Mainos

Onko Liigan taso laskenut KHL:n nousun myötä?

  • 388 374
  • 2 256

Ränse

Jäsen
Pelin taso ei välttämättä ole laskenut(päinvastoin, nykyään liigaporukat pelavat taktisesti varmasti Euroopan parasta kiekkoa) mutta vetovoima sen sijaan on ja rajusti. Yleisömääristä en osaa sanoa kun en ole seurannut niitä kovinkaan tarkasti. Mutta kyllä esim. 10v sitten liigassa oli suhteessa paljon enemmän mielenkiintoisia pelaajia vaikkei pelintaso välttämättä olekaan laskenut.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Liigan tasoa osoittaa se että nämä -94 ikäluokan pelurit veivät MM-kultaa Ruotsalaisten nenän edestä siitäkin huolimatta etteivät ole ihan samanlaisia lahjakkuuksia kuin länsinaapurin pojat. Kovia pelejä kovassa liigassa teki sen että pojat pärjäsivät "parempiaan" vastaan.

Ok. Oliko vuotta aiempi floppi sitten osoitus Liigan silloisesta heikosta tasosta, kun suomalaiset eivät kyenneet voittamaan lahjakkuudeltaan vaatimattomampia sveitsiläisiä tai tshekkejä ja Liigapelaajien komppania joutui karsintasarjaan?

Sitä merkitystä että Liigassa oli vielä 10 kisapelaajan lisäksikin MM-kisatason pelaajia jäljellä. Se on taas yksi osoitus siitä että tasoa kotoliigasta löytyy. Kukkonen, Aaltonen ja varmaan Pyörälä ja Väänänenkin olisivat halutessaan olleet kisajoukkueessa vaikka jokainen KHL:n suomalainen olisi ollut käytettävissä. Maalivahdeista ei tarvinne edes puhua. Kisajoukkueessa oli kaksi Liigavahtia ja heidän lisäkseen Liigasta olisi tarvittaessa löytynyt vielä usea muukin saman tason veskari.

Niin, kyllähän syksylläkin moni oli sitä mieltä, että Pihlström, Lehterä, Salminen tai Hietanen eivät ole olympiatason pelaajia. Eivät he sitä omasta mielestänikään ideaalitilanteessa olisi, mutta osin loukkaantumisten ja osin vaatimattoman laatupelaajatuotannon he kuitenkin Sotshissa viilettivät. Vaikka he kaikki pelasivat ihan hyvin olympialaisissa, niin en osaa nähdä, että he siinä olisivat jotain osoittaneet KHL:n tason kovuudesta. Kun joukkueella on pelitapa ja roolitukset kunnossa, niin pienemmässä roolissa pärjää kohtuullisesti moni sellainen pelaaja, joka ei välttämättä kisatasoa olisikaan varsinaisesti.

Westerlund muuten sanoi jossain haastattelussa, että hän ajatteli MM-joukkueen olevan Karjala-turnauksen miehistö muutamalla NHL-vahvistuksella lisättynä. Karjala-turnauksessa pelasi kuusi Liigapelajaa, joten tuo kertoo aika hyvin millainen se Liigapelaajien määrä on parhaassa mahdollisessa Euroopasta kasatussa maajoukkueessa. Väittäisin, että joskus aiemmin yli puolet Euroopan "dream team" -maajoukkueesta olisi tullut Liigasta. Ei tule enää.
 
Ok. Oliko vuotta aiempi floppi sitten osoitus Liigan silloisesta heikosta tasosta, kun suomalaiset eivät kyenneet voittamaan lahjakkuudeltaan vaatimattomampia sveitsiläisiä tai tshekkejä ja Liigapelaajien komppania joutui karsintasarjaan?

Suomi nimenomaan voitti Sveitsin.
 
Suosikkijoukkue
Timo Rajalan Kultainen Takki
Eiköhän tuo kerro vain ja ainoastaan siitä, että KHL-pelaajien ja erityisesti NHL-pelaajien keskuudessa kieltäytymisten määrä on noussut radikaalisti. Kaksi vuotta sitten keiltäytymisiä ei Euroopan puolelta juuri tullut ja silloin Liigapelaajia olikin MM-joukkueessa vain kuusi.

Eli olet siis sitä mieltä, että MM-kisojen taso on suorastaan romahtanut? Aika jännä, joidenkin muiden viestiesi perusteella voisi olettaa päinvastaista.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Eli olet siis sitä mieltä, että MM-kisojen taso on suorastaan romahtanut? Aika jännä, joidenkin muiden viestiesi perusteella voisi olettaa päinvastaista.

Miten niin? Se, että Suomen pelaajien taso on tänä ja viime vuonna ollut heikompi kuin kaksi vuotta sitten, ei varmaan sitä tarkoita, että kisojen taso kokonaisuudessaan olisi heikentynyt. Toki näin olympiavuonna huippumaiden rosterien taso on heikompi kuin normaalisti. Viime vuonna taas muilla huippumailla pääsääntöisesti oli kovat rosterit.

MM-kisojen huippumaiden kohtaamiset ovat joka tapauksessa pääsääntöisesti todella kovia pelejä ja täysin kilpailukykyisiä urheilulliselta tasoltaan verrattuna NHL-peleihin.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Itse en edelleenkään arvota sarjan tasoa siinä pelaavien pelaajien mukaan. Itselleni merkityksellinen asia on sarjan urheilullinen tasaisuus. Sarjasta poistuvat tähdet korvaantuvat aina uusilla tähdillä. Yksittäisiä pelaajia tärkeämpää on se, että sarja on tasainen ja mestariehdokkaita on enemmän kuin yksi tai kaksi. Verrattaessa liigaa 90-lukuun on ehdottomasti tultu eteenpäin.
Eli tasainen Veikkausliiga on kovatasoisempi kuin La Liga? En ymmärrä tätä logiikkaa.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tutki vaikka minkälaisilla meriiteillä varustettuja ulkomaalaispelaajia Liigaan tänä päivänä tulee ja vertaa 2000-luvun alkuun. Tuolloin Liigassa pelasi solkenaan tshekkiläisiä tai slovakialaisia maailmanmestareita. Pelaako tänä päivänä?
Ei ne ainakaan täältä lähtenyt niitä maailmanmestaruuksia voittamaan. Kun tämä että Liigassa aiemmin oli kovempia vahvistuksia, tuntuu olevan tärkein pointtisi, päätin tuhlata tunnin elämästäni ja tutkin kaikki 2000-luvun MM-kisojen rosterit läpi ja laskin montako Liigapelaajaa on milloinkin ollut mukana. Tuntuisi että jos ne oli niin hemmetin kovia vahvistuksia niin kai ne maajoukkueeseenkin mahtui.

Tulos on tässä:
2000 19 kpl + 1 mestis
2001 17 kpl
2002 14 kpl
2003 14 kpl
2004 8 kpl
2005 20 kpl + 2 mestis
2006 11 kpl + 1 mestis
2007 8 kpl
2008 6 kpl + 1 mestis
2009 9 kpl
2010 11 kpl + 1 mestis
2011 9 kpl
2012 18 kpl
2013 21 kpl
2014 15 kpl + 2 mestis

Luonnollisesti joka vuosi suurin osa on ollut Suomen joukkueessa. Tuloksissa näkyy selkeästi myös Suomen päävalmentajan vaikutus. 2008 liigapelaajien määrä oli vähimmillään kun Suomea koutsasi kanadalainen Shedden ja kisatkin oli pienen kaukalon Kanadassa. Summanen 2004 ja Westerlund 05-07 eivät myöskään hirveästi luottaneet Liigapelaajiin. 2005 on sikäli poikkeus sarjassa että silloin oli NHL-lockout ja Suomen liigassa pelasi useita NHL-pelaajia ja lähtivät täältä MM-kisoihin.

Loppupäätelmänä sanoisin että ainakaan tuosta tilastosta ei voi päätellä että liigan taso olisi laskussa. Koko 2000-luvun ajan Liigasta on lähtenyt MM-kisoihin suurin piirtein saman verran ulkomaisia pelaajia. Kokonaismäärä on vaihdellut hieman sen mukaan kuinka paljon Suomen jengiin on mahtunut liigapelaajia.

edit...laskenta saattaa sisältää inhimillisiä virheitä. Luulisin kuitenkin ettei kovin monella pelaajalla yksittäinen vuosi heitä.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Siis ketä esimerkiksi tänä vuonna oli Liigajoukkueiden ulkomaalaisvahvistuksista mukana MM-kisoissa? Auvitu, Nagy, Bernard, Nielsen ja Volden. Oliko muita? Vertailun vuoksi vaikkapa vuonna 2003 MM-kisoissa pelasivat Liigapelaajista ainakin Balastik, Vaic, Strbak, Cipruss, Fanduls, Setzinger, Yerkovich, Pantelejevs ja Sorokins. Paitsi, että määrässä on eroa, kiinnittäisin huomiota myös laatuun. Se, että Liigassa pelaa joku Italian varamaalivahti, niin en tiedä miten hän vahvistaa Liigaa.

Lisäksi vuonna 2003 Liigan ulkkareista EHT:llä tai MM-leirityksessä pelasivat Caloun, Kucharcik, Tenkrat, Zidlicky, Machulda, Kantor, Cech ja Holmqvist. Nyt vastaavia tapauksia taitavat olla vain Hubacek ja Smolenak.
 
