Onko SM-liiga oikeasti tasokas sarja?

[Mortal]

Sveitsin liiga, jota urheilukanava ilmaiseksi tarjoaa suorina lähetyksinä on viihdearvoltaan paljon Sm-liigaa edellä. Siellä pelataan usein coast-to-coast kiekkoa ja ulkomaalaispelaajat ovat huikeita.

Daiglet,Sejnat,Rintaset,Nummelinit ... ja itse asiassa monet näitäkin kovemmat tuovat viihdearvoa.

Välillä tuntuu sille, että yksin voi luistella kiekon kanssa tolkuttoman pitkiä kuljetuksia ilman suurempaa häirintää. Jos se on jonkun viihdearvosta pois, niin siitä vaan mutta ennen katson sitä kuin keskialueen sumppua, jota ansiokkasti sm-liigassa harrastetaan.

Viihdearvoltaan NLA on valovuoden edellä Sm-liigaa.

 

[MC61]

Ihmettelen, miksi kukaan ei ole vielä ottanut vertailukohtaa NHL:ään.

Itse olen nähnyt tällä kaudella noin 15 SM-liigapeliä ja saman verran NHL-matseja.

En usko, että edes jenkkilässä osaavat asentaa sellaisia tv-kamerafilttereitä, että peli saadaan näyttämään sellaiselta, kuin jääkiekon pitää näyttää.

Joku tässä ketjussa perusteli SM-liigan sekokiekkoa sillä, että pelaajat ovat niin taitavia ja nopeita, että tilaa ja aikaa viihdyttävyydelle ei ole.

Voi herranjestas, tarkoittaako tämä sitten sitä, että NHL:ssä on heikompitasoisia pelaajia, sillä siellä on mainiosti tilaa ja aikaa tehdä huippusuorituksia ja peli on selkeätä sekä viihdyttävää?

Yksi suuri osatekijä on tuomarilinja. Tuomarien huonouden takia kahvakiekko on palannut - täydessä mittakaavassaan. Oma suosikkini Jokerit on tästä eräs pahimmista esimerkeistä, mutta taannoinen Blues-JYP oli myös karmea osoitus siitä, mitä tapahtuu kun Liigan tuomaristo on täysin väärässä toimenkuvassa.

Toinen osatekijä on pelaajisto. Keskiverto SM-liigapelaaja on niin huono, että pelaaminen repien ja roikkuen on se HELPOIN vaihtoehto.

On traagista nähdä, kuinka kiekonkuljettamista tai kontrolloitua syöttöä ei edes yritetä. On helpompi kohkata kiekko vastustajalle ja kytätä vieressä henkilökohtaista virhettä ja iskeä siihen.

Tähän kun lyödään päälle kaikenmaailman kiekkoanalyytikkojen luoma pelikir**-lässytys, se luo pohjan puolustuspelaamisen korostamiselle. Kun viisikkopelaaminen ei anna vapauksia yhdellekään jäsenelleen edes hyökkäyspäässä, on tulos tämä.

Lopuksi annan vielä erityiskiitokset KalPalle, joka pyrkii pelaamaan hyökkäyspäässäkin tehokkaasti. Myös JYP-ketju Virtanen-Immonen-Pihlman ansaitsee papukaijamerkin pelaamisestaan.

NHL:ssä ei saa kahvata tippaakaan, ei saa pitää kiinni hetkeäkään ja kovat taklaukset on sallittu. Tämä yhdistettynä luovuuden sallivaan taktiikkaan ja supertaitaviin pelaajiin luo edellytykset täydelliselle jääkiekolle - sekä katsojan että valmentajan kannalta.

 

[Pottakameli]

Sveitsin liiga, jota urheilukanava ilmaiseksi tarjoaa suorina lähetyksinä on viihdearvoltaan paljon Sm-liigaa edellä. Siellä pelataan usein coast-to-coast kiekkoa ja ulkomaalaispelaajat ovat huikeita.

Tästä kyllä aika eri mieltä...aina kun olen yrittänyt ottelua katsoa olen joko meinannut nukahtaa tai vaihtanut kanavaa ennen ensimmäisen erän loppua. Tempo on vaan jotenkin liian hidas ja peli sellaista kävelyn näköistä. Tulee mieleen joku ulkojäiden patujen pelit. Ei sillä että kotoinen liigammekaan olisi mikään erityisen viihdyttävä, mutta enemmän olen niiden pelien parissa viihtynyt kuin esimerkiksi mainitsemasi Sveitsin. Ja on hieman liioiteltua sanoa että kaikki pelit olisivat sumppua ja koukkua. Itse olen nähnyt useita hyviäkin pelejä.

 

[korkki]

Sveitsin liiga, jota urheilukanava ilmaiseksi tarjoaa suorina lähetyksinä on viihdearvoltaan paljon Sm-liigaa edellä. Siellä pelataan usein coast-to-coast kiekkoa ja ulkomaalaispelaajat ovat huikeita.

Eipä tuollaisia paljoakaan näkynyt Bluesia vastaan. Muutenkin liigassa on puolustaminen ihan eri tasolla eikä täällä edes nuo luettelemasi nimet tekisi mitään coast-to-coast kuljetuksia. Eivät Sveitsin joukkueet pärjäisi samassa liigassa meidän joukkueiden kanssa vaikka osittain nimivahvoja ovatkin. Joitain otteluita ovat luonnollisesti voittaneet mutta se perusta kakkosketjusta alaspäin on huomattavasti meikäläistä heikompaa vaikka siellä paikallisen kiekonkin taso on paljon noussut.

 

[The Original Jags]

KHL:ään verrattuna SM-liigan taso kestää vertailun, jos SM-liigapelejä verrataan KHL:n keskitason ja häntäpään peleihin. Sen sijaan peleissä joissa pelaa kaksi huipputason KHL-seuraa pelin taso on mielestäni selvästi parempi kuin SM-liigassa. KHL:ssä peli on yhtä nopeaa kuin SM-liigassa, mutta peleissä on paljon enemmän selkeitä syöttöketjuja, kuvioita ja "järkeä" kuin SM-liigan peleissä.

Suurin ero näkyy joukkueiden tavassa hyökätä. SM-liigassa kiekkoa lyödään liikaa päätyyn jolloin pelistä tulee pakostakin tylsää. KHL:ssä hyökkäykset pyritään yleensä rakentamaan syöttöketjujen kautta, ja päätykiekkoa käytetään vain silloin jos kiekollinen pelaaja on riittävän ahdistetussa asemassa. KHL:ssä syötetään kiekkoa myös enemmän taaksepäin omille pakeille ja näin haetaan uutta vauhtia, mitä SM-liigassa näkee harvoin.

 

[TheMagnificent]

Joku tässä ketjussa perusteli SM-liigan sekokiekkoa sillä, että pelaajat ovat niin taitavia ja nopeita, että tilaa ja aikaa viihdyttävyydelle ei ole.

Voi herranjestas, tarkoittaako tämä sitten sitä, että NHL:ssä on heikompitasoisia pelaajia, sillä siellä on mainiosti tilaa ja aikaa tehdä huippusuorituksia ja peli on selkeätä sekä viihdyttävää?

Ei tarkoita. Se tarkoittaa sitä, että SM-liigassa on liikaa vauhtia suhteessa pelaajien kiekonkäsittelytaitoon. NHL:ssä pelaajilla on vielä vähemmän tilaa ja aikaa, mutta pelaajien henkilökohtainen taitotaso sekä maltti riittävät silti näyttäviin harhautuksiin tai laadukkaan syötön antamiseen.

Itse pilasin oman jääkiekkokauteni sillä että kävin katsomassa Ruotsissa järjestetyn NHL Premiere -"näytösottelun". Eniten pisti silmään syöttöpeli. Puolustajien avaukset lähtivät kovaa ja tarkasti suoraan oman pelaajan lapaan. Jos syöttöpaikkaa ei löytynyt, kärkikarvaaja joko harhautettiin väärään suuntaan tai tilanteesta riippuen otettiin taklaus vastaan menettämättä kuitenkaan kontrollia kiekkoon. Pelin jälkeen kaverini totesi että ei ole helppoa tämän jälkeen palata SM-liigan arkeen. Ja oikeassa olikin. Syötöt ovat aivan kamalia supaisuja sinnepäin. Useasti avaus on lavan kärjellä vipattu polvenkorkuinen propellikiekko jota ei saa kukaan haltuun. Tasavoimin pelatessa kolme laadukasta syöttöä putkeen omille on jo harvinaista. Huonot syötöt ja/tai huonot haltuunotot aiheuttavat ketjureaktion joka heijastuu koko pelin tasoon. Aina kun syötön haltuunottoon tuhlaantuu ylimääräistä aikaa, se on pois seuraavan ratkaisun tekemiseltä. Vastustaja ehtii iholle, ja usein ainoaksi vaihtoehdoksi jää laittaa vahinko kiertämään uudella toivotaan toivotaan -syötöllä.

SM-liigassa kiekkoa lyödään liikaa päätyyn jolloin pelistä tulee pakostakin tylsää.

Makuasia, mutta pelin intensiteetti ja viihdyttävyys paranevat mielestäni mikäli päätykiekkoa osataan käyttää oikein. Samalla hetkellä kun kiekko ylittää vastustajan sinisen, pitäisi karvaajan olla jo täydessä vauhdissa siniviivan päällä. Mutta jos kiekko roiskaistaan päätyyn ja annetaan vastustajalle aikaa käydä se hakemassa, alkaa jälleen rosikimisen ketju on omiaan karkoittamaan satunnaiskatsojat katsomoista.

 

[Snaipperi #16]

En ymmärrä että miten lainattu kohta ja kirjoitukseni liittyivät Kalpaa tai Jokereihin. Myös HIFK:n tai Jokereiden menestys ei ole mitenkään merkittävästi poikennut kyseisten joukkueiden aikaisempien vuosien menestyksestä. Tuossa vielä muistutukseksi HIFK:n menestys runkosarjasta 2000-luvulta.

Tarkoitin vaan, että monesti se nähdään pienten seurojen vähättelynä, jos puhuu liigan tason laskusta. Ei se ole niin, pikkuseurat tekevät hyvää työtä, kun taas suurseurat eivät tunnu löytävän parasta tehokkuuttaan mitenkään.

