Rahat loppuvat ihan juuri, työt jatkuvat vasta elokuussa. Ulkona on hirveä helle, joten olen varsin hikinen ja muutenkin paskainen. Digiboksi päätti viime yönä ryhtyä hulluksi, ihan pimeitä juttuja esittää minulle se. The Curen Disintegration-levy sinkoili eilen kämmieni johdosta pitkin kämppää sillä seurauksella, että viimeinen biisi ei naarmuuntumisen vuoksi enää soi. Se on hyvä levy, harmin paikka. Minun on kauhea nälkä, mutta mitään ei tee mieli syödä. Kaveri pyyteli juopottelemaan ja tarjosi lainarahoitustakin, mutta tohtisiko tuota lainata, kun takaisin pystyn maksamaan vasta kuukauden päästä ja se kaverikin on loppujen lopuksi aika mulkku...
Ihan hirveätä elämää, mutta silti tuntuu hyvältä. Olenko muuttumassa hipiksi ja löytämässä sisäisen valoni? Hienoa.