Eli tasainen Veikkausliiga on kovatasoisempi kuin La Liga? En ymmärrä tätä logiikkaa.

Niin no, ensinnäkin Veikkausliiga on huomattavasti epätasaisempi kuin La Liga. Viisi viimeisintä mestaruutta Veikkausliigassa ovat menneet yhdelle ja samalle seuralle. Vastaavasti La Ligassa on viiden viimeisen kauden aikana saatu kolme eri mestaria. Toisekseen tiedät itsekin esimerkkisi naiviksi. On täysin turhaa verrata yhtä Euroopan kovimmista jalkapallosarjoista yhteen Euroopan heikoimmista. Kolmanneksi totean vielä, että La Liga on Euroopan suurista jalkapallosarjoista mielestäni heikkotasoisin johtuen nimenomaan siitä, että pääsääntöisesti sarja on kahden jättiläisen temmellyskenttä.

Ja mitä tulee tuohon sarjan tasaisuuden arvostamiseen, kyse on nimenomaan siitä, että tällöin sarja on urheilullisesti mielenkiintoinen. Mikäli joukkueet ovat tasaisia ovat niiden väliset ottelut myös todennäköisesti parempia, kuin ottelut, joissa joukkueiden väliset tasoerot ovat valtaisia. Uskon vahvasti myös, että pelaajat kehittyvät paremmin, mikäli kausi on täynnä urheilullisesti tasaisia otteluita. Katsojana itse olen kiinnostunut näkemään hyvän tasaisen ottelun täynnä taistelua sen sijaan, että Alexander Radulov tekee jalkakyniä nöyryyttäen samalla täysin eri tasolla olevaa vastustajaa.

Tämän vuoksi en esimerkiksi osaa pitää KHL:ta kovinkaan laadukkaana sarjana, vaikka sarjassa hyviä pelaajia onkin. Myönnän samantien, että en ole montaakaan KHL-ottelua nähnyt, mutta ne ottelut jotka ovat minun silmiini osuneet ovat olleet hidastempoisia lätkytyksiä, joissa toinen joukkue on pyrkinyt vain ja ainoastaan puolustamaan.

Hyvänä esimerkkinä tasaisuuden tavoittelusta voidaan mainita Pohjois-Amerikan ammattilaissarjat, joissa tasaisuutta tavoitellaan useilla eri keinoilla. Toki on huomioitava, että Euroopassa lainsäädäntö ei mahdollista palkkakattoa tai aidosti toimivaa varausjärjestelmää.

Ylipäätänsä sarjan taso ei ole kiinni muutamasta huippupelaajasta, koska tyhjiöt täyttyvät aina ja uusia huippuja tulee vanhojen tilalle. Itse olen lisäksi sitä mieltä, että tasainen sarja hieman taitamattomammilla ja tuntemattomammilla pelaajilla on tasokkaampi kuin epätasainen sarja, missä huiput ovat pitkälti kolmen tai neljän seuran käytettävissä. Omasta mielestäni Liiga on huomattavasti parempi tasoinen nyt 2010-luvulla tasaisena, kuin 1990-luvulla milloin koko vuosikymmenen aikana mestareiksi saatiin kokonaista kolme seuraa.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tarkastellaan asiaa kokonaisuutena, niin saadaan parempi kuva. Otetaan ensin vertailuun, että miten 2000-luvun alkupuolella ykköskierroksella varatut kenttäpelaajat ovat pelanneet Liigaa varausta edeltävän kauden:

Mikko Koivu: 21 ottelua, 0+1=1
Tuomo Ruutu: 47 ottelua, 11+11=22
Joni Pitkänen: 49 ottelua, 4+15=19
Jesse Niinimäki: 16 ottelua, 2+4=6
Sean Bergenheim: 28 ottelua, 2+2=4
Lauri Tukonen: 35 ottelua, 3+3=6
Petteri Nokelainen: 40 ottelua, 4+4=8
Lauri Korpikoski: 0 ottelua, 0+0=0

Ja sitten vertailuun tämän vuosikymmenen puolella varatut ykköskierroksen nimet samassa vertailussa:

Mikael Granlund: 43 ottelua, 13+27=40
Joel Armia: 48 ottelua, 18+11=29
Teuvo Teräväinen: 40 ottelua, 11+7=18
Aleksander Barkov: 53 ottelua, 21+27=48
Rasmus Ristolainen: 52 ottelua, 3+12=15

Onhan tuossa nyt kokonaisuudessaan valtava ero, että minkälaista vastuuta nämä huippulupaukset ovat tuossa 17-18-vuotiaana nauttineet. Ja ero kasvaa sitten vielä suuremmaksi jos alettaisiin verrata niiden heikompien lupausten saamaa vastuuta.

