Onkos täällä mallareita (pienoismalliharrastajia)?

[Paitselo]

Kiinasta kajahtaa...

Liimanäpeille tiedoksi, että kiinalainen rakennussarjojen valmistaja Trumpeter tuo nyt Suomeen isossa 1:350-mittakaavassa II-maailmansodan amerikkalaisia lentotukialuksia. Valikoimassa ovat ainakin USS Lexington, Essex ja Hornet. Jokaisessa sarjassa seuraa mukana runsaasti laivan kannelle asetettavia lentokoneita ja sen lisäksi näitä a.o. koneita myydään myös erikseen, jos haluaa oikein runsaasti sitä kalustoa laivamallinsa kannelle näkyviin. Ja mikä parasta, jokaisen koneen ohjaamokuomu on läpinäkyvää muovia! Ja mikä vielä parempaa, kiinassa on vihdoinkin opittu tekemään hyvälaatuisia muovirakennussarjoja.

Mitenkähän se nimim. wertherin Tirpitz-projekti on edistynyt? Olisi mielenkiintoista kuulla.

 

[werther]

Re: Kiinasta kajahtaa...

Viestin lähetti Predator
Mitenkähän se nimim. wertherin Tirpitz-projekti on edistynyt? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Kiitos kysymästä! Homma ei ole edennyt juuri ollenkaan. Olen nimittäin menossa naimisiin kesäkuussa, ja häiden suunnittelu sekä asuntoni raivaaminen naisihmistä ja yhtä kissaa varten on vienyt vapaa-ajan varsin tehokkaasti. Aikaisintaan syksyllä tapahtuu ehkä edistystä.

 

[Paitselo]

Projektia kehiin...

Seuraavaksi on vuorossa hieman poikkeuksellisempi "suomalaisaiheinen" pienoismalliprojekti, tai ainakin suomalaisittain outo lentäjä oudossa koneessa.
Tarkoitus on rakentaa II-maailmansodan aikainen hävittäjä P-47 Thunderbolt mittakaavassa 1:48.
Tarkoitus on saada aikaiseksi koneyksilö, jolla lensi Yhdysvaltain Armeijan Ilmavoimien 353. hävittäjärykmentin majuri Wilbert H.Junttila. Koneyksilön lempinimi oli "The Flying Finn" ja siihen on saatavissa hyvät siirtokuvat AMD:n dekaaliarkilta numero 48-113.

Tämän näköisestä sotalinnusta on kyse:

www.warbirdalley.com/p47.htm

Ainoa käytettävissäni ollut lähde majuri Junttilasta on amerikkalaisen Aero Publishingin yli kolmekymmentä vuotta sitten julkaisema kirja Hävittäjärykmentistä nro 353. Se on rykmentin historiikki, jossa ei kovin monta mainintaa itse Junttilasta ole, eikä edes valokuvia hänestä tai hänen nimikkokoneestaan, mutta näistäkin maininnoista saa jotakin irti. Ja onhan kirjassa hieno John Prestonin profiilipiirros "Lentäväksi suomalaiseksi" ristitystä Thunderbolt- koneyksilöstä Normandian maihinnousun aikaisessa asussaan. Ko. kuva on muuten kirjan kansikuvanakin.

JATKUU...

 

[Paitselo]

Thunderbolt, osa 2

Olen luotettavalta kotimaiselta taholta kuullut, että tuon Junttilan koneen kirjaan piirtänyt John Preston on luotettavimmasta päästä ilmailutaiteilijoita, eikä juuri ole jäänyt kiinni virheistä. Kun vielä kirjan esipuheessa kiitetään muiden ohella majuri Junttilaa avusta kirjaa tehtäessä, ja osa julkaistuista valokuvista on hänen kokoelmistaan, voitaneen riittävällä varmuudella luottaa Prestonilla olleen kuvaa tehdessään hyvä lähdemateriaali ja Junttilan henkilökohtaiset ohjeet apunaan. Se riittänee malliprojektin lähdemateriaaliksi (kiitokset ilmailuasiantuntija Kari Stenmanille).

353. Hävittäjärykmentti eli 353rd Fighter Group, jonka riveissä Junttila taisteli, perustettiin Mitchel Fieldissä, New Yorkissa syyskuussa 1942. Koulutusvaiheen jälkeen se laivattiin Englantiin saman vuoden kesällä, jossa se sai kalustokseen P-47 Thunderboltit. Elokuun alussa 1943 rykmentti siirtyi varsinaiseen tukikohtaansa Itä-Englannin syrjäisimmälle maaseudulle Metfieldiin. Pääasiassa rykmentti lensi pommikoneiden saattotehtäviä, mutta myös muutamia hävittäjä-pommitustehtäviä lentokentille Manner-Eurooppaan ja esim. Operaatio Kauppapuutarhan eli Arnhemin maihinlaskun tueksi myös maataistelutehtäviä. Majuri Junttila johti muun muassa yhden Arnhemin tukilennon.

Kuten edellä tuli mainittua, majuri Junttilasta ei ole juurikaan lähdemateriaalia käytettävissä. Se kuitenkin käy ilmi, että hän oli toisen polven amerikansuomalainen, lyhyt ja vanttera, varsinainen hymypoika, joka tunnettiin lempinimellä Weep. Jos joku sattuu tietämään miehestä enemmän, olisin tiedoista enemmän kuin kiitollinen.

Ensimmäisen ilmavoittonsa Wilbert H.Junttila sai lokakuussa 1943.
Junttila, tuolloin vielä luutnantti, johti hävittäjälaivueen lentuetta saatokeikalla, kun Messerschmitt 109 - Focke Wulf 190 sekamuodostelma kävi laivueen kimppuun, jolloin Junttila vahingoitti yhtä ja pudotti toisen Mersun liekehtivänä alas.
Seuraavaan kuukauden alussa Junttila saavutti toisen ilmavoittonsa, kun Messerschmitt 110:t ja 210:t hyökkäsivät suojattavan pommikonemuodostelman kimppuun. Junttila pudotti taivaalta yhden 110:n.

Elokuussa 1945 kapteeniksi ylennetty Junttila sai komentoonsa 352. Hävittäjälaivueen, tehtävä, joka säilyi hänellä sodan loppuun ja laivueen vaihdettua kalustonsa Mustang-hävittäjiin syys-lokakuussa hän johti, nyt majurina, ensimmäistä saattotehtävää uudella kalustolla.

Se historiasta, varsinaiseen mallin rakentamiseen päästään seuraavassa osassa.

JATKUU...

 

[BBT]

Perdator: Pienoismallissa 1/99 on juttua liittyen projektiisi...

http://www.pienoismalli.com/pm9901.htm

Jos sinulla ei ole kysestä numeroa, sitä saa kustantajalta hintaan 5,20€ +pk...

http://www.pienoismalli.com/pm_wanha.htm

... mulla ei kyseistä numeroa ole, muistelin joskus kirjastossa lukeneeni.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti BBT
Perdator: Pienoismallissa 1/99 on juttua liittyen projektiisi...

Ensinnäkin kiitos nimim. BBT:lle avautumisesta, on kivaa yleensä edes tietää, että tätäkin ketjua luetaan!

Meikäläisellä on kaikki Pienoismalli-lehdet vuodesta 1987 - tuo numero 1/99 mukaanlukien, joten nuo tiedot Junttilan Thunderboltista ovat jo hallussa. Netistäkin olen yrittänyt lisätietoja hakea, vaan ei ole tärpännyt....

 

[Paitselo]

Re: Re: Kiinasta kajahtaa...

Viestin lähetti werther
Kiitos kysymästä! Homma ei ole edennyt juuri ollenkaan. Olen nimittäin menossa naimisiin kesäkuussa, ja häiden suunnittelu sekä asuntoni raivaaminen naisihmistä ja yhtä kissaa varten on vienyt vapaa-ajan varsin tehokkaasti.

Jaaha, meinaat sitten onnistua levittelemään ne Tirpitzin osat pöydälle, kun kissa on asunnossa? Tai tietenkin sinä ne osat osaat levitellä, mutta kun se kissa tarttuu "samaan toimeen", niin vitsit ovat vähissä.

ONNITTELUT SINULLE NAIMISIINMENOSI JOHDOSTA!... muista kuitenkin suojata Tirpitz kisulilta...

Preda

 

[BBT]

Predator: Kyllä luetaan, joskin oma "mallariura" kostuu lähinnä 1/24 rata- ja ralliautoista sekä 1/12 moottoripyöristä. No, onhan sitä pari sotadioraamaa tullu kokeilumielessä tehtyä...

Tällä hetkellä harrastus tosin hiukan jäissä. Mutta mieli tekis taas aloittaa joku projekti...

Tsekkappa Mikko Laineen upea Pösö WRC, mm. turvavöiden lukot foto-osia (monta kertaa itsellä palanut käämi vöiden solkiin pujottelussa)...

 

[Paitselo]

Thunderbolt, osa 3

Ja sitten tuon edellä kuvaillun "Ukkospultin" pienoismallin valintaan.

Valitsin lähtökohdaksi Hasegawan 1:48-mittakaavaisen, numerolla Jt57 myytävän rakennussarjan. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet Monogram, Academy Minicraft ja Otaki/Arii.

Tämän Hasegawan sarjan kokoonpano on tyyppiä "klik-klak", eli kitin voi unohtaa, sovitteet ovat erinomaiset eikä peruskoonnassa ole mitään ihmeellistä.

Ohjaamon sistustuksen ollessa sarjassa sangen "spartalainen" päädyin ns. jälkimarkkinatuotteeseen, elikkä Kendall Modelin resiiniseen P-47D ohjaamoon. Vastaavia ohjaamosarjoja löytyy myös ainakin True Detailsilta ja Verlindeniltä

Oikeasti Thunderboltien ohjaamon väritys oli Republicin rakentamissa lentokoneissa yleisestä amerikkalaisesta käytännöstä poiketen Dull dark Green, jota vastaa hyvin Tamiyan XF-58 Olive Green suoraan purkista. Mittaritaulu, kaasuvivusto, ohjaamon seinien eri kytkintaulut ja ohjaussauvan kahva ovat mustia. Pilotin penkin niskatyyny oli punertavan ruskeaa nahkaa.
Thunderbolt oli varustettu monin eri moottori- ja potkuriversioin. Junttilan koneessa potkurina oli Curtiss Electric "cuffed" Paddleblade, tulkintani mukaan epäsymmetrisillä lavoilla. Osassa koneita oli huomattavan eri näköinen Hamilton Standardin potkuri, tai Curtissin symmetrisillä lavoilla varustettu vispilä.
Itse sarjan kokoamisesta on turha jupista enempää, koska se on ohjeita noudattaen täysin ongelmaton.

Kun malli on läjässä niin siipien alle voi ripustimiin asentaa erilaista "rojua". Junttilan koneessa ei ollut rakettisiipeä, mutta siipirispustimet kylläkin. Näihin ripustimiin sopivat Junttilan koneessa parhaiten lisäsäiliöt, sillä koneella tehtiin vähemmän rynnäköintiä ja enemmän saattohävittäjätehtäviä.
Lisäsäiliötyyppejä oli ainakin kolmea erilaista. Hasegawan sarjassa tulee mukana vain litteä keskisäiliö, joten muita lisäsäiliöitä halutessaan mallari joutuu kannibalisoimaan ne jostakin muusta sarjasta tai ostamaan näitä after market tuotteita. Sarjan laskutelineitä voi ja on syytä parantaa lisäämällä niihin jarruletkut telinevarren etuosaan. Laskutelineen pyörät ovat kelvolliset, mutta huomioiden Ukkospultin painon, on syytä hioa hieman pyöreyttä pois, jotta malli istuu alustalla hyvin.

Seuraavaksi sitten koneen maalauksen kimppuun...

 

[L4E]

Balsaveneet

Kuinka suuren etiketti virheen tekee, kun käyttää balsaveneen liimauksessa pikaliimaa? Rungon taivuttelu käy huomattavasti joutuisammin kuin perinteisillä puuliimoilla. Ei tarvi käyttää puristimia. Sorvauksen alla on nyt tuollainen vanhempi kalastusalus.

 

[Paitselo]

Re: Balsaveneet

Viestin lähetti L4E
Kuinka suuren etiketti virheen tekee, kun käyttää balsaveneen liimauksessa pikaliimaa? Rungon taivuttelu käy huomattavasti joutuisammin kuin perinteisillä puuliimoilla.

Minulla ei ole balsasta kokemuksia veneiden suhteen oikeastaan ollenkaan - rc-lentokoneiden balsa-, apassi-, ym puuosat olen aina liimannut kaksikomponenttiliimoilla (esim. Araldit).
Enkä minä niistä etikettivirheistä tiedä - eikös se ole pääasia jos olet jonkun jujun keksinyt nopeuttaaksesi rakennusprojektiasi?
Nyt pitää kyllä kysyä, että tuleeko siitä sinun botskistasi uiva vai staattinen malli? Nimittäin tuo vesielementti saattaa aiheuttaa jotakin vähemmän hauskaa sen pikaliiman ja mahdollisen balsan lakkaamisenkin suhteen. Siis täytyyhän se "puu" käsitellä ennen vesille menoa.

 

[L4E]

Re: Re: Balsaveneet

Viestin lähetti Predator
Nimittäin tuo vesielementti saattaa aiheuttaa jotakin vähemmän hauskaa sen pikaliiman ja mahdollisen balsan lakkaamisenkin suhteen. Siis täytyyhän se "puu" käsitellä ennen vesille menoa.

Tämä ei ole takoitettu uitettavaksi, siksi uskalsin tuota pikaliimaa käyttää. Onneksi nuo kannen lakkaukset tehtiin ennen liimausta.
Runko taasen maalataan ja kitataan. Puusta saa kuitenkin ylimääräiset liimat hieottua pois.

Lisätty: Oikeastaan puu ei ole balsaa vaan jotain muita eksoottisia ja "kovia" lajikkeitta(afrikkalaisia?). Mutta sama asia "puuta kuin puuta" tuon liiman suhteen.

 

[Paitselo]

Thunderbolt, osa 4

Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien suojamaalaukset 1941-1945 olivat mallarin kannalta suoraan sanoen aivan helvetin tylsät. Päivällä toimivien hävittäjien ja pommikoneiden maalaus oli tylsyydessään ylivoimainen - koneen yläpuoli oli oliivin vihreä ja alapuoli vaalean harmaa (värit tietysti mattaa).
Samat värit ovat tässä Junttilankin Ukkospultissa. Tosin tälle mallille antaa huomattavasti väriä laivueen tunnus - keltamustalla "salmiakkiruudutuksella" kokonaisuudessaan maalattu moottorisuojus, ja siivissä ja rungossa olevat Normandian maihinnousun tunnukset - koneen kokoon nähden valtavan isot mustavalkoiset raidoitukset.

