Pari päivää meni riekkuessa juhlahumussa ja nyt illan hiljaisina tunteina voisi raapustaa tänne jotain ajatuksia.
Myöhemmin tulee eetterin jonkinlainen video kaudesta..
Kauden alussa tuli väijyttyä kahta vajaa kaikki treenimatsit ja elokuussa sitten tehtiin pienellä porukalla kauden avaukseen ne pari lakanaa:
INTOHIMO, FYYSISYYS, KUNNIA ja
EN GÅNG IFK - ALLTID IFK!
Kukapa olis meistä silloin hallin lattioita kolutessamme arvannut että tää on se kausi?! No joo, tottakai sitä toivoi ja kun Villekin oli tullut jengiin, niin odotukset olivat kieltämättä kyllä korkealla.
Hyvinhän se kausi sitten alkoi. Ensin lyötiin narrit avauksessa ja pitkään meni ennenkuin hävittiin himassa otteluakaan. Kärjessä keikkuttiin koko kausi ja toisesta sijasta taisteltiin loppuun asti.
Yksi kauden ehdottomista kohokohdista oli tietysti Talviklassikko. Se oli voitettava! Ja voittohan sieltä tulikin ja millä tavalla. Stadi oli punainen!!! Enpä ole elämässäni oikeastaan hienommassa yksittäisessä runkosarjan lätkämatsissa ollut paikan päällä kuin klassikko oli. UPEA kokemus kertakaikkiaan! Tämän matsin jälkeen tuli leijuttua muutama päivä. Niin hienolta se voitto ja tunnelma tuntui! Mä luulen tai taisi siitä joku mainitakin, että tämä voitto oli perusta kevään menestykselle. Vaikka eihän sitä kaikki "landet", muut ulkopuoliset ymmärtäneet, silloinkaan kuinka tärkeä se oikeastaan oli.
Poffit alkoivat sillä kaikkein maukkaimmalla sarjalla, Kevätklassikolla IFK-Jokerit. Tähän sarjaan mahtui niin paljon tunteita, iloa ja tuskaa ettei koskaan. Tää sarja oli kyllä The sarja mun elämässäni, eikä vähiten siksi, että voitettiin ja kolme kertaa neljästä vielä helevetin maukkaasti. Tätäkään ei Karhuherrat ja muut voineet ymmärtää.
Lukko-sarja ei noussut lähellekään ekan sarjan tunteita, jännitti kyllä, etenkin kun sarja alkoi jälleen tappiolla, mutta nitroja ei enää kaivattu.
Finaaleihin pääsy tuntui jo itsessään hemmetin upealta. Onneksi sai kuitenkin hetken fanikin huilata.
Finaaleissa jännitti kyllä joka matsissa, mutta ei niin infernaalisesti edelleenkään kuin narreja vastaan, lukuunottamatta neljannen finaalin viimeistä 5 minuuttia. Mä luulin oksentavani, kun vatsaa väänsi niin kovin. En ole kai koskaan niin jännittänyt... ; ) Se tunne kun Ville pisti kiekon tyhjiin oli unohtumaton! Tai ne pari sekuntia ennen sitä maalia... Silloin oli selvää että SE OLI SIINÄ! Meidän kapteenimme teki sen taas, 3 häkkiä ratkaisevassa matsissa. Halattiin, huudettiin ja joku itkikin. Mulla ei tullut silloin vielä itku... Tunteet meni tavallaan niin yli ettei pystynyt edes itkemään. Vasta kun Janne nosti kannun niin sitten tuli kyyneleet... Ei tätä oikein vieläkään sisäistä. Mä luulen että vasta myöhemmin tulee uudestaan kyyneleet. On ne kyllä olleet nytkin muutaman kerran silmäkulmassa...
Ja jos Talviklassikossa ja Jokeri-sarjassa oli ääntä ja meteliä kiitettävästi, niin... ylpeydellä huusin muiden mukana 4:ssä finaalissa! No sinne Baronan uumeniin se ääni kyllä sitten jäikin... ; ) Aivan käsitämätön tunnelma oli kyllä koko matsin ajan! HYVÄ ME, meidän perhe! Ja tuskin enää kukaan ihmettelee enää tuota perhe-sanaa, katsottuaan matsia ja kaikkia eri klippejä eri mediosta itse matsista ja mestaruusjuhlista...
Punaisella ne pelaajat, jotka ovat omia kasvetteja tai ns. IFK:n miehiä. 18/29! Upea juttu ja mestaruus maistuu myös tämän vuoksi erittäin hienolta!!!
MESTARIT 2011:
#3 ARI VALLIN
Kausi sujui nousujohteisesti ja poffeissa mies näytti, miksi oli hankittu joukkueeseen. Lähes virheetöntä peliä koko poffien ajan ja kokemus näkyi kaukalon ulkopuolellekin.
KIITOS ARSKA!
#4 MAX WÄRN
Pelasi koko kauden fyysisesti, itsensä likoon laittaen jengin eduksi. Hyppäsi finaaleissa Lennun ISOIHIN saappaisiin ja täytti ne enemmän kuin kiitettävästi.
KIITOS MALLU!
#8 MIKKO KOUSA
Ujosta kahvia juoneesta pojasta kasvoi kauden aikana varma, offensiivinen ja kannusta shampanjaa juova mies. Hieno debyyttikausi jengissä nuorelta herralta!
KIITOS KEKE!
#9 KIMMO KUHTA
Upea kausi poffeineen päivineen! Jalat toimivat. Ja kädet. Ne nähtiin hyvin usein, "Killemäiseen tyyliin" myös ilmaan kohotettuina. Pisimpään jengissä skulannut palaaja, todellinen IFK-ikoni, joka jää muistoihini ja sydämeeni ikuisiksi ajoiksi. MR IFK.
KIITOS KIBE, KILLE, KEIJO!
Rakkaalla lapsella on monta nimeä…
#12 MARKUS KANKAANPERÄ
Isäntä, joka oli kauden aikana välillä hukassa, etenkin ilman "emäntää", mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sen paremmin etenivät myös matsit, sen "emännän" kanssa.
Piti pään kylmänä playoffseissa. Herraa yritettiin kyllä hakea tanssiin, mutta ei lähtenyt, kun oma "emäntä" ja perhe olivat se tärkein.
KIITOS KANKI!
#13 PETTERI WIRTANEN
Erittäin tärkeä palanen jengissä. Paljon näkymätöntä työtä jengin eteen. Erikoistilanteiden mies, jonka saattoi laittaa kehiin milloin vain. Antoi omalla panoksellaan mahdollisuuden toimivaan kakkosketjuun.
KIITOS PERA!
#15 MIKKO KURVINEN
Söderholmin hienon kauden suurin yksittäinen tekijä. Hoiti oman tonttinsa mallikkaasti, vaikka joukkoon mahtui myös muutama heikompikin esitys. Luotettava oman pään luuta ja joukkuepelaaja IFK-sydämellä.
KIITOS KURVI!
#16 VILLE PELTONEN
Kapteeni isolla IFK-sydämellä! Johti joukkojaan soturin lailla omalla esimerkillään. Aivan uskomaton pelaaja ja persoona. Yksi kaikkien aikojen IFK-pelaajista, ehdottomasti. Tuli, näki ja voitti. Meidän Ville.
KIITOS VILI!
#18 ROBERT NYHOLM
Pelasi hyvin ennen loukkaantumistaan, mutta melkein koko runkosarja meni loukkaantumisesta toipumiseen. Palasi oikeastaan vasta playoffseihin ja millä tavalla! Loistavan nelosketjun tärkeä palanen. 3:ssa ensimmäisessä finaalissa maali, joista 2 oli voittomaaleja ja muutenkin erittäin hyvää ja energistä pelaamista!
KIITOS BOBBY!
#19 TURO JÄRVINEN
Taisteli jäällä niska kyyryssä jokaisen vaihdon minkä sai. Siinä teille ajokoiraa ihan lempinimeä myöden! =D Joukkuepelaaja, joka oli hyvänä stunttina loukkaantumisien aikana. Vikassa finaalissa TÄRKEÄ avausmaali!
KIITOS TURRE!
JATKUU...
