Niinhän se taitaa olla. Itselläni oli vain todella kehnot arvosanat ylioppilastodistuksessa. Lähtöpisteet oli siis todella surkeat. Siksi kovalla lukemisella pääsykokeeseen se paikka myös tuli. Eihän näitä fiiliksiä voi sanoilla edes kuvailla.
Nyt vain ankaraa lukemista heti alusta alkaen.
Onnittelut.
Opiskelussa alkuvauhti ei välttämättä ole se ratkaiseva asia, eikä varsinkaan kannata asennoitua niin, että kysymyksessä olisi jokin "lukion jatke". (Riippumatta EK:n sinänsä viisaista suosituksista, joissa painotetaan valmistumisaikojen lyhenemisen tärkeyttä.)
Usealle kysymyksessä on maraton, ensimmäinen askel on tärkeä, mutta yhtä tärkeätä on, että henkinen ja muu puoli toimii myös silloin, kun matka alkaa todella "rasittamaan". Verkostoista olisi aina apua, niin työnsaannin kuin jaksamisen merkityksessä, mutta eivät nekään tietysti täysin välttämättömiä ole, sikäli mikäli kesätyöpaikkojen ja sen sellaisten kautta alalleen pääsee "sisään". Akateeminen sivistys on hyvästä, mutta sen tosiasiallisesta merkityksestä voi saada väärän kuvan, jos ei hanki tarvittavaa käsitystä siitä, että mitä siellä aidan toisella puolella on.
Tämä on lähinnä relevanttia ei-humanistisella puolella, jossa uusia hommia oikeasti pitää hallita tietyllä tasolla, eikä vapaata sana-assosiaatiota ym. pseudoilua harrasteta. Humanistisella puolella ongelma onkin ehkä enemmän siinä, ettei juurikaan mitään
mitattavaa matkan aikana synny. Kolmen vuoden jälkeen ei ole oikein syntynyt käsitystä, että onko se maraton edes alkanut.