Seurajoukkuetasolla sen sijaan on kovasti mielenkiinto vähentynyt, vaikka SaiPan peliä onkin tarkoitus heti tässä alkukaudesta lähteä katsomaan, mutta ei se joukkueen seuraaminen enää vie niin isoa osaa elämästä kuin ennen.
Lainailen nyt vähän itseäni tässä. Yritin tuossa ruudusta katsoa SaiPan peliä, mutta ei vain kiinnostanut. En tuon yhden paikan päällä katsotun matsin lisäksi ole tainnut katsoa edes yhtään kokonaista erää SaiPan kiekkoa tällä kaudella.
Onko sitä sitten ikä ruvennut tekemään tehtävänsä, mutta tuo koko joukkuekin on jotenkin omaan silmääni niin hajuton ja mauton tällä kaudella että ei vain nappaa. Semmoinenkin juttu siinä on että kun sen tiedostaa jo että vaikka semmoinenkin ihme sitten tapahtuisi että SaiPa jopa sitä kannuakin joskus nostelisi, niin ohimenevää sekin vain on eikä se kuitenkaan minun elämässäni mitään sitten muuta.
Maajoukkuetasolla vielä sillä on itselleni merkitystä että mikä maa voittaa kun kisoja pelataan, mutta muuten kyllä tuntuu että rupeaa saamaan jääkiekosta irti mielekkäiitä asioita joistain muista jutuista kuin jonkin seurajoukkueen kannattamisesta.
Tuomas Kyrö joskus mainitsi tästä faniudesta jossain haastattelussa minusta ihan mielenkiintoisesti että miten aikuiselle ihmiselle voi olla mitään merkitystä sillä että minkä värisessä pelipaidassa pelaava joukkue voittaa. Mutta kun siitä on tullut lapsena semmoinen tapa, niin siitä tavasta pidetään kiinni, vaikkei sitä aikuisena enää oikein osaa hahmottaakaan että minkä ihmeen takia minä tämän saman joukkueen matseissa kaiken aikaa ravaan ja mitä se minun elämääni muuttaa että voittaako vaiko häviääkö ne. 40-vuotias mies liimaa autonsa laseihin Jokereiden tarroja ja hallissa miettii että mitä helvettiä hän täällä oikein tekee. Jotenkin noin se meni.
Jollain tavalla sitten kuitenkin suhde jääkiekkoon on syventynyt. Seuraan NHL:ää enemmän kuin ennen. Siellä on paljon mielenkiintoisia pelaajia ja voi perkele kun ne pelit tulisivat edes vähän järkevämpään aikaan niin niitä tulisi katsottua varmaan enemmänkin.
Kuitenkin lähinnä tämän uuden suomalaisen sukupolven myötä tulee seurattua SM-liigaa vielä sen verran että näitä -99 syntyneiden puolustajien pelejä katson melko paljon. Viime kaudella katsoin ihan varmasti reilusti yli puolet Kärppien ja Tapparan peleistä. Syyt varmaan lukija arvaakin. A-, B-, ja C-junnujen tulokset vilkuilen tarkkaan netistä. Hitsi jos asuisin jossain lähempänä, niin näitä pelejä varsinkin ihan varmasti menisin katsomaan paikan päälle. Olisi tosi mielenkiintoista nähdä joku Aaltonen tai Simontaival paikan päältä.
Frölundan pelejä olen pari katsellut tältä kaudelta ja ihan justiinsahan sieltä alkaa taas yksi jota voisi ainakin vähän matkaa katsoa. Ihan vain Vesalaisen otteiden vuoksi.
Pohjois-Amerikan junnusarjoja ja niiden tuloksia seuraan kanssa tarkasti. Viikonloppuisinhan nuo pääasiassa pelaavat, mutta joka aamu on rutiini katsoa tulokset ja maalintekijät läpi ihan kuin NHL:n peleistäkin. Niiden joukkueiden kohdalta kuitenkin lähinnä joissa pelaa suomalaisia. Jonkin verran seuraan tuolta myös näitä isoimpia ulkomaalaisia nimiä. Jostain syystä ruotsalaiset kiinnostavat eniten.
Aika tarkkaan pyrin seuraamaan lähinnä HFboardsilta sitten juuri näitä ulkomaalaisia pelaajia, että ketä kaikkia lupauksia on NHL:ään murtautumassa ja keitä on vasta tulossa drafti-ikään. Mitkä joukkueet ovat mahdollisesti NHL:ssä vahvoilla tulevaisuudessa prospect pooliensa kautta ja tämmöistä.
Ei minua nämä junnusarjat ja tämmöiset ennen kiinnostanut tuon taivaallista. Eikä kyllä varmana kiinnostaisi vielä nykyäänkään ellei näitä suomalaisia siellä pelaavia huippulupauksia olisi nyt tässä viime vuosina tullut tämmöisellä volyymilla.