Mielenkiintoiset lopulliset valinnat meillä lätkäfaneilla edessä, ja kieltämättä huvittavaa lukea joitain näistä EHT-kyhäelmistä.
Uskon (ja samalla pelkään), että Jalosella painaa valinnoissa paljon omat ns. ”luottoratsut” ja joukkueeseen tulee kuin tuleekin valituksi Euroopassa pelaavia hyökkääjiä. Kuten ketjussa on kuitenkin tuotu esiin, ei ole todennäköistä, että Anttilan 2019 suonenvedot Kanadan C-joukkuetta vastaan toistuisivat, kun pelataan olympiakullasta ja vastassa on Turriksen ja Henriquen sijasta Mcdavid ja Crosby. Ei vaan kertakaikkiaan riitä pelillisesti niin mitenkään, että johtajuus korvaisi tätä aukkoa.
World Cupissa flopannut pääosin nuori joukkue on nyt ensimmäisen todellisen tasonmittauksen edessä. Silloisista vielä uransa ”alkupuolella” olleista nykyisistä supertähdistä vastuuta sekä pelillisellä että henkisellä puolella ovat ottaneet kuluneina vuosina mm. Barkov, Rantanen, Aho ja Heiskanen. Niin ikään Granlund on kasvanut kovaa vauhtia Minnesotan luotettavimmaksi hyökkääjäksi, ja Puljukin saanut peli-ilosta kiinni sopivasti olympiavuoden kynnyksellä. Nämä kaverit tietävät mitä siellä on vastassa ja ennen kaikkea tietävät miten voitetaan. Ei sinne ole tarvetta raahata europelaajia MM-luottostatuksen tai hyvien KHL-näyttöjen perusteella. Tosiasia on kuitenkin, että harvalla KHL-pelaajalla riittää NHL:n absoluuttisia huippuja vastaan (pl. muuan Kaprizov).
Aika näyttää ja vasta turnauksen lopputulema kertoo totuuden. Toivon silti, että uudelle NHL-sukupolvelle annetaan täysi tilaisuus osoittaa pystyvänsä kaatamaan kenet tahansa vastaantulijan.
Uskon (ja samalla pelkään), että Jalosella painaa valinnoissa paljon omat ns. ”luottoratsut” ja joukkueeseen tulee kuin tuleekin valituksi Euroopassa pelaavia hyökkääjiä. Kuten ketjussa on kuitenkin tuotu esiin, ei ole todennäköistä, että Anttilan 2019 suonenvedot Kanadan C-joukkuetta vastaan toistuisivat, kun pelataan olympiakullasta ja vastassa on Turriksen ja Henriquen sijasta Mcdavid ja Crosby. Ei vaan kertakaikkiaan riitä pelillisesti niin mitenkään, että johtajuus korvaisi tätä aukkoa.
World Cupissa flopannut pääosin nuori joukkue on nyt ensimmäisen todellisen tasonmittauksen edessä. Silloisista vielä uransa ”alkupuolella” olleista nykyisistä supertähdistä vastuuta sekä pelillisellä että henkisellä puolella ovat ottaneet kuluneina vuosina mm. Barkov, Rantanen, Aho ja Heiskanen. Niin ikään Granlund on kasvanut kovaa vauhtia Minnesotan luotettavimmaksi hyökkääjäksi, ja Puljukin saanut peli-ilosta kiinni sopivasti olympiavuoden kynnyksellä. Nämä kaverit tietävät mitä siellä on vastassa ja ennen kaikkea tietävät miten voitetaan. Ei sinne ole tarvetta raahata europelaajia MM-luottostatuksen tai hyvien KHL-näyttöjen perusteella. Tosiasia on kuitenkin, että harvalla KHL-pelaajalla riittää NHL:n absoluuttisia huippuja vastaan (pl. muuan Kaprizov).
Aika näyttää ja vasta turnauksen lopputulema kertoo totuuden. Toivon silti, että uudelle NHL-sukupolvelle annetaan täysi tilaisuus osoittaa pystyvänsä kaatamaan kenet tahansa vastaantulijan.