Muutto keskelle ei mitään tuossa ensi elokuussa, tarkoittaa oloneuvoksen päivien loppua Oulussa. Harrastamiset taitavat kaikki loppua sitten kuin seinään, mikä on harmillista. Parisuhde täytti juuri seitsemän täyttä vuotta, kuin esimauksi tulevalle olemme eläneet asumuserossa nyt talvesta saakka...
Vaan kun ei vituta, päin vastoin! Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Pois IT-/ITC-alalta, todella kauas siitä itse asiassa, opiskelemaan ja lopulta tekemään jotain sellaista mikä on todellakin lähellä sydäntäni. Kaikki on auki tulevaisuuden suhteen, nyt se ei ole enää kuin itsestä kiinni.
Pitkään kestänyt depressiokin alkaa pikku hiljaa hälvetä, kun kerrankin onni potki. Kumppanin kanssa juuri juteltiin, tuntuu kuin Rakastaisin häntä päivä päivältä enemmän. Vielä kun oppisin näyttämään sen.
Onnellisuutta ei ole olemassakaan, silti tunnen onnelliseksi oloni.