Elämäni ensimmäinen silmätulehdus takana ja day/nightit taas onnellisesti silmissä. Juuri sopivasti, kun tunnin päästä pitää olla jo kentän laidalla kamat päällä. Kyllähän se nyt niin vain on, että ei silmälaseja voi käyttää, kun niistä kerran on päässyt eroon.
Tein kyllä hieman optikkoystäväni toiveiden vastaisesti, mutta huomennakin on peli, niin mennään nyt tämä viikonloppu ainakin näin. Voi olla, että joutuu ehkä silmää vielä vähän lepuuttamaan, mutta ei silmät sumeana voi pelata, kokeilin eilen treeneissä. Tai voi, mutta onhan se nyt vaan nihkeää, kun koko ajan tietää, että tähän olisi vaihtoehtokin. Lasit päässä pelaaminen ei ainakaan ole vaihtoehto, mielummin jäisin sitten vaikka kotiin.