Katsotaanpa vielä vertailun vuoksi, mitä tapahtui varauksen jälkeen, toivottavasti ei tullut isoja virheitä. Pitääkseni taulukon pienempänä, olen jättänyt pois alle 10 pelin jääneet visiitit eri sarjoissa (esim. Teräväinen NHL ja AHL tällä kaudella). Erotin myös puolustajat ja hyökkääjät, koska näiden vertaaminen toisiinsa pisteiden perusteella ei ole järkevää.

Koodi:
Mikko Koivu:		SML 48 4+3=7		SML 37 7+13=29			SML 45 6+24=30			AHL 67 20+28=48 (LO)
Tuomo Ruutu:		SML 51 7+16=23		SML 30 12+15=27			NHL 82 21+23=44			NHL 0+0=0 (LO)
Jesse Niinimäki:	SML 41 4+13=17		SML 10 3+3=6			SML 18 4+4=8/AHL 24 1+0=1 (LO)	SML 53 10+16=26
Sean Bergenheim:	SML 38 3+3=6		NHL 18 1+1=2/SML 20 2+2=4	AHL 61 15+14=29 (LO)		AHL 55 25+22=47
Lauri Tukonen:		SML 43 5+5=10 (LO)	AHL 62 14+22=36			AHL 61 13+19=32			AHL 62 9+26=35
Petteri Nokelainen:	SML 52 15+5=20 (LO)	NHL 15 1+1=2			AHL 60 6+10=16			NHL 57 7+3=10
Lauri Korpikoski:	SML 41 0+6=6 (LO)	SML 51 3+4=7			AHL 78 11+27=38			AHL 79 23+27=50

Mikael Granlund:	SML 39 8+28=36		SML 45 20+31=51			NHL 27 2+6=8/AHL 29 10+18=28	NHL 63 8+33=41
Joel Armia:		SML 54 18+20=38		SML 47 19+14=33			AHL 54 7+20=27
Teuvo Teräväinen:	SML 44 13+18=31		SML 49 9+35=44
Aleksander Barkov:	NHL 54 8+16=24


Joni Pitkänen:		SML 35 5+15=20		NHL 71 8+19=27			AHL 76 6+35=41			NHL 58 13+33=46

Rasmus Ristolainen:	NHL 34 2+2=4/AHL 34 6+14=20

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyy siihen, että näistä nuoremmista 2/5 on päässyt pelaamaan heti varauksen jälkeen kohtuullisen paljon NHL:ssä, kun taas vanhemmilla luku on 0/8. SM-liigassa pisteitä nuoremmat tekivät heti varauksen jälkeen edelleen parempaan tahtiin, ja Barkov nousee aivan omaan luokkaansa lunastettuuaan paikan NHL:ssä. Seuraavilla varauksenjälkeisillä kausilla alkaa vanhempien pelaajien ryhmässä olla reilua hajontaa, eivätkä erot nuorempiin ole enää selkeitä kaikkien osalta. Niiden osalta, joilla vielä parikymppisinäkään pistemäärät eivät ole kummoisia, voidaan kysyä, johtuuko se pelkästään kovasta kilpialutilanteesta vaiko siitä, että omat kyvyt pisteidentekoon eivät vain ole niin hyvät.

Jokainen tehköön omat päätelmänsä, mutta mielestäni SM-liigan pudonnut taso ei ole mitenkään yksiselitteisesti pääteltävissä siksi tekijäksi, joka on varausta edeltävän ja sitä seuraavan kauden erilaisten pistemäärien takana. Osin pelaajat ovat yksinkertaisesti edellä kehityksessä. Jos ei muiden, niin ainakin Barkovin kohdalla tämä on ilmeistä, koska hän teki NHL:ssä enemmän pisteitä kuin kukaan vanhemmassa ryhmässä SM-liigassa. Joidenkin tuon vanhemman ryhmän pelaajien kohdalla voidaan myös väittää, että NHL:ssä oltiin tuolloin valmiita ottamaan suomalaispelaajien suhteen suurempia riskejä. Pistemäärän eroja voi selittää myös muutos tuomaroinnissa, sillä lipsuvasta linjasta huolimatta nykykiekko sopii varmasti paremmin taitaville mutta fyysisesti kehittymättömille nuorille pelaajille kuin se "clutch and grab", joka oli tuolloin vallalla.
 
