On vähentynyt. Jääkiekko kiinnostaa edelleen, mutta ei enään samalla tapaa kuin joskus aikoinaan.
Oman synnyinkaupunkini seura pelasi viime kaudella satumaisen kauden nousten vastoin kaikkia odotuksia Mestikseen. Alkukaudella sitä eli vielä KeuPan mukana kuin joskus pikkupoikana Liiga-joukkuetta kannattaessani. Peleissä kävi sen takia kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ja oli suorastaan älytöntä nähdä sana "KeuPa" Mestiksen otteluohjelmassa ja perinteisiä Mestis -joukkueita Keuruun navetassa.
Kauden edetessä kiinnostus jopa tuohon on laskenut siihen pisteeseen, että nykyään on suhteellisen samantekevää kuinka pelit päättyvät. Vaikka tottakai KeuPan voittoa aina toivonkin. Tappiot eivät kuitenkaan enää harmita kuten alkukaudella vaan peleissä tulee käytyä enemmänkin tottumuksen takia. KeuPan otteet kaukalon ulkopuolella kuin itse kaukalossa kiinnostavat tällä hetkellä enemmän, tällä tarkoitan sitä, että minua kiinnostaa kuinka seuraa ylipäätään hoidetaan ja minkälaisia päätöksiä tehdään. Jollain tapaa toivon, että KeuPa pelaisi yhä Suomi-sarjaa. Silloin katsomossa riitti aitoa jännitystä, kun mahdollisuudet oli mestaruuteen ja menestyttäessä saattaisi palkintona olla nousu Mestikseen. Nyt KeuPan maksimisuoritus tulee olemaan 8. sija ja lähtö ensimmäisellä kierroksella, who cares? Toisaalta Mestiksessä vastustajat ovat nimekkäämpiä ja kovatasoisempia kuin Suomi-sarjassa, joten sieltä tulee lisäkiinnostusta.
Nuorempana poikana minulla oli SM-Liigassa suosikkijoukkue, jota fanitin kaikin voimin. Seurasin joukkueen jokaisen tuloksen tarkkaan ja jokainen tappio vitutti yhtä paljon. Nykyään kyseisen seuran otteet eivät juurikaan kiinnosta sen enempää kuin muidenkaan. Tulokset tulee aina katsottua ja pelejä jännitettyä silloin kun on vedot sisässä, mutta ei tuo Liiga oikein jaksa innostaa. Ehkä sitten pudotuspeleissä jos löytyy joku joukkue minkä bandwagoniin hypätä kuten esimerkiksi Ässät 2013. Täysin sanasta samaan sama juttu NHL:n kanssa. Sielläkin minulla oli pienempänä suosikkijoukkue, mutta enää ei yksittäiset ottelut kiinnosta. Mikäli joukkue sattuisi pääsemään pudotuspeleissä pitkälle, niin sitten tulisi varmasti toivottua menestystä tälle.
Maajoukkuetta kohtaan kiinnostus on MM-kisojen suhteen lopahtanut jo kauan aikaa sitten, kun tajusin, että kisat ovat suhteellisen heikkotasoinen keväthöntsä, joka ei juuri Suomen ulkopuolella vastaavaa kiinnostusta herätä. Mitä iloa on maailmanmestaruudesta, kun maailman parhaat eivät olleet mukana? Sama kun 100 metrin pikajuoksun maailmanmestaruuden voittaisi joku suomalainen, kun boltit ja kumppanit eivät tällaisiin kilpailuihin lähde. Toki 2011 maailmanmestaruus sytytti. Olympiaturnaukset maajoukkueen osalta kiinnostavat aina, kun parhaat ovat mukana ja näkee sen absoluuttisen tason.
Eniten kiinnostusta vähentää mielestäni se, että jääkiekkoilusta ja sen seuraamisesta on tullut jotenkin arkipäiväistä. Kaikki pelit voi katsoa kotisohvalta. Edes NHL ei tunnu enään niin myyttiseltä kuin pikkupoikana jolloin kaikki mitä NHL:stä näki, tuli Nelosen NHL Powerweek -ohjelmasta kerran viikossa. Mikäli joskus aamuisin Urheiluruudusta sattui näkymään joku parinkymmenen sekuntin väläys NHL:aa, oli se yhtä juhlaa. Lisäksi pelaajat eivät enää olekaan mitään myyttisiä sankareita, kuten joskus pikkupoikana luuli palvoessaan KeuPan II-divarijlukkueen pelaajia. Nykyään itse kun on suunnilleen samanikäinen kuin keskiverto liigapelaaja, joiden kanssa on itse tullut joskus junnuvuosina pelattua, niin eivät he enää tunnukaan miltään myyttisiltä sankareilta. Myös pelejä on mielestäni ihan liikaa, jotta pystyisi yksittäiseen runkosarjan otteluun syttymään, edes suosikkijoukkueen. Jos tappio tulee, niin tietää parin päivän päästä olevan uusi mahdollisuus ja niin edelleen. Sama pätee myös siinä ettei suosikkijoukkueen voitotkaan kiinnosta samoissa määrin kuin silloin jos pelejä olisi kaudessa parikymmentä vähemmän. Suomikiekkoon sen mielenkiinnon toisi sarjojen avaaminen ja Liigan joukkuemäärän laskeminen, mutta taitaa olla turha toivo..