Se joka menestyy on aina kehunsa ansainnut. Mutta taso liigassa on minusta aika jyrkässäkin laskussa.

Mutta se ei ole pois Kuopion ja Jyväskylän menestyksestä.

 

[Bigmouth]

Ihmettelen, miksi kukaan ei ole vielä ottanut vertailukohtaa NHL:ään.

NHL:ssä ei saa kahvata tippaakaan, ei saa pitää kiinni hetkeäkään ja kovat taklaukset on sallittu. Tämä yhdistettynä luovuuden sallivaan taktiikkaan ja supertaitaviin pelaajiin luo edellytykset täydelliselle jääkiekolle - sekä katsojan että valmentajan kannalta.

Tässäkin on tietysti kysymys makueroista, mutta minun mielestäni pienessä kaukalossa pelaaminen, ei koskaan ole täyttänyt "oikean" jääkiekon kriteerejä. Aivan samoin, kuin ovaaliradalla kilpaileminen ei mielestäni ole "oikeaa" kilpa-autoilua. Kysymys on Amerikkalaisen urheilukäsityksen perusajatuksesta, että pitää sattua ja tapahtua. NHL-kiekossa tilantee tulevat omaan makuuni nähden aivan liian yllättäen, siis ilman loogisia edeltäviä tapahtumaketjuja.

Muutenkin hieman ihmetyttää tuo taidon korostaminen, mielestäni jääkiekko on pelinä joukkuelajeista hienoin, juuri siksi, että siinä taito on oikeassa balanssissa muiden ominaisuuksien (nopeus, voima) kanssa, esim. salibandy on tympeää katseltavaa, koska siinä taitoi-ominaisuuksien puuttumista ei sääntöjen puitteissa voi juurikaan kompensoida voima-ominaisuuksilla.

En myöskään ymmärrä puheita SM-Liigan pelin tason laskusta, sillä mielestäni on paljon hienompaa nähdä pelissä yksi tai kaksi hienoa yksilösuoritusta, jos vaihtoehtona on se, että pelaaminen perustuu suurelta osin ja jatkuvasti näihin yksilösuorituksiin.

Penkkiurheilijana parhaimpia seurattavia tapahtumia ovat mielestäni sellaiset, joissa tapahtuman keskimääräinen monotonia katkeaa ajoittain tapahtuviin intensiivisiin hetkiin.

 

[dana77]

NHL-kiekossa tilantee tulevat omaan makuuni nähden aivan liian yllättäen, siis ilman loogisia edeltäviä tapahtumaketjuja.

Tämän kommentin kanssa olen osittain hyvinkin samaa mieltä. Nyky NHL:ssä pelaajat ovat niin nopeita ja taitavia, että yv-hyökkäyksistä ja vastaavista pelaajat rankaisevat ihan uskomattomalla prosentilla, joten jos kiekollinen joukkue tekee mokan missä melkein missä tahansa paikassa kenttää, niin seurauksena on vastaisku. Sen takia joukkuiden on pakko pelata erittäin virheetöntä kiekkoilua.

 

[Bigmouth]

jos kiekollinen joukkue tekee mokan missä melkein missä tahansa paikassa kenttää, niin seurauksena on vastaisku. Sen takia joukkuiden on pakko pelata erittäin virheetöntä kiekkoilua.

Totta, muistuttaa liikaa koripalloa, joka on minulle ollut aina "meidän vuoro hyökätä/ teidän vuoro hyökätä" -rytmityksellään liian vuoropohjainen peli. Ja vuoropohjaisessa hyökkäämisessä (lentopallo, pesäpallo) on jotain kovin keinotekoista.

Hyvä, että joku joskus on jostakin munkin kanssa samaa mieltä. Edes osittain.

 

[Wiltord]

Sveitsin liiga, jota urheilukanava ilmaiseksi tarjoaa suorina lähetyksinä on viihdearvoltaan paljon Sm-liigaa edellä. Siellä pelataan usein coast-to-coast kiekkoa ja ulkomaalaispelaajat ovat huikeita.

Daiglet,Sejnat,Rintaset,Nummelinit ... ja itse asiassa monet näitäkin kovemmat tuovat viihdearvoa.

Välillä tuntuu sille, että yksin voi luistella kiekon kanssa tolkuttoman pitkiä kuljetuksia ilman suurempaa häirintää. Jos se on jonkun viihdearvosta pois, niin siitä vaan mutta ennen katson sitä kuin keskialueen sumppua, jota ansiokkasti sm-liigassa harrastetaan.

Viihdearvoltaan NLA on valovuoden edellä Sm-liigaa.

Se on mistä kukin tykkää. Itsestä taas tuntuu, että Sveitsin poijat yrittävät pelata lätkää jääpallokentällä. Lähinnä surffailua muistuttaa koko peli, hyvistäkään paikoista ei meinata yrittää maalia vaan siirrellään kiekkoa kaverille ja välillä kuljetellaan kun tilaa ja aikaa riittää. Intensiteetti puuttuu aika lailla täysin ja itselleni jääkiekossa merkitsee fyysisyys, vauhti ja intensiteetti hyvin paljon. Vauhtiahan tuolla Sveitsissä saattaa olla saman verrankin, kaukalo on vaan niin järkyttävä että näyttää niin kuin liukuilisivat sunnuntaihöntsyissä.

Omassa kategoriassani Mestis on viihdearvoltaan kivempi seurata tv:stä kuin Sveitsin liiga tai Elitserien. SM-liiga on ihan ok viihdettä, tosin vähän enemmän taitavia yksilöitä huutaisi. NHL on sitten jääkiekon kuningassarja.

PS. Ja nuo juuri syövät mielenkiintoa kun kaverit näyttää saavan luistella yksinään pitkiä kuljetuksia ja näyttää ettei ketään kiinosta häiritä. Ei vain kiinosta minua jääkiekossa. Kaukalopallossa tällaista jaksaa katsoakin.

 

[PJ]

Kauneus on katsojan silmässä. Vastaus ketjun aiheeseen on, on.

SM-liiga on erittäin laadukas ja hyvätasoinen kiekkosarja. Joukkueesta ja päivän kunnosta riippuen SM-liigassa menestyvät joukkueet pystyvät haastamaan NHL:ää lukuunottamatta kaikkien maiden seurajoukkueet. Tämä nähdään säännöllisesti ainoassa oikeassa mittarissa eli kun seurajoukkueet pelaavat keskenään.

NHL joukkueitakin vastaan olisi kiva pelata, ennen kuin niitä kävisi liikaa kehumaan. Bring it on :)

Omassa kategoriassani Mestis on viihdearvoltaan kivempi seurata tv:stä kuin Sveitsin liiga tai Elitserien. SM-liiga on ihan ok viihdettä, tosin vähän enemmän taitavia yksilöitä huutaisi. NHL on sitten jääkiekon kuningassarja.

PS. Ja nuo juuri syövät mielenkiintoa kun kaverit näyttää saavan luistella yksinään pitkiä kuljetuksia ja näyttää ettei ketään kiinosta häiritä. Ei vain kiinosta minua jääkiekossa. Kaukalopallossa tällaista jaksaa katsoakin.

Olen täysin samaa mieltä, että Mestis on viihdyttävämpää kuin Sveitsin liiga. Tosin kumpaakin tulee seurattua kohtuu vähän, vaikka Mestiksen tilanteesta olen toki tilanteen tasalla. Niissä on muuten paljon samaa eli suuria tasoeroja pelaajien välillä. SM-liigastahan tämä puuttuu, koska heikot lenkit eivät itseasiassa ole mitenkään heikkoja vaan läpitreenattuja ammattilaisia. Tietysti kun näitä tuntee ja katsoo läheltä, niin eipä ne niin kummallisilta näytä :)

Toisaalta annetaan Sveitsin liigalle tunnustusta. Ainoa keino mitata liigojen paremmuutta on pelata. Kaikki muu on ihan huuhaata. Ainoa todellinen cup pelattiin Champions Leaguessa. Sen mukaan Sveitsistä tulee maanosan paras joukkue. Ei se tietysti näin yksiselitteistä on, mutta eipä ole muutakaan mittaria. Saman mittarin mukaan SM-liigalla ei Eurooppalaisessa vertailussa ole yhtään mitään hätää. Suurin hätä näyttäisi olevan Ruotsissa, jossa he eivät vuosi toisensa jälkeenkään suuristakaan panoksista huolimatta saa kovin kummoisia joukkueita aikaan. Ehkäpä siitä kertoo paljon, että pelaajia täytyy tuoda Suomesta niin paljon.

Kaksi keskinkertaista joukkuetta eli syksyllä peli sekaisin olevat Kärpät ja loukkaantumisten repimä Blues pelasivat hyvät pelit. Ja varmasti ensi kaudella edustamaan lähtevät joukkueet pelaavat hyvät pelit.

Tämä tuska ja kriisin huutaminen Jatkojassa ei johdu jääkiekossa olevasta hädästä, vaan ihmisillä tuntuu olevan muuten hätä. SM-liigan kriisi on vain ja ainoastaan ihmisten kriisiä. Tuote on markkinallaan täysin ylivoimainen ja kauden kiinnostavin aika on juuri käsillä. Tulossa ovat erittäin hienot playoffit ja paljon hyvää kiekkoa. Sen lisäksi tullaan näkemään erittäin paljon itkua huonosta pelistä, etenkin häviävän joukkueen fanien taholta :)

Se on vaan jotenkin nähtävästi niiiiiin vaikeata myöntää, että hyvälläkin pelillä voi hävitä. Ei täydy kuin käydä katsomassa sellainen peli, jossa kotijoukkue häviää ja sitten matsiketjua. Tämä kaikki huomatakseen, että vain voitto on usealle katsojalle hyvän pelin kriteeri. Hyvää ei nähdä, koska ilmeisesti sitoutumisen aiheuttama tuska on niin suurta.

Jääkiekko on hieno peli, voittaja on aina parempi, vaikka täälläkin selitellään silloin tällöin ihan muuta. Paremmuuden kriteerit ovat todella helpot ja selkeät: Tee enemmän maaleja kuin vastustaja. Kaunista.

 

[Mustis]

Mielestäni tämä keskustelu pelin viihtyvyydestä ja tasosta on hyvin pitkälle keskustelua pelitavasta. Täällä on tuotu esille paljon sitä, että liigajoukkueilla on vaikeaa saada edes perussyöttöjä omilleen ja että peli on pitkältä keskialueen sumppua ja pitkän kiekon roiskimista. Olen tästä samaa mieltä ja toisaalta erimieltä.

Tällä kaudella olen seurannut erittäin nautittavaa jääkiekkoa täällä Kuopiossa. Peli perustuu lyhytsyöttöpeliin ja kiekon hallintaan. Joukkueen pelitapa ja sitä palveleva harjoittelu on rakennettu näitä tekijöitä silmälläpitäen. Näillä keinoin varsin keskinkertaisella materiaalilla toimiva joukkue on saatu hilattua liigan kärkikastiin ja peli on parhaimmillaan erittäin nautittavaa. Pelaajista huokuu itseluottamus syöttelypeli on kaunista ja toimivaa. Lisäksi joukkueesta löytyy muutama erittäin taitava pelaaja, jotka tuovat omalla taidollaan lisäarvoa peliin. Nautittavimmillaan pelit ovat olleet silloin kun vastustajakin on yrittänyt pelata, eikä sumputtaa keskialuetta ja kytätä vastahyökkäyksiä.

Tämän lisäksi Pekka Virran luoma pelitapa on idioottivarma. Katsokaa vaikka Kalpan rosteria tai tärkeimmille paikoille hankittujen pelaajien onnistumisprosentteja(Häppölä,Timonen ja Bellissimo floppeja. Lisäksi alkuvuoden sentteri sekoilut Öbergin kanssa). Tai katsokaa KalPan maalivahtien torjuntaprosentteja ja kuinka vähän laukauksia/ottelu nämä kaverit ovat joutuneet torjumaan.

Tämän pointtina on siis se, että pelin tylsyydestä syytän suomalaisia valmentajia, en niinkään pelaajia. Jos lilliputti KalPa pystyy tarjoamaan näinkin nautittavaa lätkää, niin silloin syyn on oltava muualla, kuin sarja yleisen tason romahtamisessa. Jokerit on etunenässä tässä pelitavan karseudessa. Mikäli liigan isot seurat pelaisivat noilla nimilistoilla ja Virran pelitavalla, niin keskustelu sarjamme tasosta käytäisiin täysin eri näkökulmasta.

Ps. Jos joku pääkaupunkiseudun sankari näkee tämän kirjoituksen "maalaistollon" epätoivoisena taisteluna saada respectiä KalPan pärjäämiselle, niin siitävain. Sitä tämä ei jokatapauksessa ole....

 

[NojatuoliLokonen]

Tällä kaudella olen seurannut erittäin nautittavaa jääkiekkoa täällä Kuopiossa.

Ne samat viihde-elementit on olleet KalPan pelitavassa Pekka Virran tulosta lähtien. Ei viime kauden tappioiden katselu (pieninä annoksina ainakaan) ihan hirmuisesti korvennut, kun peli oli varsinkin kotona erittäin viihdyttävää. Siitä huokui se, minkä tämä kausi on osoittanut: se yksi kenttä puuttui. Ilman sitäkin joukkue pelasi hienoa kiekollista peliä häviten jatkuvasti yhdellä maalilla. Eikä tuo tosiaan sattumaa ole, vaan Virralle viihdyttävä pelitapa on liki itseisarvo haastatteluiden perusteella. Loistavasti on onnistuttu haistelemaan, mistä yleisö Kuopiossa pitää ja sitä KalPa tarjoaa - tarjosi jo ennen tätä kautta. Ihan millä tahansa roiskimistaktiikalla ei taatusti olisi jumbofinaalit vetäneet hallia liki täyteen viime kaudella :-)

Muualla ei ole ihan yhtä hyvin onnistuttu... Suomessa on jo pitkään ollut epämuodikasta pelata taitokiekkoa, vaikka monessa hallissa sitä haluttaisiinkin nähdä. Ymmärtäähän sen, ettei esim. Jokerit tai Ilves ole oikein huutoon vastanneet viime kausilla.

 

[molari]

Blues-Kalpa pelit ovat olleet Espoossa tänä (ja viime) vuonna todella mukavia seurata, kun vierasjoukkue on myös "pelannut", ei keskittynyt estämään pelaamista.

Nyky-Kalpan pelistä tulee mieleen Hanneksen aikainen Blues, iloista, hyökkäävää kiekkoa, tuskin lie pelkkää sattumaa. Jotenkin toivoisi, että valmentajat pyrkisivät jälleen kehittämään peliä maalinestopelin sijasta maalintekopeliksi.

Pelkään vaan, että ko. pelitavan jengeille käy, kuten HPK:lle pitkään, peli oli runkkarissa voitokasta ja mukavaa katsottavaa, mutta poffeissa sillä ei menty loppuun asti kuin kerran. Lienee helpompi ja halvempi kasata tiivisti puolustava jengi, joka pyrkii ratkaisemaan pelit viisikkopuolustuksella ja hyvällä kassarilla ja tekemään maalit vastaiskuista.

