Onko NHL muuttunut liian pehmeäksi?

[Ogilthorpe]

Kyllä on ja kokoajan menee huonompaan suuntaan.

Siellä nyt on pari isompaa ongelmaa. John Tortorella otti kantaa ensimmäiseen, pelaajat ovat liian hyviä kavereita keskenään. Pelaajat treenaavat kesät muiden joukkueiden pelaajien kanssa ja pitävät somen ansiosta koko ajan yhteyttä juniorivuosien pelikavereihin.

Myös HC@Noon-ohjelmassa puhuttiin joskus samasta asiasta, ennen kaikki pelaajat eivät puhuneet toisilleen edes maajoukkuehommissa kun saattoi olla välit niin huonot NHL-rivarlien vuoksi.

Taitaa olla selviö ettei enään tulla näkemään rivarleja malliin Avalanche-Red Wings. Ja se on harmi, kyllä siellä pitäisi vihata divisioonavastustajia että saataisiin kunnolla tunnetta peliin.
Millä sitä vihaa saataisiin aikaan?
Pitäisikö omistajien sallia antaa bonuksia pelaajille divisioonan sisäisistä voitoista? Tottakai pitäisi, mutta eihän PA voi tähän suostua. Parempihan se liitolle on kun kukaan ei loukkaannu nykymenolla.

Toiseen ongelmaan Chris Pronger otti kantaa Craig Custancen Full60-podcastissa, suosittelen kuuntelemaan.
NHLPA on vaatinut CBA:han pykälän että päähän osuvasta taklauksesta tulee 2. ottelun pelikielto.
Tämän vuoksi taklaukset vähenevät radikaalisti kun kukaan ei tohdi enään taklata. Jos taklaus on kova niin se osuu väkisinkin myös päähän ja siitä ei kuuluisi rangaista.

Prongerilta muutenkin hyviä kommentteja nykymenoon. Näin ulkomuistista yksi kommentti oli että "pelaajat tulevat nykyään liigaan ja painavat pää alhaalla menemään, kun tulee taklaus niin kyselevät että miksi minua taklattiin kun oli pää alhaalla ja ei silloin saisi". Jokainen varmaan ymmärtää että tuollaiset kysymykset eivät kuulu jääkiekkoon, kiekollisen pelaajan kuuluu pitää pää ylhäällä tai maata tajuttomana jäässä. Näin minulle ainakin juniorivalmentaja totesi joskus 96 vuonna.

Lisäksi Pronger kertoi että löytää kyllä vielä auton avaimensa, vaikka onkin saanut aika monta aivotärähdystä.

Ja gooneja ei tosiaankaan tarvita takaisin, mutta antakaa nyt jumalauta pelaajien taklata.

Miksi ihmeessä pitäisi vihata toisen joukkueen pelaajia? Kerro nyt ihan omin sanoin..

 

[Espen]

Miksi ihmeessä pitäisi vihata toisen joukkueen pelaajia? Kerro nyt ihan omin sanoin..

Pelaajat ovat kuluttajien pelinappuloita, eikä suuria tarinoita synny kuluttajille, jos pelaajat ottavatkin työnsä niinkuin toimiston kellokortilliset.

Toki itseänikin ihmetyttää miksi pelaajia nykyään haastatellaan medioihin, koska vastaukset ovat ulkoaopeteltuja tai markkinointipäällikön lapulle kirjoittamia. Ja sama lappu on jaettu jokaiselle.

 

[cottonmouth]

George Parros, Trevor Gillies, Paul Bissonette, siinä vain muutama nimi jonkalaisia pelaajia nykyinen NHL kaipaa.

Ihan täysi OT, mutta ei kai Gilliesin kaltaista lihapäätä vanhakaan NHL pahemmin kaivannut, kun täydet 57 matsia siellä pelasi 19 vuoden ammattilaisurallaan...

 

[aceman81]

NHL on päättänyt lähteä myymään tuotetta taidolla, vauhdilla ja nuoruudella. Toki, tähän päälle ymmärrys ja ulkoinen paine päävammojen ym. suhteen.

