Onnellisuus voi olla todellakin koostua myös pienistä, ohikiitävistä asioista. Koin tuollaisen, jopa hämmentävän elämyksen tänään tehdessäni pyöräretken maaseudulle. Onko sitä jotenkin vieraantunut luonnosta, vai mikä lie mutta tuolla pyöräillessäni huomasin miten upeaa Suomen kesässä voi olla.
Ajelin aavan peltoaukean keskellä menevää hiekkatietä ja pysähdyin hetkeksi. Sää oli aivan tyyni ja pilvipoutainen. Ei liikenteen melua missään, lintujen ja hyönteistenkin äänet alkoivat pikkuhiljaa vaimeata. Siinä varmaan puoli tuntia istuskelin ja haistelin kypsyvän viljan tuoksua. Ihmettelin, että miten voi olla näin hiljaista ja rauhallista. Kumpa tuon saman kiireettömyyden ja luonnonrauhan pystyisi kokemaan useammin.