En nyt sanoisi olevani onnellinen, mutta ainakin tyytyväinen itseeni olen.
Sain meinaan vihdoin ja viimein siivottua kämppäni vapaapäivän riemuksi. Edellisestä kerrasta olikin kulunut aikaa lähes kolmisen kuukautta todella tiiviin aikataulun takia, joten aikaa tuohon projektiin ei yksin kertaisesti tahtonut aikaisemmin löytyä. Edellisenä vapaapäivänä, kun tuli maattua noin 15 tuntia sängyssä - mitä nyt välillä kävi oksentamassa ja ripulit vääntämässä posliinijumalan uumeniin. Tätä edeltävä vapaapäivä (toki niitä on ollut, mutta suurin osa on mennyt koulun raportteja vääntäessä ja tenttiin lukiessa - sekä muutama ihan vain krapulassa), jolloin kämpän siivoamisen olisi voinut tehdä, oli joskus maaliskuun alkupuolella, mutta tuolloin joutuikin menemään kummitädin 60-vuotispäiville. Ja toisaalta tätä edeltävän kerran olin siivonnut noin paria viikkoa aikaisemmin, joten tuolloin ei juurikaan siivottavaa ollut (kun aamut on koulussa, ja illat treenaamassa tai kiekkoa katsomassa ja viikonloput vielä töissä, ei kotona tule hirveämmin oleskeltua).
Nyt kumminkin oli pölyä ja roskia kertynyt sen verran, että oli otettava itseään niskasta kiinni ja puunattava kämppä lattiasta kattoon. Hiukan yli yhden päivällä aloitin projektin ja sain olla tyytyväinen tulokseen hieman sen jälkeen, kun kello oli kahdeksan ylittänyt. Kaapinpäälliset, lamput, listat, jne. ovat nyt puhtaat lattiasta puhumattakaan ja kaikki tiptop.
Mainita pitää myös mainita, että tuossa siivouksen loppuvaiheilla tuulettaessani kämppää, sisälle lensi saakelin iso ampiainen. Ja ilkeänä ihmisenä herää heti halu tappaa, kun pörriäinen saapuu reviirilleni. Metsästin ja metsästin pistiäistä, mutta amppari se katoaa jonnekin, kunnes. Suriseva kaverimme on aivan suljetun parvekkeen oven kahvassa kiinni, joten otan tappovälineet - käyttövalmis Tolu-suihke ja paineilmapullo, nämä siivousvälineet olivat jääneet vielä olohuoneen pöydälle - karvaiseen käteen ja lähtölaskenta kohti ampiaisen viimeisiä elon sekunteja oli alkanut.
Ensin muutama ruiskaisu desinfioivaa vaahtoa surisijan päälle, jotta ampiainen tipahtaa pois oven kahvan seutuvilta. Ja vielä pari lisää, jotta pörriäinen on pienoisessa pökkyrässä. Ovi auki ja paineilmalla amppari maihin, jonka jälkeen vielä kunnon vaahdotus. Hetken aikaa amppari näytti kituvan, mutta loppujen lopuksi päästin veijarin hengiltä, ja nyt raadolle pitänee seuraa ruumismato Matala.
Tehokkaita nämä kemialliset aseet.