Suosikkijoukkue
Timo Rajalan Kultainen Takki
Miten niin? Se, että Suomen pelaajien taso on tänä ja viime vuonna ollut heikompi kuin kaksi vuotta sitten, ei varmaan sitä tarkoita, että kisojen taso kokonaisuudessaan olisi heikentynyt. Toki näin olympiavuonna huippumaiden rosterien taso on heikompi kuin normaalisti. Viime vuonna taas muilla huippumailla pääsääntöisesti oli kovat rosterit.
Kymmenen vuotta sitten SM-liigan taso oli siis nykyistä kovempi, mutta MM-joukkueissa ei silti ollut läheskään yhtä paljon liigapelaajia. Kuitenkin Suomi jäi monta vuotta putkeen tuolloin puolivälieriin kun taas viimeiset vuodet on menty surkeiden liigapelaajien täyttämillä joukkueilla järjestään mitalipeleihin. Eli onko A) Liigan taso noussut hurjasti, vai B) MM-kisojen taso romahtanut?
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kymmenen vuotta sitten SM-liigan taso oli siis nykyistä kovempi, mutta MM-joukkueissa ei silti ollut läheskään yhtä paljon liigapelaajia. Kuitenkin Suomi jäi monta vuotta putkeen tuolloin puolivälieriin kun taas viimeiset vuodet on menty surkeiden liigapelaajien täyttämillä joukkueilla järjestään mitalipeleihin. Eli onko A) Liigan taso noussut hurjasti, vai B) MM-kisojen taso romahtanut?

Minusta vetelet mutkia suoriksi. Sivuutat käytännössä kokonaan sen, että millaisissa rooleissa nämä Liigapelaajat ovat MM-kisoissa pelanneet ja sen, että mikä on valmennuksen taso maajoukkueessa, tietysti vielä suhteessa muiden maiden maajoukkueisiin. Vaikka Suomi tämän ja viime vuoden kisoissa paremmin pärjäsi kuin vuosina 2003 ja 2004, niin siitä huolimatta olen sitä mieltä, että noiden vuosien joukkueet olivat yksilöosaamiseltaan parempia.

Jos ajatustasi jalostaa eteenpäin, niin miten ihmeessä Kanadan NHL-joukkueiden suoritustaso on romahtanut tämän vuosikymmenen MM-kisoissa suhteessa viime vuosikymmenen tuloksiin? Kummasta on kyse: A) NHL:n tason romahtamisesta, vai B) MM-kisojen tason hurjasta noususta?
 
Olen laiska tilastojen rustaaja, joten en jaksa itse tehdä analyysiä, mutta muille väittelyn tueksi.

Luin joskus vuosituhannen vaihteessa erään Tapparan taustavaikuttajan tekemän opinnäytetyön, jossa käsiteltiin maalimäärien korrelaatiota pelin tasoon. Siinä tehtiin maaleja per peli vertailua eri sarjojen/turnausten välillä, sekä käytiin läpi maalimäärien historiallista kehitystä SM-Liigassa.

Yksinkertainen ja yksinkertaistava malli, mutta ei varmasti täysin metsässä tänäkään päivänä.
 

Gemondo

Jäsen
Kymmenen vuotta sitten SM-liigan taso oli siis nykyistä kovempi, mutta MM-joukkueissa ei silti ollut läheskään yhtä paljon liigapelaajia. Kuitenkin Suomi jäi monta vuotta putkeen tuolloin puolivälieriin kun taas viimeiset vuodet on menty surkeiden liigapelaajien täyttämillä joukkueilla järjestään mitalipeleihin. Eli onko A) Liigan taso noussut hurjasti, vai B) MM-kisojen taso romahtanut?

Tai sitten C) Suomen valmennuksen\pelaajatarkkailun taso on noussut roimasti suhteessa muihin maihin?
 

Ritola#24

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Minusta vetelet mutkia suoriksi. Sivuutat käytännössä kokonaan sen, että millaisissa rooleissa nämä Liigapelaajat ovat MM-kisoissa pelanneet ja sen, että mikä on valmennuksen taso maajoukkueessa, tietysti vielä suhteessa muiden maiden maajoukkueisiin. Vaikka Suomi tämän ja viime vuoden kisoissa paremmin pärjäsi kuin vuosina 2003 ja 2004, niin siitä huolimatta olen sitä mieltä, että noiden vuosien joukkueet olivat yksilöosaamiseltaan parempia.

Kyllähän tänä vuonna nimenomaan oli mukava katsoa kun liigamiehet olivat vastuunkantajia ja kaikki kaikessa. Esim. Palola ja Pakarinen. Pyyhkivät nhl olli jokisella jäätä ja oikein kunnolla.

2003 nhl miehet pyörittivät sitä ylivoimaa. Silti jäätyivät eivätkä saaneet porukkaan rotia ruotsia vastaan.

Joku väitti että olli määttä pelasi sm-liigaa, eipä ole pelannut vaihtoakaan. Parikymmentä peliä pelasi mestistä.

