Kait tätäkin voi onnellisuudeksi kutsua... Tenttikirja on luettu ja loppuilta vapaata. Toinen oppimistehtävä tuli valmiiksi jo päivällä. Tulin juuri koulun tutoreiden leffaillasta katsomasta Finding Nemoa, jonka aikana sai nauraa vatsa kippurassa. Kaveri heitti vielä kotiin. Ulkona on ihanan keväinen ilta.
Vaikka tässä välillä on ollut vähän vaikeaa ja vieläkään ei tunnu, että kaikki olisi hyvin, on ainakin oppinut, että musta välitetään. Perhe, ystävät ja muut läheiset ovat tukeneet todella paljon ja auttaneet tarvittaessa. Tuntuu ihanalta, että ympärillä on noin upeita ihmisiä. Vielä kun aina muistaisi ja osaisi sanoa, kuinka tärkeitä he kaikki ovat minulle.