Tämä sarjojen tasoeroista keskustelu kuuluu ennemmin tähän ketjuun, joten
linkataan tämä Huhuketjun viestini tähän ja laajennetaan vielä vähän aiheesta.
Väitän siis, että terävimmän kärjen takana erot pelaajien välillä ovat åpienemmät kuin usein kuvitellaan ja keskimääräisen NHL-pelaajan ja Euroopan sarjojen parhaiden väliset erot ovat pieniä ja Euroopassa pelaa monia parempia pelaajia kuin NHL:n kolmosketjuissa.
Osittaisena syynä tähän on sattuma ja esim. onnistuiko (ja oli terveenä ja kunnossa) pelaaja juuri silloin, kun sattui saamaan näytönpaikan NHL:ssä tai NHL:ään. Tai saiko sitä edes koskaan.
NHL-joukkueilla on selvä taipumus suosia pohjoisamerikkalaisia pelaajia ja pääasiassa oikein hyvistä syistä. Jos organisaatiolla on samalle paikalle tyrkyllä pelitaidoiltaan tasaiset Good Old Canadian Boy Jake ja sitten joku suomalainen Juho ja venäläinen Ivan, niin eiköhän organisaatio 9 kertaa 10 valitse sen Jaken Juhon tai varsinkaan Ivanin sijaan. Ja tähän on hyvät perustelut. Jake onnistuu Juhoa tai Ivania todennäköisemmin, koska hänellä on pienempi todennäköisyys kompastella kulttuurieroihin jäällä tai sen ulkopuolella, kieli ei ole ongelma ja vähemmän todennäköisesti tulee äitiä ikävä. Riski hänen kohdallaan on siis pienempi kuin Juhon tai Ivanin. Lisäksi hänestä on todennäköisemmin markkinoinnillista hyötyä etenkin jos sattuukin olemaan joukkueen paikkakunnan kanssa samalta alueelta.
Pelkät pelitaidot eivät suinkaan ratkaise, vaan varmasti harkitaan myös riskiä ja ulkojääkiekkoilullisia etuja. Jos siis pelaajaa pidetään hyvänä joukkuepelaajana pohjoisamerikkalaisin kriteerein (jotka eivät ole täysin yksi yhteen kaikkien muiden maiden kriteeristön kanssa), se on suuri plus. Varmasti myös auttaa, jos on hyvä haastateltava ja pärjää hienosti median kanssa ja muussa PR-työssä, eikä varmasti ole haitaksi, jos sattuu olemaan vielä hyvännäköinen. Puhumattakaan, jos on esim. jonkun entisen pelaajasuuruden poika.
Kun pelitaidolliset erot ovat pieniä tai olemattomia, nuo asiat ovat aivan relevantteja syitä tehdä valintoja. Ne eivät kuitenkaan tee siitä valitusta sen parempaa jääkiekkoilijaa kuin niistä, joilla nämä tekijät eivät olleet kohdillaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esim. eurooppalaisen (etenkin venäläisen) pelaajan tarvitsee olla selvästi vastaavaa pohjoisamerikkalaista parempi saadakseen edes näyttöpaikan NHL:ssä.
Tämä näkyy sitten siinäkin, että kun pohjoisamerikkalaiset joukkueet eivät saa jalkeille aivan sitä terävintä kärkeään, niin nämä B/C-maajoukkueet kerta toisensa jälkeen yllättävät vaisuudellaan eurooppalaisia joukkueita vastaan, vaikka niissä kaikki kuitenkin ovat niitä tarunhohtoisia NHL-pelaajia ja eurooppalaisjoukkueessa niitä änärijätkiä on vain muutama.