Oikeastaan ei maalauksestakaan sen enempää, ilman kuvia niitä on mahdoton käydä läpi - joku maalaa siveltimellä, joku taas ruiskulla, värit tässä tuli kuitenkin selvitettyä. Jokainen mallari myös omalla tavallaan "vanhentaa" mallinsa - ettei lopputuos jää liian "lelun" näköiseksi - vanhentamistekniikoista on tässä ketjussa kerrottu jo aikaisemmin muiden projektien yhteydessä.

Seuraavksi käsitellään tähän Junttilan Ukkospulttiin tulevat SIIRTOKUVAT.... ne vasta tekevät tästä sotalinnusta sen tietyn "The Machinen"... Junttilankin koneessa näet oli hienot Suomeen viittaavat henkilökohtaiset tunnukset...

 

[Paitselo]

Thunderbolt, osa 5

Välivaiheena maalasin koneen nokan moottoripellityksen keltaisella (Insignia Yellow, Xtracolor X106), jonka kuivuttua kiinnitin keltaisen päälle tulevan mustan salmiakkiruudutuksen siirtokuvana. Moottoripellin ollessa kovin moneen suuntaan kaareva jouduin käyttämään kikka kakkosta ja kolmosta jotta sain siirtokuvan istumaan pelteihin. Ensin siirtokuva aseteltiin pintaan ja kohdalleen, sitten hyvin moneen kohtaan terävällä veitsellä varovaisia viiltoja ruutujen muodostamien linjojen väliin, jotta siirtokuva saadaan vetäytymään pellityksen pintaan. On syytä vetää riittävän monta viiltoa siksi, että ruutujen tulee jäädä ruuduiksi eikä epämääräisiksi suunnikkaiksi. Tässä touhussa maltti on valttia ja lopputulos palkitsee pitkäpinnaisen räpeltäjän!
Tämän Junttilan koneyksilön Aeromasterin siirtokuva-arkilla ei ole USA:n kansallisuustunnuksia, joten jouduin tyytymään Hasegawan omiin "jenkkitähtiin", jotka ovat hieman liian tummat.
Siipien alapinnoilla on poikkeuksellisesti kummassakin siivessä tunnus ja vielä ylikokoa, joka oli varsin yleinen tapa Normandian maihinnousun alkuvaiheissa - näin hieman sokeampikin liittoutuneiden joukkojen it-mies välttyi tulittamasta omia koneita.
Rungon tunnukset sijoittuvat niin, että osa niistä jää ahtimen jäähdytysilman ulosvirtausaukon kohdalle. Tämä edellyttää asennuksessa samaa huolellisuutta kuin nokan ruudutuksessakin, sillä luukun avautuessa se samalla vetäytyy sisäänpäin ja tunnuksen palkit on maalattu myös yleensä luukun alta paljastuvaan, muuten yleensä maalaamattomaan sisäpintaan aiheuttaen varsin epäsymmetrisen näköisen hässäkän. Junttilan koneen runkoon kansallistunnuksen kummallekin puolelle tulevat sitten konekohtaiset kirjaintunnukset - isot valkoiset kirjaimet SX - K. Sivuvakaajassa koneen tunnusnumero on keltaisella sarja 275608.
Koneen vasemmalla kyljellä, heti ohjaaman alapuolella on koristeellinen teksti " The Flying Finn" ja kaksi mustaa hakaristia valkoisella pyöreällä pohjalla kertomassa Junttilan saavuttamista ilmavoitoista. Nokan keltamustan ruudukon päälle on taiteiltu valkoisella nimi Ginny - Junttilan vaimon etunimi. Nämä kaikki löytyvät edellä mainitulta siirtokuva-arkilta.

Lopuksi mattalakka sinetöi maalauksen, vanhennuksen ja siirtokuvat.

Thunderboltin konekiväärit (8 kpl 50 kaliiperisia) vaativat vielä mielestäni hieman parannusta. Halusin lisätä realismia, ja korvasin siivistä ulos törröttävät aseiden piiput oikeilla metallisilla putkilla. Nämä asensin nyt vasta tässä vaiheessa siitä syystä, että ne ovat varsinaisia aseiden piippuja suojaavat putket, ja pääsääntöisesti niitä ei ollut maalattu vaan ne olivat kirkasta kiillotettua metallia - näin saa tähän malliin hieman tavallisuudesta poikkeavan yksityiskohdan.

Ja sitten se onkin valmis vitriiniin tai hyllylle.

Seuraava projekti muhii jo...

 

[Paitselo]

I-16 alias Mosca alias Rata...

Tässä pieni infopläjäys pienestä mutta pippurisesta hävittäjälentokoneesta, joka vaikutti monilla rintamilla Neuvostoliiton ilmavoimissa II-maailmansodan aikana.
Tästäkin koneesta on nykyisin hyviä rakennussarjoja isommassa 1:48 mittakaavassa ja mallari voi halutessaan rakentaa vaikka suomalaisen version - näitä koneita kun Suomen ilmavoimat sai käyttöönsä sotasaaliina.

Neuvostoliiton hallitus määräsi 30-luvun alussa suunniteltavaksi ja rakennettavaksi hävittäjän, jolla olisi ylivertainen suorituskyky aikalaisiinsa verrattuna.
Nikolai Polikarpov suunnitteli prototyypin TsKB 12, joka teki ensilentonsa 31.12.1933 Valeri Tshkalovin ohjaamana.

Prototyyppi oli varustettu 480 hv:n 9-sylinterisellä tähtimoottorilla. Kone oli alatasoinen ja se oli varustettu sisäänvedettävällä laskutelineellä ja katetulla ohjaamolla. Vaikkakin kokonaisuus oli selvästi aikaansa edellä, oli koneen rakenne jotakuinkin konservatiivinen. Runko oli tehty laminoimalla koivuviilusta kahtena puolikkaana. Siiven kantava rakanne oli terässeosta ja siipikaaret ja ohjainpintojen kaaret alumiinia. Keskisiipi ja siiven johtoreuna olivat alumiinilevyllä päällystetyt. Ulkosiivet ja ohjainpinnat oli päällystetty kankaalla. Laskutelineiden sisäänveto tapahtui työläästi pyörittämällä käsin pienen vintturin käyttökampea.

Neuvostoilmavoimissa kone tuli palveluskäyttöön vuoden 1934 loppupuolella ja sai ilmavoimien tyyppimerkinnän I-16.
Vuoteen 1941 mennessä valmistettiin I-16 konetta 6555 kappaletta useana pääversiona, sekä lukuisa joukko piensarjoja ja kokeilukoneita (esim. kaksipaikkainen opetuskone).
Aseistuksena oli alkuun kaksi siipiin asennettua 7.62 mm:n konekivääriä, jotka latasivat 650 patruunaa kumpikin. Myöhemmin rakennettiin versioita joissa oli raskaampi aseistus - neljä konekivääriä tai kaksi kk:ta ja kaksi 20 mm:n ShVAK tykkiä.

Ensiesiintymisensä taistelujen taivailla I-16 teki 6.11.1936 Espanjan sisällissodassa. Mosca (= suom. kärpänen) hallitsi Espanjan taivasta Messerschmitt Bf 109 hävittäjän ilmestymiseen asti. Vuonna 1937 saivat japanilaisia vastaan taistelevat kiinalaiset käyttöönsä I-16 koneita ja 1938 alkoi Mongoliassa rähinä japseja vastaan.

JATKUU...

 

[Paitselo]

I-16 jatkuu...

Suomalaiset saivat tutustua syksyllä 1939 I-16 koneeseen Neuvostoliiton hyökättyä maahamme. Vuonna 1941 alkoi sitten Neuvostoliitossa Suureksi Isanmaalliseksi sodaksi kutsuttu Saksan ja N-liiton välinen kamppailu.

Siitä milloin I-16 teki viimeisen lentonsa ei ole varmaa tietoa, mutta tosiasia on, että 24.9.1953 asetettiin viimeinen jäljellä oleva I-16 lentokieltoon Espanjassa.

Kaikesta edistyksellisyydestään huolimatta ei I-16 ollut helppo lennettävä. Maksimipainoilla Mosca tarvitsi irtoamisnopeudekseen n. 200 km/h. Laskutelineet alhaalla kone oli epävakaa, mutta heti kun telineet oli kelattu sisään, muuttui koneen luonne. Kone oli äärimmäisen ketterä ja sen nousunopeus oli ällistyttävän hyvä. Lentäjältä se vaati kuitenkin herpaantumatonta tarkkaavaisuutta, virhemarginaalit olivat pienet kaikkien akselien suunnassa. Herkästä ohjauksesta ja konekiväärien mekaanisesta laukaisusta johtuen kone ei ollut mitenkään vakaa tulitusalustana.

Laskeutumisasussa - siivekkeet toimivat samalla laippoina - kone oli taas vaikeasti hallittava. Laippojen käyttö nosti nokkaa helposti ja kärkisakkaus oli vaarana. I-16 oli sananmukaisesti lennettävä maahan.

I-16 numeroina:

- kärkiväli 9,00 m
- pituus 5,90 m
- korkeus 2,41 m
- tyhjäpaino 1450 kg
- lentoonlähtöpaino 1912 kg
- huippunopeus 5000 metrissä 464 km/h
- matkanopeus 411 km/h
- lakikorkeus 9700 m
- lentomatka max. 700 km

Tämän näköisestä sotalinnusta on kyse:
www.warbirdalley.com/rata.htm

... jatkuu...

 

[fiftyeight]

Re: I-16 jatkuu...

Viestin lähetti Predator
Suomalaiset saivat tutustua syksyllä 1939 I-16 koneeseen Neuvostoliiton hyökättyä maahamme. Vuonna 1941 alkoi sitten Neuvostoliitossa Suureksi Isanmaalliseksi sodaksi kutsuttu Saksan ja N-liiton välinen kamppailu.
- - -

Taidat olla aika guru historian alalla. Joskus muinoin itsellänikin oli siihen enemmän aikaa. Ja itse olen pitänyt enemmän antiikin historiasta.

Mutta oli asiaakin. Eikös tuossa -39 lopulla tai -40 alussa Suomeen tuotu liittoutuneiden toimesta myös ranskalaisia koneita, Mugane Megane tai jotain? Petsamoon piti rakentaa jonkinlainen tukikohta estämään venäläisten hyökkäyksiä tmvs. Ensin niitä tuotiin about 30 mutta Mannerheim olisi halunnut tuplamäärän tai jotain. Hämäriä muistikuvia, mutta valaisepa asiaa. Ei sinänsä suoraan liity mallareihin, mutta saattaapa niistä koneista niitäkin olla. Itse asiassa tuli mieleen tuosta I-16 -kuvasta...

Ja vaikka antiikista puhuin, niin näin vanhemmittaan on Suomen lähihistoriakin alkanut enemmän kiinnostaa.

 

[werther]

Re: Re: I-16 jatkuu...

Viestin lähetti fiftyeight
Mutta oli asiaakin. Eikös tuossa -39 lopulla tai -40 alussa Suomeen tuotu liittoutuneiden toimesta myös ranskalaisia koneita, Mugane Megane tai jotain? Petsamoon piti rakentaa jonkinlainen tukikohta estämään venäläisten hyökkäyksiä tmvs. Ensin niitä tuotiin about 30 mutta Mannerheim olisi halunnut tuplamäärän tai jotain. Hämäriä muistikuvia, mutta valaisepa asiaa. Ei sinänsä suoraan liity mallareihin, mutta saattaapa niistä koneista niitäkin olla. Itse asiassa tuli mieleen tuosta I-16 -kuvasta...

Ranskalaisia Morane Saulnier MS406 koneita tuli useampaan otteeseen Suomeen. Ensin ranskalaisilta ja sitten saksalaisten sotasaalisvarikolta. Kokonaismääräksi taisi lopulta tulla 87. Tämän lisäksi Talvisodan jälkeen ehdittiin Ranskasta saada kuusi Caudron 714 hävittäjää, mutta nämä todettiin oloihimme sopimattomiksi ja varastoitiin.

 

[Kotkafani]

Itseasiassa näitä Moraneja oli Suomessa kahta tyyppiä M.S.406 ja M.S.410.

Helmikuussa 1940 Ranska lahjoitti 30 konetta (M.S.406). Lahjoitettava määrä piti olla alunperin 50kpl, mutta Ranska kai tarvitsi loput koneet itse. Sen jälkeen Saksa möi sotasaaliskoneita 10 kpl ja ne saatiin vuodenvaihteessa 1940/1941. Kesä-elokuussa 41 Saksa möi lisää 10 konetta ja vuoden -41 marraskuussa saatiin 5 konetta lisää. Näistä koneista 10 oli tyyppiä M.S.410, loput 406:ia.

Seuraavan kerran koneita ostettiin Vichyn Ranskalta 1942 ja määrä oli 30 kpl ja tyyppi M.S.406. Samana vuonna ostettiin kaksi konetta lisää Saksan sotasaalisvarikolta.

Kaikkiaan koneita oli siis toisaankin 87.

Morane Saulnierit alkoivat sodan kuluessa jäädä nopeamipien koneitten jalkoihin. Ratkaisu tähän oli suomalaiseen tyyliin aika mielenkiintoinen. Koneisiin päätettiin asentaa venäläinen 1100hv:n Klimov M-105P -moottori, joka oli kopio ranskalaisesta Hispano-Suizasta. Koneen nopeus nousi 435km/h:sta 525km/h:ssa. Koneita ehti valmistua jatkosadan aikana vain kolme, vaikka jossain on annettu ymmärtää koneita olleen enemmänkin sodan aikana.

Morane numeroina:

- kärkiväli 10,62 m
- pituus 8,17 m
- korkeus 3,26 m
- tyhjäpaino 1940 kg
- lentoonlähtöpaino 2500 kg
- huippunopeus 5480 metrissä 449 km/h
- matkanopeus 300 km/h
- lakikorkeus 8500 m
- lentomatka max. 840 km

aseistus:

2x7,5mm kk siivissä
1x7,5mm kk tai 20mm tykki nokalla.

M.S.410 erosi M.S.406:sta siten että edellisessä oli 4 siipikonekivääriä eikä lainkaan nokka-aseistusta.

Tiedot on saatu Atsi Haapasen kirjasta Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat 1918-1945. Lukemisen arvoinen kirja, joka sisältää paljon mielenkiintoista tietoa Suomen lentokonehankintojen "sekoiluista".

Niin, vielä pienoismalleista. Vuodenvaihteeen tienoissa ajattelin palauttaa itsekin vanhan harrastukseen uusiin uomiin. Näin alkajaisiksi tuli hankittua 4kpl 1:72 Hurricaneja. 2xAirfix (MkI), 1xAirfix (Mki/IIB) ja 1x Heller (MkIIC). Tarkoitus on tehdä yksi suomalainen versio, yksi engelsmanni ja ehkä yksi venäläinen. Viimeinen on vielä hieman auki, mutta ehkä aavikolla toiminut versio -tai yöhävittäjä. Tai sitten pitää hommata lisää. Projekti on nyt hieman jäissä, kun pitää hommata kaikki välineet ym. Englanninkielinen opaskirja muistinvirkistämiseksi on jo hommattu.

Voisiko joku nyt suositella hyvää nesteliima ja muita liimamerkkejä. Samoin kittejä. Entä sitten maaliruisku ja kompura. Käytännön vinkkejä olisi hyvä saada. Ja kaikki muukin tieto hyvistä vehkeistä on tarpeen. Mm. maskimateriaalit ja niiden käyttö ja esim. kuomun maalaus. Siitä on nimittäin tosi kauan kun viimeksi näppini liimaan kastoin ja nyt on tarkoitus tehdä parempaa jälkeä kuin nuorempana. Ehkä sitä karsivällisyyttä on nykyään enemmän ja oheistarvikkeita ja malleja paremmin saatavilla kuin 70-luvulla.

Niin ja tilasin mallit muuten Englannista (modelsforsale.com) ja tulivat kaikkiaan halvemmaksi kuin Suomesta konsanaan.

 

[Kotkafani]

Joo, ja suositelkaapas myös noita siirtokuvia tuohon Hurricanen suomalaisversioon. Aeromasterilla, AML:llä ja InScalella ainakin on 1:72 malliin. Ja myös mistä kannattasi hankkia.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Kotkafani
Joo, ja suositelkaapas myös noita siirtokuvia tuohon Hurricanen suomalaisversioon.

In Scalen (1:72) arkeilla on useita eri vaihtoehtoja suomalaisen Hurricanen tunnuksiksi. Maalauskaavioita ja oikean alkuperäisen värisiä maaleja löytyy alan kaupoista - niin ja netistähän niitä löytää myös.
Tässä ketjussa on jo aikaisemmin käsitelty ruiskumaalausta, kynäruiskuja ja kompuroita - kelaa viestejä taaksepäin ja lue. Tosin parhaat tiedot saat ammattitaitoisilta alan myyjiltä. Ja sellaisia myyjiä löytyy Helsingistä täältä:

Tieto-Nikkari
Ruoholahdenkatu 20
puh: 09-6943144
myynti@tietonikkari.fi

Hobby Point
Kaisaniemenkatu 3
puh: 09-47801997
www.dic.fi/~hobbypnt

T:mi Kuivalainen
Aleksis Kiven katu 58
puh: 0400-564645
AUKI VAIN PE & LA klo 12-17
(tämä on maahantuojan varastomyymälä ja täältä löytyy varmasti Suomen paras valikoima siirtokuvia II-maailmansodan aikaisiin suomalaisiin lentokoneisiin ja panssarivaunuihin mittakaavoissa 1:72, 1:48 ja 1:35)

Kysyit myös niistä liimoista ja pakkeleista. Minulle on tähän asti kelvannut ihan hyvin Revellin nesteliima ja Italerin pakkeli (Tamiyan pakkeli on tasokasta, mutta niin pirun kallista).

 

[Paitselo]

Re: Re: I-16 jatkuu...

Viestin lähetti fiftyeight


Ja vaikka antiikista puhuin, niin näin vanhemmittaan on Suomen lähihistoriakin alkanut enemmän kiinnostaa.

Werther ja Kotkafani näköjään jo sinua valistivatkin Morane Saulnier koneiden kohtalosta. Muuten ne Moranet, joihin Suomessa asennettiin venäläinen Klimovin massiivinen moottori, kulkivat asennuksen jälkeen lempinimellä Mörkö-Morane - koneen "naamasta" kun tuli melko ilkeän näköinen tuon asennuksen jälkeen.

Suomen ilmavoimat olivat sodan aikana kaiken kaikkiaan vaikeassa tilanteessa kaluston kirjavuuden takia. Koneita oli ostettu, saatu lahjoitettuna tai sotasaaliina sieltä sun täältä. Tästä aiheutui se, että varaosien saanti oli välillä todella hankalaa, mekaanikkojen oli vaikeata pitää koneet lentokuntoisina - kas kun sodassa tuppaa ilmassakin kuuma lyijy räiskymään lentäjän silmille.
Tässä vähän esimerkkiä Suomen ilmavoimien kalustokirjavuudesta:

- Morane Saulnier Ranskasta
- Brewster Buffalo USA:sta
- Curtiss Hawk USA:sta
- Fiat G50 Italiasta
- Hurricane Englannista
- Lysander Englannista
- Bristol Blenheim Englannista
- Junkers Ju88 Saksasta
- Dornier Do17 Saksasta
- Messerschmitt Bf109 Saksasta
- Fokker Hollanista

Nuo tulivat nopeasti mieleen ja monen monta konetyyppiä jäi vielä luettelematta.
Usein sodan suomalaisista lentäjäsankareista puhuttaessa unohdetaan mekaanikot, nuo kentällä vaikeissa olosuhteissa häärivät miehet, jotka joutuivat tekemään toinen toistaan ihmeellisimpiä viritelmiä saadakseen taistelusta vaurioituneena palanneen lentokoneen nopeasti takaisin taistelukuntoon.
Tuon yllä olevan listan koneista Italiasta hankittu Fiat G50 oli varsinainen mekaanikon painajainen. Fiatit oli varustettu kotimaassaan trooppisiin oloihin, joten koneiden saapuessa Suomeen ja paukkuviin pakkasiin (-40 astetta), oli odotettavissa ongelmia. Suurella vaivalla Fiatit sitten saatiin kireilläkin pakkasilla toimimaan. Nämä italiaanot muuten lensivät pitkät tovit suomalaisessa talvimaisemassa säilyttäen pinnoissaan alkuperäisen italialaisen naamiovärin - pohjavärinä oli aavikon keltainen vihreällä täplityksellä - mahtoi siinä venäläislentäjä hieraista silmiään, kun ensimmäisen kerran näki lumisen maiseman yllä noin hullun värisen koneen syöksyvän kimppuun. Niin no, silmien hieraisu tuollaisessa tilanteessa saattoi sitten ollakin punalentäjän viimeinen fyysinen suoritus tässä maailmassa...

Jos kiinnostaa Morane Saulnier enemmänkin, niin täältä löytää lisätietoa:

http://www.pienoismalli.com/sih17.htm

http://personal.eunet.fi/pp/gdes/MORANE.html

 

[Strigidae]

Olen kyllä mielenkiinnolla lukenut tätä ketjua. Takavuosina tuli rakenneltua muutama kymmenen 1:35 sotilaskalustomallia ja kerran osallistuin Model Expoonkin (menestymättä, tietty..). Sitten jostain syystä harrastus jäi.

Tarkoitus olisi jatkaa sitten kun valmistun noin vuoden päästä ja muutan tilavampaan asuntoon. Nykyisessä boksissa ei oikein homma onnistu. Suunnitelmissa olisi nykyaikaiseen suomalaiskalustoon keskittyminen. Mielenkiintoisia kohteita riittää. Aloituskohteeksi olen ajattellut itselleni ah, niin rakasta MT-LBv:tä, eli Ällitälliä. Toivottavasti jostakin löytyy laadukas rakennussarja.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti vstp
Aloituskohteeksi olen ajattellut itselleni ah, niin rakasta MT-LBv:tä, eli Ällitälliä. Toivottavasti jostakin löytyy laadukas rakennussarja.

Tuossa hieman aikaisemmin kerroin näitä Stadin pienoismallikauppojen tietoja. Sen mainitsemani T:mi Kuivalaisen valikoimassa näkyy olevan MT-LB 1:35-mittakaavassa hintaan 35 €.
Kuivalaiselta voi tilata myös postitse.

 

[Kotkafani]

Mörkö Morane nimi taisi tulla myös osittain venäläinen moottorin karkeammasta käyntiäänestä. Koneesta tuli sen takia hieman kuhmuinen keulan alapuolelta, koska uuden moottorin jäähdytysongelmien takia jouduttiin laittamaan lisäjäähdytin koneen nokan alapuolelle.

Mielenkiintoisia koneita oli myös tarjolla Suomeen. Englannissa oli jo valmiina (Skotlannissa) lähdössä viisi Blackburn Skua syöksypommittajaa maahamme, mutta sota ehti päättyä juuri ennen.

Fokkereita taas ostettaessa suomalaiset kävivät kaksi kertaa koelentämässä kaksimoottorisen ja kaksirunkoisen Fokker G-1:n. Tämä kone olisi voinut olla aika kova vastus venäläisille pommikoneille, aseistus keulassa 8x7,9mm kk ja takana 1kpl 7,9mm kk. Kone oli suomalaisten testilentäjien mielestä hyvä lennettävä. Kaupat kuitenkin kariutuivat aluksi hintaan ja kun Suomi vihdoin olisi ollut halukas ostamaan koneita pyydettyyn hintaan, ei se enää ollut mahdollista. Niinpä niin.