Onkos täällä mallareita (pienoismalliharrastajia)?

  • 42 858
  • 374

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: Griffon Spitfire

Viestin lähetti AK
Osittain tämänkin ketjun ansiosta olen aloitellut mallailua uudel-

Griffon Spitfire - kysy numerosta 09-694 3144 (Tieto-Nikkari), mielellään pyydä puhelimeen hemmo, jolla on siisti sukunimi Saastamoinen. Saastis tietää!
 

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, kun en oo ikinä ite pienoismalleja harrastellu, että paljonko teillä menee aikaa noihin? Siis puhutte kuukausista jne. mutta kuinka kauan kerrallaan? Joka päivä pari tuntia? Vai joskus koko viikonloppu ja vähän taukoa, vähän silloin kun huvittaa eli mitkä on tuntimäärät?
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Viestin lähetti Teacup
Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, kun en oo ikinä ite pienoismalleja harrastellu, että paljonko teillä menee aikaa noihin? Siis puhutte kuukausista jne. mutta kuinka kauan kerrallaan? Joka päivä pari tuntia? Vai joskus koko viikonloppu ja vähän taukoa, vähän silloin kun huvittaa eli mitkä on tuntimäärät?

Arvoisa Teekuppi

Oikeastaan jo itse vastasit kysymykseesi. Eipä noita vempeleitä kukaan kokopäivätoimisesti rakentele, vaan puuhaan ryhdytään silloin kun on luppoaikaa. Pari tuntia päivässä (nykyisin), mutta olen minä pitänyt näppini tästä harrastuksesta erossa parhaimmillaan (pahimmillaan?) öbaut 10 vuoden jaksonkin... se oli sitä aikaa kun piti täydellä teholla metsästää naisia ja sen jälkeen täydellä teholla pitää omia kakaroita kurissa.

Tuntimääristä on siis vaikeata antaa mitään lukuja. Viikonloppuina, varsinkin näin talvisin, tähän harrastukseen uppoaa aika paljon tunteja. Tosin myös lomalla kesämökillä tulee aika paljon räpellettyä, joskus niinkin perusteellisesti etten varmaan edes huomaisi vaikka käki istuisi olkapäälle korvaani nokkimaan - tämä harrastus kun vaatii uppoutumista.

Ja tämä varsinainen mallien rakentaminen on ainakin minun kohdallani vain yksi OSA isommasta projektista.
Projektiin nimittäin kuuluu esim. lähdekirjallisuuden hankkimista kirjastoista, netistä ja alan kaupoista. Jos minä ryhdyn rakentamaan vaikkapa II-maailmansodan aikoina lennellyttä Spitfireä, niin pyrin rakentamaan siitä mahdollisimman tarkan kopion, siten että käytän apuna vanhoja valokuvia yms.
Kun kone on sitten rakennettu ja maalattu, alkaa sen "vanhentaminen". Tämä tarkoittaa sitä, että koneeseen pitää saada aikaiseksi aidon näköistä kulutuksen jälkeä, oikeiden esikuvien mukaan. Jos tämän vanhentamisen jättää tekemättä, niin lopputulos on lelun näköinen.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
MODEL EXPO 2003 25.4. - 27.4. 2003

Laittakaas tämä päivämäärä allakkaanne muistiin:

25.4. - 27.4.2003 Helsingin jäähalissa on tämän vuoden suurin ja mahtavin pienoismallitapahtuma. Tuon viikonlopun aikana jäähallissa sadat alan harrastajat (kuten minä) esittelevät aikaansaannoksiaan. Paikalla on myös useita alan firmoja esittelemässä myyntivalikoimaansa.

Meikäläinen tuo tänä vuonna yleisön nähtäväksi Messerschmitt 109-E version mittakaavassa 1:8 (Afrikan rintaman naamiomaalauksella), Tiger I panssarivaunun mittakaavassa n. 1:12 (ei mikään rakennussarja, vaan alusta asti ns. "päreistä itse koottu" viritys, rakennusmateriaalina muovi) ja jo viime kevään messuilla huomiota herättänyt taistelulaiva Finlandia. Nämä kaikki kolme ovat siis RC-ohjattavia laitteita.
 

JMK81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, Aston Villa
Re: MODEL EXPO 2003 25.4. - 27.4. 2003

Viestin lähetti Predator
Meikäläinen tuo tänä vuonna yleisön nähtäväksi Messerschmitt 109-E version mittakaavassa 1:8 (Afrikan rintaman naamiomaalauksella), Tiger I panssarivaunun mittakaavassa n. 1:12 (ei mikään rakennussarja, vaan alusta asti ns. "päreistä itse koottu" viritys, rakennusmateriaalina muovi) ja jo viime kevään messuilla huomiota herättänyt taistelulaiva Finlandia. Nämä kaikki kolme ovat siis RC-ohjattavia laitteita.

Toivottavasti noista malleistasi löytyy kuvat netistä joskus tulevaisuudessa.. olisi meinaan hieno nähdä noi luomuksesi.

Asiasta toiseen.. Tuli kerran ohjelma tv:stä jossa joku ukko teki muistaakseni alumiinista ja metallista jonkun suomalaisen sotalaivan, nimeä en muista. Oli sillä kokoa ja näköä..
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: Re: MODEL EXPO 2003 25.4. - 27.4. 2003

Viestin lähetti JMK81
Toivottavasti noista malleistasi löytyy kuvat netistä joskus tulevaisuudessa.. olisi meinaan hieno nähdä noi luomuksesi.

Asiasta toiseen.. Tuli kerran ohjelma tv:stä jossa joku ukko teki muistaakseni alumiinista ja metallista jonkun suomalaisen sotalaivan, nimeä en muista. Oli sillä kokoa ja näköä..

Dear JMK81

Laitas nettiin hakusanoiksi Model Expo Helsinki, sieltä näet vanhoja kuvia meikäläisen viritelmistä. Siellä on kuva tuosta isosta Tiger I panssarivaunustakin (siinä kuvassa etualalla silmälasipäinen poitsu ihmettelee tankkia)... kuva on neljän vuoden takaa, silloin Tigerissä oli jo asennettuna moottorit (etuveto, 2 kpl kopiokoneista nyysittyjä sähkömoottoreita ovat voimanlähteinä)... nykyään sisällä on jo muukin "tekniikkapuoli" ja tankki todistetusti myös kulkee.

