Olin hävittää lompakkoni. Tai itseasiassa sellaisen reilun vuorokauden elin siinä uskossa pengottuani kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat sekä kotona, että työmaalla, koska alkuperäisen käsitykseni mukaan sen sinne lauantaina hukkasin. Totta kai kuoletin kortit (noh, ei mulla ole oikeastaan kuin noita automaattikortteja), soitin Kirjastoon ja käskin laittaa sen kortin säppiin ja olin soittamassa myös paikalliseen videovuokraamoon, ettei kukaan lainaa läjäpäin dvd:tä mun nimiin ja jätä palauttamatta. Voitte kuvitella että oli aika paskat fiilikset kun ei lompakkoa ollut siinä kaupassa, jossa lauantaina kävin, ei kyttiksellä, ei täällä työmaalla, ei sitten missään...paitsi erään lipaston ja seinän välissä, johon olin sen tiputtanut työn tiimellyksessä. Oli meiksi aika hymypoikaa, kun lompsa löytyi, koska aika helvetinmoinen rumba siitä olisi syntynyt, jos se olisi lopullisesti hävinnyt.
Nyt sitten kohta ekaan pankkiin sopimaan pankkineidin kanssa miten saa kortin takaisin toimintaan.