Onko väkivalta aina yhtä tuomittavaa motiiveista riippumatta?

[finnjewel]

Minun mielestäni ongelmallisia tapauksia ovat ne, joihin niin sanotusti "laki ei voi puuttua". Tarkoitan esimerkiksi näitä ex-miehiä ja -poikaystäviä, jotka eivät jätä entistä perhettään tai heilaansa rauhaan, vaan erilaisista lähestymiskielloista tms. piittaamatta jatkavat kaikenlaista ahdistelua.

Lähinnä ihmetyttää niiden pinna, jotka jaksavat tällaista peliä jopa vuosia, ja tulevat sitten lopulta jopa tapetuiksi elleivät onnistu muuttamaan tarpeeksi kauas.

Itse en kyllä sietäisi moista kovinkaan pitkään ketään läheistäni kohtaan, vaan alkaisin miettiä jotain radikaalia ratkaisua, jos ja kun virkavallan keinot eivät ole käytettävissä.

Tämä voi olla veren perinnössä, sillä isoisä istui nuorena vuoden pari linnassa hätävarjelun liioitteluna tehdystä taposta. Ampui hirvikiväärillä kotiinsa tunkeutuneen tappouhkauksia huudelleen aseistetun miehen.

 

[mjr]

Ei toki, ei. Kuvaukseni sopii paremmin siihen tilaan, jossa oikeusvaltio on jo syntynyt ja sen uudet jäsenet on sosialisoitava yhteiskunnan jäseniksi.

Tuossa tekstissä tulee tosiaan puheeksi valtavan monimutkaiset historialliset prosessit. En silti tee mielestäni karkeistuksellani väkivaltaa (no pun intended) tuon prosessin poliittiselle ilmentymälle. Emme voi myöskään erottaa kapitalismia marxilaisittain joksikin kaiken muun veturiksi - se oli myös osaltaan sen muun ilmentymä. Nationalismin käsittäminen pelkästään eliittiprosessiksi on myös esim. Suomen kohdalla melkoisen yksioikoinen lukemistapa - jos sivistyneistö käytti talonpoikaistoa luodakseen itselleen uuden roolin niin puolestaan talonpoikaisto käytti nationalismia saadakseen vähitellen keskeisen aseman vanhan sääty-yhteiskunnan murentuessa. Kumpikin hyötyi toisestaan (ja tämäkin tietysti suurena karkeistuksena). Samantapainen prosessi on löydettävissä myös sosialismin kohdalla.

Sitten tulee puhetta näistä konkreettisista asioista - täällä sanotaan, että esim. koulupakko perustuisi väki- tai pakkovallalle, väittäisin että ensisijaisesti koulupakko perustuu sen lähes universaalille hyväksymiselle. Vaikka väkivallalla on rooli valtion ja yhteiskunnan eri rakenteissa niin en näkisi, että se olisi jokin pohjimmainen, ytimessä oleva rooli. Enemmänkin se on periferiassa ja legitimiteetti on se tärkein asia, ja se puolestaan perustuu nimenomaan sille, ettei väkivalta ole keskiössä vaan aivan muut asiat.

 

[Runtulin]

Siinä on kuitenkin eroa, että maksanko ylinopeussakkoni ensisijaisesti siksi, koska kansalaisen kuuluu niin tehdä, enkä siksi, että poliisi tulee muuten ja pamputtaa minut sairaalaan.

Niin, en minäkään pysähdy punaisiin valoihin siksi, että pelkään poliisin pamppua tai en väistä jalankulkijoita samasta syystä. Ideana on kuitenkin se, että kaikki perustuu tuolle väkivaltamonopolille.

Toisaalta haluaisin puuttua väitteeseesti siitä että diktatuureissa valtiovallalla olisi väkivaltamonopoli. Näin ei mielestäni ole, vaan esimerkiksi islamilaisissa yhteiskunnassa perheenpää saa pahoinpidellä kunniatonta perheen tytärtä sanktioitta.

Väkivaltamonopolia ei menetetä sillä, että annetaan kansalaisille lain mukaan oikeus käyttää väkivaltaa. Tällöin väkivaltaa kontrolloi kuitenkin valtio (hiljaisesti) sallimalla toiminnan. Väkivaltamonopoli valtion määrittelynä (jona alunperin sitä tarjosin) tarkoittaa sitä, että tietyllä maantieteellisellä alueella muilla valtioilla ei ole mahdollisuutta puuttua tämän maan asioihin väkivallalla. Tärkeää on siis se, että esimerkiksi Suomen valtiolla on väkivaltamonopoli Suomen rajojen sisällä. Tätä ei poista jokamiehen kiinniotto-oikeus, eikä edes kunniaväkivalta, vaikka se olisi sallittua. Sen sijaan tämä monopoli murentuisi, jos esimerkiksi Ruotsi alkaisi käyttämään väkivaltaa Suomen sisällä.

Miettikääpä, niin tämä määritelmä määrittelee valtiot aika hyvin: Suomi on se, jonka sisällä Suomen valtio saa käyttää väkivaltaa, eikä esimerkiksi Ruotsin valtio. Vastaavasti esimerkiksi Saksa rajoittuu siihen osaan, jossa Saksan valtiolla on oikeus käyttää väkivaltaa.

Muistutanpa vielä vallan kolmijako-opista ja siitä, että väkivaltamonopoli on toimeenpanovallan hallussa.

Itseasiassa väkivaltamonopoli ei ole toimeenpanijan hallussa, vaan nimenomaan lainsäätäjän. Lainsäätäjä ohjailee väkivaltakoneistoa (toimeenpanijaa) laeilla – ei siihen tarvitse muuta ohjailua. Jos lainsäätäjä säätää, että aina ylinopeutta ajettaessa laitetaan pippurikaasut naamalle, eikös tuo ole aika selvää toimeenpanijan ohjailua lain kautta?

 

[ms.qvist]

Minun johtopäätökseni: kaikki väkivallan motiivit eivät ole yhtä tuomittavia. Väkivallan käyttö on joissain tilanteissa oikeutetumpaa kuin joissain toisissa tilanteissa.

Vastakkaisia mielipiteitä?

Olen samoilla linjoilla kanssasi.

Vaikka väkivalta normaalissa elämässä on pääsääntöisesti tuomittavaa, olen kuitenkin sitä mieltä, että on olemassa poikkeuksia - poikkeustilanteita - joissa normaalissa arkisessa elämässä väkivaltaan turvautuminen on sallittua, ymmärrettävää ja tietyissä tapauksissa jopa hyväksyttävää, mutta tietenkin sillä edellytyksellä, että väkivaltainen toiminta asettuu tiettyihin raameihin, eikä tapahdu selkeitä ylilyöntejä.

