No ihan nyt vaikka pistepörssiä katsomalla voi tuohon johtopäätökseen päätyä. Immonen oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies kolmossentterin roolistaan huolimatta. Lisäksi Immonen oli ainoa Suomen hyökkääjä, joka sai säännöllisesti vastuuta sekä ylivoimalla että alivoimalla. Kantoi myös päävastuuta tärkeistä oman pään aloituksista. Hietanen taas oli Suomen pakiston suvereeni kiekollinen liideri, joka takoi huippumaita vastaan suunnilleen pinna per peli tahtia. Kokonaisuudessaan hän oli joukkueen neljänneksi paras pistemies ja pakiston paras. Palola ja Pakarinen pelasivat nousujohtaiset kisat, mutta kokonaisuutena arvioiden heidän panos ei missään nimessä ollut sitä tasoa, että heidän merkityksensä voi sanoa olla joukkueelle samaa luokkaa kuin Immosella tai Hietasella, Kontiolasta tai Lehterästä nyt puhumattakaan.
Vain pistepörssiä tuijottamalla voit päätyä kyseiseen johtopäätökseen. Muistelemalla Suomen pelejä ja muitakin tilastoja huomaa, että Immonen ja Hietala eivät tällä kertaa olleet joukkueen johtavia pelaajia. Juuso Hietasen pisteistäkin on huomioitava se, että kolmasosa niistä tuli ilman Hietasen omia ansioita. Muutenkin kyseenalaistan vahvasti sen, että Juuso Hietanen olisi ollut Suomen johtava kiekollinen pakki näissä kisoissa. Hietasen otteista päinvastoin paistoi kiekollinen epävarmuus. Esimerkiksi hyökkäyssinistä Hietanen ei juurikaan onnistunut pitämään näissä kisoissa. Jos näistä kisoista pitää johtavat kiekolliset pakit nimetä he olivat Mäntylä ja Karalahti, ja nimeenomaan tässä järjestyksessä.
Jarkko Immonen pelasi hyvät kisat ja, kuten totesitkin, kaapi erittäin arvokkaita aloitusvoittoja niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä. Immonen ei kuitenkaan missään kohtaa noussut otteillaan joukkuetta kannattelevaksi hyökkääjäksi. Immonen ei missään kohtaa ottanut joukkuetta reppuselkäänsä, tai ollut joukkueen pelillinen johtaja. Kaikella kunnioituksella Jarkko Immosta kohtaan, hän ei useinkaan ollut edes oman kentällisensä johtaja. Joukkueen pelillisiä johtajia hyökkääjistä olivat Kontiola, Lehterä, Palola ja Pakarinen.
Pakarinen teki jokaisen maalinsa erittäin tärkeässä paikassa. Sen lisäksi, että Pakarinen toimi ratkaisijana niin Kanadaa kuin Sveitsiä vastaan, merkkautti herra joukkueen parhaan +/- lukeman. Pakarisen kunniaksi onmainittava myös se, että Suomen ykköskenttä alkoi toimia vasta kun Pakarinen nostettiin ketjuun.
Palola puolestaan esitti erittäin pirteitä otteita turnauksen viimeisissä otteluissa. Kuten Pakarisen, myös Palolan maalit tulivat erittäin kovissa paikoissa ja olivat seurausta herran itsensä poikkeuksellisesta ominaisuudesta, laukaisutaidosta. Kahta maalia merkityksellisempää Palolan kohdalla on kuitenkin se, että turnauksen kolmessa viimeisessä pelissä se oli nimenomaan Palola, jonka pörräämisen ansiosta Suomi sai aikaiseksi pitkiä hyökkäyksiä vastustajan päädyssä.
Oma valistunut arvioni on, että ensi kaudella Karjala-turnauksessa Liigapelaajien määrä tulee olemaan noin 4-5.
Pakko kysyä, mikä tekee arviostasi valistuneen.
