king of the jungle
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Itselle myös on tulossa 18 vuotta mittariin tuossa parin kuukauden päästä ja yllättävän paljon sitä miettiikin jo. Ei niinkään sitä, että pääsee niihin baareihin ja sen sellaisiin vaan sitä, kuinka suuri asia tuo oikeasti on. Hiukan ehkä jännitykselläkin tässä odotellaan. Kuitenkin oma vastuu asioista kasvaa eikä sitä enää voi vain elää niin, että ajattelee jonkun kuitenkin hoitavan ne asiat. Sitä pitäisi alkaa ottaa enemmän otetta omasta elämästään ja se suoraan sanoen pelottaa...18 vuotta olisi tulossa lasiin ensi viikon perjantaina 04.04. Yllättävän nopeasti se aika on mennytkin. Kun miettii, niin hienoimpia muistoja alaikäisyydestä on jäänyt ala-asteajoilta vaikka minkälaisia ja nyt lähempänä täysi-ikäisyyttä festareilla on meno ollut kovaa.
Sitä tuli ensimmäisinä kouluvuosina oltua joka ikinen päivä yhden ja saman kaverin kanssa. Melkoinen velikulta oli tämä heppu, mutta yläasteella tiemme erkanivat ja aloimme pyöriä eri piireissä. Kauneimpia muistoja olivat nämä hetket, kun teimme parhaan kaverini kanssa kaikkea mahdollista yhteistä. Joskus sitä tuli kokeiltua asioita liikaakin... Enää ei tosin ole sellaista yhtä tiettyä sieluntoveria, mutta muuten kavereita on minulle riittämiin.
Urheilun saralta muistuu mieleen eräs toinen ala-asteen luokkalaiseni, jonka kanssa olimme koulun tasolla kovia juoksukilpailijoita. Jaoimme voitot suunnilleen 50-50, ja kilpailemisen himo oli aina suurimmillaan.
Myös Mikkelin Jukureille erityisen suuri kiitos äärimmäisistä elämyksistä, joita joukkue on vuosien varrella tarjonnut. Pienestä pojasta lähtien suuri unelmani on ollut nähdä Jukurit jonain kauniina päivänä liigassa. Nousu Suomi-Sarjasta Mestiksen huipulle on ollut mahtava - etenkin ensimmäiset Mestis-kaudet ja mestaruudet olivat uskomattomia suorituksia. Aina sitä tunnuttiin nousevan mahdottomistakin tilanteista voittoon. Kalevankankaan jäähallikin oli silloin usein täynnä huuman valtaamia ihmisiä.
Vielä kuitenkin puuttuu yksi ratkaiseva askel, liiga-askel. Ehkä sitä ei koskaan tule, mutta jos se joku kaunis päivä tapahtuukin, en voi kuvitella sitä liikutuksen määrää.
Joka tapauksessa, kaikki nämä vuodet tähän asti - NEVER FORGET!
Samalla sitä miettii kuinka nopeasti aika on mennyt. Vielä voisi tuntea kuin eilisen sen, kun parhaan kaverin kanssa poljimme pyörillä kilpaa kesälomalla ympäri kaupungin laitamia ja tulimme kotiin syömään iltaisin äidin ruokapatojen ääreen. Nykyään sitä huomaa, kuinka kiireistä elämä vain on. Ei osaa ikinä nauttia mistään vaan tulee stressattua koulusta ja tulevaisuudesta sen sellaisesta. Suoraan sanoen sitä vain haluaisi pysyä juuri tämän ikäisenä ilman liikoja vastuita omasta elämästään. Haluaisi nauttia kavereiden kanssa. Nykyään kaikilla omat murheensa ja kiireensä...Tietysti täysi-ikäisyydessä on niitä hienojakin puolia. Juuri se vapauden tunne, kun tietyt lait ja säännöt eivät enää koskekaan juuri sinua. Mutta samalla sitä tuntee, että on alkanut loppujen lopuksi olemaan vanhempi kuin mitä ehkä haluaisi juuri vastuun ja velvollisuuksien takia. Moni varmasti tuntee samoin ja tiedän kyllä, että ajan kanssa se menee ohi. Mutta sitä en pysty kieltämään, että vanheneminen lähinnä pelottaa tällä hetkellä enemmän kuin aiheuttaa onnellisuutta...