Liigaan on tullut aina hyviä junnuja, ja tulee jatkossakin. Luojan kiitos viime vuosina parempia kuin aikoihin. Se, että se joitain vituttaa niin ihmetyttää.

Myös ajatus, että kun jokerit eivät ole pärjänneet viime vuosina niin liigan taso on laskenut, pistää itsellä kiehumaan.
 

PJ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevat Mestarit
Olen laiska tilastojen rustaaja, joten en jaksa itse tehdä analyysiä, mutta muille väittelyn tueksi.

Luin joskus vuosituhannen vaihteessa erään Tapparan taustavaikuttajan tekemän opinnäytetyön, jossa käsiteltiin maalimäärien korrelaatiota pelin tasoon. Siinä tehtiin maaleja per peli vertailua eri sarjojen/turnausten välillä, sekä käytiin läpi maalimäärien historiallista kehitystä SM-Liigassa.

Hmmm. mitähän hän näistä maalimäärien ja pelin tason korrelaatiosta päätteli?

Näin tietämättä vastausta tuntuu kyllä vähän hassulta yhdistelmältä. Hyvä ja laadukas peli voi päättyä vaikkapa niin 0-0, 3-1 kuin 2-4. Laatuhan on aina asiakkaan kokemus. Sellaisen korrelaation ehkä pystyn näkemään, että yli kuuden maalin voitto kertoo toisen olleen paljon parempi ja peli hävinneen joukkueen osalta ei kokonaisuudessaan ole ollut kovin laadukasta :)

Itse ketjun aiheeseen. Ei. Yksi teema on vaikkapa se, että ammattilaispaikkoja on enemmän jaossa, niin on mielekkäämpää kilpailla ja panostaa jääkiekkoon. KHL on lähinnä osaltaan auttanut nostamaan jääkiekon tasoa lisäämällä pelaajatuotantoa Suomessa.

Hypoteesina esitän ettei keskivertokatsoja tunnista mitään eroa satunnaisen KHL ja Liiga-matsin laadussa. Kumpikin näyttää aivan samalta. Tämä olisi hauska testata satunnaisyleisöllä esimerkiksi jenkeistä. Siten että joukkueita ei tunnistaisi vaan katsojat katsoisivat vain peliä ja koittaisivat arvioida pelin tasoa.

Yleensäkään pelin tason mittaaminen on käytännössä mahdotonta. Jo siksi että tason mittaamisen kriteeristö on lähinnä subjektiivinen. Lisäksi joukkueen pelitapa vaikuttaa kokemukseen olennaisesti enemmän kuin ammattilaisten oletetut taitoerot, jotka tyypillisesti ovat vielä todella pieniä. Esimerkiksi toinen voi arvostaa fyysistä peliä ja toinen mailankäsittelytaitoa tai toinen voi arvostaa koko kentällisen puolustusta ja toinen lähinnä ylivoimakuvioita. Tai vaikkapa onko viivelähtö ja kiekkokontrolli laadukkaampi pelin tason mittari kuin nopea vastaiskupeli?

Ainoa todellinen keino mitata kahden joukkueen paremmuutta on pelata tosissaan. Silloinkin parasta olisi pelata vähintään paras 7 sarja. Ehkäpä Siperian liiga jossain vaiheessa päästetään CHL:ään. Se olisi taas jonkinlainen mittari.

Suomesta pystyisi tuottamaan vielä paljon enemmänkin ammattilaisia. Nytkin hukataan todella paljon lahjakkuuksia.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kyllähän tänä vuonna nimenomaan oli mukava katsoa kun liigamiehet olivat vastuunkantajia ja kaikki kaikessa.

Tällaiset virkkeet alkavat olla jo huumoriketjun kamaa. Jos nyt ruvetaan miettimään, että ketkä pelaajat olivat joukkueelle kaikki kaikessa, niin ensimmäisenä tulevat mieleen Pekka Rinne, Petri Kontiola, Jori Lehterä, Jarkko Immonen ja Juuso Hietanen. Yksikään ei taida pelata Liigaa. Sen jälkeen alkaa olemaan makuasia, että onko Mäntylä, OJ, Pakarinen, Karalahti, Ohtamaa, Komarov vai Palola seuraavaksi.

Tässä MM-joukkueessa oli pääsääntöisesti niin, että muualla pelaavat vastasivat ylivoimapelistä ja Liigapelaajilla oli iso vastuu alivoimissa. En tiedä onko se sitten sattumaa, että ylivoima oli Suomella turnauksen kolmanneksi parasta ja alivoima sitten vasta yhdeksänneksi parasta.
 
