Olympiakisat 2014: Suomi

[Scream]

Suomen saumat kisoissa ovat varmuudella isolla leijonasydämellä taistelevassa joukkueessa, orjallisesti toteutetussa pelitavassa ja joukkueen hitsautumisessa kaikin puolin JOUKKUEEKSI heti ensimmäisesti vaihdosta lähtien. Osin näistä lähtökohdista itse ottaisin mukaan selkeän NHL kärkikaartin lisäksi pelaajia lähinnä KHL liigasta, koska nämä kaverit pelaavat kuitenkin pallon toiseksi kovimman liigan ratkaisijarooleissa, isossa kaukalossa ja aikaerorasitusta ei ole vaivaksi.

Näistä edellämainituista lähtökohdista on perin merkillistä, että mm Petri Kontiolan arvostus on täysin pohjamudissa ja miestä pelataan, jos ei nyt ulos joukkueesta, niin johonkin nelosketjun rikkojan rooliin. Puhutaan nyt miehestä joka voitti MM-kisojen pistepörssin (maalipörssin jaettu voitto Kovaltsukin kanssa) ja valittiin niin lehdistön tähtikentälliseen kuin IIHF:n puolesta kisojen parhaaksi hyökkääjäksi. Siellä oli mukana kaiken maailman Sedinit, Stamkos, Kovaltsuk, Giroux jne, jne. Tämä samainen kaveri ei siis mahdu leijonien ratkaisukenttiin saati edes koko joukkueeseen?!?! Eihän meillä sitten ole mitään hätää kun leveyttä ja tasoa riittää...:)

Jämäketjujen NHL/AHL hissimiesten haalaamisessa isoon kaukaloon aikaerorasituksineen ohi mm. mainitun Kontiolan vaikuttaa täysin absurdilta. Ihan vain kommenttina yleensä tämä KHL miesten polkeminen arvostuksessa ja turnauksen "viitekehyksessä" eli iso kaukalo, lokaatio ja rooli KHL seuroissaan. Jori Lehteräkin olisi NHL sopparin saanut vaan pelaa mieluummin kovassa roolissa (ja varmalla rahalla) KHL liigaa.

Nyanssina keskusteluun. Jatkakaa.

 

[limini]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi Tuomo Ruutua on tungettu suurimmassa osassa ketjukoostumuksissa ykköseen. Vanhaa historiaa on samojen pelaajien kanssa ja omassa seurassaan toiminut myös samassa roolissa. Mutta onko hän tällä hetkellä juuri paras vaihtoehto tähän rooliin? Tästä en nähny niin paljon keskustelua heränneen kuin OJ ja Leinon valinnasta tai koohottajalaiturin valinnasta.

Toinen kyssäri on myös se, onko Suomella selkeä ykkösvahti vai jakaantuuko peliaika. Myöskin kiinnostaa nähdä se, kuinka paljon vaikuttaa ykkösmaalivahteina pelanneiden suuret minuutit jaksamiseen ja miten vaikuttaa kaukalon koon suureneminen.

Joukkueessa uskon näkeväni Granlundin ja Filppulan laidassa, Koivun kannattelemassa C:tä, joidenkin KHL:ssä pelaavien pelaajien mahtumisen joukkueeseen sekä yhteen yllätykseen, joka tulee puhuttamaan.

 

[Virveliä kainaloon]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi Tuomo Ruutua on tungettu suurimmassa osassa ketjukoostumuksissa ykköseen. Vanhaa historiaa on samojen pelaajien kanssa ja omassa seurassaan toiminut myös samassa roolissa. Mutta onko hän tällä hetkellä juuri paras vaihtoehto tähän rooliin? .

Ruutu ei ole paras vaihtoehto tämän hetken pelillisten taitojen puolesta, ja itse laittaisin miehen 3./4. kenttään, mutta lyhyessä turnauksessa kemioiden pitää osua kohdalleen, eikä yksittäisen pelaajan esityksiä voi täysin ennakoida sen perusteella, kuinka hän joidenkin muiden pelaajien kanssa suorittaa. Itse en haluaisi ykköseen ketään puhdasta rouhijaa.

Toinen kyssäri on myös se, onko Suomella selkeä ykkösvahti vai jakaantuuko peliaika.

Toivottavasti Suomi peluuttaisi ensimmäisessä pelissä Raskia, toisessa Lehtosta, ja siitä jatkettaisiin Raskilla, ellei tapahdu sulaminen, jonka jälkeen seuraavaan peliin Raskia ei sitten missään tapauksessa. Eli toivottavasti joukkueella on selkeä ykkönen, johon pelaajat luottavat.

 

[jannet85]

Kaikkien ketjuspekulaatioiden keskelle on todettava, että on äärimmäisen tärkeää, että lopullinen joukkue nivoutuu yhteen mallia Torino. Mä tiedän, että porukka täällä haluaa uskoa siihen, että Suomi vie olympiakultaa Sotshissa. Se on mielestäni täysin mahdollista, mutta vain loistavalla joukkuehengellä.

Tartun tähän, eli mielestäni seuraavat asiat pitää osua aivan nappiin, jos vakavissaan voidaan puhua mitalista tai jopa olympaiakullasta: mainitsemasi joukkuehengen, pelitavan, roolitusen, tuurin ja taktiikan.

Taktiikan merkitystä on mielestäni vähätelty näilläkin palstoilla. Ilman taktikointia Ruotsi ei olisi voittanut olympiakultaa 2006 ja Suomi olympiapronssia 2010. Ruotsi pelasi surkeasti silloin kun piti 2006, ja hankki itselleen sellaiset vastukset, jotta kaikki olivat parhaimmillaan siinä tärkeimmässä paikassa. Samoin teki Suomi 2010, että voittivat pronssia mielestäni taktoikoinnilla ja tuurilla, vaikka pelasivat käytännössä läpi turnauksen päin persettä.

Tekisin siis seuraavalla tavalla: peluuttaisin Kontiolaa Norjaa ja Itävaltaa vastaan. Näissä otteluissa poppareita voisi syödä vaikka S. Koivu ja/tai O.Jokinen. Selänteen laittaisin katsomoon Kanada-pelissä, kuten Kontiolan.

Perustelut Kontiolan osalta: Suomen tulee tehdä mahdollisimman paljon maaleja Norjaa ja Itavaltaa vastaan, jotta Suomen olisi mahdollista olla paras lohkokakkonen. Kontiola taas näytti viime kisoissa sen, että on varmasti yksi tehokkaimmista pelaajista nimenomaan pienempiä maita vastaan ja hänelle olisi käyttöä nimenomaan silloin, kun tarvitsemme paljon maaleja näitä maita vastaan. Kanadaa vastaan taas Suomella tulee olla miehistö, joka pystyy parhaalla mahdollisella tavalla pitämään ottelun vähämaalisena. Katsoisin, että Konnan peluuttaminen Kanada-pelissä tai tulevassa puolivälierässä olisi Suomen kannalta riskitekijä, sen minulle viime MM-kisat ja niissä Ruotsipeli ja molemmat USA-pelit osoittivat.

Sitten perusteet muiden osalta: Tarvitsemme tehokasta Selännettä Norjaa ja Itävaltaa vastaan ja tarvitsemme Selänteen parhaassa tikissä puolivälieräottelussa/pudotusottelussa. Tämän vuoksi on järkevää, että Teemu huilaa Kanada-ottelun. Hän ei ole mikään nuori enää, kuten ei ole myöskään S.Koivu tai O.Jokinen. Tämän vuoksi antaisin heidänkin huilata yhden ottelun alkusarjassa. Parhaiden pelaajien tulee olla parhaassa tikissä silloin, kun kuolemanotteluita ratkotaan.

Suomihan pelaa viimeisenä viimeisen alkusarjan ottelunsa Kanadaa vastaan, niin Suomella on mahdollisuus taktikoida, jos ovat pelanneet sen verran hyvin siihen asti. Näinhän oli Vancouverissa 2010, jolloin Suomella oli tiedossa, kuinka paljon on vara hävitä Ruotsille, jotta ollaan vielä parhaita lohkokakkosia. Selänteen suusta kuulinkin Vancouverin kisojen jälkeen, että Suomen peli oli löysää sen vuoksi Ruotsia vastaan, koska ottelussa ei ollut muuta panosta kuin että vältetään ylimääräinen ottelu. En lähtisi siis verissäpäin kamppailemaan Kanada-ottelun voitosta, jos ei ole pakko. Toki tilanne voi sanella sen, että on pakko, jolloin Suomen menestysmahdollisuudet laskevat selvästi.

 

[morukara]

Sinänsä jutussasi on ihan hyvää pohdintaa ja nimenomaa sen seikan painottamisessa, että pelaajien arvottaminen ja valitseminen nyt esim. Sotshin kisoihin ei ole ihan simppeli juttu. Mutta olisin kaivannut sinulta enemmän konkretiaa siitä, mitä pitäisi tehdä ja keitä valita.

Konkretiaa on se että on mahdoton määrittää ketkä pelaajat muodostavat parhaan joukkueen lyhyessä turnauksessa, kun nämä pelaajat pelaavat yhdessä vain neljän vuoden välein. En väitä tietäväni ketkä pitäisi valita, mutta kyllä mäkin ottaisin sen selkeämmin erottuvan kärkikaartin: Filppula, M Koivu, Granlund ja myös J Jokinen monipuolisuutensa takia. Pakistoon ne vakiot Timonen, Salo, Määttä ja Vatanen.

Joonas Järvinen pelaa AHL:ssä ja Erkalla on päässyt ilmeisesti joku aivopieru kun AHL-pelaajia ei lasketa edes kandidaateiksi. Jos Järvinen olisi KHL:ssä, olisi hän varmaan ainakin ehdolla Sotsiin. Erkka on mainostanut että Suomi pelaa kisojen nopeinta kiekkoa. Siihen ei riitä pelkät nopeusominaisuudet vaan sitä liikettä pitää riittää joka peliin. Ducks-fanina en voi käsittää miten Selänne voi sopia tuohon suunnitelmaan. Varalla on pakko olla miehiä jotka jaksavat painaa.

Jannet85 valaisi hyvin tuota peluutuspuolta. Turnausformaatista johtuen ei Suomen pelaaminen mitalipeleissä vaadi mitään ihmettä tai edes tuuria. Riittää kun voittaa sen yhden ainoan puolivälieräpelin. Suomen materiaali riittää siihen aivan hyvin.

 

[IceWalker]

Pelaajien tason määrittäminen ei ole niin yksinkertaista kuin monet antavat ymmärtää. On tietysti helppoa vetää mutkat suoriksi ja olla ajattelematta aivoillaan, mutta tosielämä on paljon monimutkaisempaa kuin "pelaaja X ei päässyt NHL:ään ja on siksi huonompi kuin pelaaja Y" tmv. NHL:ssä ei automaattisesti pelaa parhaat pelaajat.

Niin, tämä on tietenkin totta. Maajoukkueessamme on ollut useita profiilipelaajia, jotka eivät ole menestyneet NHL:ssä: Peltonen, Helminen ja Nummelin esimerkiksi. Pelaajan taso ei aina riipu siitä, missä sarjassa hän pelaa, mutta se riippuu siitä, mitä hän on saanut maajoukkueessa aikaan. Ja missä yhteyksissä.

Jos pelaa höpöhöpömatseja MM-karnevaaleissa ja tekee 4 pojoa niissä, ei vielä sittenkään omaa kovin vahvaa näyttöä olympiakisoihin. On eri asia tehdä 3 maalia Tanskaa kuin Ruotsia vastaan jne. NHL tarjoaa parhaan vertailusysteemin pelaajien suorituksille, mutta aukoton tämä systeemi ei tietenkään ole.

Maalivahdit on helppo valita NHL:stä: jos on huippu Crosbya ym. vastaan, on sitä myös maajoukkueessa. Puolustajien kilpailu on änärissä armottoman kovaa, joten vakiopakit voi luottavaisin mielen toivottaa maajoukkueeseen. Etenkin nyt kun änäripakit osaavat nykyään myös luistella. Loput pitää ottaa MM-näyttöjen perusteella.

Hyökkääjien kohdalla on vaikeampaa. Joukkueidensa profiilit kannattaa valita rapakon takaa kisoihin, mutta entä muut? Koska meillä ei ole enää Jere Lehtistä, neloseen voidaan ottaa Euroopastakin. Änäristä löytyy kovia senttereitä yli tarpeenkin, mutta laitureiden kanssa on heikompaa. Vaan eipä KHL:stäkään nyt mitään tykkejä löydy, joilla olisi myös maajoukkueesta näyttöä. Siksi Erkankin on parempi turvautua NHL-hyökkääjiin, paremman puutteessa.

 

[Sic]

Mutta kaiken kaikkiaan pirun jännät kisat tulossa. Sotshin EHT-kisat taas näytti kuinka Venäjä saadaan liriin oikeilla lääkkeillä, olipa siellä huipunhuippuja kuinka paljon tahansa. Ollaan siis positiivisia.

Ei pidä noita EHT-höntsiä painottaa liikaa, viimeistään olympialaisten alkaessa huomataan sitten tosipelien ja panoksettomien harjoitusmatsien erot.

 

[tsajari]

Pelaajan taso ei aina riipu siitä, missä sarjassa hän pelaa, mutta se riippuu siitä, mitä hän on saanut maajoukkueessa aikaan. Ja missä yhteyksissä.

No tämähän se on nyt oikea neronleimaus. Ei turhaan sanota, että eri sarjojen pelaajia on mahdotonta vertailla, mutta kyllä se sama pätee myös maajoukkuematseihin. Varsinkin kun ottaa huomioon, että ihan yleisesti kiekkokansa ajattelee, että ainoastaan maajoukkueen peleistä olympialaiset ovat esimerkiksi NHL-pudotuspelejä kovempia matseja. Ja vaikka toisin väitetään niin olympialaisiinkin mahtuu lähtökohtaisesti "helppoja" vastustajia. Tahdon ottaa esimerkin miksi kyseenalaistan lauseesi, jota tosin epäilen vain väärin muotoilluksi. Muuan Antero Niittymäki pelasin aivan uskomattomat olympialaiset kaudella '06 torjuntaprosentin jäädessä lukemiin .951 ja vielä MM-kisoissakin neljä matsia .921 tahdilla. Sitten kun seuraava NHL-kausi koitti niin lukemat jäivät 52ssa matsissa .894. Kukaan (lukuunottamatta nuorempia kotimaisia kiekkoseuraajia jotka näkevät tilanteet vain hetkessä) tuskin piti Niittymäkeä absoluuttisesti maailman parhaana veskarina vaikka hän pelasikin olympialaiset aivan uskomattoman hyvin joka kertoo sen, että lyhyet rykelmät eivät eri kilpailuista tai sarjoista ole verrattavissa keskenään. Eli siis mikään sarja tai kilpailu ei yksistään määritä pelaajan tasoa vaan se on todettava jotenkin muutoin. Jonkun pelaajan määritelty taso on useimmiten vain jonkun oma mielipide. Sitten kun mielipiteet pakkautuvat ja niistä tulee yhtenäisiä, kuten se, että suurin osa jääkiekkoa seuraavista todennäköisesti pitää Crosbya maailman parhaana pelaajana, voi sitä pitää ns. oikeana tasona.

Sitten kun oma mielipide on raapusteltu sekavahkosti esille niin tartutaan suoranaisesti itse ketjun aiheeseen. Kun tässä joulun pyhinäkin palstalla on ollut kuhinaa hirveästi niin tässäkin ketjussa oli tullut niin tolkuttomasti viestejä etten yksinkertaisesti jaksanut lukea kaikkia läpi. Selailin kuitenkin sivut ja joitain pointteja jäi silmiin joihin tahtoisin nyt tarttua itsekin. Joku on niihin varmasti tarttunutkin, mutta koitetaan tuoda jotain uutta keskusteluun.

Huomasin viestin tai viestejä joissa rakennettiin ylivoimakoostumuksia niin, että Selänne on kisoissa mutta ei mahdu edes kakkosmuodostelmaan. Siinä vaiheessa heräsi kysymys, että mihin rooliin mies on kisoihin kärrätty jos kummassakaan kentässä ei heru ylivoima-aikaa? Saku Koivun kanssa puolustamaan vastustajien parhaita pelaajia vastaan jossain kolmoskentässä? Tahdon painottaa, että jos Selänne kisoihin pääsee niin hän on mitä todennäköisimmin jommassa kummassa ylivoimakoostumuksessa. Siis aivan ylivoimaisesti kautta-aikain paras suomalainen ylivoimapelaaja, joka vanhetessaan on tietysti vähän hiipunut, mutta ei se rooli ole muuttunut vaikka pelityyli onkin vähän hioutunut enemmän peliätekeväksi maalintekijästä. Tästä ihan tärppinä ylivoimakoostumuksien muodostelijoille miksi Selänne pitää nimenomaan olla ylivoimassa jos hän kisoissa ylipätään on: NHL Players all time powerplay goals. Kaikki tämä ottamatta kantaa Selänteen kisapassiin.
linkistä quanthockey.comiin

Jatketaan ylivoimakoostumuksilla kun osa tuntuu pitävän sinetöitynä Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan paikkaa ykkösylivoimassa. Taitojensa puolesta näin pitäisikin olla, mutta minua ainakin kovasti mietityttää herrojen samankaltaisuus. Maalintekotaidoista tai tietysti itsekkyydestä kumpaakaan ei varsinaisesti tunneta, kumpikin tykkkää pitää kiekkoa ja kumpikin varmaan kelpaisi siihen "ylivoimamaestron" paikalle. Syökö he toisiltaan pois samankaltaisilla ominaisuuksilla kun olisi mahdollista koota ihan perinteinen: rouhija/maalineduspelaaja - pelintekijä - laukoja + pakkipari -tyylinen koostumus. Tietysti jos aiotaan pelata ylivoimaa niin, että maalin edessä ei ole ketään mutta se kuulostaa kohtalokkaalta. Jos minä olisin valmentaja pistäisin Filppulan kakkosylivoimaan Granlundin kanssa (sama ongelma, tiedän) ja koittaisin koota ykkösestä perinteisen ylivoimavitjan jonka voisi olettaa toimivan kovempiakin maita vastaan. Ihan rehellisesti sanottuna en tahtoisi pitää Koivua ykkösylivoimassa, mutta se paikka taitaa olla ainoa ihan oikeasti sinetöity paikka, kävi miten kävi. Koivu on ihanteellinen pelaaja ja kapteeni, mutta näkisin oikeasti enemmän nimenomaan yllätyksellisyyttä Filppulassa tai Granlundissa, jotka tosin voivat olla arvaamattomiakin. Koivu on ainakin luotettava. Minun hahmotelmissani on tietysti se ongelma, että paikkaa "laukoja" on vaikea täyttää Suomen maasta. Selänne parhaina päivinä se oli, mutta onko ruuti enää kuivaa? OJ on myös ollut maaliahne pelaaja mutta tuntuu, että kuti jää piippuun nykyisin. Nuoria ei ole ainakaan toistaiseksi kasvanut tähän. Immoselta homma toimi eikä liene sattumaan, että tutkaparin kanssa oli eri kätisyydet.

Tuntuu, että Suomen pelaajiston kapeus näkyy juuri ylivoimakoostumuksien muodostamisessa. Siinä missä muut maat voivat pohtia kätisyyksiä, roolituksia tai tutkapareja Suomen on vain pistettävä parhaat pelaajansa kentälle mikä on tietysti valitettavaa. Onhan se paljon pyydetty, mutta näissäkin kisoissa vanhoilta herroilta vaaditaan isoa panosta. Kaikilta heiltä.

 

[jannet85]

Huomasin viestin tai viestejä joissa rakennettiin ylivoimakoostumuksia niin, että Selänne on kisoissa mutta ei mahdu edes kakkosmuodostelmaan. Siinä vaiheessa heräsi kysymys, että mihin rooliin mies on kisoihin kärrätty jos kummassakaan kentässä ei heru ylivoima-aikaa? Saku Koivun kanssa puolustamaan vastustajien parhaita pelaajia vastaan jossain kolmoskentässä?

Minäkin haluaisin perusteluja siihen, miksi S.Koivu ja Selänne ollaan väkisin tunkemassa samaan ketjuun. Onko syynä se, että kemiat on joskus toiminut ja se, että he ovat maajoukkueessa olleet aina tutkapari?

Teemu Selänteellä ja Saku Koivulla on viimeksi toiminut yhteispeli erinomaisen hyvin Torinossa 2006. Sen jälkeen aina heikosti maajoukkueessa ja Anaheimissakin joskus ihan Ok, mutta mitään loistokasta ei heiltäkään ole nähty ja tämän vuoksi he eivät ole seurajoukkueessakaan samassa ketjussa. Saku Koivu pelaa NHL:ssä roolissa, jossa hänen ketjunsa roolina on pimentää vastustajan vaarallisin ketju ja tämän roolin hän on hoitanut paremmin kuin yksikään toinen Suomen sentteri. Tämän vuoksi olisi mielestäni erityisen typerää harkitakaan Saku Koivua muuhun roolin maajoukkueessakaan kun hän on tässä roolissa kiistatta Suomen paras. Ennemmin siis Komarovin kanssa neloseen kuin Selänteen kanssa kolmoseen.

Jatketaan ylivoimakoostumuksilla kun osa tuntuu pitävän sinetöitynä Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan paikkaa ykkösylivoimassa. Taitojensa puolesta näin pitäisikin olla, mutta minua ainakin kovasti mietityttää herrojen samankaltaisuus. Maalintekotaidoista tai tietysti itsekkyydestä kumpaakaan ei varsinaisesti tunneta, kumpikin tykkkää pitää kiekkoa ja kumpikin varmaan kelpaisi siihen "ylivoimamaestron" paikalle. Syökö he toisiltaan pois samankaltaisilla ominaisuuksilla kun olisi mahdollista koota ihan perinteinen: rouhija/maalineduspelaaja - pelintekijä - laukoja + pakkipari -tyylinen koostumus. Tietysti jos aiotaan pelata ylivoimaa niin, että maalin edessä ei ole ketään mutta se kuulostaa kohtalokkaalta.

Minäpä kerron yv-koostumukset hyökkääjien osalta:

Ykkösessä maalineduspelaajana on T.Ruutu, pelintekijänä M.Koivu ja laukojana Filppula. Filppula voisi toimia pelintekijänäkin, mutta ei meillä juurikaan parempia laukojiakaan ole. Kun Mikon ja Vallen roolit ovat molempien tiedossa, niin heidän pelaaminen samassa ketjussa ei ole ongelma, nähtiinhän se esim. MM-kisoissa 2012, kun heidän ketjunsa kantoi koko joukkuetta reppuselässä läpi kisojen. Tuomo Ruudun maskipelaaminen taas on parhaimmillaan ihan maailmanluokkaa.

Kakkosessa maalineduspelaajana Barkov, pelintekijänä Granlund ja laukojana Selänne. Barkov voisi olla pelintekijäkin, mutta aina kun olen katsonut Floridan pelejä, niin Barkov on hoitanut maskimiehen tontin erinomaisesti. Hän osaa sijoittua juuri sillä tavalla, että vastustajan maalivahdin torjuntatyöskentely hankaloituu huomattavasti. Niissä otteluissa Florida teki maalejakin yv:llä, ekassa maalissa pakki laukoi ja Barkov oli maskissa ja toisessa maalissa Barkov leipoi riparin sisään. Hän on nuoreksi pelaajaksi siis yllättävän vahvakin maalineduspelaaja. Miksi jättäisimme tämän potentiaalin olympialaisissa käyttämättä?

Selännettä ja Granlundia ei tarvinne perustella.

 

[Kange]

Seuraillut tätä ketjua noin viimeiset 30 sivua, joten voisin kyllä laittaa omat heittoni kehiin. Karjala-turnaukset ja Sotshin EHT:t on pelailtu ja NHL-kausi on pitkällä. Isoin kysymysmerkki itselleni on Filppula, joka VOISI pelata erittäin mallikkaasti laidalla, mutta on mielestäni tällä hetkellä paras suomalainen sentteri.
Suomi tarvitsee ennen kaikkea hyvin toimivat ketjut, mikä vaatii hyvää kemiaa pelaajien välillä, ja siksi ensimmäinen ketju on vanhat tutut kasikolmoset.

J. Jokinen - M. Koivu - Ruutu
Molempiin suuntiin hyvin kulkeva ketju jolla varmasti peli menee hyvin yhteen. Aika varmana tuon voi sanoa.

O. Jokinen - Filppula - Granlund
Hyökkäyspainotteinen kakkosketju, josta tosin saattaa puuttua fyysisyyttä O. Jokisen uuden peli-ilmeen myötä (mies on mielestäni nykyään enemmän pelinrakentaja/kahden suunnan hyökkääjä kuin voimahyökkääjä) jolloin vaihtaisin O. Jokisen Korpikoskeen. Jos ja kun nuori Mikke on joukkueessa, hänen paikkansa on mieluiten tuossa kakkosen laidalla. Kaiken kaikkiaan uskon tämän ryhmän pelaavan hyvin yhteen mainioine pelisilmineen.

Bergenheim-Barkov-Selänne
Olisihan se "ihan kivaa" peluuttaa Teemua ja Sakua samassa ketjussa. Koska Kapanen on loukkaantunut, on Saku mielestäni paras vaihtoehto nelosen keskelle. Bergenheim-Barkov on valmiiksi taputeltu taikina Floridasta ja kaipaavat tyhjälle laidalleen vielä yhtä maalintekijää, tarkkalaukojaa, miten sen nyt haluaa sanoa. Teemu sopii siihen paremmin kuin kukaan muu tällä hetkellä, vaikka joillekin miehen näytöt eivät riitä joukkueeseen. Pappa siellä kuitenkin on ja paras paikka on kolmosen laidalla. JOS Bergenheim-Barkov kaksikkoa ei kisoissa nähdä, mikä olisi suuri vääryys, rakentaisin kolmosen Komarov/Korpikoski - O. Jokinen - Selänne.

Korpikoski - S. Koivu - Komarov
Hiljentää vastustajan, kaikki kolme osaavat molempien suunnan pelin ja tälläkin ketjulla saadaan hyviä tuloksia molemmissa päissä kenttää.

(Kontiola, Hartikainen)
Hartikainen mukaan EHT- ja KHL-näytöillä. Ei ole huono valinta. Samantyyppinen pelaaja Joensuun kanssa, mutta Hartikainen osaa homman mielestäni paremmin. Kontiola on pirun kova sentteri, joka voisi pelata kolmosen tai nelosen keskellä, mutta ei mahdu.

Puolustusta ei tarvinne selitellä paljoa, ainakaan top neljää. Parasta olisi rakentaa puolustuslinjat niin että joka kentässä olisi oikea- ja vasenmailainen pakki. Kolmospari on kuitenkin vanhat tutut Kukkonen-Jaakola, koska miehillä on yhteistä historiaa samaan tapaan kuin Timosella ja Salolla. Henkilökohtaisesti en pidä Kukkosesta, mutta valmentajat pitävät, ja on miehellä kyllä oman pään pelaaminen ihan hyvää. Ei paska valinta, mutta parempiakin voisi olla.

Timonen-Salo
Määttä-Vatanen
Kukkonen-Jaakola
(Väänänen, Karalahti)
Karalahtea on tungettu niin kovaa mukaan että tulkoot. Toivottavasti ei pelaa ainakaan isoissa otteluissa. Liian hidas, jos kisattaisiin rangaistusten määrässä, mies olisi ykkösparissa.

Maalivahtiosasto ei paljoa perusteluja tarvi

Rask
Lehtonen
Niemi
Rask selkeä ykkönen, maailman paras maalivahti, Lehtonen tai Niemi kakkonen. Molemmat mielestäni lähes yhtä hyviä. Jos nyt pitäisi päättää, valitsisin Lehtosen. Ei kuitenkaan näihin miehiin Suomen peli kaadu.

Ylivoimahyökkäykset rakentaisin seuraavasti:

Ruutu - M. Koivu - J. Jokinen
Bergenheim - Filppula - Selänne
Paperilla ainakin kuulostaa hyvältä ja roolitetulta. Uskon kyllä Erkkaan ja hänen kykyynsä valita hyvä olympiajoukkue.
Tehnyt jo kovia lupauksia olympiakullan suhteen ja kovasti odottelen että pääsisin tekemään lupaamani teot :) Suomella on potentiaalia ja roolit sekä saunakaverit suhteellisen hyvin valmiina. SISUA JA OLUMPPIA KULTAA

 

[Zaara]

Mitä YV-koostumuksiin tulee, uskoisin että muutoksia tasakentällisin pelaaviin koostumuksiin halutaan tehdä mahdollisimman vähän. Selänne sinne on pakko tunkea johonkin väliin, mutta muuten muutoksia tuskin lähdetään tekemään.

Käytetään nyt esimerkkinä omia kahta ensimmäistä ketjuani, jotka siis menivät seuraavanlaisesti:

Filppula-M. Koivu-Ruutu
J. Jokinen-O. Jokinen-Granlund

Ykkös-YV:ssä pelaa koko ykkösketju tuossa koostumuksessa. 2. YV:ssä puolestaan J. Jokinen tekee Teemulle tilaa. Barkoville jne. en valitettavasti näe YV-mahdollisuuksia, vaikka hän varmasti voisikin olla käyttökelpoinen. Totuus lienee kuitenkin se, että saa poika olla onnellinen jos EW ottaa edes syömään poppareita.

Entäs sitten YV-pakit? Vanhat parrat + joukkueen nuorimmat pakit? Näin ainakin minusta. Pistetäänkö juniorit samaan YV-pariin vai sekoitetaanko, kun kätisyydetkin menisivät yksiin?

 

[Etana#45]

Ketjulottoa

On tullu tiiviisti seurattua tätä ketjua ja nyt, kun tunnukset on saatu pääsen heittämään oman joukkueeni muiden arvausten sekaan.

J. Jokinen - M. Koivu - T. Ruutu
Filppula - O. Jokinen - Granlund
Bergenheim - Barkov - Selänne
Korpikoski - S. Koivu - Komarov

Mukaan: Kontiola & Hartikainen

Ruudun taso arveluttaa vielä tällä hetkellä ja ellei mies paranna otteitaan NHL:ssä/ osoita kuuluvansa alkuturnauksesta 1. Kenttään, voidaan vaihto tehdä Komarovin kanssa. Selänne halailee alkusarjassa pari peliä ja tilalle 3. niihin peleihin Komarov/Ruutu. 4. On puolustava kenttä joka osaa kyllä hyökätä ja siksi siihen tulee Hartikainen stuntiksi. Komarov on NHL:ssä osoittanut kykenevänsä pelata puolustavassa roolissa ja KHL:ssä hyökkäävämpää peliä. Siksi voi nousta jopa ykköseen. Selänne ei ykköseen nouse lepuutuksen takia ja siksi toivon mukaan 1. Ja 2. Pysyy mahdollisimman paljon samassa koostumuksessa koko turnauksen ajan.

Timonen - Salo
Määttä- Kukkonen
Väänänen - Vatanen

Mukaan: Jaakola - Hietanen

Puolustuksessa Määtälle ja Vataselle tuotu pariin kokemusta ja näin kaverit voivat keskittyä paremmin kiekolliseen peliin, kun rinnalla on paremmin puolustussuuntaan pelaavat kaverit. Varamiehet nyt heitin tuonne, kun ne järkevimmiltä tuntuivat. Jyrkkä ei täältä Karalahdelle.

Rask
Lehtonen
Niemi

Maalivahdit ei perusteluja tarttee, mutta toivottavasti kolmosveskarille tehdään rooli selväksi, johon mies voi sitten suostua.

Selänteen / O. Jokisen jättäisin kisakoneesta pois, jos meillä olisi siihen varalle heittää joku järkevä ehdotus. Toivottavasti Erkka muutenkin ajattelee joukkuetta laatimassaan vahvasti roolituksia/pelitaktiikka eikä ota vain parhaimpia mukaan. Suomi voittaa tai kaatuu joukkueena, yksilötasolla Suomi on perässä muita kärkimaita.

 

[Sutelan Stamkos]

Olympialaiset ovat jo ovella ja kun itsellekin runoiluoikeudet palstalle irtosi,niin päästetään bittiavaruuteen omakin versio joukkueesta jolla Sotshista pitäisi keltaista jalometallia mukaan irrota.

1. Ruutu-M.Koivu-Jokinen

Junnuista asti yhdessä pelanneet kasikolmoset lienee itsestään selvyys suureen rooliin kantamaan vastuuta hyökkäyspelistä, toivoa sopii että Oulun Jussi osuisi kunnolla puihin väliin myös maajoukkueessa, tässäkin voi olla vaihtoehtona radikaali ratkaisu jos homma ei toimi ja nostaa Filppula keskelle, koska mielestäni Koivun ykkössentterin paikka ei saa olla kiveenhakattu jos homma ei jostain syystä toimi.

2.Selänne-Filppula-Granlund

Kakkosketjussa Filppula loistavana kahdensuunnan sentterinä lienee ainut hyvä vaihtoehto hyökköypelistä elävien laiturien väliin, toinen vaihtoehto voisi olla vanhempi Koivu mutta hyökkäyssuuntaan Valtteri on parempi ja siksi näin. En liene ainut Suomalainen kiekkofani joka palaa halusta nähdä kuinka Selänne osuu MG:n lätyistä, onneksi ehdimme näkemään tämän vaikkei Teemu enää vanhassa vedossa olekaan

3. Korpikoski-Barkov-Leino

Tiedän saavani tästä verbaalista raippaa niin etten istu vielä olympiafinaalinkaan aikaan mutta mielestäni Ville Leino kuuluu joukkueeseen, otteet Buffalossa parantuneet vaikkei tehoja ole tullutkaan, harvalla Suomalaisella on samanlaiset pelimiehen vaistot ja syöttötaito kuin Leinolla, ja isolla Olympiajäällä oleva lisätila NHL-askiin verrattuna antaa taiturille pienen lisäajan repiä puolustuksia auki, Leino ehdottomasti mukaan ja paljon peliaikaa, 2018 kisojen ykkössentteri Barkov keskelle saamaan arvokasta kokemusta vaikka pystyisi todennäköisesti jo nyt isompaankiin hyökkäysvastuuseen. Korpikoski nopeana kaverina lienee paras kaveri hieman dieselmäisten taiturien rinnalle hakemaan irtopaloja kulmista ja antamaan vastustajan pakeille liikettä.

4. Komarov-S.Koivu-Hartikainen

Nelosketjun pääasiallinen tehtävä lienee nolla-nollan pelaaminen ja Suomesta ei tähän rooliin Komarovia ja Sakua parempia miehiä löytyne, Hartikainen monikäyttöisenä kaverina voi tarvittaessa ottaa isompaakin roolia joukkueessa, tästäkin ketjusta löytyy myös ratkaisuvoimaa: ei Sakun pelisilmä ole yhtään huonontunut ja Härski on hyvä maalintekijä

Popcorn-osasto: Olli Jokinen, Sean Bergenheim.

Lisähyökkääjiksi olisi paljonkin vaihtoehtoja mutta hyvää kautta pelaava OJ on hahmottelemieni 4-ketjun ulkopuolelle jäävistä paras pelaaja ja jos Sashalla ei homma kulje niin kolmosen keskellä on OJ:n tontti. Bergenheimin voi taas heittää koohottamaan kenen tahansa laiturin paikalle ehkä pl. Selänne, käsiäkin Seanilta löytyy tarpeeksi. Loukkaantumisten sattuessa ensimmäisenä tyrkyllä Kontiola, Salminen ja Pihlström

1-pari: Timonen-Määttä

Edelleen kai Suomen paras puolustaja, ikinuori Kimmo Timonen valmistautuu viimeiseen uhraukseensa Siniristilipun puolesta ja saa rinnalleen tulevaisuuden Norris-voittaja Määtän, huikean kauden pelannut poika saa reilusti vastuuta ensimmäisessä oikeasti kovassa paikassa ja uskon että kiittää siitä ja on Suomen johtavia pelaajia.

2-pari Salo-Vatanen

Aina yhtä luotettava Salo lienee Timosen tavoin viimeistä kertaa Suomi-paidassa, hoitaa oman tonttinsa takuuvarmasti ja veto on edelleen kova, huomisen yv-moottori Vatanen saa toteuttaa itseään vapaasti kun parina on luotettava etunimikaima.

3-pari Kukkonen-Väänänen

Sm-liigan paras pelaaja Kukkonen on satavarmasti mukana ryhmässä vaikka muistijälkiä menneiltä vuosilta Lassen touhuista leijonissa onkin, pelaa kuitenkin elämänsä kautta, kunhan muistaa pitää piilossa kiekkolliset taitonsa joita on sm-liigassa välillä esittänyt. Varmaa peruspeliä ja helppo ykkössyöttö, jooko Lasse. Pariksi vähän ailahtelevasti tällä kaudella pelannut Ossi joka ei ole kai koskaan maajoukkueessa suorastaan pettänyt, tämän parin pääasiallinen tehtävä onkin antaa poikkaria Crosbyn ja kumppanien selkään ja vähän nenää hieroa, pelannee vähemmän kuin kaksi muuta paria.

Toivoisin Suomen menevän kuuden pakin rotaatiolla joten kaksi mukaan lähtevää olisi Karalahti, Lepistö, sen enempää perustelematta, Rasmus Ristolainen lienee jossain papereissa mukana, junnujen mm-kisat ovat iso asua RR:n kannalta, ja ainakin tämänpäiväsen Ruotsi pelin perusteella ei kisoihin, tekeminen jotenkin ylimielisen näköistä. Joonas Järvinen pelatessaan jossain muualla kuin AHL:ssä olisi varmaan mukana, mutta kuulen ettei Erkka miestä valitse. Valitettavasti. Loukkaantumisten sattuessa tyrkyllä ensimmäisenä Hietanen ja Jaakola.

Maalivahdit:

Suomen ylivoimaisesti vahvin osasto johon tuskin kaadutaan, Rask lienee selvä ykkönen, jonka todellinen taso nähdään nyt koska edessä on hieman Bostonia kevyempi pakisto, jos Tuukalle ei nami tartu niin stuntteja löytyy eikä taso laske, mutta oletuksena Rask ykkönen ja Lehtonen stunttaa ja pelannee alkusarjassa ainakin yhden pelin, kolmanneksi mukaan Niemi.

Kyllä tuolla mitalista taistellaan kaiken osuessa nappiin, vaikka pakistossa on Lydman-Pitkänen kokoinen aukko.

 

[IceWalker]

Ei turhaan sanota, että eri sarjojen pelaajia on mahdotonta vertailla, mutta kyllä se sama pätee myös maajoukkuematseihin. '--- Eli siis mikään sarja tai kilpailu ei yksistään määritä pelaajan tasoa vaan se on todettava jotenkin muutoin. Jonkun pelaajan määritelty taso on useimmiten vain jonkun oma mielipide. Sitten kun mielipiteet pakkautuvat ja niistä tulee yhtenäisiä, kuten se, että suurin osa jääkiekkoa seuraavista todennäköisesti pitää Crosbya maailman parhaana pelaajana, voi sitä pitää ns. oikeana tasona.

Muotoillaanpa asia teoreettisemmin. Pelaajan arvo maajoukkueessa määrittyy pelaajan reaaliarvon ja näyttöarvon välisenä suhteena. Siis jos pelaajan reaaliarvo on 2 ja näyttöarvo 1, pelaaja saa arvon kaksi ja jos toisinpäin, 0,5.

Pelaajan reaaliarvo on pelaajan suoritukset tämän hetkisessä sarjassa ja joukkueessa kerrottuna sarjan tasolla. Eli jos suoritukset ovat loistavia suomisarjassa, maajoukkuekutsua ei vielä tule. Reaaliarvo on aika lähellä päivän kuntoa.

Pelaajan näyttöarvoa kuvaavaa termiä on vaikea täsmällisesti ilmaista, sillä tämä näyttöarvo pitää sisällään pelaajan historian, saavutukset, arvostukset ja imagon. Esimerkiksi Selänteen näyttöarvo on korkea, mutta hänen reaaliarvonsa on paljon matalampi. Teemu kuitenkin valitaan joukkueeseen nimenomaan näyttöarvonsa perusteella.

Pelaajan näyttöarvo on tavallaan sitä pääomaa, mitä pelaaja uransa aikana suorituksillaan kerää. Kerääminen alkaa jo Pohjolaleiriltä: siellä paras pelaaja on jo korkealla arvossa nuorten ikäluokissa. Hän saa varmasti näyttöpaikkoja. Ja sama pätee draftin kärkipään varauksiin: vaikka he eivät esittäisi juurikaan mitään tietyllä jaksolla, he silti ovat vahvoilla valinnoissa. Mitä enemmän pääomaa pelaajalla on, sitä vaikeampi häntä on syrjäyttää valinnoissa. Maajoukkuekonkari syrjäyttää nykyisin lähes aina nuoren nousevan tähden.

On sitten päävalmentajan asia, minkälaisia seikkoja hän valinnoissaan painottaa. Joku painottaa vain kokemusta eli sitä pääomaa, toiset taas uskovat enemmän päivän kuntoon eli reaaliarvoon. Reaaliarvo tietysti liittyy myös maajoukkueessa roolituksiin: joukkuetta ei voi valita pistepörssiä pelkästään tuijottamalla.

Tottakai valintojen ongelmana on se, että valinnat painottuvat sarjapeleihin, mikä johtaa siihen, että play offs-lahjakkuudet eivät tule niinkään esille: Niittymäki pelasi huikeat kisat, mutta kisat kestivät vain pari viikkoa ja puolitusinaa matsia. Sarja taas vaatii tasaisuutta ja kestävyyttä. Miten siis noukkia sellaiset pelaajat, jotka eivät loista 40-50 matsin runkosarjassa, mutta jotka ovat hyviä lyhyessä turnauksessa? Aika mahdoton tehtävä.

Sarjojen väliset vertailut ovat konstikkaita: toki kaikki järkevät ymmärtävät, että änäriin pääsevät yleensä parhaat. Mutta miten arvottaa pelaajia, joista yksi tekee 2 maalia änärissä, toinen 20 KHL:ssä ja kolmas 30 SM-liigassa? NHL:ssä on myös tusinapelaajia. Valmentajan on pakko turvautua pääoman tarkasteluun: onko joku pelaajista loistanut maajoukkueessa, onko hänellä tarvittavaa kokemusta, sopiiko hän aiottuun rooliinsa?

Mielipiteiden pakkautuminen pätee vain puoleen pelaajista: jos tarkastelee asiantuntijoittemme olympiajoukkueita, huomaa senkin, että valmentajilla on yhteensä paljon enemmän ehdokkaita olympiajoukkueeseen kuin joukkueeseen valitaan pelaajia. Kaikki valitsevat Mikko Koivun, mutta Sakuakaan eivät kaikki halua joukkueeseen.

 

[katariina]

Hyvaa keskustelua, ollut mukava seurailla perusteltuja kokoonpanoja palstasisaruksilta.

Mutta tyhma kysymys tahan, millonkas joukkue taytyy valita? Millon on nimet selvilla? Naistenhan joukkue julkistettiin jo tovi sitten.

 

[Kauniit kalikat]

Emävale eli tilasto

Pelaajien tason määrittäminen ei ole niin yksinkertaista kuin monet antavat ymmärtää. On tietysti helppoa vetää mutkat suoriksi ja olla ajattelematta aivoillaan, mutta tosielämä on paljon monimutkaisempaa kuin "pelaaja X ei päässyt NHL:ään ja on siksi huonompi kuin pelaaja Y" tmv...

Morukaralta hyvää tekstiä pelaajien absoluuttisesta paremmuudesta nhl vs. khl. Vertaillaan vähän molempien sarjojen tilastoja ja katsotaan tulisiko sieltä uusia argumentteja tiettyjen valintojen puolesta tai vastaan.

Suomalaisten tilastot 29.12 (pisteet per pelit / sijoitus sarjan sisäisessä pörssissä / plusminus / aloitusprosentti / taklaukset )

1. Lehterä 0,86p / 15.khl / +6 / 60,3% / ?
2. Salminen 0,84p / 12.khl / +3 / - / ?
3. Komarov 0,78p / 21.khl / +11 / - / ?
4. Filppula 0,76p / 53.nhl / +3 / 51,0% / 20
5. Hartikainen 0,71p / 25.khl / +3 / - / ?
6. M.Koivu 0,70p / 59.nhl / -5 / 55,0% / 20
7. Enlund 0,66p / 36.khl / +5 / - / ?
8. J. Jokinen 0,65p / 75.nhl / -2 / - / 18
9. Immonen 0,65p / 45.khl / -2 / 62,5%* / ?
10. O.Jokinen 0,63p / 85.nhl / -5 / 48,6% / 67
11. Kontiola 0,63p / 47.khl / -12 / 53,3% / ?
12. Grandlund 0,56p / 204.nhl / -1 / 50,2% / 18
13. Barkov 0,42p / 193.nhl / -4 / 50,4% / 13
14. S.Koivu 0,46p / 294.nhl / +4 / 49,6% / 7
15. Korpikoski 0,38p / 375.nhl / +0 / - / 58
16. Selänne 0,37p / 294.nhl / +3 / - / 3
17. Bergenheim 0,35p / 375.nhl / -7 / - / 38
18. Leino 0,25p / 445.nhl / -6 / - / 13
19. Ruutu 0,24p / 375.nhl / -13 / - / 106

Pelkkiä tilastoja tuijottamalla on pakko ihmetellä, ettei Tuomo Ruudun paikkaa 1. ykköskentässä ja varsinkin ylivoimassa kyseenalaisteta. Toki on ylivoimaisesti ahkerin taklaaja NHL-pelaajistamme ja tekee näin hyvin tilaa trion kahdelle muulle hyökkääjälle, mutta itse olisin harkitsemassa Tuomoa kyllä vahvasti 4. kentän rooliin. Vastaavasti tehokkaampi Komarov saattaisi tuoda ratkaisuvoimaa ylempiin kenttiin, kun neloseen riittää muitakin rouhijoita.

Itselle yllätyksenä tilastoista tulee, että OJ on toiseksi ahkerin taklaaja änärihyökkääjistä ja mm. Grandlund taklaa enemmän kuin Barkov. Leinolla ei pitäisi olla tilastojen valossa asiaa edes ylimääräisen hyökkääjän rooliin.

Yksi tärkeä tekijä senttereiden osalta ovat nuo aloitukset ja tilastojen puolesta kaikki viittaisi siihen, että Lehterä olisi parempi vaihtoehto kuin Kontiola ylimääräisen hyökkääjän rooliin. Tehokkaampi, selkeästi parempi plusminus ja huikea aloitusprosentti. Onko mielikuva Kontiolasta parempana yleispelaajana väärä? Olisiko Jori varmasti joukkueessa jos pelaisi Pohjois-Amerikassa ... kyyl.

* Pakko nostaa esiin myös Immosen aloitusprosentti, joka on tällä hetkellä paras KHL- ja NHL-pelaajien osalta. Kokemusta kovista peleistä on ja tehojakin tällä kaudella, mutta jostain syystä pudonnut pois täysin keskustelusta.

Hyökkääjälotto tilastojen valossa:
1. Grandlund - M. Koivu - J.Jokinen (myös 1yv)
2. Komarov - Filppula - Selänne (myös 2yv)
3. Bergenheim - Barkov - O.Jokinen
4. Korpikoski - S.Koivu - Ruutu
Ylimääräiset hyökkääjät: Lehterä, Hartikainen

Av-parit:
Korpikoski - S.Koivu
Grandlund - M.Koivu
Komarov - Filppula
Bergenheim- Barkov (tarvittaessa)

 

[Virveliä kainaloon]

(Tilastotiedettä)

Tilastojahan voi aina tulkita haluamallaan tavalla, ja on toki typerää väittää, että Jonas Enlund pelaisi olympialaisissa, mutta mikset nosta hänen ja Sakari Salmisen tilastoja esiin? Koska et pidä heitä tarpeeksi hyvinä pelaajina. Vaikka Leino on näissä tilastoissa Enlundia valovuoden perässä, on hän silti lähempänä Sotshia. Tämänhän voi, jos haluaa, nähdä sulkana Jori Lehterän hatussa.

Kun taas katsotaan Erkan papereita, lienee Kontiola silti Lehterää edellä. Kontiolalla on hyviä näyttöjä MM-kisoista ja playoffeista, kun taas Jori on näyttöjensä puolesta enemmän runkosarjapelaaja, mikä toki johtuu loukkaantumisista. Mutta jos jompikumpi näistä valitaan, uskon Erkan tekevän "turvallisemman" ratkaisun.

Edit: No, Konna on 3. huonoin +/- Traktorissa ja Lehterä Sibirin 4. paras, mutta tässä kohtaa on muistettava ketjukavereiden vaikutus. Itse tällä hetkellä saattaisin jopa ottaa mieluummin Lehterän, mutta maajoukkuenäytöt eivät taida riittää. Molempia tuskin otetaan, eikä kumpikaan kuulu minusta pelaavaan kokoonpanoon.

 

[tsajari]

Yksi tärkeä tekijä senttereiden osalta ovat nuo aloitukset ja tilastojen puolesta kaikki viittaisi siihen, että Lehterä olisi parempi vaihtoehto kuin Kontiola ylimääräisen hyökkääjän rooliin. Tehokkaampi, selkeästi parempi plusminus ja huikea aloitusprosentti. Onko mielikuva Kontiolasta parempana yleispelaajana väärä? Olisiko Jori varmasti joukkueessa jos pelaisi Pohjois-Amerikassa ... kyyl.

Tätä se IceWalker tuossa hienossa jälkimmäisessä viestissä samasta asiasta juuri selvitti (iso käsi sille viestille!). Jorilla on tilastojen valossa kaikki paremmin KHL:n puolella, mutta maajoukkueessa on ollut hankalaa. Vaikea sanoa tarkasti mistä se johtuu, mutta onhan jossain höpöhöpöturnauksissa ainakin kokeiltu Enlundiakin vierellä mutta homma on siitäkin huolimatta ollut tervanjuontia. Sen täytyy johtua siitä, että kaikki pelaajat eivät vain sovi maajoukkueessa sovittuun systeemiin, koska Lehterän kohdalla en henkilökohtaisesti jaksa uskoa mihinkään liian suuriin paineisiin tai ylimääräiseen mailanpuristukseen - kaveri vaikuttaa olevan aika viileähermoinen. Kontiola puolestaan on, kuten tiedämme, antanut maajoukkuenäyttöjä vain ja ainoastaan omaksi edukseen ylittämällä lähes kaikkien KHL:ää seuraamattomien odotukset, mukaanlukien omani.

Jos ylimääräiseksi hyökkääjäksi kutsutaan kisoihin niin silloin pitäisi olla valmiina pelaamaan myös niissä vieraammissa rooleissa, laidassa tai jarrukenttien sentterinä. Kumpikaan herroista ei omaa sillä saralla merkittävää osaamista, mutta minun mielikuvani perusteella Kontiola on tästä perspektiivistä monipuolisempi pelaaja siinä missä Lehterällä ehkä on enemmän offensiivistä potentiaalia.

 

[Sic]

En kyllä itse nostaisi Selännettä kakkoskenttään, pienemmällä peliajalla kolmanteen kenttään, niin jaksaa vetää turnauksen läpi. Toivottavasti tollakin peliajalla Teukka pääsisi rytmiin hyvin mukaan, vaikka ylivoimaspesialistin roolihan Selänteelle on se tärkein juttu mun mielestä.

Selänteen huilivuorot mietityttävät sikäli, että jos ja kun leijonat joutuvat pelaamaan alkulohkon jälkeen tuon karsintamatsin 18. päivä, niin heti sen jälkeen olis 19. päivä luvassa se elintärkeä puolivälierämatsi. Vetäisiköhän Erkka tossa niin, että karsintamatsissa Teukalle huili ja puolivälierämatsissa kaikki peliin? Jos kävisi niin hyvä tsägä että päästäisiin välieriin, niin pronssi- ja finaaliottelu olisi tietysti heti seuraavana päivänä ja taas pitäisi miettiä Selänteen palautumista.

Mutta tyhma kysymys tahan, millonkas joukkue taytyy valita? Millon on nimet selvilla? Naistenhan joukkue julkistettiin jo tovi sitten.

7. tammikuuta, n. viikko tässä pitää vielä kärvistellä :P Miesten olympiajoukkue julki 7. tammikuuta 2014 - Leijonat.fi

 

[lätkämies]

Pelkkiä tilastoja tuijottamalla on pakko ihmetellä, ettei Tuomo Ruudun paikkaa 1. ykköskentässä ja varsinkin ylivoimassa kyseenalaisteta. Toki on ylivoimaisesti ahkerin taklaaja NHL-pelaajistamme ja tekee näin hyvin tilaa trion kahdelle muulle hyökkääjälle, mutta itse olisin harkitsemassa Tuomoa kyllä vahvasti 4. kentän rooliin. Vastaavasti tehokkaampi Komarov saattaisi tuoda ratkaisuvoimaa ylempiin kenttiin, kun neloseen riittää muitakin rouhijoita.

