Laitaoikealta ja laitavasemmalta - tai mistä tahansa suunnasta - tuleva väkivalta on yhtä tuomittavaa ja vastenmielistä, kun tätä tapahtuu ns. länsimaisessa demokratiassa, joka kohtuudella täyttää oikeusvaltion määritelmän. Noin karkeasti ottaen, läntisen Euroopan maissa homma toimii enemmistön ehdoilla, mutta vähemmistön lakiin perustuvia oikeuksia polkematta. Enemmistöt verifioidaan vaaliuurnilla, ja jos touhu ei miellytä, niin silloin valtasuhteisiin on mahdollisuus vaikuttaa äänestyskopissa. Kun riittävän suuri osa kansalaisista haluaa muutosta, niin joitakin muutoksia tapahtuu.
On ihan turha valittaa siitä, että muka "vain raha puhuu vaaleissa". Suomen kokoisessa maassa oman sanoman saa nykyisillä välineillä melko helposti ja halvalla läpi, jos on oikeasti jotain sellaista sanottavaa, jolle löytyy riittävästi kaikupohjaa. Jos maltti ei riitä oman sanoman levittämiseen rauhanomaisin keinoin, niin oikea askel ei silloinkaan ole käydä jääkiekkomailat tanassa barrikadeille hevosia ja poliiseja mätkimään. Esimerkiksi Susanna Kaukinen sai äskeisissä eurovaaleissa yhteensä 308 ääntä, ja hänen edustamansa Itsenäisyyspuolue noin 0,3 % kannatuksen, ja tällä äänimäärällä tulee tasan tämän verran vaikutusvaltaa.
Itsenäisyyspuolueen lukemilla ei vielä mennä kuuhun eikä vielä pedata kovin ihmeellisiä asetelmia seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen, mutta politiikka onkin kestävyyslaji. Kyllä joku Timo Soinikin sai kulkea autolla ympäri Suomea jokusen kilometrin ja puhua eräissäkin tilaisuuksissa, ennen kuin Perussuomalaista alkoi kehkeytyä varteenotettava poliittinen voima. Sitä ennen oli täpärällä, ettei koko puolue olisi hävinnyt kokonaan poliittiselta kartalta. Enkä muista, että Timo tai kukaan Timon kavereista olisi matkan varrella pieksänyt hevosta jääkiekkomailalla kommandopipoon sonnustautuneena, oman sanomansa perillemenon vauhdittamiseksi. Tuskinpa Susanna Kaukisen kannatus tulee suorastaan räjähtämään rosvoparonipuheilla ja avoimeen väkivaltaan yllyttämisellä, vaikka muutaman talipään tällaisilla jutuilla saa aina innostumaan. Anarkialla ja sekamelskalla pitäisi olla tarjottavana tilalle jotain muutakin kuin anarkiaa ja sekamelskaa.
Näin siis Suomessa vuonna 2014. Aina olosuhteet eivät mahdollista rauhanomaista poliittista vaikuttamista, jos poliittinen järjestelmä ja yhteiskunnan olosuhteet eivät luo tällaiselle edellytyksiä. Useimmat varmasti hyväksyvät, että jossakin pisteessä väkivaltaan ryhtyminen voi olla ainoa tie vastustaa sellaista valtaa, joka toimii räikeästi kansan tahtoa vastaan. Vuoden 2014 Suomessa tällaisesta puhuminen on kovin puusilmäistä, sillä meillä aidot vaikutuskanavat ovat olemassa. Historiassa on aina nykyhetkeen saakka lukemattomia esimerkkejä yhteiskunnista, joissa kansalla ei ole juuri poliittista vaikutusvaltaa. Tällainen valtakoneisto ei aina edes pyri toteuttamaan kansan enemmistön tahtoa, tai jos pyrkii, niin esimerkiksi kansallisia vähemmistöjä voidaan sorsia kohtuuttomuuksiin asti. Ei ole mikään ihme, jos tämän polun päästä löytyy lopulta väkivaltaa.