Tällaiset virkkeet alkavat olla jo huumoriketjun kamaa. Jos nyt ruvetaan miettimään, että ketkä pelaajat olivat joukkueelle kaikki kaikessa, niin ensimmäisenä tulevat mieleen Pekka Rinne, Petri Kontiola, Jori Lehterä, Jarkko Immonen ja Juuso Hietanen. Yksikään ei taida pelata Liigaa. Sen jälkeen alkaa olemaan makuasia, että onko Mäntylä, OJ, Pakarinen, Karalahti, Ohtamaa, Komarov vai Palola seuraavaksi.

Kyllä nyt taas erku kirjoittaa sellaista soopaa, että ei mitään rajaa. Rinne, Kontiola ja Lehterä toki olivat Suomen kantavia voimia, mitä nyt varsinkin Kontiola kunnostautui myös pahoissa kiekonmenetyksissä. Mutta millä helvetillä edes sinä saat leivottua Immosesta tai Hietasesta joukkueen kantavia voimia noissa kisoissa. Kyllä Suomen pelaajista esiin nousivat Rinteen, Kontiolan ja Lehterän lisäksi Palola, Pakarinen, Mäntylä, Ohtamaa ja Karalahti.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
... Kyllä Suomen pelaajista esiin nousivat Rinteen, Kontiolan ja Lehterän lisäksi Palola, Pakarinen, Mäntylä, Ohtamaa ja Karalahti.

Lisäisin vielä Jormakan, mutta tietysti ei pelannut ihan koko turnausta. Ohtamaalta oli muuten hieno turnaus, oliko mies peräti Suomen eniten pelannut pakki? Jotain tällaista Mertsi huuteli jossain vaiheessa kopissaan..
 

Ritola#24

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tässä MM-joukkueessa oli pääsääntöisesti niin, että muualla pelaavat vastasivat ylivoimapelistä ja Liigapelaajilla oli iso vastuu alivoimissa. En tiedä onko se sitten sattumaa, että ylivoima oli Suomella turnauksen kolmanneksi parasta ja alivoima sitten vasta yhdeksänneksi parasta.

Finaalissa takaa ajo-asemassa Palola pyöritti ylivoimaa. Myös maalit teki Palola ja Pakarinen + Palola veteli tolppaan. Kontiola oli finaalipelissä aika heikko, mutta kyllä pikkumaita vastaan pelaili hyvin.

Pakaristahan peluutettiin aluksi vain alivoimissa, mutta jossain vaiheessa tajuttiin laittaa jo ylivoimaan.

Joku voi nähdä niin että esim. Pakarinen ja Palola pelasi paskat kisat.

Leheterä veteli alkukisat päin vittua, jokainen ratkaisu meni meni vituiksi. Onneksi paranti lopoua kohden, kontiolalalla vähän päinvastainen trendi.

Alivoimalla haula oli ihan pihalla, siihen puuttui jo pasi nurminenkin.
 
Viimeksi muokattu:

PJ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevat Mestarit
Alivoimalla haula oli ihan pihalla, siihen puuttui jo pasi nurminenkin.

Tämä on muuten täysin totta. Oli jopa vähän hämmentävää miten huonoa alivoimaa Haula pelasi. Se osittain kertoo siitä pelitaktisesta tasosta, jolla suomalaiset joukkueet ovat tottuneet pelaamaan ja siitä ettei oppiminen ole ihan triviaalia. Ei se nyt mitään aivokirurgiaakaan tietysti ole. Tämäkin oppiminen on osa sitä sopeutumisvaikeutta, jota vaikkapa AHL:n ja NHL:n rajalla olevalla pelaajalla on Suomeen tullessa.

Olin myös yllättynyt, että Haula ei ollut tuon nopeampi luistelija peleissä. Juuri Haulan tapaus kertoo hyvin pari asiaa. Taitotaso, pelikäsitys ja edes nopeus eivät olleet Liigapelaajien huipputasoon nähden erityisiä. Silti mies oli erittäin hyvä Wildissa. Se yhtenä esimerkkinä kertoo juuri niistä pienistä eroista, joita ammattilaisten välillä lopulta on. Lisäksi joukkuepeli on joukkuepeli. Sen ymmärtäminen tuntuu olevan monelle erityisen vaikeaa.

Ja ettei tule kenellekään paha mieli, niin Haula on erinomainen pelaaja, lupaava ja olin hänen esitykseensä myös MM-kisoissa pääosin tyytyväinen. Uskoisin että hän pelasi helposti 40 pisteen kauden Liigassa ja roolista riippuen enemmänkin. Riippuisi ketjusta, hän tarvitsisi kiekollista taitoa ja pelikäsitystä ympärilleen. Se ei ainakaan vielä ole hänen vahvuutensa.

