Minusta tuo Seppälän artikkeli oli hyvä perusteluineen, vähän tilastoja kaiveltu ja pelaajia haastateltu.
Sanoisin, että taklaamisen vähentymiselle kylvettiin siemen 04-05 lockoutissa, jonka jälkeen kahvakiekko kitkettiin pois. Sen jälkeen pienet ja nopea pelaajat sai tilaa ja peli soveltui heille paremmin kun enää ei 100+ kiloinen vastustaja päässyt mailan mittaisen säteen alueelta iholle. Kun nopeat ja ketterät pelaajat yleistyivät, alkoi peli nopeutua ja hitaat taklausjyrät oli yhä enemmän myöhässä ja tilanteiden ulkopuolella. Ja sitten jos he yrittää vähänkin "varastaa" hyvää pommia varten, ohiajaessaan ovat vielä pahemmin ulkona tilanteesta. Ja jos ajelet omalla sinisellä, tai yrität, niin aika varmasti tuloksena on maalipaikka, ylivoimahyökkäys tms kun taklaus ei osu. Pari ohiajoa, omissa soi ja valmentaja laittaa vilttiin, jolloin pelaajatkin vähentävät riskinottoa. Sitten kun peli nopeutui niin tappelijoitakaan ei haluttu pitää roikkumassa mukana kun pitäisi osata pelata ja pysyä mukana kyydissä. Samalla instigator-sääntö muutenkin vähensi tappeluita ja teki niistä haitallisia joukkueille. Sekä tietty päävammojen tutkimuksen kehitys ja julkisuus.
Hyvä esimerkki oli tuo Losin cup-voittojen jyräävä pelityyli, toisaalta Chicagon vähäisen taklauspelin tapa, jolla myös voitettiin. Varmaan joku vieläkin saisi jalkeille todella taklaavan ja liikkuvan rosterin mutta ehkä nykyisellään nopeampi ja siistimpi pelitapa on tehokkaampi? Jossain vaiheessa fysiikka tulee vastaan pitkässä juoksussa kun pitäisi luistella marnereiden ja muiden perässä sekä jyrätä samalla kaikki nurin virheittä.