Onko väkivalta aina yhtä tuomittavaa motiiveista riippumatta?

  • 8 639
  • 79

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Pyydän anteeksi, en tiennyt, että USA on kielletty puheenaihe tässä ketjussa. Myönnän myös, etten ole lukenut kaikkia muita viestiketjuja läpi ja tarkastanut, onko asiasta puhunut. Puolustan kuitenkin sen verran itseäni, että USA-kortti käy aika hyvin Venäjä-kortin päälle.

Missään nimessä ei ole kielletty puheenaihe, en minä sitä.

Jatkakaa siis minun puolestani :)
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Toinen tunne on se, että keskustelua viedään tarkoituksellisesti tähän suuntaan, joku mainitsee Venäjän, niin ei kulu kauaa ja puhutaan Yhdysvalloista ja Irakin sodasta.

Heh. Minusta tuntuu, että sama toimii myös päinvastaisesti, ja vielä helvetin paljon paremmin. Joku voisi huvikseen selata Jatkoajan USA-aiheisen ketjun läpi ja katsoa, että kuinka monta "entäs Venäjä" -viestiä ketjusta löytyy. Jos en väärin muista, niin heti ketjun eka viesti aloituksen jälkeen on jo tuollainen.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Heh. Minusta tuntuu, että sama toimii myös päinvastaisesti, ja vielä helvetin paljon paremmin. Joku voisi huvikseen selata Jatkoajan USA-aiheisen ketjun läpi ja katsoa, että kuinka monta "entäs Venäjä" -viestiä ketjusta löytyy. Jos en väärin muista, niin heti ketjun eka viesti aloituksen jälkeen on jo tuollainen.

En jaksa tarkistaa, mutta epäilemättä olet ihan oikeassa, noinkin päin tuo homma on varmasti mennyt.

Tämä ei kuitenkaan ole jutun pointti, tässä ketjussa oli piristävän erilaista keskustelua väkivallasta ja sen motiiveista, mutta syystä tai toisesta sama USA-Venäjä-akseli on löytänyt tiensä tähänkin ketjuun.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Itse asiassa fyysisen väkivallan monopolin käsite ei millään lailla suoraan vaadi taakseen valtiota (tai politiikkaa), vaan kyse voi olla jostain ihan muusta. Esimerkiksi varhaiskeskiaikaisessa Euroopassa poliittinen järjestelmä oli heikko, mutta fyysisen väkivallan monopoli muodostui silti erilaisten linnojen ja kartanoiden ympärille: tarjotkaa meille suojaa ulkoisilta vihollisilta, niin maksamme siitä työllä ja tavaroilla!

Fyysisen väkivallan monopoli syntyy joka tapauksessa jollekin taholle riippumatta politiikasta ja harjoitetusta hallintomuodosta. Tämä monopoli ei siis varsinaisesti ole mitään sellaista, johon itseisarvoisesti pyritään, vaan ikään kuin järjestäytyneen elämän sivutuote.

Asiasta ovat puhuneet mm. niin eliittiteoreetikko Michel Foucault kuin myös mainitsemani Norbert Elias.

Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä siitä, mitä järjestäytyneessä yhteiskunnassa tapahtuu ilman fyysisen väkivallan monopolia: seurauksena on kaaosta ja anarkiaa.
Ansiokas näkökulma, mutta et kuitenkaan vastannut vielä kysymykseen väkivallan motiivien hyväksyttävyydestä. Vai onko väkivallan hyväksyttävyyden mittari se, että se ylläpitää järjestystä yhteiskunnassa, so. väkivaltamonopoli?

***

Nämä viestit piti nostaa esille, koska ne ovat hienoja kannanottoja kysymyksenasettelun ytimeen. Katson tämän oikeudekseni ketjun pystyynpanijan ominaisuudessa.
Laitaoikealta ja laitavasemmalta - tai mistä tahansa suunnasta - tuleva väkivalta on yhtä tuomittavaa ja vastenmielistä, kun tätä tapahtuu ns. länsimaisessa demokratiassa, joka kohtuudella täyttää oikeusvaltion määritelmän. Noin karkeasti ottaen, läntisen Euroopan maissa homma toimii enemmistön ehdoilla, mutta vähemmistön lakiin perustuvia oikeuksia polkematta. Enemmistöt verifioidaan vaaliuurnilla, ja jos touhu ei miellytä, niin silloin valtasuhteisiin on mahdollisuus vaikuttaa äänestyskopissa. Kun riittävän suuri osa kansalaisista haluaa muutosta, niin joitakin muutoksia tapahtuu.

On ihan turha valittaa siitä, että muka "vain raha puhuu vaaleissa". Suomen kokoisessa maassa oman sanoman saa nykyisillä välineillä melko helposti ja halvalla läpi, jos on oikeasti jotain sellaista sanottavaa, jolle löytyy riittävästi kaikupohjaa. Jos maltti ei riitä oman sanoman levittämiseen rauhanomaisin keinoin, niin oikea askel ei silloinkaan ole käydä jääkiekkomailat tanassa barrikadeille hevosia ja poliiseja mätkimään. Esimerkiksi Susanna Kaukinen sai äskeisissä eurovaaleissa yhteensä 308 ääntä, ja hänen edustamansa Itsenäisyyspuolue noin 0,3 % kannatuksen, ja tällä äänimäärällä tulee tasan tämän verran vaikutusvaltaa.

