lähetti JanJ


Opetussuunnitelmasta olivat kaikki opettajat yksimielisiä: se ei ole toteutettu lapsen kehityksen mukaisesti. Suurimpia epäkohtia oli heidän mielestään matematiikan opetuksen aikataulutus, joka on kuulemma vastoin kaikenlaisia oppeja. Kertotaulut ja muut opetetaan jo silloin, kun iso osa lapsista ei osaa niitä päässään järjestellä, eikä kuulemma edes tarvitsisi. Tutut opettajat antoivat selkeän viestin: Jos vaan mahdollista, älä laita lapsiasi kunnalliseen kouluun.

Eikö tässä ole selvä ristiriita suomalaisten oppilaiden matematiikan oppimistulosten kanssa? Ne ovat kuitenkin jollain mittarilla maailman huippuluokkaa. Kasvatusgurun Vygotskyn mukaan opetus kulkee kehityksen edellä. Eli opetus on hiukan vaikeampaa kuin mihin oppilas kykenee ja jossain vaiheessa oppilas pystyy sisäistämään uuden asian ja siirtyy seuraavalle tasolle. Itsellä matikan opiskelu meni usein niin, että syksyn vaikeat asiat olivat keväällä aika selviä asioita.


Auktoriteetistä olen sitä mieltä, että johdonmukaisella ja reilulla toiminnalla saa eniten kunnioitusta aikaan. Ja sillä, että oikeasti välittää oppilaista. Ei tarvitse olla armeijan käynyt mies eikä bodannut nainen.

Opettajankoulutuksen ongelmat ainakin aineenopetuksessa johtuu sen lyhyydestä. Vuosi on lyhyt aika. Joillakin opiskelijoilla tuntuu vielä olevan käsitys, että keväällä pitäisi sitten hallita kaikki opettamiseen liittyvät ongelmat, kuten häiriköt ym. Opettajaksi oppiminen on kuitenkin elinikäinen prosessi eikä siinä tule valmiiksi koskaan.

Eli jos luokkaan tulee erityisoppilas, niin sitten haetaan apua ja tutustutaan hänen oppimisongelmiinsa sekä teoriassa että käytännössä luokassa. Kaikkea ei ehdi käydä läpi opekoulussa.

 

[varjo]

Viestin lähetti JanJ
Juuh, taustat on tiedossa. Samanlaisia voisi kaivaa Cygnauksen kouluista. Mutta nykyaika on eri juttu.

Opetussuunnitelmat ovat aika hienosti toteutettuja, opettajat ovat saman pätevyyden omaavia kuin muissakin peruskouluissa ja uskonnontuntejahan ei tarvitse käydä eikä virsiä laulaa.

Niin, ei virsiä mutta sitten enemmän "eurytmiaa" tms. jossa kiljutaan ympäriinsä jollainlailla tanssien.

Se, että Steiner itse ei omannut pätevyyttä, ei tarkoita mitään nykyaikana. Saatettiin sitä saksassa piirtää hakaristejä valtionkin peruskouluissa.

Se, että opettajat omaavat jonkun ideologian on aina huono asia ja Steiner-koulussa tämä sitten saattaa näkyä ikävästi.

Koulua johdetaan ammattimaisesti ja vanhemmat pääsevät päättämään monista asioista. Ja samat asiat opetetaan, kuin naapuritontilla olevassa kaupungin koulussa. Senhän sanoo jo lakikin. Vain järjestys on erilainen. Mutta 9. luokan lopussa kaikki ovat samalla viivalla.

Vanhemmat pääsevät myös maksamaan monista asioista "vapaaehtoisina lahjoituksina".
Samalla viivalla 9.luokalla, mutta silti harva uskaltautuu normaalilukioon vaan menee Steiner-lukioon tekemään tutkinnon neljässä vuodessa. Puhumattakaan sitten menestyksestä kirjoituksissa...
Etenkin jos lapsesi on vähääkään insinööriainesta niin olet jo aika tehokkaasti pilannut hänen mahdollisuutensa.
Toisaalta jos taas noita piirteitä ei ole niin silloin asia on aikalailla sama, silloin taidepohjasta on kenties etua.

Jos kaupungin peruskoulun opettaja sanoo suoraan, että älkää vaan tänne lapsianne laittako jos vaan valinnan varaa on, niin se painaa myös vaakakupissa. Heti lapsen tarpeiden ja piirteiden jälkeen.

Opettaja sanoo mitä sanoo, aina voi laittaa eri kouluun, mutta kun nyt teet lapsiesi puolesta valinnan pistää heidät selkeästi erilaiseen järjestelmään niin jossain mielessä käytät väärin vanhemman oikeuksia.

Ei minulla mitään varsinaisesti Steiner-kouluja vastaan ole, serkkuni kävi koko systeemin ja on nyt Tampereen yliopistolla opiskelemassa jotain kieltä.
Toinen Steiner-tuttava on partiokaveri, jonka taitelijaäiti ko. kouluun pisti ja kaveri ei ole asiasta erityisemmin nauttinut, lähinnä ollut totaalisen kusessa ttk:lla kun opiskelumetodit eivät käsitäkään käsien heiluttelua ja iloista laulantaa.

Kun tekee päätöksiä lasten puolesta kannattaa todella miettiä miltä pohjalta päätökset tehdään.

 

[JanJ]

Viestin lähetti varjo
Kun tekee päätöksiä lasten puolesta kannattaa todella miettiä miltä pohjalta päätökset tehdään.

Todellakin.
Kun lapsi selkeästi nauttii esiintymisestä, maalaa vesiväreillä tauluja ja piirtää jokaikinen päivä paperille kuvia ihmisistä ja maisemista, tuntuu kouluvalinta selkeältä.
Kun taas nuoremmasta, kuten sanoin, ei vielä tiedä ja lopullinen ratkaisu tehdään kun kouluikä on käsillä.

Keskustelin steiner-koulun käyneen yliopisto-opiskelijan kanssa ja hänen mielestään koulussa opitut muistiinpanotekniikat ovat olleet todella hyödyllisiä yliopistossa.

Valinnat ovat vaikeita.

 

[Kontulan Ottawa]

tunnen neljä entistä steinerkoululaista, kaikki valmistuneet ylioppilaiksi, yksi opiskelee lääketiedettä, yksi on valmistunut kaupalliselta alalta ja yksi opiskelee viestintää. Yksi "etsii vieläitseään".


Ei ole ainakaan uravalintaan vaikuttanut.