Kiire hellittänyt vihdoin... ainakin hetkeksi.
Nyt on todella mahtava olo. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet niin täynnä kaikkea ohjelmaa, että lievän burn-outin partaallakin tuli hetkellisesti oltua. Nyt tuntuu siltä, että miltei kaikki hommat ovat nyt takana ja mieli on levännyt...
Kiireet johtuivat pitkälti opiskeluista, töistä ja alayhdistysten hallitustoiminnasta, minkä johdosta wapun tapahtumissa joutui olemaan todella runsaasti järjestävänä osapuolena. Siinä oli hommaa enemmän kuin mitä oikeastaan edes pystyisi kuvittelemaan...
Pitkälti näiden kiireiden takia rauhoitin Jatkoajankin itseltäni pariksi viikoksi. Samaten pistin muutaman muunkin jutun jäihin, ihan vaan saadakseni nuo kiireelliset hommat hoidettua. Wapun juhlinta piristi jo mieltä kummasti. Kolmen päivän juhlinta, joista kaksi iltaa kunnon humalassa, irtauttivat arjesta melkoisen hyvin. Wappu oli itseasiassa tähän mennessä vietetyistä ylivoimaisesti paras.
Wapun jälkeinen, massiivinen, englannin kielinen, viiden opintoviikon tentti pääaineeseeni liittyen meni ilmeisesti suhteellisen hyvin. Nyt on saatu viettää pari päivää ihan rauhassa lusmuillen. Eiliset sukujuhlat, savusaunan löylyt ja enon kanssa kaljoittelu maaseudun rauhassa olivat mukava kokemus pitkästä aikaa. Perkules, se savusauna... aivan absoluuttisen mahtava keksintö...
Nyt sitten tuli vielä tieto, että kaveripariskunta on hommannut koiranpennun ja meikäläinen saa kunniatehtävän. Meikäläisestä tulee nimittäin tuon koiran kummisetä. Mukava homma, koirat ovat kivoja, vaikka olenkin hieman allerginen niille...
Lisäksi sai vielä huomata, että kunto on paras aikoihin. Kevään avauslenkki tuli heitettyä illalla, ja heti meni kahdeksan kilometriä vailla suurempaa tuskaa. Pohkeet jumittivat hieman, mutta kaiken kaikkiaan helvetin positiivinen kokemus. Kai se sählyn peluu talven läpi on nostanut suoritustasoa kuin varkain...
Huomenna töihin... ja kohta valmistautuminen perjantain tenttiin... Onneksi taas jaksaa.