Esim. hyväksyttävänä pidän sellaista väkivaltaa, jossa torjutaan hyökkääjä/päälle karkaaja käyttämällä tarpeellista voimaa ja kun hyökkäys on saatu estettyä tai hyökkääjä torjuttua ja mahdollisesti otettu haltuun jollei hyökkääjä ole paennut paikalta väkivaltainen käyttäytyminen lopetetaan, eikä aiheuteta enää ylimääräistä vahinkoa hyökkääjällekään. Mutta hyväksytty muuttuu ei-hyväksytyksi siinä vaiheessa jos hyökkääjää kohtaan ryhdytään käyttämään tarpeettoman rajua väkivaltaa, esim. jos hyökkääjä ollaan torjuttu ja hänet kaadettu maahan hallitusti ja tämän jälkeen hyökkäyksen kohde alkaakin pahoinpitelemään hyökkääjää potkuin ja lyönnein, toiminta muuttuu kaikella tapaa ei-hyväksytyksi.

Tietenkin kaikissa tapauksissa parasta olisi se jos voi poistua paikalta ja välttää täten päällekarkaus, mutta aina tällainen toiminta ei ole mahdollista, ja tällöin sallittua on yllämainittu toiminta, jossa toimitaan tiettyjen rajojen puitteissa.

Tämä siis arkisissa tilanteissa, tilanteissa joihin tavallinen ihminen voi joutua normaalissa elämässä tahtomattaan ja antamatta varsinaista syytä hyökkäykselle, ja vaikka olisikin olemassa jokin syy hyökkäykselle - riita/sanaharkka - hyökkäyksen torjuminen on edelleen sallittua ja ymmärrettävää.

Tietenkin ammattinsa puolesta tietyillä ihmisryhmillä on oikeus käyttää voimaa työssään sellaisissa tilanteissa ja sellaisella tavalla jota ei voi pitää hyväksyttävänä jos saman tekee tavallinen kansalainen puolustaessaan itseään tai muita, esim. poliisin kohdalla oikeus käyttää asetta tietyissä tilanteissa on hyväksyttyä väkivaltaan turvautumista vaikka tavallisen kansalaisen kohdalla moinen toiminta ei ole koskaan hyväksyttyä. Ja tietenkin on huomioitava, että on poikkeustilanteita joissa tavallisen kansalaisen asema muuttuu siten, että hän saa käyttää hyvin rajoittamatonta väkivaltaa puolustaessaan maataan ja muita ihmisiä, vaikka arjessa tällainen toiminta ei milloinkaan ole sallittua, esim. tällaisesta tilanteesta on tietenkin sota - mutta en nyt käsittele tässä viestissä tämän enempää tällaista hyvin erityislaatuista poikkeustapausta.

vlad.

 

[MustatKortit]

...
Huomiona MustatKortit-nimimerkin tekstiin: Mielenkiintoista väittää, että eri poliittisten ideologioiden väkivallankäyttö on yhtä tuomittavaa, mutta valtio saa käyttää väkivaltaa. Valtiohan pohjautuu aina johonkin poliittiseen ideologiaan!

Itse asiassa fyysisen väkivallan monopolin käsite ei millään lailla suoraan vaadi taakseen valtiota (tai politiikkaa), vaan kyse voi olla jostain ihan muusta. Esimerkiksi varhaiskeskiaikaisessa Euroopassa poliittinen järjestelmä oli heikko, mutta fyysisen väkivallan monopoli muodostui silti erilaisten linnojen ja kartanoiden ympärille: tarjotkaa meille suojaa ulkoisilta vihollisilta, niin maksamme siitä työllä ja tavaroilla!

Fyysisen väkivallan monopoli syntyy joka tapauksessa jollekin taholle riippumatta politiikasta ja harjoitetusta hallintomuodosta. Tämä monopoli ei siis varsinaisesti ole mitään sellaista, johon itseisarvoisesti pyritään, vaan ikään kuin järjestäytyneen elämän sivutuote.

Asiasta ovat puhuneet mm. niin eliittiteoreetikko Michel Foucault kuin myös mainitsemani Norbert Elias.

Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä siitä, mitä järjestäytyneessä yhteiskunnassa tapahtuu ilman fyysisen väkivallan monopolia: seurauksena on kaaosta ja anarkiaa.

Saksassa näin kävi heikon Weimarin tasavallan aikana ja seurauksena oli totalitarismin nousu.

Myös tämän hetken Itä-Ukrainan tilanne muistuttaa tästä, tosin ihan viime päivinä Kiovan hallinto on tiukentanut otettaan.

Tulee muuten muistaa, että vahva fyysisen väkivallan monopoli on eri asia kuin tuon monopolin käyttäminen kansalaisia vastaan.

 

[Maglor]

Tuossa tekstissä tulee tosiaan puheeksi valtavan monimutkaiset historialliset prosessit. En silti tee mielestäni karkeistuksellani väkivaltaa (no pun intended) tuon prosessin poliittiselle ilmentymälle. Emme voi myöskään erottaa kapitalismia marxilaisittain joksikin kaiken muun veturiksi - se oli myös osaltaan sen muun ilmentymä. Nationalismin käsittäminen pelkästään eliittiprosessiksi on myös esim. Suomen kohdalla melkoisen yksioikoinen lukemistapa - jos sivistyneistö käytti talonpoikaistoa luodakseen itselleen uuden roolin niin puolestaan talonpoikaisto käytti nationalismia saadakseen vähitellen keskeisen aseman vanhan sääty-yhteiskunnan murentuessa. Kumpikin hyötyi toisestaan (ja tämäkin tietysti suurena karkeistuksena). Samantapainen prosessi on löydettävissä myös sosialismin kohdalla.

Mielestäni käsityksemme historiasta poikkea tämän perusteella paljoakaan toisistaan. Aristokraattisen yhteiskunnan muutos demokratiaksi on ollut monitahoinen prosessi, eikä tällaiset lyhyet keskustelupalstan kommentit tee sille oikeutta.

Ehkä voin kuitenkin ottaa riskin, ja solmia köyden päät yhteen toteamalla seuraavaa: Väkivallan käytön aste eroaa ratkaisevasti sääty-yhteiskunnassa ja (modernissa) oikeusvaltiossa. Vanhassa aristokratiassa valtio samaistettiin kuninkaaseen ja lainrikkoja loukkasi tämän jumalallista valtaa hallita. (Modernissa) oikeusvaltiossa valtio samaistuu kansalaisiinsa ja yksilön rikos loukkaa yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. Aristokratiassa legitiimin väkivallan käyttö oli hierarkkista (vahvemman oikeus), kun taas (modernissa) oikeusvaltiossa yhteisö symbolisesti käyttää vertaisiinsa väkivaltaaa vain tarvittaessa. Koska väkivaltaa käytetään (modernissa) oikeusvaltiossa vertaisiaan, eikä alempiaan, vastaan, on sen käyttö ensisijaisena pakkokeinona vähentynyt.

Miettikääpä, niin tämä määritelmä määrittelee valtiot aika hyvin: Suomi on se, jonka sisällä Suomen valtio saa käyttää väkivaltaa, eikä esimerkiksi Ruotsin valtio. Vastaavasti esimerkiksi Saksa rajoittuu siihen osaan, jossa Saksan valtiolla on oikeus käyttää väkivaltaa.
--
Itseasiassa väkivaltamonopoli ei ole toimeenpanijan hallussa, vaan nimenomaan lainsäätäjän. Lainsäätäjä ohjailee väkivaltakoneistoa (toimeenpanijaa) laeilla – ei siihen tarvitse muuta ohjailua. Jos lainsäätäjä säätää, että aina ylinopeutta ajettaessa laitetaan pippurikaasut naamalle, eikös tuo ole aika selvää toimeenpanijan ohjailua lain kautta?

Määritelmä tosiaan on aika oivallinen, toimiva ja sopiva nykypäivän maailmassa. Näin määriteltynä valtiollisen väkivallan monopoli on kuitenkin rajattu suhteessa toisiin valtioihin. Jos vaikkapa Suomi rupeaisi sortamaan ruotsalaisvähemmistöään muuttamalla Ahvenanmaan keskitysleiriksi ja tuhoamaan hurreja ihan tosissaan (edellyttäen, että toimeenpanijat pysyisivät kuuliaisina lainsäätäjälle), niin naapurivaltioilla voisi olla sanansa sanottavana tässä asiassa.

Yllä nimimerkki MustatKortit kuitenkin kiteyttää asian hienosti:

Fyysisen väkivallan monopoli syntyy joka tapauksessa jollekin taholle riippumatta politiikasta ja harjoitetusta hallintomuodosta. Tämä monopoli ei siis varsinaisesti ole mitään sellaista, johon itseisarvoisesti pyritään, vaan ikään kuin järjestäytyneen elämän sivutuote.

Eli yhteiskunnallisessa järjestäytyneiden ihmisyhteisöjen mittakaavassa väkivallan monopoli on kuin valtasuhteet: niitä ei pääse pakoon?

 

[MustatKortit]

...
Eli yhteiskunnallisessa järjestäytyneiden ihmisyhteisöjen mittakaavassa väkivallan monopoli on kuin valtasuhteet: niitä ei pääse pakoon?

Lyhyesti sanottuna: Juuri näin.

Ymmärtääkseni suurin osa maailman johtavista historioitsijoista ja yhteiskuntafilosofeista on samaa mieltä siitä, että fyysisen väkivallan monopoli on tietynlainen merkki ja edellytys sivistyneeseen yhteiskuntajärjestykseen.

Fyysisen väkivallan monopolia on turha ihannoida, mutta välttämätön se näyttää olevan ja sen synty on loppuen lopuksi vääjäämätön jonkin instanssin toimesta.

Maailmanhistoria on täynnänsä varoittavia esimerkkejä siitä, jossa tuo monopoli on syystä tai toisesta hetkeksi hajonnut, yleensä on tapahtunut karmeita asioita.

 

[Runtulin]

Jos vaikkapa Suomi rupeaisi sortamaan ruotsalaisvähemmistöään muuttamalla Ahvenanmaan keskitysleiriksi ja tuhoamaan hurreja ihan tosissaan (edellyttäen, että toimeenpanijat pysyisivät kuuliaisina lainsäätäjälle), niin naapurivaltioilla voisi olla sanansa sanottavana tässä asiassa.

Varmasti olisikin. Olkoon niin, että Ruotsi hyökkäisi tällöin Ahvenanmaalle. Tällöin Suomen väkivaltamonopoli Ahvenanmaalla tulisi kyseenalaiseksi, ja samalla tulisi kyseenalaiseksi se, kenelle Ahvenanmaa kuuluu. Väkivaltamonopoli toimii siis tässäkin tapauksessa kohtuullisen hyvin valtion määrittelijänä.

Fyysisen väkivallan monopoli syntyy joka tapauksessa jollekin taholle riippumatta politiikasta ja harjoitetusta hallintomuodosta. Tämä monopoli ei siis varsinaisesti ole mitään sellaista, johon itseisarvoisesti pyritään, vaan ikään kuin järjestäytyneen elämän sivutuote.

Mielestäni tuo ei ole mitenkään välttämätöntä. Voisihan maapallolla vallata anarkia siinä mielessä, että kaikki toimii omillaan. Yksittäiset ihmiset voisivat aseistautua ja pitää puolustuskykynsä uskottavana, jottei joudu hyökkäyksen kohteeksi. Tällä hetkellä tuo puolustautuminen on annettu valtiolle (jos sinut ryöstetään, et lähde itse selvittämään ryöstöä, vaan valtio tekee sen).

Mainitsemassani tapauksessa millään taholla ei ole väkivaltamonopolia, vaan jokainen käyttää vakivaltaa (tai sen uhkaa) suojellakseen itseään. Mielestäni väkivaltamonopoli on nimenomaan kaiken perustana. Sillä voidaan viime kädessä järjestäytyneessä yhteiskunnassa turvata se, että erilaiset sopimukset pitävät. Se antaa luoton siihen, että nopeusrajoituksia noudatetaan tai vaikkapa kaikki maksavat veroja.

Näkisinkin, että tuo väkivaltakoneisto pitää perustaa ennen, kuin voidaan alkaa kehittää yhteiskuntaa. Mitä hyötyä on alkaa esimerkiksi keräämään veroja, jos niiden maksamista ei voida kontrolloida?

 

[MustatKortit]

...Mielestäni tuo ei ole mitenkään välttämätöntä. Voisihan maapallolla vallata anarkia siinä mielessä, että kaikki toimii omillaan. Yksittäiset ihmiset voisivat aseistautua ja pitää puolustuskykynsä uskottavana, jottei joudu hyökkäyksen kohteeksi. Tällä hetkellä tuo puolustautuminen on annettu valtiolle (jos sinut ryöstetään, et lähde itse selvittämään ryöstöä, vaan valtio tekee sen)...

Hieno teoria, ei tosin mikään kovin originelli, tuota on pohdittu yhteiskuntatieteilijöiden toimesta ennenkin.

Mutta teorian tasolle tuo jää. Nyt en muista onko kyseessä Foucault (vai joku toinen eliittiteoreetikko?), mutta tässä hänen selityksensä: Ensinnäkin ihmisten joukosta nousee aina joku, joka on taitavampi käyttämään aseitaan ja suojelemaan itseään, tämän lisäksi ihmiset liittoutuvat keskenään. Ennemmin tai myöhemmin syntyy fyysisen väkivallan monopoli, yhden tai useamman ihmisen toimesta.

Näkisinkin, että tuo väkivaltakoneisto pitää perustaa ennen, kuin voidaan alkaa kehittää yhteiskuntaa. Mitä hyötyä on alkaa esimerkiksi keräämään veroja, jos niiden maksamista ei voida kontrolloida?

Väkivaltakoneistoja ei varsinaisesti ole perustettu yhteiskunnan kehittämistä varten, vaan ne ovat syntyneet niitä suojelemaan. Fyysisen väkivallan monopolit olivat alunperin "karvalakkimalleja", mutta ovat laajentuneet yhteiskunnan tehtävien laajennuttua suuntaan jos toiseenkin.

Toki voidaan saivarrella, että tähän "valmiiseen" yhteiskuntaamme joku voisi pyrkiä perustamaan uuden, kilpailevan fyysisen väkivallan monopolinsa, mutta mielestäni silloin puhutaan vähän eri asiasta, enkä jaksa siitä alkaa kirjoittaa.

 

[Maglor]

Mutta teorian tasolle tuo jää. Nyt en muista onko kyseessä Foucault (vai joku toinen eliittiteoreetikko?), mutta tässä hänen selityksensä: Ensinnäkin ihmisten joukosta nousee aina joku, joka on taitavampi käyttämään aseitaan ja suojelemaan itseään, tämän lisäksi ihmiset liittoutuvat keskenään. Ennemmin tai myöhemmin syntyy fyysisen väkivallan monopoli, yhden tai useamman ihmisen toimesta.

Foucault ainakin sanoi: missä on sosiaalisia suhteita, siellä on valtaa. Kyllähän sen huomaa jo ihan omassa elämässä, että ihmissuhteet järjestäytyvät sisäisesti eriasteisiin hierarkioihin kontekstista riippuen. Kaikki ihmiset eivät voi olla yhtä hyviä kaikessa, eikä kaikilla voi olla täydellistä informaatiota ihmisyhteiskunnalle relevantista tiedosta. Tarvitaan eri alojen erikoisuuksia ja jotakuta koordinoimaan ihmisyhteisön suuntaa. Kuitenkin anarkismissa ihanteena on hierarkiton ihmisyhteisö. Minun on vaikea kuvitella moista yhteiskuntarakennetta toimivan käytännössä.

 

[SamSpade]

Väkivallan monopoli on Valtiolla. Vain näin sillä voi olla oikeutus ja vain näin se voi palvella yhteistä hyvää. Väkivallan käyttö yksityisin motiivein johtaa vain anargiaan. Joo, voidaan keksiä yksittäistapauksia vaikka biljoona, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että yksityinen väkivallankäyttö on aina jonkun omaa oikeuskäsitystä ei meidän yhteistä.. ja sitä demokratiassa edustaa Valtio, sen Poliisi ja rajavartiat ja delegoituna tietyt valvojat esim lentoliikenteessä.

Vlad tuolla jo aikaisemmin kirjoitti ihan asiaa ja lisään nyt omia mielipiteitäni.
Tarinankertoja on osittain oikeassa, sillä anarkiahan seuraisi jos lait otetaan omiin käsiin.
Mutta on tosiaan olemassa niitä poikkeuksia. Itseensä tai lähimmäiseen kohdistuva väkivalta tai sen uhka. Joku mainitsi stalkkerit/ex-puolisot, lähestymiskiellot (tehottomia tutkitustikin).
On olemassa ihmistyyppejä, "rottia" jotka, voisi sanoa, saalistavat heikkoja tai heikoiksi kokemiaan. Esimerkkejä on vaikka kuinka, riidanhaastaja baarissa joka hakee tappelua, ei käy sen vahvan näköisen kaverin kimppuun, vaan etsii itseään heikompaa jota käy provosoimaan ja hakee syyn käydä kimppuun.

Väärässä paikassa. Ns territoriaalinen väkivalta. Menet baariin jota pitää kantapaikkanaan em tyypit. Ei tarvise kuin olla uusi kasvo/pukeutumien ei miellytä/ulkonäkö ei miellyttä jne olet saamassa opetuksen jossa joukolla kimppuusi käydään.

Nämä tilanteet voivat eskaloitua pahasti jos niitä ei kykene ratkaisemaan, paikalta poistumalla ja jos se ei enää ole mahdollista, väkivallalla.

Rotat eivät usko puhetta. Kaikki mitä sanot kääntyy loukkauksiksi/haasteeksi jne ja tilanne on päällä. Rotat uskovat rottailua eli omaa kieltään. Väkivaltaa.
Korostan edelleen että tilanteen hallintaan saamisen jälkeen Rotan käsittely on sitä samaa väkivaltaa jota Rotat harrastavat. Eli tilanne tulee lopettaa sitä ennen.

Lähestymiskielloista. Ne ovat yhtä hyviä suojia kuin paperi jolle ne on kirjoitettu. Antavat uhrille valheellisen turvallisuuden tunteen ja monissa tapauksissa jopa nostavat väkivallan mahdollisuutta. Mieleltään sairas tai pakkomielteinen saattaa ajatella lähestymiskiellon saatuaan "jos minä en saa häntä, ei kukaan muukaan" eli laukaisee väkivaltaista käytöstä, joskus jopa fataalein seurauksin.
Näissä tilanteissa uhrin olisi syytä vakavasti varautua väkivallan uhkaan ja mahdollisuuteen sekä valmistautua vastaamaan siihen.

Poliisi on valitettavasti kädetön tämän tyyppisissä tilanteissa. Jo pelkkä yhteydenotto poliisin tilanteen tullessa on usein mahdotonta ja se onnistuisikin -> vasteaika, eli poliisin saapuminen paikalle kestää. Monesti poliisi tulee paikalle vain "Siivoamaan jäljet" eli vahinko on jo tapahtunut.

Asiasta on kirjoittettu muutamia hyviä teoksia (osin ns Jenkkiläisestä näkökulmasta), mutta isoin osa asiasta on varsin universaalia.
Facing Violence: Preparing for the Unexpected - Rory Miller
sekä
The Gift of Fear -Gavin De Becker.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minun johtopäätökseni: kaikki väkivallan motiivit eivät ole yhtä tuomittavia. Väkivallan käyttö on joissain tilanteissa oikeutetumpaa kuin joissain toisissa tilanteissa.

Olen aivan samaa mieltä KiVi:n kanssa, ja mm. vlad kirjoitti aika pitkälle samoin kuin minäkin olen taipuvainen ajattelemaan. Tosin on hivenen kiistanalaista määritellä, missä kohdassa väkivallasta tulee kulloinkin oikeutettua. Näkisin, että puolustautumisen motiiveista lähtevä väkivallan käyttö on pääsääntöisesti oikeutettua, mikäli väkivallan laatu ja määrä pysyvät olosuhteiden vaatimuksiin nähden kohtuuden rajoissa. Rajanveto kohtuullisen ja kohtuuttoman välillä ei sekään ole aivan yksiselitteistä.

Palaan vielä hetkeksi KiVin alustukseen, ja erityisesti siinä sivuttuun poliittisista motiiveista lähtevään väkivaltaan.

Laitaoikealta ja laitavasemmalta - tai mistä tahansa suunnasta - tuleva väkivalta on yhtä tuomittavaa ja vastenmielistä, kun tätä tapahtuu ns. länsimaisessa demokratiassa, joka kohtuudella täyttää oikeusvaltion määritelmän. Noin karkeasti ottaen, läntisen Euroopan maissa homma toimii enemmistön ehdoilla, mutta vähemmistön lakiin perustuvia oikeuksia polkematta. Enemmistöt verifioidaan vaaliuurnilla, ja jos touhu ei miellytä, niin silloin valtasuhteisiin on mahdollisuus vaikuttaa äänestyskopissa. Kun riittävän suuri osa kansalaisista haluaa muutosta, niin joitakin muutoksia tapahtuu.

On ihan turha valittaa siitä, että muka "vain raha puhuu vaaleissa". Suomen kokoisessa maassa oman sanoman saa nykyisillä välineillä melko helposti ja halvalla läpi, jos on oikeasti jotain sellaista sanottavaa, jolle löytyy riittävästi kaikupohjaa. Jos maltti ei riitä oman sanoman levittämiseen rauhanomaisin keinoin, niin oikea askel ei silloinkaan ole käydä jääkiekkomailat tanassa barrikadeille hevosia ja poliiseja mätkimään. Esimerkiksi Susanna Kaukinen sai äskeisissä eurovaaleissa yhteensä 308 ääntä, ja hänen edustamansa Itsenäisyyspuolue noin 0,3 % kannatuksen, ja tällä äänimäärällä tulee tasan tämän verran vaikutusvaltaa.

Itsenäisyyspuolueen lukemilla ei vielä mennä kuuhun eikä vielä pedata kovin ihmeellisiä asetelmia seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen, mutta politiikka onkin kestävyyslaji. Kyllä joku Timo Soinikin sai kulkea autolla ympäri Suomea jokusen kilometrin ja puhua eräissäkin tilaisuuksissa, ennen kuin Perussuomalaista alkoi kehkeytyä varteenotettava poliittinen voima. Sitä ennen oli täpärällä, ettei koko puolue olisi hävinnyt kokonaan poliittiselta kartalta. Enkä muista, että Timo tai kukaan Timon kavereista olisi matkan varrella pieksänyt hevosta jääkiekkomailalla kommandopipoon sonnustautuneena, oman sanomansa perillemenon vauhdittamiseksi. Tuskinpa Susanna Kaukisen kannatus tulee suorastaan räjähtämään rosvoparonipuheilla ja avoimeen väkivaltaan yllyttämisellä, vaikka muutaman talipään tällaisilla jutuilla saa aina innostumaan. Anarkialla ja sekamelskalla pitäisi olla tarjottavana tilalle jotain muutakin kuin anarkiaa ja sekamelskaa.

Näin siis Suomessa vuonna 2014. Aina olosuhteet eivät mahdollista rauhanomaista poliittista vaikuttamista, jos poliittinen järjestelmä ja yhteiskunnan olosuhteet eivät luo tällaiselle edellytyksiä. Useimmat varmasti hyväksyvät, että jossakin pisteessä väkivaltaan ryhtyminen voi olla ainoa tie vastustaa sellaista valtaa, joka toimii räikeästi kansan tahtoa vastaan. Vuoden 2014 Suomessa tällaisesta puhuminen on kovin puusilmäistä, sillä meillä aidot vaikutuskanavat ovat olemassa. Historiassa on aina nykyhetkeen saakka lukemattomia esimerkkejä yhteiskunnista, joissa kansalla ei ole juuri poliittista vaikutusvaltaa. Tällainen valtakoneisto ei aina edes pyri toteuttamaan kansan enemmistön tahtoa, tai jos pyrkii, niin esimerkiksi kansallisia vähemmistöjä voidaan sorsia kohtuuttomuuksiin asti. Ei ole mikään ihme, jos tämän polun päästä löytyy lopulta väkivaltaa.

 

[Musta Nuoli]

Voisi sanoa, saalistavat heikkoja tai heikoiksi kokemiaan. Esimerkkejä on vaikka kuinka, riidanhaastaja baarissa joka hakee tappelua, ei käy sen vahvan näköisen kaverin kimppuun, vaan etsii itseään heikompaa jota käy provosoimaan ja hakee syyn käydä kimppuun.

Väärässä paikassa. Ns territoriaalinen väkivalta. Menet baariin jota pitää kantapaikkanaan em tyypit. Ei tarvise kuin olla uusi kasvo/pukeutumien ei miellytä/ulkonäkö ei miellyttä jne olet saamassa opetuksen jossa joukolla kimppuusi käydään.

Nämä tilanteet voivat eskaloitua pahasti jos niitä ei kykene ratkaisemaan, paikalta poistumalla ja jos se ei enää ole mahdollista, väkivallalla.

Tämä periaate pätee sellaisenaan myös makrotasolla eli valtioiden/kansakuntien välillä. Valtioiden keskinäiset välit perustuvat lähes poikkeuksetta väkivallan mahdollisuuteen ja siihen, onko siitä hyötyä.

Toisille valtioille - kuten toisille ihmisillekin - on luontaisempaa tehdä yhteistyötä ja ajaa omia asioita kimpassa, samalla "oma jengi" on valmiimpi puolustautumaan muita valtiojengejä tai yhtä isoa kusipäärottaa vastaan, joka luultavammin hakeutuu etsimään sitä heikompaa uhria. Heikommalle annetaan sitten ns. opetus tai jolle haastetaan riitaa siinä toivossa, että tilanne purkautuu väkivaltaan, jotta heikompaa voi lyödä turpaan ihan vain huvin vuoksi ja oman statuksen korottamiseksi.

Sitten sitä on taas entistä kovempi jätkä, joka erehtyy luulemaan muiden varovaisuutta ja epäluuloa/pelkoa kunnioitukseksi vaikka on oikeasti vain psykoottisen aggressiivisesti käyttäytyvä ja yhteisön ulkopuolella oleva paska.