Nuoret starat ja taiturit on seuran kasvot, ja samalla mittava investointi. Huonoa bisnestä jos väkivalta/vihanpitokiekko gudasten ja kumppanien johdolla verottaa tätä osastoa.

 

[Noppa10]

Mistä kaikki lähti? Brendan Shanahanin komiteasta kaudella työsulkukaudella 2004-05. Edellinen kausi oli todella hirveä. Liigan maalimäärä oli alhainen, roikuttiin, kahvattiin ja painittiin peleissä. Rakennettiin kerralla nollatoleranssi ja loppu on historiaa. Nopea ja taitava pelaajatyyppi, pidemmälle viedyt kiekkokontrolliin perustuvat taktiikat, laukausten peittäminen...

Muuten hyvä, mutta Brendan Shanahan heilui kaukalossa vielä keväällä 2009... Muuten sinänsä samaa mieltä kaikesta...

 

[Toby Dammit]

Periaatteessa olen melko tyytyväinen nykykiekkoon, mutta kovuuden tilalle kaipaisin peleihin kuitenkin lisää asennetta ja kovempaa työmoraalia. En halua katsoa samanlaista nyhjäystä ja virkamieskiekkoa kuin esimerkiksi eilen Devilsin ja Flyersin välillä. Toisaalta silloin kun joukkueet alkavat pudota playoff-junasta, kyseistä ilmiötä on aika vaikea välttää. Lisäksi 82 ottelun runkosarjassa on vaikea latautua jokaiseen matsiin. Pudotuspeleissä tätä ongelmaa ei yleensä tietystikään ole, mutta runkosarjassa siihen joutuu törmäämään valitettavan usein (eikä kyse ole pelkästään NHL:n ongelmasta, vaan samaan törmää myös muissa ammattilaissarjoissa, kuten NBA:ssa jota tulee itse seurattua).

Asenteen voi määritellä myös kovuudeksi, kuten Mike Babcock teki kuluvalla viikolla Devils-matsin yhteydessä puhuessaan Toronton otteista. Hänen sanansa tiivistävät hyvin yhteen sen, mitä yritin yllä sanoa:

“I think we’ve got to get to be a way heavier team.”

“People hear heavy and think throwing hits?” the coach was asked.

“No. It’s heavy on offence. It’s having the puck. It’s getting the puck back all the time. It’s checking (to get) it back. It’s putting your work in front of your skill. It’s being determined offensively – not coming down, having a rush and being one-and-done. It’s multiple-shot shifts. It’s having some jam.”

Silloin kun pelissä on Babcockin peräänkuuluttamaa kovuutta (tai miten heavy-sanan haluaakaan suomentaa), on pelissä yleensä automaattisesti myös tunnetta, eikä siihen välttämättä tarvita edes tappeluja ja kovia taklauksia.

 

[Robu]

Mielestäni NHL on tuotteena parasta vuosikausiin. Tässä on toki suomalaiskulmaa mukana, mutta peli on nopeaa ja taito korostuu enkä haluaisi missään nimessä palata 2000-luvun alkuun tai mihinkään muuhun aikaan tällä vuosituhannella. Sitä edeltävävään aikaan en osaa verrata.

NBA paukuttaa menemään ja sen suosio on suuressa kasvussa Amerikassa ja muualla maailmallakin. Syy tähän on karsimaattiset tähdet. Koripallossa tähtipelaajat pystyvät ottamaan roolia enemmän, kun ovat kentällä lähes koko pelin. NHL haluaa (toivottavasti) seurata tätä mallia.

Tykkään kyllä "kovista" taklauksista ja niitä nähdään mielestäni ihan sopiva määrä. Pudotuspeleissä ne sitten lisääntyvät. Sanotaan tässä vielä, että toivoisin, että pudotuspeleissä vihellettäisiin samalla tavalla kuin runkosarjassa, taitoa ja nopeutta edesauttaen.

Antaa vanhojen pappojen valittaa, että kyllä niin ennen oli paremmin. Pääasia on pääasiat. Ymmärrämme koko ajan paremmin päävammojen vakavuuden ja siitä ei pääse pois mitenkään. Eli saa niitä aikoja haihatella, kun ajettiin pitkäksi pelaajia ja hurrattiin, kun taklattu jotenkin nousee omille jaloilleen hoiparrellen ja on vielä niin kova jätkä, että jatkaa peliä. Nitä aikoja ei tulla kuitenkaan enää näkemään.

 

[Toby Dammit]

Sanotaan tässä vielä, että toivoisin, että pudotuspeleissä vihellettäisiin samalla tavalla kuin runkosarjassa, taitoa ja nopeutta edesauttaen.

Tästä olen täysin samaa mieltä. En ymmärrä kaksoisstandardeja runkosarjan ja pudotuspelien osalta. Peleihin tulee pudotuspeleissä ihan varmasti tunnetta ja intensiteettiä, vaikka siellä ei roikuttaisi koko aikaa vastustajassa kiinni.

 

[Isäntä]

Muuten hyvä, mutta Brendan Shanahan heilui kaukalossa vielä keväällä 2009... Muuten sinänsä samaa mieltä kaikesta...

Mutta Shanahan sitä ryhmää silti veti, vaikka pelaaja olikin. Shanahan summitiksi sitä kutsutaan edelleenkin. Osallisina oli pelaajia, valmentajia, GM:iä ym.

 

[444]

Kysytään sitten näin: mitä erityistä annettavaa gooneilla on nykypelille? Mielestäni ei mitään.

On niissä toisaalta sellainen slapstick-huumoriarvo. Esim. Gilliesin menoa katsellessa saattoi laskea vaikka sitä, että kuinka monta 180 asteen käännöstä alle 10 metrin halkaisijalla pystyi ottelussa suorittamaan. Tai montako potkua ehti ottaa ennen kuin kaatui turvalleen. Joku sen ansiokkaasti aiemmin ilmaisikin: show within the show.

 

[dana77]

Onhan se siistiä itsekin fiilistellä silloin tällöin niitä 90-luvun myllyjä mutta loppujen lopuksi vain tuloksella on väliä eikä kukaan muistele kesäkuussa kuinka vähän Stanley Cupin voittanut joukkue tappeli runkosarjan aikana.

Mitä väliä sillä on, että kuka voitti 14.4.1993 jonkun runkosarjapelin tai edes vuoden 1989 Stanley Cupin. Viihdettä se on ollut silloinkin ja on nytkin.

 

[adolf]

Ei ole.

Ihan hyvä juttujan tuo vain pelkästään on että pelaajien terveyteen kiinnitetään enemmän huomiota ja ne puhtaat tappelijat loistavat poissaolollaan. Toisaalta tuonkin ymmärrän että jos runkosarja kestää 82 peliä, niin ihmisiä ne nuokin. Ei siellä joka peliä pysty sata lasissa vetämään.

Toisaalta palkat on nykyään niin suuria, että ne voi ehkä houkuttaa joitain pelaajia vähän liikaa ja itse intohimo pelaamista kohtaan sammuu, kun iso tilipussi on turvattu joka tapauksessa.

 

[Henkka]

Pelaajat ovat kuluttajien pelinappuloita, eikä suuria tarinoita synny kuluttajille, jos pelaajat ottavatkin työnsä niinkuin toimiston kellokortilliset.

Toki itseänikin ihmetyttää miksi pelaajia nykyään haastatellaan medioihin, koska vastaukset ovat ulkoaopeteltuja tai markkinointipäällikön lapulle kirjoittamia. Ja sama lappu on jaettu jokaiselle.

Onneksi on sit näitä Laineita, jotka sanoo ihan sen mitä omassa päässä liikkuu. Ja sekös panee ärsyttämään. ei tullutkaan vastausta robotin suusta, perkules.

 

[Gemondo]

Onhan se siistiä itsekin fiilistellä silloin tällöin niitä 90-luvun myllyjä mutta loppujen lopuksi vain tuloksella on väliä eikä kukaan muistele kesäkuussa kuinka vähän Stanley Cupin voittanut joukkue tappeli runkosarjan aikana.

Näin ehkä siinä tapauksessa, että omaa NHL:stä jonkun suosikkijoukkueen jota seuraa. Sitten taas minunlaisille kuluttajille joilla ei ole varsinaisesti yhtä joukkuetta jota kannattaa, on asia juurikin toisinpäin. Mulle on oikeastaan aivan yhdentekevää voittiko mestaruuden viime kaudella Capitals vai Canucks. Jos peli on mielenkiintoista ja viihdyttävää seurattavaa, mä kyllä katson minkä joukkuiden pelejä vain ja toisaalta jos peli on tunteetonta paskaa, loppuu mun NHL:n seuraaminen kokonaan.

Ja itse otsikon kysymykseen: Ei ole muuttunut vielä liian pehmeäksi, mutta en pidä suunnasta johon jääkiekko on menossa.

 

[FinnPeak]

Antaa vanhojen pappojen valittaa, että kyllä niin ennen oli paremmin. Pääasia on pääasiat. Ymmärrämme koko ajan paremmin päävammojen vakavuuden ja siitä ei pääse pois mitenkään. Eli saa niitä aikoja haihatella, kun ajettiin pitkäksi pelaajia ja hurrattiin, kun taklattu jotenkin nousee omille jaloilleen hoiparrellen ja on vielä niin kova jätkä, että jatkaa peliä. Nitä aikoja ei tulla kuitenkaan enää näkemää

Juuri näin. Vanhojen pappojen aikaan ei ymmärretty eikä haluttu ymmärtää millaista tuhoa pään kolhiminen tekee. Nykyään, kun on antanut itsensä valistua niillä ihmiskohtaloilla mitä pelaajien aivovammat ovat poikineet, ei noita vaarallisempia niittejä vain pysty katsomaan irvistämättä.

Ei mikään v*tun viihde voi nykymaailmassa olla sen arvoista, että pelaajien annetaan tuhota terveytensä, jos paremmin tiedetään.

 

[Ollakseni]

Kommentti: NHL:ssä on nykyään siistimpää, mutta kurinpitoa ei voi siitä kiittää
#uutisvahti

Kommentti: NHL:ssä on nykyään siistimpää, mutta kurinpitoa ei voi siitä kiittää

Seppälä tuntuu olevan vähän kujalla. NHL on tehnyt aika paljonkin asioita vähentääkseen tappeluita ja Stevens tyylisiä taklauksia. En tiedä muistaako Seppälä Cookea ja muita head hunttaajia joiden takia sääntöjä muutettiin.

 

[3za]

Dinosauruksetkin kuolivat sukupuuttoon, kuten myös tortorellat ja cherryt aikanaan.

 

[aessi]

Tässä vielä Seppälältä jatkoa tuohon aiheeseen, hyvä artikkeli:

Kulttuuri taklaamisen ympärillä NHL:ssä muuttuu – ”Isosta muulista ei ole jäljellä kuin tyhjät housut!”

 

[NakkiFakiiri]

Tässä vielä Seppälältä jatkoa tuohon aiheeseen, hyvä artikkeli:

Kulttuuri taklaamisen ympärillä NHL:ssä muuttuu – ”Isosta muulista ei ole jäljellä kuin tyhjät housut!”

Aika hyvin kiteytyy touhu tuossa Niemisen kommentissa että "Kun menin liigaan, armoa ei annettu. Ei ketään kiinnostanut, jos osui päähän. Ennen minun aikaa se oli pääkipu, minun aikana se oli aivotärähdys ja nyt se on aivovamma. Nyt on saatu lisää tietoa ja ymmärretään, minkälaisia taisteluja tuollaisten osumien jälkeen jätkät käy läpi."

 

[aessi]

Tuli ihan huvikseen katottua noita mainittuja Don Cherryn koosteita ja joo aika armotta kyllä monessa kohdassa annettiin joko taklausta tai nyrkkiä päähän, ei kyllä paljoa armoa annettu.

 

[Turder]

Minusta tuo Seppälän artikkeli oli hyvä perusteluineen, vähän tilastoja kaiveltu ja pelaajia haastateltu.

Sanoisin, että taklaamisen vähentymiselle kylvettiin siemen 04-05 lockoutissa, jonka jälkeen kahvakiekko kitkettiin pois. Sen jälkeen pienet ja nopea pelaajat sai tilaa ja peli soveltui heille paremmin kun enää ei 100+ kiloinen vastustaja päässyt mailan mittaisen säteen alueelta iholle. Kun nopeat ja ketterät pelaajat yleistyivät, alkoi peli nopeutua ja hitaat taklausjyrät oli yhä enemmän myöhässä ja tilanteiden ulkopuolella. Ja sitten jos he yrittää vähänkin "varastaa" hyvää pommia varten, ohiajaessaan ovat vielä pahemmin ulkona tilanteesta. Ja jos ajelet omalla sinisellä, tai yrität, niin aika varmasti tuloksena on maalipaikka, ylivoimahyökkäys tms kun taklaus ei osu. Pari ohiajoa, omissa soi ja valmentaja laittaa vilttiin, jolloin pelaajatkin vähentävät riskinottoa. Sitten kun peli nopeutui niin tappelijoitakaan ei haluttu pitää roikkumassa mukana kun pitäisi osata pelata ja pysyä mukana kyydissä. Samalla instigator-sääntö muutenkin vähensi tappeluita ja teki niistä haitallisia joukkueille. Sekä tietty päävammojen tutkimuksen kehitys ja julkisuus.

Hyvä esimerkki oli tuo Losin cup-voittojen jyräävä pelityyli, toisaalta Chicagon vähäisen taklauspelin tapa, jolla myös voitettiin. Varmaan joku vieläkin saisi jalkeille todella taklaavan ja liikkuvan rosterin mutta ehkä nykyisellään nopeampi ja siistimpi pelitapa on tehokkaampi? Jossain vaiheessa fysiikka tulee vastaan pitkässä juoksussa kun pitäisi luistella marnereiden ja muiden perässä sekä jyrätä samalla kaikki nurin virheittä.

 

[Ollakseni]

Minusta tuo Seppälän artikkeli oli hyvä perusteluineen, vähän tilastoja kaiveltu ja pelaajia haastateltu.

Sanoisin, että taklaamisen vähentymiselle kylvettiin siemen 04-05 lockoutissa, jonka jälkeen kahvakiekko kitkettiin pois. Sen jälkeen pienet ja nopea pelaajat sai tilaa ja peli soveltui heille paremmin kun enää ei 100+ kiloinen vastustaja päässyt mailan mittaisen säteen alueelta iholle. Kun nopeat ja ketterät pelaajat yleistyivät, alkoi peli nopeutua ja hitaat taklausjyrät oli yhä enemmän myöhässä ja tilanteiden ulkopuolella. Ja sitten jos he yrittää vähänkin "varastaa" hyvää pommia varten, ohiajaessaan ovat vielä pahemmin ulkona tilanteesta. Ja jos ajelet omalla sinisellä, tai yrität, niin aika varmasti tuloksena on maalipaikka, ylivoimahyökkäys tms kun taklaus ei osu. Pari ohiajoa, omissa soi ja valmentaja laittaa vilttiin, jolloin pelaajatkin vähentävät riskinottoa. Sitten kun peli nopeutui niin tappelijoitakaan ei haluttu pitää roikkumassa mukana kun pitäisi osata pelata ja pysyä mukana kyydissä. Samalla instigator-sääntö muutenkin vähensi tappeluita ja teki niistä haitallisia joukkueille. Sekä tietty päävammojen tutkimuksen kehitys ja julkisuus.

Hyvä esimerkki oli tuo Losin cup-voittojen jyräävä pelityyli, toisaalta Chicagon vähäisen taklauspelin tapa, jolla myös voitettiin. Varmaan joku vieläkin saisi jalkeille todella taklaavan ja liikkuvan rosterin mutta ehkä nykyisellään nopeampi ja siistimpi pelitapa on tehokkaampi? Jossain vaiheessa fysiikka tulee vastaan pitkässä juoksussa kun pitäisi luistella marnereiden ja muiden perässä sekä jyrätä samalla kaikki nurin virheittä.

Eipä tuo taklaamisen vähentyminen ainakaan merkittävästi näkynyt. Eniten taklaavat pelaajat vain vaihtuivat puolustajista hyökkääjiin. Kun katsotaan eniten taklauksia kaudessa niin top-10 sijoituksilla on esim. Matt Martin 4 kertaa. Sitten siellä on Cal Clutterbuck ja Mark Borowiecki. 6 kautta kymmenestä on lock-outin jälkeen ja 5 niistä on 2010-luvulla tehtyjä suorituksia. Toki taklaustilastot ovat vasta 1997-1998 kaudesta eteenpäin. En siis ihan osta taklausmäärän vähentymistä lock-outin jälkeen. Pikemminkin luulisi, että olisi nähnyt piikin siellä nurkilla, kun enää ei voinut repiä hyökkääjää maahan tai koukata kumoon.

 

[adolf]

Ymmärrän taklauspelin haikailun perään. Sitä "old school" kiekkoa on katsojanakin viihdyttävää seurata ja myös monet pelaajat syttyvät sille. Siitä huolimatta pelaajien turvallisuus menee omissa papereissani viihdyttävien aivotärähdystaklausten edelle. Tietyllä tavalla peli suosi myös ennen enemmän suuria persoonallisuuksia, mutta niistäkin niin moni oli ennen vanhaan tätä luunmurskaajaosastoa. Mun mielestäni roolitus oli myös vielä joskus 90-luvulla paljon selkeämpää ja voimakkaampaa kuin nykyään. En panekaan ollenkaan pahitteeksi että vaikka joku Joel Armia pelaa nykyään varmaankin suurin piirtein samanlaisia minuutteja mitä 20 vuotta sitten pelasi Tie Domi.

 

[Simo Silli]

Taklausten suhteen on, tappelut ja muut turhat rottailut on aika epäolennaista ja niistä sais antaa kakkua kunnolla. Muutenkin toi mailalla hakkaaminen ja poikkarit voitas ottaa paljon kovemmalla kädellä pois.

Mitä noihin taklauksiin tulee niin niitä kyllä kaipaan. Ja tietenkin puhtaita vaikka välillä vähän läikkyykin. Se kuuluu lajiin ja kaikki sen tietää ja ymmärtää. Loukkaantumisia ja aivotärähdyksiä tulee jatkossakin, eikä niitä pysytytä kitkeen.

Miksei pelaajat uransa aikana tuo tarvittavia asioita esille ja vaadi muutosta jos sitä halutaan? Eikös ne yleensä oo näitä uransa lopettaneita gooneja, jotka ei nyky jääkiekon muottiin oikein edes sovi. Ei ainakaan itsellä ole jäänyt mieleen missä esim Crosby huutelisi kovaan ääneen, että jää kausi pelaamatta jos ei saada pelaajien turvallisuutta kuntoon. Tai Aston-Reese vaatisi kunnon kypäriä ja kokokasvon visiirejä pakolliseksi kaikille. Näillähän sitä jotain aikaan voitas saada eikä pelkästään DOPSin kepillä.

Noh kyllähän sitä pelanneet tietää, että varsinkin kun peleissä panos kasvaa niin se tunne vaan voittaa sen turvallisuuden ja kiekon eteen hypitään vaikka pää edellä. Saa nähdä kummat kielletään ensin blokkaukset vai taklaukset?

Antaa poikien pelata ja muokata lajia omalla pelillään.

 

[Supersankari #4]

Tempers flare as Kings jaw at Tkachuk & Flames before puck drop
Linkki vie Youtubeen.

Mitään muuta en varsinaisesti kovista otteista kaipaa, mutta tuo alkulämpö on jäänyt kyllä isosti mieleen. Kovat taklaukset(erityisesti opportunistiset, yllättäen tarjoutuvat tilanteet) kyllä kelpaa. Headhunttausta ja rottailua en kaipaa.

Tappelut sallisin ainoastaan ruman taklauksen jälkeen. (Mieluusti siten että joku kentällä olevista antaa välittömän vastauksen, olkoon vaikka Gaudreau tai Matthews.) Nykyäänhän mylly seuraa melkein jokaisesta kovasta niitistä, olettaen että joukkueessa joku mylly-make vielä on. Showpaini on asia erikseen.