Ei ole urheilua hevonperseen vertaa. Tämä perustuu toki puhtaasti omaan määritelmääni urheilusta, mutta näkemyksen takana on helppo seistä koska se on oikea.
Täysin arvosteluperusteiset lajit eivät aina ole välttämättä lainkaan urheilua, vaan usein paremminkin jotain kilpa- tai arvosteluliikuntaa. Tietysti amatöörikin voi nähdä, että suorituksella ja suorituksella on eroa, mutta arvostelulajeissa subjektiivinen puoli vaikuttaa aina enemmän tai vähemmän siihen, kuinka palkinnot lopulta jaetaan. Kun kisataan metreistä, sekunneista, kilogrammoista tai tehdyistä maaleista/pisteistä yms., niin mitattavuus on absoluuttista. Eipä silti, virheitäkin voi tapahtua, vilpistä puhumattakaan.
Mutta: arvostelu-urheilu pitää tietysti sisällään monia todella liikunnallisia lajeja, joiden kilpasuoritukset ovat kaikilta muilta osin selkeästi urheilua, paitsi juuri tuon mittaamisaspektin osalta. Ei ole tietenkään voimistelun eikä taitoluistelun syytä, ettei urheilijoiden paremmuutta voi osoittaa näissä lajeissa muilla tavoin kuin tuomareiden arvostelujen perusteella. Kuitenkin kilpailuissa urheilijoiden paremmuus ratkaistaan tällöinkin suorituksen perusteella, ja suorituksia arvioidaan yhtäläisten kriteerien perusteella. Esimerkiksi voimistelulajeissa nimen omaan kilpailijan kisasuoritus on arvioinnin kohteena, ei kilpailijan ulkonäkö.
Fitness ei ole edes mitään arvosteluliikuntaa, sillä liikunta on kilpasuorituksessa täysin epäolennaisessa roolissa. Tiedän kyllä, että fitness-tyypit suunnilleen asuvat salilla, punnitsevat tarkkaan mietityt ravintoaineensa kirjevaa'alla, ja hankaavat saatanat nahkaansa kenkäplankilla minkä muulta vehtaamiseltaan ehtivät. Se on selvä, että fitness-maakarit tekevät varmasti paljon työtä lajissaan pärjäämisen eteen, mutta niiden missikisoilla ei ole urheilun kanssa mitään tekemistä.