Menneellä viikolla keskiviikkona oli MTV Kolmosen uutisten kevennyksenä kuvamatskua miehestä, joka on pari vuotta rakentanut isoa Titanicin pienoismallia. Laivan rungon pituus on hiukan yli KOLME METRIÄ, joten ihan pikku näpräämisestä ei ole kyse! Komean näköinen se Titanic oli, vaikkakin vielä pahasti keskeneräinen.
Itse olen rakentanut Titanicin mittakaavassa 1:360 (tätä rakennussarjaa myy ainakin Helsingissä Biltema hintaan 39 juuroa, SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI! On todella hieno malli valmiina! Rungon pituus tässä mittakaavassa on peräti 75 cm!)
 

werther

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Re: Re: Re: MODEL EXPO 2003 25.4. - 27.4. 2003

Viestin lähetti Predator
Menneellä viikolla keskiviikkona oli MTV Kolmosen uutisten kevennyksenä kuvamatskua miehestä, joka on pari vuotta rakentanut isoa Titanicin pienoismallia. Laivan rungon pituus on hiukan yli KOLME METRIÄ, joten ihan pikku näpräämisestä ei ole kyse! Komean näköinen se Titanic oli, vaikkakin vielä pahasti keskeneräinen.
Käykääpäs katsomassa täältä YHDEKSÄNMETRISTÄ(!) Admiral Graf Speen pienoismallia. Kyllä kelpaisi ajella ja päät kääntyisivät varmasti.
 

AK

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho,SM-liiga,maajoukkue
Re: Re: Griffon Spitfire

Viestin lähetti Predator
Griffon Spitfire - kysy numerosta 09-694 3144 (Tieto-Nikkari), mielellään pyydä puhelimeen hemmo, jolla on siisti sukunimi Saastamoinen. Saastis tietää!

Tere!
Soittelin Saastamoiselle mutta valitettavasti ei välitöntä apua löy-
tynyt.Hän pyysi kääntymäään T:mi Kuivalaisen puoleen.Näin teh-
tyäni olen edelleen vailla koneitani.

No sen verran edistyin että Academyltä löytyy malli XIVc mutta ei
ollut hyllyssä.Tässä odotellaan seuraavaa erää.Fujimilta löytyisi
sekä XIVc että XIVe mutta ko merkkiä ei tuoda maahan,miksikä-
hän.

Mikä siinä on että näitä myöhempiä Spitfire malleja ei ole kuin ni-
meksi ja esim. malleja V tai IX löytyy pilvin pimein.Tietysti ne olivat
yleisempiä mutta silti.Ei kai niitä suhteessa tarvitsekkaan valmis-
taa.

Olen valinnut suhteen 1:72 koska pommareista tulisi liian isoja ja
haluan pitää koko suhteen normaalina.Pelkästään yksimoottorisia
kokoavana olisi valintani 1:48.Ehkä tulevaisuudessa isompi malli-
koko on valintani näyttävyyden takia.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Nimim. AK haloo...

Brittiläisen pienoismallivalmistajan Airfixin valikoimassa löytyy mittakaavassa 1:48 todella harvinainen Spitfiretyyppi. Kyseessä on Korean sotaan osallistunut, tukialuksilta toiminut Supermarine Seafire FR.47.

Koneessa on 6-lapainen potkuri (siis nokalla kaksi kolmilapaista, vastakkaisiin suuntiin pyörivää potkuria), taittuvat siivet, pysätyskoukku peräsimen alla ja "kuplakuomuohjaamo".
Meikäläinen sai käsiinsä tuon rakennussarjan viime keväänä Tallinnasta. Tyypilliseen Airfixin tyyliin siinä on HIRVEESTI rakennettavaa ja "liikkuvia osia", mutta lopputulos on näyttävä... kunhan uhraa malliin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Kyseessä on muuten Airfixin UUTTA tuotantoa, tämä siis ei ole mikään 1970-luvun muoteilla valutettu viritys, vaan yksityiskohdat ovat täysin verrattavissa japanilaisen Tamiyan tuotteisiin... ja mikä parasta, nämä Airfixin uutuusmallit ovat melkein puolta halvempia kuin Tamiyan vastaavat.

Siinä olisi sinulle ainakin tarpeeksi harvinainen malli.
 

AK

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho,SM-liiga,maajoukkue
Re:Nimim AK haloo...

Joo,tässä tapauksessa se on itse kone mikä kiehtoo,ei niinkään
sen harvinaisuus.Tarkoitus olisi koota Spitfire "perhe" niistä pää-
malleista joita käytettiin WWII:n aikana.Muita malleja löytyy ihan
kohtalaisesti,olen joitakin jo hankkinut.Lisäksi juuri nämä Griffon
mallit ovat mielestäni "The"Spitfire:a.

Aikomuksenani näin uudelleen heränneenä on toki rakennella
yhtä sun toista,esim. kaikki päähävittäjä tyypit ja paljon kaksi
moottorisia pommi-,rynnäkkö- sekä hävittäjäkoneita.Aloitus
hankinnat on jo tehty,sisältäen ihan ns. peruskamaa kuten Blen-
heim,MS 406,Bf 109 G-10,Hurricane,Tempest jne.

Tuo Seafire:kin tarttuu kyllä mukaan kun vastaan tulee vaikka
onkin "väärää" kokoa.Vielä en ole siihen törmännyt.

ps.Osa on Smer:ä,onko se todella niin huonoa?Ja kiitoksia avusta.

edit:jälkikirjoitus
 
Viimeksi muokattu:

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: Re:Nimim AK haloo...

Viestin lähetti AK


ps.Osa on Smer:ä,onko se todella niin huonoa?Ja kiitoksia avusta.


No kyllä se Smer on aika toivoton tapaus, varsinkin jos haluaisi rakentaa paljon detaljeja sisältäviä malleja. Saat varautua siihen, että täytemassaa ja puolen millin muovilevyä kuluu runsaanlaisesti Smerin rakennussarjojen kimpussa työskennellessä. Niin ja hermoja... toivottavasti et polta, muuten kuluu monta tupakkiaskia hermosauhujen merkeissä.
Olen itse Smeriltä onnistunut rakentamaan jonkinmoiset maalit italialaisista hävittäjistä Fiat C.R. 200 Falcosta ja Macchi C.200 Saettasta (1:48 kumpikin)... lankesin noihin lähinnä tuon ison mittakaavan takia.

Ai niin, Smeriltä YRITIN aikoinaan tuossa 1:48-mittakaavassa rakentaa Fairey Swordfishin kellukeversiota... neljän viikon kamppailun jälkeen seisoin naama punaisena, näpit liimassa parvekkeella ja heitin tuon räpellyksen laatikkoineen partsilta alas epäinhimillisen karjunnan säestämänä... kauan mun pinnani kesti, mut ei se kestä ikuisesti! Ihan vaan tiedoksi, että tiedät millaiseen savottaan olet ryhtymässä tuon Smerin kanssa.

Ja kohta joku älähtää, ettei miksei prkl tätä asiaa voi vatvoa yksityisviesteillä? Noh, ehkä tätä ketjua lukee kuitenkin moni ns. hiljainenkin palstalainen.
 
Suosikkijoukkue
JYP
epäinhimillinen karjunta

herätti meikäläisen muistelemaan puolalaista Heller-kopiota Somua S-35 vaunusta. Viime kesän yritin ao. värkkiä pistää pydeen mutta jokapuolelta kiero valu aiheutti vain kroonisen v...sen. Noh, Tiedänpähän pysyä erossa RPM, Mirage ym. puolalaisista pienoismalleista.

Tällä hetkellä turaan kasaan Zvedzan Zis-151 kuormuria, joka on ihan miellyttävä kokemus tähän asti. Itseasiassa venäläiset/valkovenäläiset mallivalmistajat ovat mut yllättäneet laadullaan ( vai pitäisikö sanoa hyvällä hinta/laatusuhteellaan).

Predatorilla näyttää olevan tosi laaja skaala noiden mallien kanssa. Hemmetti, jospa mullakin joskus olis aikaa viritellä jotain Finlandian tyylistä (lue pirun hieno paatti).

terveisin ns. hiljainen palstalainen :)
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: epäinhimillinen karjunta

Viestin lähetti Penkkiurheilija


terveisin ns. hiljainen palstalainen :)

No hyvä että edes yksi The Hiljainen sai sanaisen arkkunsa avatuksi! Joten ei tässä ketjussa turhia ole lätisty.

Sitten asiaan.

Ukrainalainen pienoismallifirma RODEN toi helmikuun alun kunniaksi alan kauppojen hyllyille hionon mallin 1:48-mittakaavassa Gloster Gladiator Mk. I kaksitasohävittäjästä.
Tämän rakennussarjan valujälki on upeata työtä ja ylimääräisiä veitsellä poistettavia valupurseita ei löydy kuin kaksilapaisesta potkurista. Kun sitä potkuria sitten rupeaa hiomaan, niin huomaa kauhukseen että sen ns. profiili katoaa hionnan myötä tykkänään. Tämä onkin tämän sarjan pahin puute. Jostakin siis pitäisi löytää uusi kaksilapainen potkuri? Samantien sen potkurin voisi vaihtaa kolmilapaiseen, niin saisi rakennettua Suomen ilmavoimissa sodan aikana menestyksellisesti käytetyn version koneesta.
Sarjan ohjaamon mittarikonsoli on hienosti valettu. Siitä saa perusmaalaamisella näyttävän lopputuloksen - se myös hyvin näkyy ulospäin ison ohjaamon kuomun "ikkunoitten" läpi.

Tuon potkurin kaamean valun lisäksi tässä sarjassa tuottaa päänvaivaa tyypillinen pienen mallivalmistajan moka. Kyseessä kun on kaksitasoinen lentokone, niin se ylempi siipi on valettu yhdestä helkkarin isosta kappaleesta... JA siinä ylätasossa ei ole minkäänlaisia reikiä rungon etuosaan ja alatasoon kiinni tuleville siipien tukitangoille! Ne siis joutuu itse porailemaan, muuten koko hommasta katoaa järki... ja joku aloitteleva mallari saattaa päättää että "saa saatana soikoon olla eka ja samalla viimeinen kaksitaso, johon kosken". Näinhän homman ei pitäisi mennä. Vanhat kaksitasolentokoneet ovat aina todellisia katseenkääntäjiä kuitenkin!

En siis suosittele tätä Rodenin sarjaa aloittelijoille, mutta kokemusta katkoteräveitsen ja muovilevyn taivutuksen parissa hankkineet rakentelijat saavat varmasti tästä Gladiatorista aikaiseksi hienon mallin.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Auttakee minua

Minä kun en ole näitä pienoismalle tahi muutakaan askartelua liiemmin harrastanut, niin pientä vinkkiä kaipaisin. Tarkoituksena olisi maalata pöytälätkäjengi kerhon väreihin. Millä tavalla saan askartelukaupan tädin antamaan itselleni juuri oikeat värit, vai pitääkö vain tuijotella purkkeja ja luottaa omaan värisilmäänsä?
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: Auttakee minua

Viestin lähetti sopuli
Tarkoituksena olisi maalata pöytälätkäjengi kerhon väreihin. Millä tavalla saan askartelukaupan tädin antamaan itselleni juuri oikeat värit, vai pitääkö vain tuijotella purkkeja ja luottaa omaan värisilmäänsä?

Suosittelen käyttämään Humbrolin värejä ja sitä kuuluisaa "omaa värisilmää".
Humbrolilta löytyy just ne tarvitsemasi HPK:n värit, tumman sininen, oranssi ja valkoinen. Suosittelen että hankit samalla purnukan Humbrolin kirkasta lakkaa. Kun olet ne ukot maalannut (ja antanut niitten kuivua mielellään ainakin KAKSI vuorokautta) voit sivellä sen lakan ukkojen pintaan. Se lakka kun estää maalin halkeilun kovien matsien tohinoissa, nääs.

Laitas tuolta sivun oikeasta yläreunasta "search"-toiminnon kautta hakusanaksi Stiga Playoffs, niin saat lisävinkkejä pohtimastasi asiasta.
 

werther

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Re: Re: Auttakee minua

Viestin lähetti Predator
Kun olet ne ukot maalannut (ja antanut niitten kuivua mielellään ainakin KAKSI vuorokautta) voit sivellä sen lakan ukkojen pintaan. Se lakka kun estää maalin halkeilun kovien matsien tohinoissa, nääs.
Samoilla linjoilla olen Predatorin kanssa ja lisäisin vielä, että kiiltävää lakkaa voi vetää pari kerrostakin ja sen päälle vielä himmeä lakka, jonka funktiona on estää luonnottoman kirkas kiiltely.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: Re: Re: Auttakee minua

Viestin lähetti werther
... ja sen päälle vielä himmeä lakka, jonka funktiona on estää luonnottoman kirkas kiiltely.

Niin, tuo himmeys sopii varsinkin HPK:n pelaajien pintaan. Jos kyseessä olisi ukkojen maalaaminen IFK:n väreihin, niin silloin mikään maali ei ole liian hohtavaa... paitsi jos penailun henkeä haluaa edistää, niin silloin IFK:n ukoille maalataan punaiset sukat, siniset housut ja vihreä patai. Siis vihreä patai. Isolla vaakunalla. Ilman tammenlehmiä. Siis Taiston. Siis Tammen. Siis Tammen Taiston. Siis Taisto Tammen.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Projekti: LANCASTER, osa 1

Tekstissä apuna lainauksia Jan Vihosen jutusta Pinoismalli-lehdestä.

Toisen maailmansodan menestyksekkäimpiin raskaisiin pommikoneisiin kuuluva brittiläinen Avro Lancaster juontaa juurensa ironisesti kyllä jokseenkin täydelliseksi epäonnistumiseksi jääneestä Avro Manchesterista.
Lancasteria ryhdyttiin kehittämään heinäkuussa 1939 ensilentonsa suorittaneen kaksimoottorisen Manchesterin osottauduttua fiaskoksi. Manchester ehti tuotantoon ja aina laivuekäyttöön saakka, mutta uuden nelimoottorisen variaation suunnittelu oli jo aloitettu. Tämä prototyyppi lensi ensilentonsa tammikuussa 1941 ja osoittautui alusta asti suoranaiseksi menestykseksi. Jatkossa tyyppi sai nimen Lancaster ja sitä tilattiin heti alussa 1070 kappaletta.
Kun tilaukset kasvoivat, koneen tuotantoa jouduttiin siirtämään lisenssivalmistajille. Suurimittaisen tuotannon moottoritarve aiheutti Rolls Royce Merlin-moottorien lisävalmistuksen siirtämisen Amerikan mantereelle, mutta moottoripulaan varauduttiin toisellakin tavalla: suunniteltiin Lancaster B.II, jonka voimanlähteenä oli neljä Bristol Hercules-tähtimoottoria. Sen suoritusarvot eivät olleet kuitenkaan perusversion veroisia, ja alatyyppiä valmistettiin vain 301 kappaletta. Amerikkalaisvalmisteisilla Packard Merlineillä varustettu Lancaster tunnettiin B.III -alatyyppinä. Ulkoisena erona oli lähinnä hieman isompi pommittajan kupoli koneen nokalla.

Lancasterin puolustuksellinen aseistus koostui kolmesta hydraulisesta Frazer-Nash -konekivääritornista, joissa oli yhteensä kahdeksan pienikaliiberista konekivääriä, kaksi nokka- ja kaksi yläampumossa sekä neljä taka-ampumossa.

Alun perin 1814 kilon pommikuormalle suunniteltua pommikuilua suurennettin valmistuksen kuluessa asteittain suurentamalla ja pullistamalla sen luukkuja kantamaan yhä suurempia pommikuormia, ensin 3629, sitten 5443 kilon kuormille ja lopulta 9979 kilon Grand Slam-pommille, joka oli toisen maailmansodan raskain lentokoneen pudottama pommi. Tämä jälkimmäinen vaati jo pommikuilun luukkujen poisjättämistä ja kuilun päätyjen kattamista muotopelleillä pommin riippuessa käytännössä ulkona koneen mahan alla.

JATKUU (vielä hieman lisää koneen historiaa ennenkuin päästään asiaan mittakaavassa 1:48).

Tässä hyvä Lancaster sivusto:

www.nucleus.com/~ltwright/lanc_1.htm
 
Viimeksi muokattu:

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Projekti: LANCASTER, osa 2

Englannin lentokonetuotannon helpottamiseksi Kanadassa alettiin tehdä Lancastereita tyyppimerkinnällä B.X. Näissä oli moottoreina Packardin valmistamat Merlinit, ja koneet toimitettiin Englantiin lentämällä. Aseistus asennettiin vasta Englannissa.
Lancasterin valmistus oli suunniteltu varsin yksinkertaiseksi ja niinpä sitä valmistettiinkin kaikki alatyypit mukaan luettuna 7377 kappaletta, mikä tekee siitä eniten valmistetun englantilaisen raskaan pommikoneen.

Vaikka Lancaster vastasikin Englannin strategisen pommituslennoston, Bomber Commandin pommitusten suurimmasta osasta, tunnetuimmaksi se on kenties tullut osallisuudestaan erikoisempiin operaatioihin. Esimerkiksi tohtori Barnes Wallisin suunnittelemaa veden pinnalla pomppivaa pommia käytettiin kuuluisissa Saksan suuria patoja vastaan tehdyissä hyökkäyksissä. Samoin Wallisin suunnittelemaa 5443 kilon Tall Boy-pommia käytettiin taistelulaiva Tirpiziä vastaan Norjan Tromsön vuonossa ja myöhemmin hänen käsialaansa olevaa Grand Slamia käytettiin tuhoamaan Bielefeldin laakson yli kulkeva viadukti.

LANCASTER MALLINA MITTAKAAVASSA 1:48

Ja ihan ensin vähän asiaa tarvikkeista: Tämä on makuasia, mutta allekirjoittanut maalaa näitä muovimalleja mieluiten Tamiyan omilla maaleilla... tosin käytän mieluusti myös Humbrolin maaleja, Revellin maaleja kaihdan. HYI! Revellin paksu tuubiliima ja Revellin "neulakärjellä" varustettu litkuliima sen sijaan ovat pätevää kamaa samoin kuin Revellin pakkeli. Lisäksi tarvitaan ne vakiotyökalut: katkoteräveitsi, pinsetit, ohuet pihdit, pensselit, ohenteet ja siirtokuvien pehmenyslitku. Mattalakka on myös aina muistettava. Sitten tarvitaan vielä vapaa-aikaa ja pitkää pinnaa... tämän harrastuksen tarkoitushan on päästä pakoon arkipäivän rutiineja ja sen kautta edetään kohti stressitöntä luppoaikaa....

Tässä mittakaavassa Lancasterista on mallin valmistanut ainoastaan japanilainen Tamiya. Kokoan mallin tavallisimmasta B1-yöpommittajaversiosta, vaikka Tamiyalla olisi tarjolla 1:48-mittakaavassa myös päiväpommituksia tehnyt Special Operations-versio.
Tamiyan rakennussarja on nähnyt päivänvalon jo vuonna 1976, eli se edustaa lentokonepuolella Tamiyan vanhempaa tuotantoa. Se on valettu mustaan, melko kovaan muoviin, joten liimauksen kanssa on syytä olla huolellinen. Suurin osa asioista on pelkistetty ja yksinkertaistettu: moottoripellitykset ja erityisesti niiden alaosan öljynjäähdyttimien ulostulokanavat, jotka on esitetty pelkkinä reikinä, ohjaamo, muut sisärakenteet, ampumot ja pommikuilu pommeineen. Pintadetaljointi on sinänsä hienoa uppoviivaa ja sen päätin ajan säästämiseksi säilyttää. Näistä yksinkertaistuksista huolimatta mallista saa pitkällä pinnalla varustettu kokoaja ihan kelvollisen. Onhan Lancaster tässä mittakaavassa jo todella kookas hirviö kirjahyllyyn asetettavaksi ja juuri tämä suuri koko tekee tälle vanhalle sotalinnulle kunniaa.

Rakentaminen noudattaa pääasiassa sarjan ohjeiden suosittelemaa järjestystä ja onkin osien vähyyden vuksi suoraviivaista ja ongelmia on lähinnä sovitteissa, joiden jatkuva uudelleen kokeilu ennen liimausta palkitaan.

Rakentaminen aloitetaan siivistä, jotka liimattiin kasaan. Tässä ei vielä ihmeempiä ongelmia ollut. Samalla kannattaa tukkia ohuesta muovilevystä leikatuilla kappaleilla laskutelinekuiluun jäävät, siipien sisään aukeat aukot. Oikeassa koneessa on tällä kohtaa kaksin puolin laskutelinekuiluja polttoainesäiliöt, joiden väri on punertavan ruskea. Sen jälkeen kiinnitin mahdollisimman suurta varovaisuutta noudattaen moottorien gondolit siipiin. Suurta varovaisuutta noudattaen siksi, että selvittäisiin mahdollisimman vähällä kittaamisella ja niinmuodoin myös hiomisella, kun kerran tarkoitus oli saada alkuperäinen uppoviivoitusdetaljointi säilymään mahdollisimman hyvin.
Erityistä tarkkuutta kannattaa harjoittaa telineiden ja telinekuilujen kanssa sekä varsinkin moottoripellitysten kanssa, joista jokainen on yksilö ja vaatii yksilöllisen sovittamisen millin muovilevyä ja hiomista säästämättä. Tässä yhteydessä peitin muovilevyn kappaleella moottoreiden ja gondolien välisen alueen, että jotta laskutelinekuilusta ei paista tyhjä moottoritila. Lancasterin kuilujen sivuseinät ovat ovat ristikkorakennetta jonka takaa näkyvät polttoainesäiliöiden punaruskeat kumikuoret. Nämä liimasin ennen kuilujen koontaa ristikkojen taakse Tamiyan XF-64 Red Brownilla maalatuista paperisuikaleista. Näin vältytään siitä että kuiluun katsottaessa näkee tyhjän siiven päästä päähän. Myös päälaskutelineet renkaineen kootaan, maalataan ja kiinitetään tässä vaiheessa.
Jälkiviisaana voisi sanoa, että moottoripellitykset ja gondolit kannattaisi ehkä kasata valmiiksi ennen kiinnittämistä siipiin.

JATKUU
 
Viimeksi muokattu:

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Projekti: LANCASTER, osa 3

Seuraavana vuorossa on rungon sisustaminen sarjasta löytyvillä osilla. Ainoat sarjan ulkopuoliset lisäykset ovat ohjaamon istuinten vyöt. Lancasterin ohjaamon läpinäkyvä kuomu kun on varsin kookas - sisällä olevat kamat näkyvät hyvin ulos, niin kannattaa todella paneutua ohjaamon sisustuksen yksityiskohtiin.
Sisäpinnat maalasin Xtracolorin X10 Grey/greenillä. Muuten yksityiskohdat maalasin ohjeen mukaan, pääasiassa Tamiyan omilla akryyliväreillä.
Vaikka sarjan mukana tulevat kojetaulu- ja radiolaitesiirtokuvat eivät enää ihan tätä päivää olekaan, käytin nekin. Lopuksi kaikki kuivapensselöidään vaaleahkon harmaalla värillä ja kulutukselle alttiit paikat alumiinivärillä.
Sittenpä runko voidaankin liimata yhteen. Tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että ilman kittiä ei selvitä. Rungon sovitteet eivät ole sitä, mitä ne ovat saman valmistajan uusimmissa tuotteissa. Maalarinteippiä käytettiin kitattavien alueiden ympärillä suojelemaan pintadetaljointia viimeiseen asti sekä sulkemaan kuomujen paikat ja muut aukot rungossa hiomapölyn sisäänpääsyn estämiseksi. Hiomapölyllä kun on kiusallinen taipumus kiinnittyä läpinäkyvien kuomujen sisäpinnoille sen jälkeen kun sitä ei enää millään pääse poistamaan.
Rungon kuivaessa aika käytettiin hyväksi maskeeraamalla läpinäkyvät osat. Tähän hommaan käytin Tamiyan pätevää maskeerausteippiä.
Konekivääritornit voi myös koota valmiiksi loppukoontaa odottelemaan. Jos haluaa tässä vaiheessa "pilkunviilaajaksi" ja omistaa patteriporan, niin konekiväärien piiput voi porata auki pienellä poranterällä ja terävällä askarteluveitsellä. Veitseksi sopivin on X-Acton tavallinen terä numero 11, jolla poralla tehtyä alkureikää suurennetaan ERITTÄIN varovaisesti - tämä ei ole krapulapäivän duunia... kyseessä kun on kaikkiaan 8 konekivääriä joiden piipppujen paksuus on lihavan mehiläisen koiven luokkaa.
Seuraavaksi kootaan runko, siivet ja peräsimet nippuun, liimausten kuivuttua kiinnitetään läpinäkyvät osat paikoilleen ja malli alkaakin olla valmis maalattavaksi.
Tämä Lanacsterin yöpommariversio saa väreikseen Royal Air Forcen tavallisen yöpommituskaavion: yläpinnoilla Dark Green (Xtracolor X1) ja Dark Earth (Xtracolor X2), alapintojen ollessa mustat Night (Xtracolor X12).
Varsinaisen T U S K A N tähänkin hommaan toi kittaus. Se nimittäin jostakin käsittämättömästä syystä IRTOSI ja suuri osa maalauksesta maalauksesta meni uusiksi. Which was nice... varsinkin kun ottaa huomioon että Xtracolorin maalit eivät nopeasti kuivu... sitten vaan odottelin muutaman päivän tuskissani käsiäni väännellen.
Noh, kun maalaus oli kittauksen uusimisen (hiontaa unohtamatta) jotenkin hallussa niin siirryin sarjan siirtokuviin. Tähän koneeseen tuli siirtokuvat Albatros Modelworksin "Sexy Lancs" -arkilta, joka pitää sisällään kuvia useammallekin koneyksilölle, joille lähes kaikille on yhteistä niukka-asuinen pin-up tytön kuva lentokoneen nokassa. Nyt sitten varoituksen sana: nämä Meksikossa painetut siirtokuvat näyttävät päällisinpuolin ihan näteiltä, mutta pahuus piilee pinnan alla.

JATKUU...
 
Viimeksi muokattu:

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
TÄHÄN VÄLIIN MUISTUTUS!

Enää vajaa kuukausi aikaa siihen kun Helsingin jäähallissa järjestetään Pohjoismaiden suurin pienoismallitapahtuma Model Expo 2003. Päivämäärä on 25. - 27.4. 2003

Kyseessä on alan perinteinen suurtapahtuma jonne koko Suomen harrastusmaailma kokoontuu! Esillä on tuhansia Suomen yksittäisten harrastajien tekemiä pienoismalleja ja muita teknisiä laitteita. Alan yhdistykset, kerhot ja järjestöt tuovat esiin harrastuslajinsa. Suomen harrastusalan maahantuojat ja liikkeet osallistuvat perinteiseen tapaan suurilukuisena Model Expoon.
Jo pelkästään yritysten tarjoama laaja tuotevalikoima ja maukkaat messutarjoukset antavat aihetta tulla kauempaakin Expoon, sillä vastaavaa alan tuotetarjontaa ei muualta Suomessa löydy.
Radio-ohjattavien pienoisautojen ajoesityksiä järjestetään Helsingin jäähallin harjoitushallissa, jossa puitteet yleisönäytöksille ovat mitä loistavimmat.
Näytöslennätykset erilaisilla lennokeilla ja RC-helikoptereilla tapahtuvat myös tässä hallissa.
Paikalle on myös rakennettu valtava vesiallas jossa ajetaan jatkuvasti erilaisilla pienoisveneillä ja laivoilla. Expossa esittäytyy myös pienoisrautatieharrastus laajana.

SINNE VAAN ROHKEESTI MUKAAN!

www.model-expo.com
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Projekti: LANCASTER, osa 4

Niin niistä siirtokuvista urputusta. Lacasterin kylkiin tulevat suuren kirjaimet ja pienemmät numerot ovat kaikki punaisia, nyt vaan saattuu olemaan niin että jokaisen punaisen siirtokuvan reunat oli käsiteltävä mustalla tussilla, jottei valkoinen pohjaväri näy sivustoilta. Seuraava pettymys on se että siirtokuvat ovat harvaisen KOVAA ainetta, eli eivät tahdo taipua mallin muotoihin. Kolmas pettymys on se, että mikään siirtokuvien kiinnitykseen suunniteltu aputuote ei tehoa! Neljäs, joskaan ei viimeinen, on se että siirtokuvan liima kuivuu harmaaksi tai jää kokonaan alta pois! Mikä johtaa osaltaan viidenteen pettymykseen, eli siihen, että siirtokuvat tuppaavat lähtemään irti mallia lakatessa... kysykää vaan iskikö paniikki. Helpoiten tästä siirtokuvasekoilusta selviää kun maalaa harpppia apuna käyttäen kaikki Lancasterin kansallisuuspyörylätunnukset, leikkaa kirjaimet ja numerot irtonaisiksi, ja kiinnittää liottamisen ja liimanpoiston jälkeen Klear-lattiavahalla. Tämä ei ollut vitsi.

Lancastereista otetuissa vanhoissa valokuvissa näkyy usein voimakkaat pakokaasujuovat siipien pinnoilla, niinpä ne päätettiin toteuttaa lakkauksen päälle tähänkin malliin. Ensin ruiskutettiin ohuelti Humbrolin mustaa (nro 33) pakokaasuvanojen kohdalle. Sen kuivuttua perusteellisesti alue kuivapensselöitiin Tamiyan Deck Tanilla, reunoilta vähän vedellä ohentaen. Tämän päälle litkutettiin reilusti ohennettua Tamiyan XF64 Red Brownia. Sitten oli vuorossa litkutus Humbrolin Metal Cote Gun Metallilla. Koko koreuden viimeistely tapahtui Schminken mustalla tussivärillä vanojen reunoille hyvin ohuelti ruiskuttamalla.

Loppukoonnassa lisättiin sitten pommikuormat (jätin pommikuilun luukut auki jotta "lasti" näyy ylospäin), siipien navigaatiovalot ja antennilangat. Näin isossa mittakaavassa antennilangan saa kätevästi tehtyä ohuesta siimasta... sitten tosin tarvitaan pikaliimaa kiinnitykseen, muoviliima ei siimaan tartu. Toinen tapa tehdä antennilanka on lämmittää vaikka kynttilän liekin yläpuolella rakennussarjoista aina ylimääräisenä nurkkiin pyörimään jäävää valurangan pätkää... kun se on lämmennyt niin siitä saa kätevästi venyttämällä aikaiseksi antennilankaa tai vaikkapa panssarivaunumalleihin antenneja.
Tässä Lancaster-sarjassa tulee vain leveälapaiset, ns. "paddle-blade" -potkurit, vaikka joissakin B.I- alatyypeissä oli kapealapaiset vispilät

Tässä vaiheessa Lancaster alkoikin olla hyllylle asettamista varten valmis. Vaikka pulmia matkan varrella ilmeni, niin lopputulos on mielestäni ihan kelvollinen. Tässä 1:48 mittakaavassa tämä iso pommikone on todella ISO... siipien kärkiväli on 65 cm ja rungon pituus 44 cm.

Ongelmista huolimatta suosittelen tätä Tamiyan rakennussarjaa.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
PANSSARIVAUNUJEN NÄPRÄÄMISTÄ

Tuon Lancaster-projektin jälkeen sain yv-muodossa niin paljon positiivista palautetta, että päätin jatkaa samantapaisella linjalla.

Nyt siirrytään tutkimaan II-maailmansodan aikaisten panssarivaunujen detaljointia mittakaavassa 1:35.

Panssarivaunujen suojaus rakennetaan tai yritetään rakentaa kestämään tiedossa olevien torjunta-aseiden tulta. Mikäli mahdollista, kehitystyössä pyritään huomioimaan myös tulevaa kehitystä. Varsinkin II-maailmansodan aikana sekä vaunujen, että torjunta-aseiden kehitys oli kuitenkin sen verran nopeata, että ajan tasalla pysyminen oli todella vaikeata. Lisäksi sotatilanteessa ei useinkaan ollut mahdollista poistaa käytöstä hieman vanhentuneitakaan vaunutyyppejä. Näitä "jälkeenjääneitä" versioita yritettiin sitten saattaa ajanmukaiselle tasolle sekä tehtaiden että vaunuyksikköjen toimesta. Yksi tehon parantamiseen tähtäävä toimenpide on tietysti aseistuksen parantaminen vaunun tykkiä vaihtamalla. Tämä kuitenkin on mallailuhommissa harvemmin eteentuleva vaihtoehto, joten ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.
Tärkeä ja helpommin toteutettava toimenpide on vaunun panssarin vahvistaminen kestämään vastustajan torjuntatulta.
Tämän vahvistuksen toteuttaminen vaihteli sen mukaan tehtiinkö homma tehtaalla vai rintamaolosuhteissa. Tehtaalla lisätyt vahvikkeet olivat teräslevyjä, joita pultattiin tai hitsattiin vaunutyypin heikoksi todettuihin kohtiin. Näiden levyjen lisääminen pienoismalliin on suhteellisen helppo tehtävä, kunhan vain tietää mihin ja minkä vahvuista levyä mallin kylkeen pitäisi liimata. Ongelmaan on ainoa ratkaisu lähdeaineisto ja lähinnä vanhat valokuvat. Ei ole välttämätöntä tietää vahvistuksen millitarkkaa paksuutta, sillä kuvista katsomalla voi levyvahvuuden arvioida riittävän tarkasti. On tärkeintä että se vahvike on oikeassa suhteen mallin kokonaisuuteen vaikkei se aivan oikeaa paksuutta olisikaan.

Sitten "kenttäkorjaamoilla" oli harvemmin mahdollisuuksia tehdä yksikön vaunuihin perusteellisimpia panssaroinnin lisäyksiä. Näiden korjaamojen aika kului tarkasti vaunujen ajokuntoisena pitämisessä, eikä sitä aikaa muihin hommiin juurikaan ollut.
Rintamakalusto kuitenkin tarvitsi vahvennusta panssarointiinsa, ja tässä avuksi tuli miehistöjen uskomaton kekseliäisyys. Jonkin verran käytettiin vaunuihin kiinnitettäviä tukkeja, mutta tukkien käyttäminen oli lähinnä Suomessa käytetty erikoisuus (Saksalta saaduissa rynnäkkötykeissä). Kuvissa usein vaunujen mukana roikkuvat yksittäiset tukit eivät kuitenkaan olleet mukana suojaustarkoituksessa, vaan ne olivat vaunun kiinnijuuttumisen varalta kuljetettavia telatukkeja.

Suosittu vaunun suojauksen lisävahvike olivat telaketjun pätkät, joita vaihtelevin konstein kiinnitettiin vaunujen arkoihin paikkoihin. Telojen käyttö oli yleismaailmallinen käytäntö, niitä käytettiin oikeastaan kaikkien sotaan osallistuneidén maiden panssarikalustossa... tosin vitsi kertoo, että italialainen panssarivaunu lakosi läjäksi pultteja ja teräslevyjä kun se oli suojattu "oikein kunnolla" ylimääräisillä telaketjun kappaleilla.

Telojen käyttö alkoi jo tehtaalta, missä perusvarustukseen kuuluvat varatelakengät kiinnitettiin suojauksen kannalta otollisiin paikkoihin. Lisää telekamaa kerättiin sitten rintamalla matkan varrelta suojausta parantamaan.
Malleihin terästelojen kiinnittäminen on varsin helppo duuni, ja tarvittavat telakengätkin useimmiten löytyvät rakennussarjan vaihtoehtoisista osista. Telan pätkiä käytettäessä on tärkeää lisätä siihen pienoismalliin myös näkyvät kiinnikkeet, sillä vaikka telat ovatkin malliin helposti liimattavissa, niin aidossa esikuvassa jouduttiin käyttämään tukevampia konsteja kuin pisara muoviliimaa. Kiinnitettävien telojen ei tarvitse olla peräisin samantyyppisestä vaunusta kuin malli on, vaan käytettäväksi sopivat käytännöllisesti katsoen kaikkien samalla alueella esiintyneiden vaunutyyppien ketjunpätkät... siis myös vihollisvaunuista sotasaaliksi jäänyt tavara.

Toinen yleisesti käytetty suojauskonsti oli hiekalla täytettyjen säkkien hyväksikäyttö. Tätä metodia hyödynsivät lähinnä länsiliittoutuneet ja etenkin saksalaiset. Venäläiset eivät tätä keinoa käyttäneet ainakaan merkittävissä määrin. Eipä silti, eivät venäläiset käyttäneet telanpätkiäkään samassa mitassa kuin muut mainitut valtiot, vaan niiden käyttö rajoittui pääasiallisesti tehtaalta seuraavien varatelojen uudelleensijoitteluun. Toisaalta on todettava, että venäläiset vaunut eivät juuri lisäpanssarointia tarvinneetkaan, sillä niissä oli plootun paksuus yleensä aivan eri luokkaa kuin muiden sardiinipurkeissa - varsinkin sodan loppupuolella.


JATKUU
 

Särki

Jäsen
Ja kiitokset myös meikäläiseltä hienoista juttusarjoista Predalle!

Mutta on tämä tuskaista ja vaikeaa hommaa! Minäkin kuvittelin olevani pitkäjännitteinen ja rauhallinen mies, mutta paskan marjat! Vaikka kuinka yrittää tehdä tarkkaa työtä, en ole lopputulokseen tyytyväinen ja omat maalaukset eivät näytä siltä miltä niiden pitäisi! No ehkä rima on näin alkajaisiksi liian korkealla, mutta kun toiset osaavat niin paljon paremmin!

Oma projekti Airfixin Junkers JU-87B Stuka on uskomattoman huonosti istuvista osista tehty! Osien liitoskohdat on suoraan sanottuna perseestä, joita pitäisi kitata ja hioa rankalla kädellä. Mutta koska en ole kittaukseen koskaan tutustunut, niin en tutustu myöskään tämän koneen kohdalla ja ensisijainen tarkoitus oli vuosien tauon jälkeen vain rakennella ja maalailla koneita omaksi iloksi. Seuraavien rakennusprojektien kohdalla täytyy opetella myös se kittaus ja keskittyä yksityiskohtiin tarkemmin, mutta nyt keskityin ensisijaisesti maalaukseen.

Ja sitten päästään itse kysymykseen, eli minkälaisilla pensseleillä tämä homma onnistuu helpoiten! ;) (Ehkä syy löytyy välineistä!?)
Itse suttaan tälläisellä Revelin pensselisarjalla, mutta parempiakin ilmeisesti on olemassa, mutta minkälaisia ja mihin hintaa? Karkeita, pehmeitä, kovia, pitkiä vai lyhkäisiä karvoja, hevosenharjaksia vai mitä?
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Viestin lähetti Särki
J


Itse suttaan tälläisellä Revelin pensselisarjalla, mutta parempiakin ilmeisesti on olemassa, mutta minkälaisia ja mihin hintaa? Karkeita, pehmeitä, kovia, pitkiä vai lyhkäisiä karvoja, hevosenharjaksia vai mitä?

Särki, kiitos palautteestasi! Laitan tämäntapaisia juttuja jatkossa lisääkin... sitten jos tälle palstalle joskus rupeaa päivisinkin pääsemään sisään ilman puolen tunnin odutusta.

Sitten ongelmasi pariin:

Väsäät siis Airfixin Stukaa. Nyt olisi kiva tietää, että mikä mittakaava on kyseessä. Jos se on 1:72, niin otan osaa. Kyseessä on todennäköisesti Airfixin 1960-luvun muotilla tehty hirvitys, jonka rungon ja siipien pinnoissa on valtavan kokoisia kohoumia jotka kuvaavat niittien kantoja - jos ne olisivat suhteessa oikean Stukan siivissä, niin ne olisivat aikuisen miehen NYRKIN kokoisia niittejä. Ei edes Stuka ollut noin romuluinen, vaikka sitä joskus lentäväksi panssarivaunuksi nimiteltiinkin.

Airfixin 1960-luvun tuotanto ei tietenkään ole "tätä päivää". Silloin ei ollut tietokoneohjattuja tuotantolaitoksia muoviprässeineen ja robotteineen. Yleensäkin MUOVI oli aika uusi juttu 60-luvulla.

Kyllä sitä kittaamista ja hiomista olisi hyvä sinun opetella. Ensin alkuun tuntuu, että kädet, vaatteet, pöytä, lattiat seinät ja kissa ovat kaikki hiomapölyn vallassa, mutta homma kannattaa. Ei noiden vanhojen muovimallien virheitä saa MILLÄÄN muuten korjailtua. Kitillä ja ohuilla, taipuisilla muovilevyn suikaleilla peität isommat kolot.

Revellin sutisatsi on ihan hyvä "aloittelijalle". Yleensäkin tuon satsin pensselin karvaosan muoto on juuri se OIKEA tähän duuniin. Revellin pensseleissä on tosin se vika, että kun niitä on muutaman kerran pessyt niin niistä alkaa irrota karvaa. Ja sitten alkaa hermo mennä, kun huomaa pitkälle viimeistellyn mallin loppumaalauksessa että pensselistä jää mittakaavaan suhteuttettuna miehen pituisia ja rautakangen paksuisia karvoja mallin pintaan jokaisella pensselinvedolla! Prkl. Sen takia suosittelisin hieman kalliimpia suteja, mutta MUISTA: REVELLIN SUTIEN KARVAOSAN MUOTO ON PARAS, joten valitse ne kalliimmatkin, karvaa päästämättömät pensselit Revellin sudin muodon mukaan.
Niitä kalliimpia suteja löytyykin sitten joka lähtöön. Esim. kärpän karvoista tehty on käsittääkseni Suomessa myytävistä ehdoton huippu laadultaan... karvat ei irtoile, vaikka olisit pessyt sen tinneripohjaisessa liemessä satoja kertoja. Kysele alan kauppojen myyjiltä lisää.

MUTTA, sinua harmitti sen Stukan maalaus muutenkin. Et siis käsittääkseni käytä ruiskua maalaamisessa?
Juttu vaan on niin, että saksalaiset maalasivat lähes poikkeuksetta lentokoneittensa naamiot ruiskulla, silloin pohjavärin ja naamiomaalauksen välinen raja on "pehmeä", kun taas pensselillä tehdessä rajasta tulee auttamatta aina "kova".

Joten tyypillinen saksalainen "täplitysnaamio" onnistuu pienoismallissakin matkimaan alkuperäistä esikuvaansa vain maalaamalla ruiskulla. Muuten ne täplien rajat suhteessa pohjamaaliin ovat aivan liian terävät.

Mutta hei, sinähän vasta olit aloittelemassa harrastustasi uudelleen! Jokainen rakentamasi malli on merkki siitä, että olet viitsivä ja historiasta kiinnostunut persoona.
Siis, unohda tuo ruiskumaalaus ja toteuta niitä lentokoneita ensin alkuun ihan mielesi mukaan. Siten pääset "sisään" työskentelymekanismeihin.

PS: Jos todella haluat HYVÄN Airfix-mallin mittakaavassa 1:72, niin suosittelen Catalina-lentovenettä! Sen muotti on 60-luvulta, mutta tämän mallin suhteen insinöörit ovat ylittäneet itsensä! Osat sopivat hyvin ilman kittaamista, ja laskutelineetki ovat tukevat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös