IFK Suomen Mestari 2011
Vähän myöhässä itsekin tässä ketjussa, pari päivää meni juhliessa ja pari päivää piti töitäkin tehdä... Nyt on hyvä hetki hehkuttaa...
Ville ilmoitti tullessaan että mestaruus on tavoitteena, kyseli muilta uskovatko siihen. Suurin osa kai ei oikein voinut muutakaan vastata, ja osa vastasi sydämestään, että kyllä. Itse en siihen pettymyksiin tottuneena kannattajana oikein voinut uskoa, vaikka rosteri näytti hyvältä tuntui mestaruus aina vain kaukaiselta unelmalta...
Runkosarjan viimeiset kierrokset olivat tuskaa, ja otti niin paljon päähän hävitä taistelu Ässiä vastaan kakkospaikasta. Runkosarjassa, johon meidän tähtihetket yleensä ovat rajoittuneet. Tuli vastaan nousussa olevat narrit, pelko persiiissä että käy niinkuin ennenkin tässä vaiheessa.
Ja paskat. Eka matsi meni meidän hallinnassa mutta hävittiin, tokaa varjostivat (onneksi lyhytaikaiset) loukkaantumiset, tilanne 0-2. Jostakin kumman syystä sitä tällä kertaa jaksoi erityisen paljon uskoa, että tämä jengi tulee vielä. Ja sehän tuli, unohtumattomat voitot 3. ja 4. pelissä. Game five, usko oli kova mutta nuottaan tuli. Taas sillassa. Kutonen, Miken johtomaali, narrien tasoitus vikalla minuutilla ja Hentunen läpi jatkoilla.
Jukka ei laittanut, siinä(kö) ratkesi Suomen mestaruus?
Sen jälkeen tapahtui jotakin. Hade laittoi Miken ribarin ineen. Game 7 oli läpihuutoa. Sen jälkeen IFK:ta ei pysäyttänyt enää mikään eikä kukaan, Lukon ekan välierän voitto menee omissa silmissäni täysin narrisarjan voittokrapulan piikkiin.
IFK voitti 8 viimeistä matsia. Välillä selvästi, välillä niukemmin. Blues taisteli ja parissa matsissa pitkään hallitsikin peliä näennäisesti, muttei ollut oikeasti koskaan lähellä voittoa.
IFK pelasi kurinalaisesti, fiksusti ja ratkaisi pelit taidolla. Kovaa ja kontakteja väistelemätöntä peliä arvostan itsekin aina, eikä siinäkään IFK hävinnyt yhtään vastustajilleen. Tällä kertaa vain se ei ollut pääasia ajaa hullunkiilto silmissä, päämäärä ajoi kaiken edelle niinkuin pitääkin.
Päämäärä? No kannu tietysti?
Kannu on nyt meidän!
Kiitos IFK!