Vähän enemmän odotin Haulalta. Osittain se varmaan johtui juuri tämän ketjun aiheesta sekä siihen liittyvästä illuusiosta, joka elää erityisen vahvana tällä palstalla ja suomalaisessa melankoliassa sekä kaurismäisessä surkeuden korostamisessa. Sama tuli esiin hyvin NHL sulkupelaajien kanssa toissa kaudella. Karlsson oli silloin varmaan maailman TOP 5:n joukossa puolustajana. Hän erottui kyllä selvästi joukosta vaihdosta toiseen, se mies osasi pelata. Samoin pari muuta suorastaan loistivat kaukalossa. Osa pelasi keskinkertaisesti ja osa oli yllättävän tavallista massaa kenttäpelissä. Heidän vahvuutensa ei päässyt esiin joukkueessa ja kaikki olivat pääosin tasaisen hyviä.

Yksi ominaisuus korostuu Liigassa. Huono luistelija ei nykyliigassa yksinkertaisesti pärjää ja luistelun puutteet tuleepa sitten miltä tasolta tahansa estävät menestyksen. Isonkin miehen, roolitettunakin, täytyy osata luistella paljon paremmin kuin vaikkapa 10-20 vuotta sitten. Esimerkiksi viime kaudella AHL/KHL:ssa hyvin pelannut Groulx oli jopa huvittava, vaikka taustalla saattoi olla myös hitautta korostavia vammoja.

Olisi mielenkiintoista, että Liigajengit pelaisivat enemmän panoksesta muiden maiden seuroja vastaan. CHL:ää on syytetty milloin mistäkin. Se on kuitenkin loistava lupaus ja on nyt kasvamassa alun höntsäturnauksesta isommaksi. Odotan sitä varsin suurella mielenkiinnolla. Katsotaan miten se menee, mutta toivottaisin KHL:n tietysti siihen tervetulleeksi tulevaisuudessa.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kyllä nyt taas erku kirjoittaa sellaista soopaa, että ei mitään rajaa. Rinne, Kontiola ja Lehterä toki olivat Suomen kantavia voimia, mitä nyt varsinkin Kontiola kunnostautui myös pahoissa kiekonmenetyksissä. Mutta millä helvetillä edes sinä saat leivottua Immosesta tai Hietasesta joukkueen kantavia voimia noissa kisoissa. Kyllä Suomen pelaajista esiin nousivat Rinteen, Kontiolan ja Lehterän lisäksi Palola, Pakarinen, Mäntylä, Ohtamaa ja Karalahti.

No ihan nyt vaikka pistepörssiä katsomalla voi tuohon johtopäätökseen päätyä. Immonen oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies kolmossentterin roolistaan huolimatta. Lisäksi Immonen oli ainoa Suomen hyökkääjä, joka sai säännöllisesti vastuuta sekä ylivoimalla että alivoimalla. Kantoi myös päävastuuta tärkeistä oman pään aloituksista. Hietanen taas oli Suomen pakiston suvereeni kiekollinen liideri, joka takoi huippumaita vastaan suunnilleen pinna per peli tahtia. Kokonaisuudessaan hän oli joukkueen neljänneksi paras pistemies ja pakiston paras. Palola ja Pakarinen pelasivat nousujohtaiset kisat, mutta kokonaisuutena arvioiden heidän panos ei missään nimessä ollut sitä tasoa, että heidän merkityksensä voi sanoa olla joukkueelle samaa luokkaa kuin Immosella tai Hietasella, Kontiolasta tai Lehterästä nyt puhumattakaan.
 

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Tämä on muuten täysin totta. Oli jopa vähän hämmentävää miten huonoa alivoimaa Haula pelasi. Se osittain kertoo siitä pelitaktisesta tasosta, jolla suomalaiset joukkueet ovat tottuneet pelaamaan ja siitä ettei oppiminen ole ihan triviaalia. Ei se nyt mitään aivokirurgiaakaan tietysti ole. Tämäkin oppiminen on osa sitä sopeutumisvaikeutta, jota vaikkapa AHL:n ja NHL:n rajalla olevalla pelaajalla on Suomeen tullessa.

Olin myös yllättynyt, että Haula ei ollut tuon nopeampi luistelija peleissä. Juuri Haulan tapaus kertoo hyvin pari asiaa. Taitotaso, pelikäsitys ja edes nopeus eivät olleet Liigapelaajien huipputasoon nähden erityisiä. Silti mies oli erittäin hyvä Wildissa. Se yhtenä esimerkkinä kertoo juuri niistä pienistä eroista, joita ammattilaisten välillä lopulta on. Lisäksi joukkuepeli on joukkuepeli. Sen ymmärtäminen tuntuu olevan monelle erityisen vaikeaa.

Tai sitten Haula oli vain yksinkertaisesti niin puhki, ettei saanut itsestään kaikkea irti. 96 ottelua on aika kova määrä ensimmäisellä ammattilaiskaudella.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös