Oma kaavailu Suomen kokoonpanosta kisoihin nykyisillä meriiteillä/näytöillä/potentiaalilla/mutuilulla mitattuna:
Jokinen - Barkov - Rantanen
Teräväinen - Granlund - Pulkkinen
Korpikoski - Filppula - Puljujärvi
Donskoi - Kemppainen - Komarov
Lehterä, Ma.Granlund
Määttä - Vatanen
Lindell - Ristolainen
Jokipakka - Pokka
Lindbohm, Juolevi
Rask
Raanta
Saros
Kokoonpanossa ideana olisi pyrkiä roolittamaan kentällisistä parhaat irti. Tästä syystä esimerkiksi Koivun jättäisin kokonaan pois kokoonpanosta,
enkä oikein Lehterääkään saanut mahtumaan (hienoista näytöistään huolimatta). Mielestäni Lehterän paikka olisi joko ykkös- tai kakkoskentässä,
mutta ei vaan millään ole Barkovin, Granlundin tai Filppulan veroinen. Menee tietysti hyvänä "ylimääräisenä pelaajana", jota voidaan kierrättää
koostumuksissa jos tulee loukkaantumisia tulee tai muuten vaan ei peli kulje.
Ykköskenttä olisi Floridan poikien Jokisen ja Barkovin myötä tuollainen vastustajien parhaita vastaan pelaava kenttä. Barkov ja Rantanen on kokonsa
puolesta isoja ja voimakkaita pelaajia, jotka pystyvät suojaamaan kiekkoa ja pelaamaan myös puolustussuuntaan. Jokinen taas on muuten vaan
ahkera ja tunnokas pelaaja, jonka ollessa kentällä tapahtuu yleensä hyviä juttuja. Kaikilta kavereilta myös löytyy pelisilmää ja kykyä tehdä nopeita ratkaisuja kiekon kanssa. Pelinopeutta tarvitaankin erityisesti kun pelataan vastustajan kovimpia vastaan.
Kakkoskenttä olisi sitten sekoitus taitoa ja tulivoimaa. Granlund on hyvä kahden suunnan pelaaja ja pelaa aina hyvällä moraalilla. Granlund ja Teräväinen kaksikko varmistaa, että kiekko liikkuu nopeasti ja kentältä löytyy varmasti tilaa. Tilaa nimenomaan Pulkkiselle jonka rautaiselle lämärille varmasti löytyy käyttöä kun kultapojat Teuvo ja Mikke alkaa namutella.
Kolmaskenttä oli vähän vaikeampia "roolittaa", mutta lähdin rakentamaan sitä Filppulan ympärille, joka on aina ollut perusvarma pelaaja, mutta suomalaiseksi kuitenkin harvinaisen korkealla upsidella. Laidalle laittaisin Puljujärven, mikäli kehitys jatkuu yhtään samalla tasolla kuin kaikki ennusteet lupaavat. Periaatteessa olisi voinut laittaa myös Laineen, mutta kaveri on enemmän high-risk/reward tapaus tässä vaiheessa arvioituna. Eli ei osaa yhtään ennustaa millä tasolla kaveri pelaa kolmen vuoden päästä. Kolmikon täydentää polkukoneena Korpikoski. Laidoilta ainakin tullaan lujaa, pitää vaan toivoa ettei mene suomalaisittain koohottamiseksi.
Neloskenttä meneekin pitkälti edellisen SM-liigakauden ja hienojen MM-kisojen siivittämän Donskoi-Kemppainen kaksikkoa ajatellen. Donskoi ei ehkä kuuluisi neloskenttään, mutta pelasi niin hyvin yhteen Kemppaisen kanssa, että en keksi parempaakaan vaihtoehtoa. Ainakin mahdollistaa sen, ettei neloskentän tarvitse olla mikään shutdown-kentällinen vaikka kaksikko Kemppainen-Komarov kyllä toimii varmasti hyvin esimerkiksi joukkueen alivoimaspesialisteina. Toisaalta neloskenttä voisi nykyisessä koostumuksessaan tuoda tarvittua secondary scoringia kun Suomen suurin ongelma tulee uskoakseni olemaan (kuten joka ikinen kerta) maalinteko.
Kisarosteriin mukaan vielä Markus Granlund, joka pystyy pelaamaan sekä laiturina että sentterinä. En muista montako pelaajaa rosterissa sai olla joten leimattaneenko Markuksen passi jääkin sitten kysymykseksi?
Puolustuksessa kärkiparina ei sen suurempia yllätyksiä kun Suomen kokonaisvaltaisin, vasemmalta laukova puolustaja Olli Määttä saa rinnalleen oikealta laukovan, puolustajista kovimman upsiden omaavan Sami Vatasen. Suomella on tapana ollut kikkailla neljän hyökkääjän ylivoimakoostumuksia, jotka ainakin omaan silmään ovat tupanneet epäonnistumaan kerta toisensa jälkeen. Mielestäni Määttä - Vatanen kaksikko toimisi ihan hyvin myös ykkösylivoimassa. Kaverit osaa kyllä pitää viivan, liikuttaa kiekkoa ja tarvittaessa toimittaa sitä maalille.
Kakkospariin lähtisin sitten kaksikolla Lindell - Ristolainen. Rasse on voittava pelaaja ja on kova nousemaan mukaan hyökkäyksiin. Toivotaan että parissa vuodessa korkean upsiden lisäksi saa hieman lisää varmuutta myös alakerran työskentelyyn. Lindell puolestaan pelasi itsensä omaan fantasiakentälliseen loistavilla esityksillään MM-kisoissa. Toivotaan että kehitys jatkuu samanlaisena. Kakkospari toimii myös hyvin sellaisenaan ylivoimalla. Lindelliltä ja Ristolaiselta löytyy tulivoimaa ja kykyä pyörittää peliä viivasta, eikä tarvitse turhaan sotkea kokoonpanoja. Lindellin ja Ristolaisen kätisyydet mätsäävät toisen ollessa left ja toisen right.
Kolmospariin sitten perusvarma, nykypäivän Kukkonen, eli Jokipakka saa parikseen kovaa nousua Chicagon NHL miehistöön tekevän Ville Pokan. Kolmospari tulee ensisijaisesti pelaamaan helpompia minuutteja, mutta mielestäni Jokipakka-Pokka akselin voi heittää askiin kyllä melkein mihin tahansa tilanteeseen. Toiveissa on, että Pokka on noussut kakkos-kolmosparin vakiomieheksi NHL miehistöön 2018 mennessä. Tuttuun tapaan myös tästä parista löytyy yksi leftin ja rightin puolustaja.
Puolustajista varalle nostetaan Esa Lindbohm ja Olli Juolevi. Varsinkin jälkimmäinen voi nousta pelaavaan miehistöön mikäli kehitys on korkeimman hypetyksen veroinen.
Maalivahdeissa meillä tulee olemaan jälleen kerran ihan kisojen kovin kattaus. Tarjolla olisi Raskia, Rinnettä, Lehtosta, Niemeä, Ortiota, Rämöä, Raantaa, Sarosta.. Omissa papereissa Rask on kuitenkin selkeä ykkönen. Rinne, Lehtonen ja Niemi kolmikko alkaa jo tuossa vaiheessa ikääntyä, joten oma valinta kääntyisi Raannan ja Saroksen puoleen. Tässä vaiheessa on kuitenkin tosi vaikea sanoa kuka näistä veskareista on kovimmassa vireessä. Tietysti jos Rinne pysyy nykyisellä tasollaan niin on varma valinta mukaan kisoihin. Itsellä vaan on sellainen fiilis että Rinne on saavuttanut sen maksiminsa ja kohta tullaan nuoremmissa ohi. Saa sitten nauraa kun Rinne vie Vezinan 2018.
Jokinen - Barkov - Rantanen
Teräväinen - Granlund - Pulkkinen
Korpikoski - Filppula - Puljujärvi
Donskoi - Kemppainen - Komarov
Lehterä, Ma.Granlund
Määttä - Vatanen
Lindell - Ristolainen
Jokipakka - Pokka
Lindbohm, Juolevi
Rask
Raanta
Saros
Kokoonpanossa ideana olisi pyrkiä roolittamaan kentällisistä parhaat irti. Tästä syystä esimerkiksi Koivun jättäisin kokonaan pois kokoonpanosta,
enkä oikein Lehterääkään saanut mahtumaan (hienoista näytöistään huolimatta). Mielestäni Lehterän paikka olisi joko ykkös- tai kakkoskentässä,
mutta ei vaan millään ole Barkovin, Granlundin tai Filppulan veroinen. Menee tietysti hyvänä "ylimääräisenä pelaajana", jota voidaan kierrättää
koostumuksissa jos tulee loukkaantumisia tulee tai muuten vaan ei peli kulje.
Ykköskenttä olisi Floridan poikien Jokisen ja Barkovin myötä tuollainen vastustajien parhaita vastaan pelaava kenttä. Barkov ja Rantanen on kokonsa
puolesta isoja ja voimakkaita pelaajia, jotka pystyvät suojaamaan kiekkoa ja pelaamaan myös puolustussuuntaan. Jokinen taas on muuten vaan
ahkera ja tunnokas pelaaja, jonka ollessa kentällä tapahtuu yleensä hyviä juttuja. Kaikilta kavereilta myös löytyy pelisilmää ja kykyä tehdä nopeita ratkaisuja kiekon kanssa. Pelinopeutta tarvitaankin erityisesti kun pelataan vastustajan kovimpia vastaan.
Kakkoskenttä olisi sitten sekoitus taitoa ja tulivoimaa. Granlund on hyvä kahden suunnan pelaaja ja pelaa aina hyvällä moraalilla. Granlund ja Teräväinen kaksikko varmistaa, että kiekko liikkuu nopeasti ja kentältä löytyy varmasti tilaa. Tilaa nimenomaan Pulkkiselle jonka rautaiselle lämärille varmasti löytyy käyttöä kun kultapojat Teuvo ja Mikke alkaa namutella.
Kolmaskenttä oli vähän vaikeampia "roolittaa", mutta lähdin rakentamaan sitä Filppulan ympärille, joka on aina ollut perusvarma pelaaja, mutta suomalaiseksi kuitenkin harvinaisen korkealla upsidella. Laidalle laittaisin Puljujärven, mikäli kehitys jatkuu yhtään samalla tasolla kuin kaikki ennusteet lupaavat. Periaatteessa olisi voinut laittaa myös Laineen, mutta kaveri on enemmän high-risk/reward tapaus tässä vaiheessa arvioituna. Eli ei osaa yhtään ennustaa millä tasolla kaveri pelaa kolmen vuoden päästä. Kolmikon täydentää polkukoneena Korpikoski. Laidoilta ainakin tullaan lujaa, pitää vaan toivoa ettei mene suomalaisittain koohottamiseksi.
Neloskenttä meneekin pitkälti edellisen SM-liigakauden ja hienojen MM-kisojen siivittämän Donskoi-Kemppainen kaksikkoa ajatellen. Donskoi ei ehkä kuuluisi neloskenttään, mutta pelasi niin hyvin yhteen Kemppaisen kanssa, että en keksi parempaakaan vaihtoehtoa. Ainakin mahdollistaa sen, ettei neloskentän tarvitse olla mikään shutdown-kentällinen vaikka kaksikko Kemppainen-Komarov kyllä toimii varmasti hyvin esimerkiksi joukkueen alivoimaspesialisteina. Toisaalta neloskenttä voisi nykyisessä koostumuksessaan tuoda tarvittua secondary scoringia kun Suomen suurin ongelma tulee uskoakseni olemaan (kuten joka ikinen kerta) maalinteko.
Kisarosteriin mukaan vielä Markus Granlund, joka pystyy pelaamaan sekä laiturina että sentterinä. En muista montako pelaajaa rosterissa sai olla joten leimattaneenko Markuksen passi jääkin sitten kysymykseksi?
Puolustuksessa kärkiparina ei sen suurempia yllätyksiä kun Suomen kokonaisvaltaisin, vasemmalta laukova puolustaja Olli Määttä saa rinnalleen oikealta laukovan, puolustajista kovimman upsiden omaavan Sami Vatasen. Suomella on tapana ollut kikkailla neljän hyökkääjän ylivoimakoostumuksia, jotka ainakin omaan silmään ovat tupanneet epäonnistumaan kerta toisensa jälkeen. Mielestäni Määttä - Vatanen kaksikko toimisi ihan hyvin myös ykkösylivoimassa. Kaverit osaa kyllä pitää viivan, liikuttaa kiekkoa ja tarvittaessa toimittaa sitä maalille.
Kakkospariin lähtisin sitten kaksikolla Lindell - Ristolainen. Rasse on voittava pelaaja ja on kova nousemaan mukaan hyökkäyksiin. Toivotaan että parissa vuodessa korkean upsiden lisäksi saa hieman lisää varmuutta myös alakerran työskentelyyn. Lindell puolestaan pelasi itsensä omaan fantasiakentälliseen loistavilla esityksillään MM-kisoissa. Toivotaan että kehitys jatkuu samanlaisena. Kakkospari toimii myös hyvin sellaisenaan ylivoimalla. Lindelliltä ja Ristolaiselta löytyy tulivoimaa ja kykyä pyörittää peliä viivasta, eikä tarvitse turhaan sotkea kokoonpanoja. Lindellin ja Ristolaisen kätisyydet mätsäävät toisen ollessa left ja toisen right.
Kolmospariin sitten perusvarma, nykypäivän Kukkonen, eli Jokipakka saa parikseen kovaa nousua Chicagon NHL miehistöön tekevän Ville Pokan. Kolmospari tulee ensisijaisesti pelaamaan helpompia minuutteja, mutta mielestäni Jokipakka-Pokka akselin voi heittää askiin kyllä melkein mihin tahansa tilanteeseen. Toiveissa on, että Pokka on noussut kakkos-kolmosparin vakiomieheksi NHL miehistöön 2018 mennessä. Tuttuun tapaan myös tästä parista löytyy yksi leftin ja rightin puolustaja.
Puolustajista varalle nostetaan Esa Lindbohm ja Olli Juolevi. Varsinkin jälkimmäinen voi nousta pelaavaan miehistöön mikäli kehitys on korkeimman hypetyksen veroinen.
Maalivahdeissa meillä tulee olemaan jälleen kerran ihan kisojen kovin kattaus. Tarjolla olisi Raskia, Rinnettä, Lehtosta, Niemeä, Ortiota, Rämöä, Raantaa, Sarosta.. Omissa papereissa Rask on kuitenkin selkeä ykkönen. Rinne, Lehtonen ja Niemi kolmikko alkaa jo tuossa vaiheessa ikääntyä, joten oma valinta kääntyisi Raannan ja Saroksen puoleen. Tässä vaiheessa on kuitenkin tosi vaikea sanoa kuka näistä veskareista on kovimmassa vireessä. Tietysti jos Rinne pysyy nykyisellä tasollaan niin on varma valinta mukaan kisoihin. Itsellä vaan on sellainen fiilis että Rinne on saavuttanut sen maksiminsa ja kohta tullaan nuoremmissa ohi. Saa sitten nauraa kun Rinne vie Vezinan 2018.
Viimeksi muokattu: