Elämä hymyilee. Irlannissa paistaa aurinko, sain yhdeltä tyypiltä keneen olen täällä tutustunut kitaran lainaan ja sitä olen nyt pari iltaa saanut soiteltua, ikkunalaudalla istuen ja auringonlaskua tuijotellen, katsellen kaupungin elämää. Ei ollenkaan huono fiilis. Ihmissuhdeasiat ovat taas selkeämmät kuin pitkään aikaan ja muutenkin on nyt sellainen seesteinen hetki elämässä ettei tarvitse keskittyä kuin tähän jäljellä olevaan kuukauteen täällä. St Patricks Day on tulossa ja mulla sopivasti se viikko vapaata duunista. Valmiiksi jo meinaa vähän hymyilyttää se.
Suomeen kun pääsen takaisin niin toivottavasti talvi on jo kokonaan ohi ja kevät täyttä päätä tulossa, aurinko paistaa, linnut laulaa ja mikä tärkeintä, ihania, ihania ihmisiä joita on ihan hulluna ikävä. Oon semmosessa elämänvaiheessa ja sen luonteinen ihminen et mulle ystävät on hirmu tärkeä osa elämää, ei ole perhettä ja vanhempiakaan ei tarvitse sen kummemmin nähdä, silloin kun huvittaa, ovat suht hyväkuntoisia nyt kun iskäkään ei dokaa. Tyttöystävä on odottamassa heti ensimmäiseksi kun kotiin pääsen. Ei tässä voi kun hymyillä ja olla tyytyväinen tilanteeseen. Lisäks parasta on se että oon melkeen kokonaan skipannut mun kausidepiksen, syksyllä eron jälkeen oli semmonen oikeen synkkä vaihe mut nyt kun on täällä ollut niin toi perus talvimasis on ollut huomattavasti helpompi. Viimesenä parina vuonna on ajatukset olleet välillä mallia itsetuho-utelias niin on tämä aika helvetin positiivinen asia.
Koko vuosi on muutenkin aika huikean mainio, näin ennakkoon. Tammikuusta huhtikuuhun täällä Corkissa, on ollut melkoinen seikkailu tämä Irlanti. Sitten pari kk koulua ja kavereita ja bileitä, melontaseikkailu, toinen melontaseikkailu kesän alkuun. Sitten töitä tai opintoja, ei oikeastaan niin väliä, töistä saisi rahaa mut opinnoissa ehtii nauttia olostaan enempi. Kumpikin käy. Kesällä sitten provinssia ja Prodigyä kamujen kaa, toivottavasti parit muutkin festarit, mökkeilyt ynnä muut. Loppukesästä olisi sitten lapin vaellus kavereiden kanssa ja vielä syyskuusta viikon koulureissu Alpeille, elämyspedagogiikkaa. Voi veljet. Vähemmästäkin tulee onnelliseksi.
Juuri nyt eniten onnellisuutta aiheuttaa kumminkin sinänsä pienet jutut. Oon laihtunu 5kg joulukiloja pois täällä vaikken sinänsä oo ku lörväilly ja dokaillu. Toinen juttu, tänään ekalla yrittämällä sain kitaralla blokkailtua korvakuulolta yhen biisin mistä kovin tykkään. Tuli semmoinen olo että hei minähän osaan. Kyllä tommonen lämmittää mieltä ja pitää osata nauttia.
Onnellisuutta kaikille, se on arvaamaton vara josta ei ikinä tiedä miten sitä elämä ripottelee. Siitä pitääkin osata nauttia kun se kohdalle osuu.