Syy miksi Ruutua tuputetaan ykköseen on siinä että turnaukseen ei ole aikaa valmistautua kuin muutamat treenit. Kun Sotshiin mennään sinne ei mennä harjoittelemaan vaan homman pitää lähteä toimimaan heti. Tuomo Ruutu on pelannut Mikko Koivun rinnalla jo junnujen kisoista asti. Kaverit ovat tuttuja ja kun tietää missä toinen menee niin on helpompi saada juonesta kiinni nopeasti. Itseäkin hieman Ruudun floppaaminen pelottaa, mutta riski on otettava ja se on sen arvoinen kävi mitä kävi.

Ja tavallaan on typerää verrata KHL ja NHL pelien tilastoja toisiinsa, sillä toisessa sarjassa on viimeisilläkin joukkueilla suuremmat mahdollisuudet voittaa ja pärjätä kuin toisessa. Toisen sarjan häntäpään jengit eivät välttämättä pärjäisi edes SM-liigassa. Voitte itse päätellä kummasta sarjasta puhutaan.

 

[Uniquewn]

Koska historialla on ketjukoostumusten suhteen merkitystä (jotta yhteispeli toimisi lyhyessä turnauksessa), niin kyllä siihen nuoremman Koivun rinnalle voidaan myös Korpikoskea sovittaa Ruudun sijasta. On ollut tällä kaudella tehokkaampi ja isossa kaukalossa kaiken järjen mukaan peli luistaa Korpedolla hienosti.

Ja Saku Koivua ei tarvitse tiputtaa mihinkään nelosen keskelle, ainakaan nykynäytöillä. Viiteen viime peliin tehot 4+3 ja viime yönä aivan suvereeni esitys, yksi dominoivimmista suomalaisesityksistä tällä kaudella. Tehotilasto NHL-suomalaisista tällä hetkellä paras ja kun tuota viime yön peliä katsoi, niin kyllä sieltä irtosi Sakun lavasta niin jäätäviä syöttöjä välillä, ettei häntä voi poissulkea ylivoimapohdinnoistakaan.

Positiivista nähdä myös Bergenheimin nasta vire. Näillä näkymin pitäisi saada sellainen jengi, jossa jokainen ketju pystyy ratkaisuihin.

 

[Zaara]

M
Pelkkiä tilastoja tuijottamalla on pakko ihmetellä, ettei Tuomo Ruudun paikkaa 1. ykköskentässä ja varsinkin ylivoimassa kyseenalaisteta. Toki on ylivoimaisesti ahkerin taklaaja NHL-pelaajistamme ja tekee näin hyvin tilaa trion kahdelle muulle hyökkääjälle, mutta itse olisin harkitsemassa Tuomoa kyllä vahvasti 4. kentän rooliin. Vastaavasti tehokkaampi Komarov saattaisi tuoda ratkaisuvoimaa ylempiin kenttiin, kun neloseen riittää muitakin rouhijoita.

Kuten jo todettu, yhteinen historia painaa tässä aika paljon. Näkisin kuitenkin tärkeämpänä seikkana sen, että tuohon ykköseen istutetaan toiseen laitaan joku Ruudun tapainen pelaaja eikä mennä esim. vuoden 2012 MM-kisoista tutulla Filppula-Koivu-J. Jokinen-kombolla, josta puuttui selkeästi se haalarimies.

Todennäköisesti se tulee Sotshissa olemaan Tuomo itse, mutta myös Korpikoski kävisi, tai jopa Bergenheim jos hätä tulee. Komarov ei minusta tuohon rooliin ole tarpeeksi hyvä eikä yhteistä historiaakaan ole. Leksalla on myös oma, hieman erityislaatuisempi roolinsa agitaattorina ja sen toteuttamiseen on kolmos- tai nelosketju ykköstä sopivampi paikka.

Sen sijaan ykkösen toiseen laitaan voidaan minusta laittaa kuka tahansa kolmikosta Filppula, Granlund ja J. Jokinen, mieluummin jompikumpi kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta.

 

[Maaginen mailavirtuoosi]

Kyllä näyttää Sean Bergenheim pelaavan itseään väkisin mukaan suoraan pelaavaan kokoonpanoon Sotsiin. Viime yönä kaksi maalia ja ihan tekomaaleja molemmat. Pidin itsekin häntä rajatapauksena vielä kuukausi takaperinkin, että mahtuuko edes joukkueeseen, mutta nyt pitäisi olla ihan saletti. Maaleja/peli ka. 0,29 on suomalaisista jo toiseksi paras, edellä on vain Filppula. Samalla myös Barkov on viime aikoina piristynyt ja laittaa taas valintatilannetta vaikeaksi, vaikkakin viime yön syöttöpiste oli kyllä kakkossyöttö jos joku.

 

[Drewiske]

Valitsisin tällä hetkellä seuraavanlaisen joukkueen:

Ruutu - M.Koivu - J.Jokinen
Granlund - Filppula - Korpikoski
Selänne - S.Koivu - O.Jokinen
Komarov - Barkov - Bergenheim

Timonen - Määttä
Salo - Vatanen
Kukkonen - Väänänen

Rask, Lehtonen, Niemi

ylim. Kontiola, JMA, Lepistö​

Ykköseen toissakeväältä tuttu kolmikko, kakkosessa Granlund ja Korpedo vanha tutkapari, Filppula pelaa keskellä loistavasti molempiin suuntiin. Kolmosessa vanhat tutut veijarit paukuttavat tulosta; Selänne ja OJ hoitavat hyökkäyspelotteen, Saku säestää ja hoitaa samalla myös puolustusvelvoitteet. Nelosessa Bergie ja Komarov rummuttavat ukkoa seinille, mutta molemmilla on myös maalin/pisteenteko potentiaalia. Barkov jakelee lättyä varsinkin tutkaparilleen nahilasta ja hoitaa puolustamisen.

Puolustuksessa toisiaan tasapainottavat parit:Ykkösparissa Timonen, joka on pienikokoinen, offensiivinen, mutta silti hyvä puolustussuuntaan. Kellottaa isoja minuutteja. Määttä isohko, mutta silti loistava allround-pakki hoitaa homman molemmissa päissä. Kakkosparissa Salo puolustaa ja leipoo muutaman limpun uuniin Vatasen lätyistä ja paikkaa nuorta poikaa tämän nousuissa. Toimii myös jonkinlaisena mentorina nuoremmalle Samille.

Kolmosparissa pienemmälle peliajalle jäävät Euroopan kiintiöpakit Kukkonen ja Väänänen joilla on vain yksi tehtävä; pitää oma maali puhtaana vaikka syömällä kumilätkän. Kukkonen onkin yksi parhaimmista tähän hommaan. Molemmat myös pystyvät antamaan sen ensimmäisen syötön peliä rakentaville hyökkääjille. Stay-at-home pari.

Ylimääräisinä mukaan ottaisin jokaisen roolin kunnialla vetävän Petri Kontiolan ja Juhamatti Aaltosen, jos joku hyökkäyspäässä floppaa pahasti. Aaltonen on herra ja higaldo lentokentällä, joten jos esimerkiksi Ruudun Tuomolla ei homma lähdekkään kulkemaan, voi Juhiksen heittää vaikkapa tämän tilalle. Lepistö paikkaamaan mahdollisia loukkaantumisia.

 

[Ölly]

Ihmettelen Väänäsen nimeä tässä ketjussa. Karalahti peittoaa mielestäni Väänäsen selkeästi joskaan en Jereäkään kisoihin valitsisi.