Tohon hyökkäävään pelitapaan tarvitaan kuitenkin erittäin tasokas materiaali, jotta mestaruuksia voitetaan.

 

[Bokota]

Ottelutapahtumat Frankfurtin ladossa ovat erittäin viihdyttäviä. Ennen peliä Rammstein pauhaa ja olut maistuu. Faniryhmät availevat äänihuulia hyvissäajoin ja peruskannattajatkin ovat hallilla reilusti ennen aloituskiekkoa. Ilmassa on mukavaa karnevaalin tuntua.

Juuri tämä taas on se, mitä itse en kaipaa lainkaan. Ehkä jos käy kerran vuodessa katsomassa matsin niin OK, mutta jos ajattelen että olisi kausari niin ei sitä joka matsia jaksa ottaa suurena spektaakkelina. Kun menen lätkämatsiin, haluan mennä katsomaan jääkiekkoa enkä rock-konserttiin, jossa pelataan välillä kai jotain kiekkoakin. Kyllä katsomoon pitää saada fiilis luotua muillakin keinoilla kuin oluella - yksi tapa on hyvin sujuva peli, jota fanien on mukava tulla katselemaan. Joka tapauksessa en halua lätkämatseista karnevaaleja, joissa itse ottelu jää taka-alalle kun ihmisiltä yritetään nyhtää rahat kaikenlaisen oheistoiminnan muodossa.

Tätä nyt voi sitten miettiä että kumpi on parempaa, viihteellinen vai laadukas kiekko. Yleensä kai se, mitä on motivoivin pelata on se, mitä mieluiten katsojat katsookin, koska kyllä se näkyy katsomoon onko pelaajilla mukavaa vai ei.

Itse en ota kovin vakavasti yksittäisten ihmisten "olen seurannut SM-liigaa 15 vuotta mutta nyt riitti", fakta on kuitenkin se, että kaikki oli aina ennen paremmin, aika kultaa muistot. Ainakin voi todeta että SM-liigan sisällä on tällä kaudella ollut aika vähän heiluntaa tason suhteen. Onko se sitten tasaisen paskaa vai tasaisen hyvää, on kai vähän mielipidekysymyskin.

 

[no.mercy]

Lajia seuratakseni ulkopuolella joukkuekohtaisen fanittamisen - vain mielenkiinnosta ja rakkaudesta itse peliin, käytössäni on Canal+ josta pääosin
tiistaisin ja torstaisin olen kuluvallakin kaudella otteluakteja mielenkiinnolla käynyt katsomaan. Ikävästi vain käynneiksi ne ovatkin jääneet, useimmat
pelit on "taputeltu" jo erän tai viimeistään kahden jälkeen. Peliä joka PELINÄ olisi
vienyt mukanaan ja johtanut herpaantumattomaan tapatumien ja niiden seurannaisten jännittämiseen ei vain ole tullut . Erätauolla vaivaantuneen oloiset asiantuntijat: Pappa Koivut, Jortikat jne. yrittävät kohteliaalla kultalusikalla kaivaa OTTELUTAPAHTUMASTA jotain, mitä ilman myötähäpeän punaa voisi mainita.
Kaihomielin muistelen -90 luvun Jokereita, TPS:ää, HIFK:n rosteria -98 ja sitä
PELAAMISTA . Ehkä meiltä on viety pelaajat ja pelaajilta on viety vapaus pelata . Tilalle on saatu lässytystä pelikirjasta, sisäänlämpiävää "me tiedetään tää hei" ammattimaisuutta, euroopan kovin kiekkoliiga - parhaat pelikirjat.

 

[MC61]

Ehkä meiltä on viety pelaajat ja pelaajilta on viety vapaus pelata . Tilalle on saatu lässytystä pelikirjasta, sisäänlämpiävää "me tiedetään tää hei" ammattimaisuutta, euroopan kovin kiekkoliiga - parhaat pelikirjat.

Aamen.

Tähän kun lisätään lohduttoman heikot tuomarit ja heidän heikko organisoitumisensa, ollaan suomalaisen pääsarjakiekon pöhöttymisen ytimessä.

 

[vilperi]

Niin. Ketjun kysymykseen on helppo vastata; EI.

Vaikka olenkin innokas HPK-fani niin silti tuntuu hassulta ajatella, että periaatteella HPK:llakin on jumalauta mahdollisuudet vaikka kakkossijaan runkosarjassa jos kaikki käy hyvin. Ei uskoisi, sillä niin paljon ovat peliotteet tällä kaudella heitelleet.

Samanlainen esimerkki on myös Helsingin Jokerit. Pelillisesti ei kai ole ollut mikään kovin hyvä kausi, mutta siellä ne on lähellä myös sitä runkosarjan kakkossijaa.

JYP:kin on hieman kontannut kevätkaudella, mutta on voittamassa runkosarjan...

Liiga on tasainen, mutta ei kovatasoinen.

 

[aquanqua]

Niin. Ketjun kysymykseen on helppo vastata; EI.

Vaikka olenkin innokas HPK-fani niin silti tuntuu hassulta ajatella, että periaatteella HPK:llakin on jumalauta mahdollisuudet vaikka kakkossijaan runkosarjassa jos kaikki käy hyvin. Ei uskoisi, sillä niin paljon ovat peliotteet tällä kaudella heitelleet.

Samanlainen esimerkki on myös Helsingin Jokerit. Pelillisesti ei kai ole ollut mikään kovin hyvä kausi, mutta siellä ne on lähellä myös sitä runkosarjan kakkossijaa.

JYP:kin on hieman kontannut kevätkaudella, mutta on voittamassa runkosarjan...

Liiga on tasainen, mutta ei kovatasoinen.

SM-liigassa voittaa nyt helpommalla kuin koskaan. IFK:kin on esittänyt tällä kaudella vain muutaman kerran tasapainoisen, lähes 60 minuutin peliesityksen, jonka jälkeen on voinut olla oikeasti tyytyväinen ansaittuun voittoon. Kuitenkin joukkueen pelit jatkuvat pudotuspeleissä, peleissä joissa pitkän runkosarjan parhaat joukkueet ratkaisevat Suomen mestaruuden. Rehellisesti sanottuna IFK:n kauden pitäisi päättyä runkosarjan jälkeen.
Helvetti, nyt mennään jo helmikuun loppua, takana on harjoituskausi ja 55(!) runkosarjakierrosta, mutta silti otteluiden jälkeen kärkijoukkueidenkin valmentajat valittelevat, että peli ei ole vielä ihan uomissaan, yv kaipaa vielä hiomista jne. jne. Kaikkein isoin ongelma on puolustajien surkea taso, eikä ulkomaalaisvahvistuksistakaan kuin vain muutamista ole liigatason profiilipelaajiksi.

 

[Voimalaituri]

Tämä "SM-liigan tason lasku" tulee tosiaan esiin tasaisin väliajoin. Joku Jatkoaikalainen jolla on kattavat videoarkistot saisi tehdä suuren palveluksen yleisölle ja laittaa Pirate Bayhin seuraavat:

- Jokereiden ja TPS finaalit 90-luvun alusta. Koivut, Summaset, Niinimaat, tappelu ja Janecky. Tätä aikaa jolloin 70-luvun alun helmet pelasivat vielä Liigassa on tietääkseni usein kaihoisasti muisteltu.

- HIFK:n ja Ilveksen finaalit jotka johtivat HIFK:n mestaruuteen. HIFK:n rosteria on arvioitu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista ja joukkueesta nousi monta pelaajaa erimittaisille NHL urille.

- Tapparan playoff-peliä keväältä 2003. Moni kiroaa tätä "kahvajoukuetta", mutta todellisuudessa joukkueessa oli rautainen materiaali, erityisesti puolustuksessa, se oli isokokoinen, kova kuntoinen ja taitava. Kärpät-finaalisarja jäi torsoksi, mutta puolivälieräsarja Bluesia vastaan oli yksi parhaista playoff-sarjoista jota liigassa on pelattu.

Näitä materiaaleja kun pääsisi tarkastelemaan, niin voisi tehdä paremmin johtopäätöksiä liigan tason kehittymisestä.

 

[molari]

- Tapparan playoff-peliä keväältä 2003. Moni kiroaa tätä "kahvajoukuetta", mutta todellisuudessa joukkueessa oli rautainen materiaali, erityisesti puolustuksessa, se oli isokokoinen, kova kuntoinen ja taitava. Kärpät-finaalisarja jäi torsoksi, mutta puolivälieräsarja Bluesia vastaan oli yksi parhaista playoff-sarjoista jota liigassa on pelattu.

Toi oli hieno sarja vaikka pataan tuli lopulta ja ei se huono ollut toissavuotinenkaan, jossa osat vaihtui.

Katotaan nyt, mitä kevään poffit tuo tullessaan, toivottavasti samanlaisen "spektaakkelin" kuin Blues-Narrit - oli kohtuullisen paljon taitoa kentällä.

IFK:n mestaruusjengi oli kova, helvetin kova, mutta, jos joku ketju pitäisi nimetä, luultavasti Teemu-Otto-Säilynoja (Strömberg-Immonen) dominoisi liigassa tänäkin päivänä aika suveneeristi.

 

[ori]

SM-Liiga on kovatasoinen sarja.

Tähän on pakko laittaa oma mielipiteeni. Itse olen tällä kadella kattonut television välityksellä noin 40 nhl ottelua ja paikan päältä noin 20 nhl peliä. Täytyy todeta että usein on nämä pelit olleet kyllä kokonaisuudeltaan aika puuduttavaa ja unettavaa sontaa, varsinkin pelit aikavälillä marraskuu-tammikuu, mikä on aivan ymmärrettävää tuossa vaiheessa kun peleissä ei ole kauheasti panosta ja pelaajat ovat väsyneitä. Sama juttu koskee SM-liigaa ja mitä tahansa jääkiekon ammattilaissarjaa tällä hetkellä, pelejä on niin tolkuttomasti että mukaan mahtuu lukuisia viihdyke arvoltaan mitättömiä "taistoja". Ja mitä joku mainitsi SM-liigasta ränni-kiekko sarjana, niin missään, ei siis missään sarjassa heitetä yhtä paljon kiekkoa ränniin ja päätyyn ja perään kuin änärissä (tämä ei kuitenkaan omissa silmissäni välttämättä suoranaisesti vaikuta pelien biihdyke arvoon tai kovatasoisuuteen, ehkä jopa päin vastoin). Toki hienoja syöttöketjuja ja kuvioita ja yksilö coast-to-coast kikkailuja näkyy, varsinkin TSN maali koosteissa, mutta niitä näkyy joka sarjassa missä pelataan yli 2000 peliä vuodessa. Asiaa vääristävän illuusion luomiseen vaikuttaa myös Pohjois-Amerikkalainen Broadcasting, mikä on Suomn vastaavaa valovuosia edellä. En kuitenkaan väitä että SM-liiga olisi viihde-arvoltaan lähelläkään NHL:ää, mutta väitän että SM-liiga on euroopassa kovatasoinen sarja.

Kaiken huippu oli viime kaudella kun asuin Suomessa, niin nämä Urheilukanavan Sveitsin lähtykset. NHL:n ja SM-liigan turhauttavissakin peleissä on sentään vähän kontaktia ja ainakin joukkueet puolustavat tiiviisti, mikä on myös arvostettava ominaisuus jääkiekossa, mitä ei Sveitsin liigassa näe juuri ollenkaan. Sveitin liiga on aneeminen sarja johon ikääntyvät starbat menevät esittelemään kikkojaan isolla tilillä, ja mikä sen mukavampaa kun ei ole ketään häiritsemässä ja karvaamassa, saatikka taka-karvaamassa tai taklaamassa. Itselleni tuollainen Hawaii-luikkailu ei ole vihdeaorvoltaan mitenkään parempaa.

Vieä SM-liigasta: harvasta sarjasta kehittyy yhtä hyviä nuoria pelaajia kuin SM-liigasta. Tämä lisää ainakin omalla kohdallani viihde-arvoa ja mielenkiintoa kun voi seurata nuorten jamppojen kehitystä ja muistella myöhemmin, kun pojat pelailevat ison veden takana, kuinka heitä tuli kotimaassa seurattua.

 

[eagle]

mutta väitän että SM-liiga on euroopassa kovatasoinen sarja.

Vieä SM-liigasta: harvasta sarjasta kehittyy yhtä hyviä nuoria pelaajia kuin SM-liigasta. Tämä lisää ainakin omalla kohdallani viihde-arvoa ja mielenkiintoa kun voi seurata nuorten jamppojen kehitystä ja muistella myöhemmin, kun pojat pelailevat ison veden takana, kuinka heitä tuli kotimaassa seurattua.

Luonnollisesti SM-liiga on hyvätasoinen sarja Eurooppaan, kun maailmassa on ~10 sarjaa missä kiekkoa pelataan suhteellisen ammattimaisesti.

Mutta sitten mitä tulee tuohon että SM-liiga olisi jotenkin nykyisellään hyvinkin merkittävä kasvualusta maailman jääkiekon mittakaavassa, niin ei ole. Tähän voi käyttää hyvin esim. mittarina kuinka monta pelaajaa on varattu viimeisen 5-vuoden aikana NHL:n tai lähtenyt NHL:n. Määrä on samaa luokkaa kuin Ruotsista on varattu yhdessä kesässä. Ruotsalaisia kenttäpelaajia on pelannut melkein 50 NHL:ssä tällä kaudella, tsekkiläisiä yli 50, suomalaisia 29. Venäjä, Ruotsi, Kanada, USA, Tsekki ovat kaikki selvästi edellä. Jopa tanskalaisia junnuja on viime vuosina tullut enemmän nuorison kärjessä kuin suomalaisia. Samalla kun Suomessa on joukkueiden keski-ikä laskenut(enemmän vanhempia pelaajia ulkomaille, vaikkei ehkä ihan niin huippuseuroihin tai liigoihinkaan), niin juniorituotannon taso on myös laskenut.

Itse otsikkoon, niin kyllä SM-liiga on ihan hyvä sarja, mutta kaukana siitä mitä se suhteessa on parhaimmillaan ollut. Nykyisin pelaajien taso on laskenut, mutta samalla valmennus, taktiikka ja harjoittelu pitää seurat vielä jotenkin tasoissa esim. Ruotsin ja varauksin Venäjänkin kanssa.

 

[molari]

Kyllä liigan taso valitettavasti on hiipumaan päin. Kuten tossa yllä mainittiin, Änäriin pääsee harva kundi liigasta ja jos pääsee tie on kivikkoinen ja farmikomennukset on tutunpaa jätkille, esim. Pihlström, Pesonen, Osala, Lehtonen jne.

Btw. parhaillaan tulee töllötettyä Wings-Kings matsia ja kyllä siellä kentällä taito "näkyy". Hieno nähdä Filppula ja Leino samassa ketjussa, Leino vielä kieputti "Leinot" ekan erän lopussa ja maali oli enemmän kuin lähellä, hyvin näytti pärjäävään vauhdissa mukana ja vanhat veivit puree.