Malliesimerkkinä tästä on nykypäivän Venäjä, joka voidaan rinnastaa koulunpihan koulukiusaajaporukan pomoksi ja "isoksi pojaksi", joka jättää samankokoisensa tai tiiviin kaveriporukan pääosin rauhaan satunnaista vittuilua ja huutelua lukuun ottamatta, mutta joka hakee pihalta sen heikon tai yksinäisen ruipelon ja rääkkää tätä niin paljon kuin lystää, ellei joku puutu asiaan ja jos muut sen sallivat. Koulukiusaaminenkin voidaan saada vähentymään tai tietyissä tapauksissa loppumaan, jos muut ovat vahvasti sitä vastaan ja siihen puututaan aktiivisesti, mutta jos ei puututa, niin se voi jatkua ja johtaa pahimmassa tapauksessa veritekoihin tai itsemurhiin.

 

[Milles Mortenson]

#ViolenceIsViolence: Domestic abuse advert Mankind - YouTube

Ei nyt aivan suoraan ketjun otsikkoon, mutta hyvä esimerkki siitä, kuinka eritavoin ihmiset suhtautuvat pahoinpitelevään mieheen kuin naiseen. Videon perusteella väkivalta ei ole ihmisten mielestä aina yhtä tuomittavaa.

 

[tomageeni]

#ViolenceIsViolence: Domestic abuse advert Mankind - YouTube

Ei nyt aivan suoraan ketjun otsikkoon, mutta hyvä esimerkki siitä, kuinka eritavoin ihmiset suhtautuvat pahoinpitelevään mieheen kuin naiseen. Videon perusteella väkivalta ei ole ihmisten mielestä aina yhtä tuomittavaa.

No juuri näinhän se menee. En sitten tiedä kuinka suuri ongelma tuo on. Siinä mielessä ihmisten reaktiot ovat ymmärrettäviä, että tässä(kin) tapauksessa nainen oli fyysisesti pienikokoisempi ja altavastaaja. Tällöin naisen suorittama lyöminen/töniminen on potentiaalisesti vähemmän vaarallista miehelle, kuin mitä miehen töniminen tai lyöminen on naiselle. Ja toisaalta mies pystynee tämän kaltaisessa tilanteessa suojaamaan omaa koskemattomuuttaan huomattavasti tehokkaammin kuin nainen.

Erittäin paljon kärjistettynä vastaava tilanne olisi että raivarit saanut pikkulapsi huutaa ja potkii vanhempiaan kaupassa. Sivulliset eivät luonnollisesti reagoi, koska on jokaisen oma asia pitää jälkikasvunsa kurissa.

Entä jos 100-kiloinen kaljupääisä huutaa ja potkii lastaan kaupassa? Tottakai sinne soitetaan poliisit.

Tottakai myös naisten tekemään väkivaltaan pitää suhtautua vakavasti. Eihän tuohon tarvi kuin yhden leipäveitsen kaveriksi, niin tuollainen koko- ja voimaero tasoittuu nopeasti.

 

[mjr]

Joka tapauksessa arkipäivän väkivalta on modernisaation aikana hyvin voimakkaasti laskenut kaikkialla lännessä, myöskin sodanjälkeisenä aikana (mitä ei ehkä huomaa, jos nojaa roskalehtien otsikointeihin). En välttämättä viettäisi aikaani valmistautuen johonkin hypoteettiseen väkivallan käytön hetkeen. Itsekin olen ehtinyt jo kohtuullisen kypsään ikään, kiertänyt Helsingin katuja ja baareja hyvinkin vaihteleviin vuorokaudenaikohin - ja tänä aikana nähnyt sivusta ehkä yhden vähän vakavamman tappelun ja muutaman pienen nahistelun, enkä itse ole kertaakaan aikuisena ollut lähellekään joutua minkäänlaiseen väkivaltaiseen tilanteeseen. En usko että tämä on mitenkään kauhean poikkeuksellinen elämänkokemus nyky-Suomessa.

Tietysti on hypoteettisia tilanteita, jolloin yksityinen väkivallan käyttö on useimpien hyväksyttävissä, jopa täysin suhteettomana vastauksena fyysiseen uhkaan esimerkiksi läheisiä kohtaan. Mutta totuus on se, että elämme äärimmäisen suojatussa yhteiskunnassa noin historiallisessa perspektiivissä ja erittäin harva ihminen rutiininomaisesti joutuu väkivaltaisiin tilanteisiin. Meidän ei tulisi siis fetisisoida (onkohan tuo sana?) väkivaltaa ja nähdä sitä yhteiskunnallisen järjestyksen perustana - koska se ei ole meidän yhteiskunnallisen järjestyksemme perusta.

 

[Runtulin]

Malliesimerkkinä tästä on nykypäivän Venäjä, joka voidaan rinnastaa koulunpihan koulukiusaajaporukan pomoksi ja "isoksi pojaksi", joka jättää samankokoisensa tai tiiviin kaveriporukan pääosin rauhaan satunnaista vittuilua ja huutelua lukuun ottamatta, mutta joka hakee pihalta sen heikon tai yksinäisen ruipelon ja rääkkää tätä niin paljon kuin lystää, ellei joku puutu asiaan ja jos muut sen sallivat.

Olen kanssasi suunnilleen samaa mieltä, mutta väkivallasta ja sen motiiveista keskusteltaessa tämä sopii kuin nyrkki silmään. Eli pidät siis Venäjää (myös minä pidän) koulukiusaajaporukan pomona. Entäs sitten USA, joka tekee "rauhantyötään" Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa. Miksi USA:lla on oikeus (huomioi kysymyksen sopivuus aiheeseen) loukata toisen valtion suvereniteettiä ilman, että tulee tässä mainituksi koulukiusaajaksi? He sotivat kuitenkin useita vuosia aiemmin mainituilla alueilla. Eivät toki pyri liittämään alueita omaan valtioonsa, mutta varmasti haluavat itselleen myönteiset hallitukset noihin maihin (ei paneuduta tähän).

Miten siis arvon jatkoaikalaiset arvioisitte Venäjän ja toisaalta USA:n toimia maailmanpolitiikassa, kun puhutaan toisten valtioiden suvereniteetin loukkaamisesta? Kumman väkivaltaiset toimet ovat tuomittavia, ja kumman ei? Media on jo kantansa valinnut.

 

[ms.qvist]

Miten siis arvon jatkoaikalaiset arvioisitte Venäjän ja toisaalta USA:n toimia maailmanpolitiikassa, kun puhutaan toisten valtioiden suvereniteetin loukkaamisesta? Kumman väkivaltaiset toimet ovat tuomittavia, ja kumman ei? Media on jo kantansa valinnut.

Kumpikin kyseisistä maista on loukannut toisten maiden suvereniteettia tuomittavalla tapaa, olen tämän tuonut aiemminkin palstalla esille eli en missään nimessä hyväksy kaikkia Yhdysvaltojen toimia - niitä on syytä kritisoida ja osa niistä on ehdottoman tuomittavia, mutta vastaavasti osa on kaikella tapaa hyväksyttäviä, vaikka toki näissä hyväksyttävissäkin toimissa on käytetty toisinaan keinoja joita voidaan pitää yksittäistapauksissa tuomittavina. Sekavasti selitetty, olettaisin.

Jos vertaillaan maiden harjoittamaa sellaista politiikkaa jota jatketaan asein, niin kylmän sodan jälkeen tilanne on minusta sellainen, että Yhdysvallat on kuitenkin osallistunut aktiivisemmin myös sellaisiin voimankäytön operaatioihin joita voidaan pitää tavalla tai toisella hyväksyttävinä esim. ensimmäinen Persianlahden sota eli operaatio Desert Strom tai NATO:n toimet Bosnian sodassa. Sen sijaan ns. Irakin sodassa jossa Saddam Hussein kukistui on toisaalta piirteitä joita ei voi hyväksyä vaikka Saddam Husseinin kukistuminen on katsottava positiiviseksi asiaksi, itse sodan syy on minusta sellainen jota sietää kritisoida aivan kuten sietääkin kritisoida toimia varsinaisten taisteluiden jälkeen puhumattakaan sitten sodan lieveilmiöistä kuten kiduttamisesta, aiheettomista vangistemisista sekä siviileihin kohdistuneesta väkivallasta - joka ajoittain on ollut hyvin brutaalia.

Kylmän sodan jälkeen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä on myös ottanut osaa useisiin konflikteihin - sotiin, joista huomattava osa on sellaisia joiden syitä ei voida pitää hyväksyttävinä kuten ei sodankäynnissä käytettyjä keinovalikoimiakaan. On kuitenkin huomioitava, että Venäjällä on teityillä aluilla sotilaita tasapainottamassa tilannetta ja tuomassa rauhaa - itsekkäistä syistä toki, mutta samoin Yhdysvallatkin on toiminut, ja tällainen alue on esim. Venäjä, jonka joukot tasapainottavat tilannetta ja ovat osaltaan pitämässä yllä vakautta. Armenian ja Azerbaidžanin välillä käytiin pienimuotoinen sota 90-luvun lopulla ja sen jälkeen alueella on ollut jänniteitä.

Kylmä sota on sitten ajanjaksona sellainen, jolloin kumpikin sotilaspoliittisista syistä johtuen osallistui sotiin, sisällissotiin tai vallankaappauksiin jotka eivät todellakaan kestä päivänvaloa - vaikka Yhdysvallat taisteli ns. vapaan maailman puolesta ei sen keinoja voi kaikissa tapauksissa pitäähyväksyttävinä, esim. Chilen sotilasvallankaappaus on ehdottoman tuomittava, kaappaus jota CIA tuki ja jonka seurauksena demokraattisin vaalein valittu presidentti Allende syrjäytettiin Allenden tehdessä itsemurhan. Ja aivan samalla tavalla Neuvostoliitto toimi kylmän sodan aika itsekkäästi ja suoritti useita sotilasoperaatioita liittolaismaissaan tai maissa joihin se halusi myötämielisen johdon.

Pienenä summauksena, en siis voi sanoa, että Yhdysvalloista ja Venäjästä toinen olisi ehdottoman hyvä ja vastaavasti toinen ehdottoman paha. Yhdysvallat on usein liputtanut demokratian puolesta mutta aina keinovalikoima ei ole hyväksyttävä, toisaalta erityisesti kylmän sodan aikana Yhdysvallat suoritti operaatioita joissa syrjäytettiin tai pyrittiin syrjäyttämään vapain vaalein valittu johto ja nämä toimet ovat ehdottoman tuomittavia. Toisaalta Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton ei voida sanoa toimineen kaikissa kriiseissään ehdottomasti tuomittavalla tapaa, ei siis voida sanoa, että Venäjä (tai Neuvostoliitto) olisi ollut kaikessa absoluuttinen paha vaikka yhteiskuntana niin Venäjässä kuin myös Neuvostoliitossa on parannettavaa ja on ollut huomattavan paljon parannettavaa. Eikä Neuvostoliitto ollut vapaa yhteikunta, ja toisaalta demokraitian ja vapaan aikakauden jälkeen Venäjä on luisumassa kohden totalitarismia.

vlad.

 

[lihaani]

Miten siis arvon jatkoaikalaiset arvioisitte Venäjän ja toisaalta USA:n toimia maailmanpolitiikassa, kun puhutaan toisten valtioiden suvereniteetin loukkaamisesta? Kumman väkivaltaiset toimet ovat tuomittavia, ja kumman ei? Media on jo kantansa valinnut.

USA on sikäli vahvemmalla, että osassa interventioita on ollut jonkun kansainvälisen yhteisön hyväksyntä. Irakin seikkailu oli kyllä sekä raakuudessaan, että valheellisuudessaan tapaus, johon vuoden 1989 jälkeinen Venäjä ole päässyt lähellekkään. Maa, josta lähdettiin ilman YK:n hyväksyntää tuhoamaan joukkutuhoaseita, on edelleenkin rosvojoukkojen keskinäinen temmellyskenttä. Kiitos jenkit niin vitusti!

Samoin Venäjän Krimin valtaus on pelkkää "tilaisuus tekee varkaan" toimintaa. Varmasti Ukraina olisi sallinut Sevastopolin laivastotukikohdan olon siinä, missä se on. Onhan USA:kin tukikohta Guantanamo Kuuban maaperällä.

Vielä dataa Suomen henkirikollisuudesta:

- Näkyy vähenevän koko ajan, vaika iltapaskat muuta lietsovat.

 

[Rod Weary]

Olkoon suuryrityksen johtaja X, joka kierrättää rahaa veroparatiisin kautta (laillisesti) hankkien miljoonavoitot. Olkoon myös poliittiset päättäjät Y ja Z, jotka eivät halua pienentää tuloeroja, tai puuttua veroparatiiseihin. Ovatko henkilöt X, Y, tai Z mielestäsi tilanneet väkivaltaa heitä itseään vastaan?

Eivät.

 

[mjr]

Maa, josta lähdettiin ilman YK:n hyväksyntää tuhoamaan joukkutuhoaseita, on edelleenkin rosvojoukkojen keskinäinen temmellyskenttä. Kiitos jenkit niin vitusti!

Tästä samaisesta maasta Bushin hallinto tiesi myös sen, ettei sillä ollut mitään merkityksellistä yhteyttä Bin Ladeniin (toisin kuin huomattava osa USA:n kansalaisista edelleen uskoo), he tiesivät myös joko sen ettei siellä ole ollenkaan joukkotuhoaseita tai sitten vähintään sen ettei siellä ole mitään merkittävää aktiivista joukkotuhoase-ohjelmaa. Häkellyttävän kyyninen ja häkellyttävän radikaali projekti neokonservatiiveilta, ja häkellyttävän onnistunut: luotiin ennakkotapaus, jota edes Obaman hallinto ei ole selvin sanoin tuominnut. Ja täysin USA:n oman itsekkään kansallisen edun vastainen. Ne tunnetut perustajaisät ihan oikeasti ymmärsivät, mikä vaara on suuressa armeijassa ja turvallisuuskoneistossa ja huomattava osa perustuslakia tähtäsi näiden uhkien neutralisoimiseen. Valitettavasti onnistuminen jäi vähintäänkin vain osittaiseksi.

 

[MustatKortit]

Minusta on todella väsyttävää, että tässäkin ketjussa on näemmä virttynyt USA-kortti nostettu taas pöydälle, vaikka asiaa on puitu ja käsitelty useissa eri ketjuissa tämän tästä.

En nyt tiedä, mitä uutta lisättävää kellään voi olla aiheeseen, vaikka nimimerkki vlad yllättävän kärsivällisesti jaksoi analysoida omia mielipiteitään asiaan liittyen.

USA:n toimintaa mm. Irakiin liittyen on kritisoitu ihan helvetisti, jopa niin paljon, että suurimmalla osalla Euroopan nuoremmasta väestöstä on täysin vääristynyt kuva USA:n sisäpolitiikasta ja mm. demokraatit nähdään "hyviksinä" ja republikaanit jonain "suurena saatanana".

Toteanpa silti loppuun, että jenkkien toimia maailmanpoliisina arvosteltaessa on syytä muistaa, ketkä tuon tehtävän ovat heille antaneet. Yhdysvallat on usein historiansa aikana pyrkinyt jääväämään itsensä maailmanpolitiikan tuomarina, mutta kerta kerran jälkeen heidän apuaan on tarvittu.

 

[mjr]

USA:n toimintaa mm. Irakiin liittyen on kritisoitu ihan helvetisti, jopa niin paljon, että suurimmalla osalla Euroopan nuoremmasta väestöstä on täysin vääristynyt kuva USA:n sisäpolitiikasta ja mm. demokraatit nähdään "hyviksinä" ja republikaanit jonain "suurena saatanana".

Toteanpa silti loppuun, että jenkkien toimia maailmanpoliisina arvosteltaessa on syytä muistaa, ketkä tuon tehtävän ovat heille antaneet. Yhdysvallat on usein historiansa aikana pyrkinyt jääväämään itsensä maailmanpolitiikan tuomarina, mutta kerta kerran jälkeen heidän apuaan on tarvittu.

Ihan oikeasti, Bush-nuoremman hallinto poikkesi USA:n perinteisestä kärsivällisestä kylmän sodan aikaisesta lännen johtoroolista Irakin sotaan lähtiessään. Ei nähty, että lännen hajoaminen olisi miinus vaan se oli bonus, siihen tähdättiin. En tiedä miten nuori olet, mutta kysymyksessä oli siis se, että YK:ssa oli täysin potentiaalinen kiristettävissä oleva päätöslauselma, mitä Ranska ja Saksa ajoivat. Nixonin ja Kennedyn USA olisi tarttunut tähän tilaisuuteen ja tiivistänyt tätä täysin järkevää vaihtoehtoa niin että se olisi käytännössä ollut kestämätön Saddamin hallinnon kannalta. Sen sijaan tämä ohitettiin ja lähdettiin hyökkäyssotaan ad hoc -"liittouman" kanssa. Tästä hybriksestä ovat sitten sen koommin aika pahasti kärsineet ja jos luit, mahdollisesti, Obaman West Point -puheen tällä viikolla niin retoriikka ja asenne ovat Bush-tyhmemmän ajoista valtavasti muuttuneet.

Totta kai USA on lännen korvaamaton johtaja ja totta kai sen politiikassa on paljon jatkuvuuksia, mutta silti pitäisi kyetä myös näkemään niitä epäjatkuvuuksia - ne kun ovat historiallisen muutoksen kannalta sangen olennaisia.

 

[MustatKortit]

Ihan oikeasti, Bush-nuoremman hallinto poikkesi USA:n perinteisestä kärsivällisestä kylmän sodan aikaisesta lännen johtoroolista Irakin sotaan lähtiessään. Ei nähty, että lännen hajoaminen olisi miinus vaan se oli bonus, siihen tähdättiin. En tiedä miten nuori olet, mutta kysymyksessä oli siis se, että YK:ssa oli täysin potentiaalinen kiristettävissä oleva päätöslauselma, mitä Ranska ja Saksa ajoivat...
.

Olen analysoinut - ja kritisoinut - runsaasti USA:n toimintaa tämän palstan eri ketjuissa ja olenpa tainnut mainita oman pro gradunikin käsitelleen jenkkien ulkopolitiikkaa.

Kyllä mä koen olevani aika hyvin kartalla heidän sisä- ja ulkopolitiikkansa suuntauksista, aina 1700-luvun lopulta lähtien.

Nythän en suinkaan kohdistanut kritiikkiä jonkun tietyn nimimerkin mielipiteeseen tai edes Irak-keskustelun yksityiskohtiin, vaan yleisesti ottaen siihen, että taas kerran USA on nostettu esille tämän asian suhteen.

Minulla on se mielikuva ja tunne, että asiasta on puhuttu jatkoajassa vähintään kymmeniä kertoja hyvin laaja-alaisesti ja argumentit ovat pitkälti samoja: öljy, Irak, maailmanpoliisi.

Toinen tunne on se, että keskustelua viedään tarkoituksellisesti tähän suuntaan, joku mainitsee Venäjän, niin ei kulu kauaa ja puhutaan Yhdysvalloista ja Irakin sodasta.

 

[Runtulin]

Minusta on todella väsyttävää, että tässäkin ketjussa on näemmä virttynyt USA-kortti nostettu taas pöydälle, vaikka asiaa on puitu ja käsitelty useissa eri ketjuissa tämän tästä.

Pyydän anteeksi, en tiennyt, että USA on kielletty puheenaihe tässä ketjussa. Myönnän myös, etten ole lukenut kaikkia muita viestiketjuja läpi ja tarkastanut, onko asiasta puhunut. Puolustan kuitenkin sen verran itseäni, että USA-kortti käy aika hyvin Venäjä-kortin päälle.