Suorastaan hämmentävää kuinka iso osa uusista oluista on soureja, gozeja tai vastaavia happamia oluita. Vuosikausia hyllyjä hallinneet IPA:t ovat jääneet täysin jalkoihin. Eipä siinä, välillä nuokin ovat hyviä (esim. viikonloppuna maistamani Cool Headin Why So Sourious oli oikein onnistunut), mutta jotenkin mennään koko ajan kauemmas itse oluista.
Näinhän tuo trendi tuppaa olemaan tänä päivänä. IPA on kyllä pitänyt siinä mielessä asemansa, että siitä on tullut jopa melko arkipäiväinen tuote, joka on löytänyt tiensä suurtenkin panimoiden valikoimiin. Mutta trenditietoiset pienpanimot tuntuvat nyt tarjoavan juurikin näitä mainitsemiasi oluita, ja IPA on niillä jäänyt hieman paitsioon. Ja nuo nyt tarjolla olevat IPA:t ovat usein selvästi kevyemmin humaloituja kuin vielä jokunen vuosi sitten. Lisäksi niitä on joskus maustettu eri tavoin.
Viime viikolla join Sonnisaaren panimon tekemän Punk Metal Jacket -IPA:n. Ensipuraisun jälkeen tuntui kuin olisi palannut muutaman vuoden taaksepäin, silloin nimittäin melkein jokainen pienpanimo teki juuri tuollaista IPA:a. Ei mitään kikkailua, vaan raikas ja rapsakka humalointi kunnon mallasrungon päälle. Toimii edelleen hyvin. Ei tuo mikään megaluokan olut ollut, mutta oikein hyvä ruoan kanssa. Ja kyllä tuollaisia mielummin nautti, kuin näitä nykyisiä trendioluita.
Tai sitten en vaan ole kehittänyt makuani tarpeeksi? Tätä argumenttia itsekin käytin pro-bulkkilager -jengille, kun sieltä suunnasta kuului naljailua, etten oikeasti tykkää IPA:sta, vaan juon sitä vain siksi, että se on trendikästä. Pitää nyt ehkä kohdistaa nuo sanat itseeni.