Itsenäisyyspuolueen lukemilla ei vielä mennä kuuhun eikä vielä pedata kovin ihmeellisiä asetelmia seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen, mutta politiikka onkin kestävyyslaji. Kyllä joku Timo Soinikin sai kulkea autolla ympäri Suomea jokusen kilometrin ja puhua eräissäkin tilaisuuksissa, ennen kuin Perussuomalaista alkoi kehkeytyä varteenotettava poliittinen voima. Sitä ennen oli täpärällä, ettei koko puolue olisi hävinnyt kokonaan poliittiselta kartalta. Enkä muista, että Timo tai kukaan Timon kavereista olisi matkan varrella pieksänyt hevosta jääkiekkomailalla kommandopipoon sonnustautuneena, oman sanomansa perillemenon vauhdittamiseksi. Tuskinpa Susanna Kaukisen kannatus tulee suorastaan räjähtämään rosvoparonipuheilla ja avoimeen väkivaltaan yllyttämisellä, vaikka muutaman talipään tällaisilla jutuilla saa aina innostumaan. Anarkialla ja sekamelskalla pitäisi olla tarjottavana tilalle jotain muutakin kuin anarkiaa ja sekamelskaa.

Näin siis Suomessa vuonna 2014. Aina olosuhteet eivät mahdollista rauhanomaista poliittista vaikuttamista, jos poliittinen järjestelmä ja yhteiskunnan olosuhteet eivät luo tällaiselle edellytyksiä. Useimmat varmasti hyväksyvät, että jossakin pisteessä väkivaltaan ryhtyminen voi olla ainoa tie vastustaa sellaista valtaa, joka toimii räikeästi kansan tahtoa vastaan. Vuoden 2014 Suomessa tällaisesta puhuminen on kovin puusilmäistä, sillä meillä aidot vaikutuskanavat ovat olemassa. Historiassa on aina nykyhetkeen saakka lukemattomia esimerkkejä yhteiskunnista, joissa kansalla ei ole juuri poliittista vaikutusvaltaa. Tällainen valtakoneisto ei aina edes pyri toteuttamaan kansan enemmistön tahtoa, tai jos pyrkii, niin esimerkiksi kansallisia vähemmistöjä voidaan sorsia kohtuuttomuuksiin asti. Ei ole mikään ihme, jos tämän polun päästä löytyy lopulta väkivaltaa.

Mutta totuus on se, että elämme äärimmäisen suojatussa yhteiskunnassa noin historiallisessa perspektiivissä ja erittäin harva ihminen rutiininomaisesti joutuu väkivaltaisiin tilanteisiin. Meidän ei tulisi siis fetisisoida (onkohan tuo sana?) väkivaltaa ja nähdä sitä yhteiskunnallisen järjestyksen perustana - koska se ei ole meidän yhteiskunnallisen järjestyksemme perusta.
Vaikka hyvä pointti onkin, on (ainakin ketjun hengessä) paikallaan todeta, ettei väkivallan merkitystä järjestyksemme taustalla tule myöskään painaa unholaan. Aika lailla kaikki inhimillinen vuorovaikutus voi halutessaan palautua kysymykseen: "Entä jos en?"
 

Runtulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nämä viestit piti nostaa esille, koska ne ovat hienoja kannanottoja kysymyksenasettelun ytimeen. Katson tämän oikeudekseni ketjun pystyynpanijan ominaisuudessa.

Sanottakoon tässä myös, että hyvä avaus ja hyvää keskustelua.

Vaikka hyvä pointti onkin, on (ainakin ketjun hengessä) paikallaan todeta, ettei väkivallan merkitystä järjestyksemme taustalla tule myöskään painaa unholaan. Aika lailla kaikki inhimillinen vuorovaikutus voi halutessaan palautua kysymykseen: "Entä jos en?"

Keskustelu ajautui ehkä hieman tuosta oikeisto/vasemmisto/jokin muu ja niiden käyttämän väkivallan oikeutuksesta valtion käyttämään väkivaltaan ja sen luonteeseen.

Jos palataan takaisin (olettamaani) ketjun alkuperäiseen aiheeseen, ollaan hyvin subjektiivisten ajatusten äärellä, mikä ei sinänsä ole huono. Onko siis esimerkiksi tuloeroja kaventava väkivalta (tai siihen pyrkivä) oikeutettua, tai vähemmän väärin kuin jokin muu väkivalta? Tällä hetkellä en ajatusta pysty kannattamaan, mutta eihän sitä tiedä, vaikka kahdensadan vuoden päästä lapset lukisivat koulussa historiankirjoista, kuinka "vuonna 2015 työväki nousi kapinaan eliittiä vastaan ja teki maailmasta tasa-arvoisen paikan". Tällä hetkellä luemme Ranskan suuresta vallankumouksesta ja kuinka se oli harppaus kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. On totta, että tällä hetkellä yhteiskunta on huomattavasti tasa-arvoisempi, kuin silloin, mutta tasa-arvoisuuteen on vielä matkaa. Kahdensadan vuoden päästä nykypäivän yhteiskuntaa saatetaan pitää yhtä epätasa-arvoisena, kuin me nyt pidämme yhteiskuntaa ennen Ranskan suurta vallankumousta.

Jos väkivaltaa pitää oikeutettuna Ranskan suuren vallankumouksen aikaan, miksi sitä ei pitäisi nyt? Riittävätkö paremmat vaikutusmahdollisuudet rauhan keinoin vastaukseksi?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös